Sairaanhoitaja Jenni Siitari joutui itse potilaaksi sairaalaan ja järkyttyi

Jouduin itse sisätautiosastolle muutamaksi päiväksi tulehduksen takia ja täytyy sanoa että se oli ikävä kokemus. En saanut selvää tietoa missä hoidossani mennään, mitä epäillään yms. Hoitajat oli väsyneen oloisia, hyvin kireitä. Ymmärrän sen koska työ on raskasta ja kiireistä, mutta silti tuntui aika oudolle että vastaukset kysymyksiin oli pelkkää muminaa ja ohittamista. Lääkäri ei taas osannut suomen kieltä kunnolla, sekin ahdisti. Tuli tunne ettei se ymmärrä mitä tarkoitan, mihin koskee jne. Että meneekö tämä nyt ihan oikein. Minut myös unohdettiin sinne huoneeseen, eikä siellä käynyt kukaan muuta kuin vaihtamassa uudet litkut tippaan joskus kuuden tunnin välein. Laitoshuoltaja jakoi ruoan, eikä hän tietysti tiennyt hoitopuolen asioista mitään. Olin sairaalassa neljä vuorokautta ja esim pesulle pääsin vasta kolmantena päivänä. Kokemus oli huono ja suorastaan pelottava. Elämäni ensimmäinen sairaalareissu.

YLE:lla on pyörinyt muutama kausi terveydenhoidosta kertovaa sarjaa Hengissä 24h.  Ehkä tapauksia  eniten erikoissairaanhoidosta eikä niinkään perusterveydenhoidosta  mutta jotenkin sarjassa annetaan vähän kiiltokuvamainen  vaikutelma Suomen terveydenhoidosta.  

No realismia on turha kai odottaakaan mutta vähemmänkin voisi silotella. Esim Norjan ja Tanskan vastaavat sarjat minusta realistisempia. 

Sen mitä olen sairaalassa sairaanhoitajina työskenteleviltä kavereiltani kuullut (olen kuullut paljon), niin terveydenhuollossa on sairas työilmapiiri. Jotkut osastot voivat olla ok, mutta hyvin monilla osastoilla työntekijät keskenään vi*tuilevat ilkeästi toisilleen, kielenkäyttö ja kohtelu toisia kohtaan on törkeää ja siellä on jumalaton ja ihan kipeä hierarkia, jossa ns. alemman koulutuksen saanutta ei pidetä yhtään minään. Ei edes samaan kahvipöytään saa tulla eikä tätä työkaveria edes tervehditä. 

Tämä sairas ilmapiiri valuu potilastyöhön ja näkyy nimenomaan potilaan kohtaamisissa.

Lähihoitajille ei ainakaan empatiaa, etiikkaa tai ihmisten kohtaamisia opeteta mitenkään. Ehkä sivulauseena jonkun aineen tunnilla ollaan puhuttu asiasta, mutta sen enempää tätä ei ole käsitelty. Ja täällä Vaasassa ainakin lähihoitajiksi opiskelee ihmisiä joita esimerkiksi ahdistaa koskea toiseen ihmiseen. Tämä ihan ääneen sanottiin tunnilla kuinka ei haluta koskea toiseen... Että tällaisia lähihoitajia nykyään valmistuu ja menee sinne työelämään.

Lähihoitaja opiskelija

Ai tästä ei ole puhuttu. Mielestäni tästä ongelmasta on puhuttu jo vuosia ja usein vielä ns. omakohtaisen kokemuksen kautta, joita ihmiset ovat julkisuudessa omasta ja läheistensä hoidosta jakaneet.

Vierailija kirjoitti:

Lähihoitajille ei ainakaan empatiaa, etiikkaa tai ihmisten kohtaamisia opeteta mitenkään. Ehkä sivulauseena jonkun aineen tunnilla ollaan puhuttu asiasta, mutta sen enempää tätä ei ole käsitelty. Ja täällä Vaasassa ainakin lähihoitajiksi opiskelee ihmisiä joita esimerkiksi ahdistaa koskea toiseen ihmiseen. Tämä ihan ääneen sanottiin tunnilla kuinka ei haluta koskea toiseen... Että tällaisia lähihoitajia nykyään valmistuu ja menee sinne työelämään.

