Sairaanhoitaja Jenni Siitari joutui itse potilaaksi sairaalaan ja järkyttyi

Vierailija kirjoitti:

Minulla on sosiaalityöntekijä-ystävä, joka on tehnyt sosiaalialalla todella rankkaa työtä vuosikausia, nähnyt ja kuullut kaiken maailmassa karseuden eli ei siis pienistä hätkähdä. 

Hän työskenteli sairaalan päivystyksessä jonkin aikaa, mutta lähti pois, kun ei kestänyt katsoa sitä miten siellä potilaita kohdeltiin. Yksi sairaanhoitaja oli nälvinyt törkeästi potilasta ja ystäväni oli sanonut hänelle, että sinä et voi puhua ihmisille noin. Tämä sairaanhoitaja oli vain nauranut. 

Miksi sosiaalityöntekijä työskenteli sairaalan päivystyksessä? Tosi outoa. Vai onko hän toiselta ammatiltaan sairaanhoitaja? Sosiaalipäivystyksessä voi toimia, eli se on kriisitilanteiden apua, mutta ei missään yhteydessä sairaalan päivystykseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on sosiaalityöntekijä-ystävä, joka on tehnyt sosiaalialalla todella rankkaa työtä vuosikausia, nähnyt ja kuullut kaiken maailmassa karseuden eli ei siis pienistä hätkähdä. 

Hän työskenteli sairaalan päivystyksessä jonkin aikaa, mutta lähti pois, kun ei kestänyt katsoa sitä miten siellä potilaita kohdeltiin. Yksi sairaanhoitaja oli nälvinyt törkeästi potilasta ja ystäväni oli sanonut hänelle, että sinä et voi puhua ihmisille noin. Tämä sairaanhoitaja oli vain nauranut. 

 

Miksi tuo kommentti sai alapeukun? Eikö totuutta saa kertoa? 

Sehän on niin että hoito on ammatti ja ammattimaista, se ei ole kohtaamis- tai läheishoitoa.  Siinä kyllä kohtaa ihmisiä jotka ei itse välitä tai ymmärrä tehdä mitään terveytensä hyväksi ja heitä sitten paapoa lämpimällä sydämellä.  

"En kuitenkaan ota enää sellaista lääkettä vastaan, josta ei ole minulle hyötyä tai josta saan vain haittoja, Siitari sanoo."

Tämä on rohkea päätös. Jos jostain lääkkeestä tai hoidosta kieltäytyy, niin sen jälkeen on entistä vaikeampi saada hoitoa ja lääkitystä.

Itse olen esim. onnistunut saamaan fyysiseen vaivaan auttavan lääkityksen syötyäni ensin turhaan kolmea eri masennuslääkeitä. Ihan vaan siksi kun lääkäri halusi ensin kokeilla auttaisiko masennuslääke. Jos niistä olisi kieltäytynyt, olisi saanut lääkekielteisen leiman. Sellainen leima heikentää jatkossa mahdollisuuksia saada mitään hoitoa tai lääkitystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on sosiaalityöntekijä-ystävä, joka on tehnyt sosiaalialalla todella rankkaa työtä vuosikausia, nähnyt ja kuullut kaiken maailmassa karseuden eli ei siis pienistä hätkähdä. 

Hän työskenteli sairaalan päivystyksessä jonkin aikaa, mutta lähti pois, kun ei kestänyt katsoa sitä miten siellä potilaita kohdeltiin. Yksi sairaanhoitaja oli nälvinyt törkeästi potilasta ja ystäväni oli sanonut hänelle, että sinä et voi puhua ihmisille noin. Tämä sairaanhoitaja oli vain nauranut. 

Miksi sosiaalityöntekijä työskenteli sairaalan päivystyksessä? Tosi outoa. Vai onko hän toiselta ammatiltaan sairaanhoitaja? Sosiaalipäivystyksessä voi toimia, eli se on kriisitilanteiden apua, mutta ei missään yhteydessä sairaalan päivystykseen.

Sairaaloissa työskentelee sosiaalityöntekijöitä. He auttavat potilaita mm. byrokratian ja Kela-hakemusten kanssa. He auttavat myös avun saamiseksi kotiin ja kertovat mistä potilas voi saada arkeensa apua. 

Vierailija kirjoitti:

Itse hoitajana en oikeastaan edes odota sitä kohtaamista. Niitä ihmisiä joiden kanssa halua kohdata löytyy kyllä läheisistä.

Niinpä. Mä ainakin olen tyytyväinen, kunhan saan asiani hoidettua mahdollisimman nopeasti.

Mua on kohdeltu aina noin kotona, koulussa, terveydenhuollossa, Kelalla, soskussa, töissä jne. Ihme, ettei ole sydän pettänyt vielä.

Hoitoon pääseminen mäsiirtyy 2 viikosta 2 kuukauteen. 

Tällainen on kamalaa. Kaikki huononee. Yritysten liikaan voitontavoittelun pitäisi puuttua eikä säästää sairailta. 

Vierailija kirjoitti:

Hoitoon pääseminen mäsiirtyy 2 viikosta 2 kuukauteen. 

Tällainen on kamalaa. Kaikki huononee. Yritysten liikaan voitontavoittelun pitäisi puuttua eikä säästää sairailta. 

Eiku 3 kuukauteen siis

Ihmisistä on tullut tosi vaativia joka alalla. Minä vaadin, minulla on oikeus. Valitan pienemmästäkin. Minun hyvinvointini on tärkein. 