Lähihoitaja opiskelija

Alat jo tässä vaiheessa arvostelemaan tulevia kollegojasi.. ei millään pahalla mutta saattaa tulla vaikeaa työelämässä jos jatkat samalla linjalla.

Vierailija kirjoitti:

Ai tästä ei ole puhuttu. Mielestäni tästä ongelmasta on puhuttu jo vuosia ja usein vielä ns. omakohtaisen kokemuksen kautta, joita ihmiset ovat julkisuudessa omasta ja läheistensä hoidosta jakaneet.

Ei "tyhmiä" potilaita oteta todesta. 

tiedän yhden sairaanhoitajan, joka on koulukiusaaja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähihoitajille ei ainakaan empatiaa, etiikkaa tai ihmisten kohtaamisia opeteta mitenkään. Ehkä sivulauseena jonkun aineen tunnilla ollaan puhuttu asiasta, mutta sen enempää tätä ei ole käsitelty. Ja täällä Vaasassa ainakin lähihoitajiksi opiskelee ihmisiä joita esimerkiksi ahdistaa koskea toiseen ihmiseen. Tämä ihan ääneen sanottiin tunnilla kuinka ei haluta koskea toiseen... Että tällaisia lähihoitajia nykyään valmistuu ja menee sinne työelämään.

Lähihoitaja opiskelija

Alat jo tässä vaiheessa arvostelemaan tulevia kollegojasi.. ei millään pahalla mutta saattaa tulla vaikeaa työelämässä jos jatkat samalla linjalla.

🤣 Siinäpä taisikin olla loistoesimerkki alan ilmapiiristä! Vähänkin jos kritisoit jonkun ala-arvoista toimintaa niin bussin alle heitetään välittömästi

-eri

Vierailija kirjoitti:

Itse hoitajana en oikeastaan edes odota sitä kohtaamista. Niitä ihmisiä joiden kanssa halua kohdata löytyy kyllä läheisistä.

Miksi olet mennyt hoitoalalle? 

Tein yhden kesän yövuoroja eräässä kaupungin vuodeosastolla ja työpariksi sattui kyllä sellainen kusipää sairaanhoitaja että ei mitään rajaa. En tiedä oliko hän häiriintynyt vai mikä, mutta hän oli todella raskas tyyppi ja ilkeä. Ei hän niille asiakkaille suoraan mitään sanonut, mutta minä sain koko ajan paskaa niskaan. Ilmeisesti koska olin lähihoitaja ja nuorempi. Osa potilaista kyllä vaistosi ettei se ole mikään mukava tapaus. Hoidimme yhtä kuolevaa miestä ja tämä sairaanhoitaja kiukutteli siinä samalla kuuluvasti minulle. Tämä mies katsoi sitä, nosti yhtäkkiä kätensä sen sairaanhoitajan naaman eteen ja näytti sille keskisormea. Siitä tämä sairaanhoitaja meni jotenkin tolaltaan eikä puhunut loppuvuoron aikana enää mitään. Sai kerrankin suoran asiakaspalautteen.

Tässä artikkelissa Jenni ei kertaakaan pohtinut, miten hän itse työssä ollessaan oli kohdannut potilaita. Liittääkö hän siis itsensä siihen hoitajajoukkoon, joka kohtelee potilaita huonosti?

Nythän hän ei enää voi olla hoitajana. Ehkä hän voisi alkaa pitää kursseja empaattisesta kohtaamisesta hoitoalan opiskelijoille.

Vain kaksi tutkintoa peruskoulun jälkeen rahoitetaan. Sairaanhoitajaksi opiskeleva on käyttänyt nuo. Siis lukio ja sairaanhoitajaksi opiskelu. Sitten on pakko jaksaa vaikka itse sairastuisi, elämäntilanne muuttuisi vaikeaksi jne.. Mahdollisuudet muutokseen viedään. Tähän tulee johtamaan hallituksen leikkauspäätökset.

Voidaan tietty ottaa ulkolaisia hoitajia. Ne hymyilee ja sanoo Jes Jes hoidan ja sen jälkeen et näe vilaustakaan hoitajasta. Espanjassa nuo katosi koronan alettua hoitolaitoksista ja potilaat jäi hoidotta. Etelä-euroopassa omaiset huolehtivat potilaan pesun ja ruokailun sairaalassa. Sairaalasta saa vain lääketieteelliset toimenpiteet ei perushoivaa. Ehkä kiristyvä rahoitus kiihdyttää tuota suuntausta täälläkin 

Minulla oli tällainen sairaanhoitaja kollega. Kotiutti aina hyvin nopeasti omat potilaansa mutta kun oma miehensä meni pieneen leikkaukseen niin ei suostunut miestänsä ottamaan kotiin toimenpidepäivänä. 

Kuten tuossa jutussakin todetaan, hoitajia on monenlaisia. Itse olen hohdannut viime aikoina vain todella huomaavaisia hoitajia. Mutta aikaisemmin on ollut hengenlähtö lähellä niin viereisessä pedissä olevalla kuin joskus itsellänikin hoitajien välinpitämättömyyden vuoksi. Kellon soittoon vaan vastattiin, että pidämme ensin kokouksen loppuun. Suoraan sanottuna on pelottanut mennä sairaalaan aikaisempien tilanteiden vuoksi. Onneksi viime aikoina on tullut vastaan vain osaavia hoitajia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähihoitajille ei ainakaan empatiaa, etiikkaa tai ihmisten kohtaamisia opeteta mitenkään. Ehkä sivulauseena jonkun aineen tunnilla ollaan puhuttu asiasta, mutta sen enempää tätä ei ole käsitelty. Ja täällä Vaasassa ainakin lähihoitajiksi opiskelee ihmisiä joita esimerkiksi ahdistaa koskea toiseen ihmiseen. Tämä ihan ääneen sanottiin tunnilla kuinka ei haluta koskea toiseen... Että tällaisia lähihoitajia nykyään valmistuu ja menee sinne työelämään.

Lähihoitaja opiskelija

Alat jo tässä vaiheessa arvostelemaan tulevia kollegojasi.. ei millään pahalla mutta saattaa tulla vaikeaa työelämässä jos jatkat samalla linjalla.

🤣 Siinäpä taisikin olla loistoesimerkki alan ilmapiiristä! Vähänkin jos kritisoit jonkun ala-arvoista toimintaa niin bussin alle heitetään välittömästi

 

Lääkärit tekee tuota eniten. Lääkärikollegasta ei kannella. Ongelmat lakaistaan matonalle.

Mä oon vaan töis tääl

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse hoitajana en oikeastaan edes odota sitä kohtaamista. Niitä ihmisiä joiden kanssa halua kohdata löytyy kyllä läheisistä.

Ei jumalauta ole todellista😳 Ja tällainen on hoitotyössä🤮

Niin on. Rehellinen ihminen joka kertoo kuinka asiat ovat. Sinäkin kokisit asiat näin jos tekisit itse sitä työtä.

Itse olen ollut sairaalassa potilaana samassa huoneessa sairaanhoitaja työskentelevän potilaan kanssa.

Ero siihen miten hoitajat kohtelivat meitä, oli huumaava. Tämä potilaana ollut hoitajakin ihmetteli että miksi häntä kohdellaan ystävällisemmin ja tehdään toimenpiteet tarkemmin kuin minulle.

Tämä on toki vain yksi kokemus, mutta siitä jäi aika paskat fiilikset.

Vierailija kirjoitti:

Lähihoitajille ei ainakaan empatiaa, etiikkaa tai ihmisten kohtaamisia opeteta mitenkään. Ehkä sivulauseena jonkun aineen tunnilla ollaan puhuttu asiasta, mutta sen enempää tätä ei ole käsitelty. Ja täällä Vaasassa ainakin lähihoitajiksi opiskelee ihmisiä joita esimerkiksi ahdistaa koskea toiseen ihmiseen. Tämä ihan ääneen sanottiin tunnilla kuinka ei haluta koskea toiseen... Että tällaisia lähihoitajia nykyään valmistuu ja menee sinne työelämään.

Lähihoitaja opiskelija

En tiedä, mitä sairaanhoitajien koulutuksessa nykyisin opiskellaan, mutta ainakin 1980-luvun puolivälissä sairaanhoito-opistossa oli useampikin kurssi aiheesta. Toisaalta 40 vuotta sitten sairaanhoitajien työkään ei ollut niin teknistä ja toimenpidekeskeistä kuin mitä se nykyisin on eikä mistään tietokoneistakaan tarvinnut ymmärtää tuon taivaallista, joten ehkä opetus silloin painottuikin enemmän potilaan kohtaamiseen ja ihmisläheisyyteen. Teknisin laite, jonka käyttöä sairaanhoito-opistossa opeteltiin, oli tipanlaskija. Kaikkien sitä teknisempien laitteiden käyttö opeteltiin työharjoittelussa tai sitten töissä. Tai jos lähti myöhemmin erikoistumaan esimerkiksi leikkaussalihoitajaksi, mutta ennen erikoistumisopintoja piti olla vähintään vuoden työkokemus sairaanhoitajana työskentelystä. Sanoisin, että siihen aikaan potilaan kohtaaminen oli varsin keskeisessä roolissa koko opiskelujen ajan. Olipa sitten kyse sisätautien, kirurgian, naistentautien tai minkä tahansa kursseista, aina asioita käytiin läpi potilaan kohtaamisen näkökulmasta. 

Ketjuun on tullut paljon hyvä kommentteja ja tuosta vanhamuotoisesta koulutuksesta huolimatta kyllä  jo siihen aikaan oli töissä työhönsä kyynistyneitä ja kyllästyneitä hoitajia. Mutta ei heitä ollut per osasto kuin yksi tai kaksi. Eikä kaikissa paikoissa edes sitä  ensimmäistäkään. Ja nämäkin purkivat ärsytyksensä lähinnä työkavereihin eikä potilaisiin.  Mutta ei kyllä kovin monessa työpaikassa tarvinnut hoitajankaan pelätä joutuvansa väkivallan uhriksi. Enkä muista koskaan kuulleeni kenenkään potilaan tai edes omaisen puhuvan rumaan sävyyn hoitajille enkä hoitajien potilaille tai omaisille. Ei ollut vielä tapana päästää suustaan suodattamatta kaikkea, mikä päässä sillä hetkellä pyöri. Ei sairaalamaailmassa eikä kyllä muuallakaan yhteiskunnassa. 

Viimeisen reilun 10 vuoden aikana olen ollut useammankin kerran sairaalassa ja saamani kohtelu hoitajilta on ollut ihan asiallista. Eikä mulla ole juurikaan valittamista lääkäreistäkään.. mitä nyt yhden "pienen" hoitovirheen yksi lääkäri teki ja siitä virheestä meinasi multa lähteä henki. Jossain määrin kuitenkin ajattelen kuten kommentoija nro 4. Vaikka olenkin ollut vakavasti sairaana ja hirveissä kivuissa, en mä ole mitään kohtaamista odottanut vaan kipulääkettä tai niitä toimenpiteitä, joita varten olen sinne sairaalaan joutunut. Siitä huolimatta ja koska aikoinaan kävin sairaanhoito-opiston tiedän, että hyvin monelle potilaalle kohtaaminen on tärkeää. Varsinkin silloin jos potilas on peloissaan ja hädissään kuten tuon artikkelin sairaanhoitaja. Epäystävällinen tai muuten epäasiallinen käytös ei tietenkään ole hyväksyttävää missään tilanteessa, mutta mulle itselleni potilaana riittää aina se, että kohtelu on asiallista.