Huomannut Samaa. Hoitajat aina "haista v*ttu"- asenteella ja resting bitch facella hoitavat vain kaikista välttämättömimmät (jos sitäkään) jutut, mikä heitä oikein riivaa?

Vierailija kirjoitti:

Lähihoitajille ei ainakaan empatiaa, etiikkaa tai ihmisten kohtaamisia opeteta mitenkään. Ehkä sivulauseena jonkun aineen tunnilla ollaan puhuttu asiasta, mutta sen enempää tätä ei ole käsitelty. Ja täällä Vaasassa ainakin lähihoitajiksi opiskelee ihmisiä joita esimerkiksi ahdistaa koskea toiseen ihmiseen. Tämä ihan ääneen sanottiin tunnilla kuinka ei haluta koskea toiseen... Että tällaisia lähihoitajia nykyään valmistuu ja menee sinne työelämään.

Lähihoitaja opiskelija

Kyllä kohtaamista ja etiikkaa opetetaan ja kuuluu opetussisältöihin. Ammattietiikka on oppiaineen nimi. Voit tiedustella omasta oppilaitoksestasi, milloin teillä on sen opetusta. Todennäköisesti kymmeniä tunteja joka ikinen vuosi. Vai oletko pinnaaja, joka on ollut 100 tuntia poissa opetuksesta? Sellaisiakin opiskelijoita on, jotka valittavat, ettei ole opetettu sitä tai tätä, mutta itse on kuitenkin pinnattu satoja tunteja opetuksesta. Vähän kurkku kipeänä, niin jäädään kolmeksi päiväksi kotiin eikä viitsitä opiskella itsenäisesti sitä, mitä muut oppivat tunneilla. Pahimpia opetuksesta valittajia ovat he, jotka vähiten opetuksessa ovat läsnä.

Se on oikein hyvä, jos uskaltaa sanoa ääneen, ettei uskalla koskea toiseen ihmiseen, koska asiaa päästään työstämään yhdessä. Muistan itsekin nuorena hoitajana, että ensimmäisessä harjoittelussa pelotti kaikki mikrobit. Vaipan vaihtaminen sai oksennuksen kurkkuun, kaikki hajut ja pyllyn pesut. Etenkin laajalle levinnyt ripulikakka oli se pahin, samoin jos ulostetta valui vaippaa vaihtaessa tai suihkussa joku rentoutui ja suoli alkoi toimia. Ajattelin, miksi olen niin herkkä, enkä ymmärtänyt silloin, että monilla on yhtä vaikeita tunteita, mutta niistä voi päästä yli. Sen vuoksi koen itse opettajana, että tuntemuksista pitää puhua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on sosiaalityöntekijä-ystävä, joka on tehnyt sosiaalialalla todella rankkaa työtä vuosikausia, nähnyt ja kuullut kaiken maailmassa karseuden eli ei siis pienistä hätkähdä. 

Hän työskenteli sairaalan päivystyksessä jonkin aikaa, mutta lähti pois, kun ei kestänyt katsoa sitä miten siellä potilaita kohdeltiin. Yksi sairaanhoitaja oli nälvinyt törkeästi potilasta ja ystäväni oli sanonut hänelle, että sinä et voi puhua ihmisille noin. Tämä sairaanhoitaja oli vain nauranut. 

Miksi sosiaalityöntekijä työskenteli sairaalan päivystyksessä? Tosi outoa. Vai onko hän toiselta ammatiltaan sairaanhoitaja? Sosiaalipäivystyksessä voi toimia, eli se on kriisitilanteiden apua, mutta ei missään yhteydessä sairaalan päivystykseen.

Sairaaloissa työskentelee sosiaalityöntekijöitä.

Ei sairaalan sosiaalityöntekijä työskentele sairaalan päivystysosastolla. Hän työskentelee niillä osastoilla, joissa on pidempään sairastaneita henkilöitä ja vanhuksia, joille kotiin paluu ei ole mahdollinen. Neurologisesti vammautuneet tarvitsevat yleensä sosiaalityöntekijän apua. Sairaalan päivystyksessä ei hoideta esim. kelan etuuksien hakua, hoiva-asumisen hakemuksia tai toimeentuloon liittyviä asioita lainkaan,

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on sosiaalityöntekijä-ystävä, joka on tehnyt sosiaalialalla todella rankkaa työtä vuosikausia, nähnyt ja kuullut kaiken maailmassa karseuden eli ei siis pienistä hätkähdä. 

Hän työskenteli sairaalan päivystyksessä jonkin aikaa, mutta lähti pois, kun ei kestänyt katsoa sitä miten siellä potilaita kohdeltiin. Yksi sairaanhoitaja oli nälvinyt törkeästi potilasta ja ystäväni oli sanonut hänelle, että sinä et voi puhua ihmisille noin. Tämä sairaanhoitaja oli vain nauranut. 

 

Miksi tuo kommentti sai alapeukun? Eikö totuutta saa kertoa? 

 

Sehän on niin että hoito on ammatti ja ammattimaista, se ei ole kohtaamis- tai läheishoitoa.  Siinä kyllä kohtaa ihmisiä jotka ei itse välitä tai ymmärrä tehdä mitään terveytensä hyväksi ja

Ihmistä pitää hoitaa hyvin, vaikka hän olisi terveystavoiltaan itsetuhoinen. Kenenkään elämäntavan syitä ei voi tietää, eivätkä ne kuulu hoitajalle. Hoitaja ei ole terveyspoliisi tai moraalinvartija. Hoitotyön yksi osa-alue on ihmisen kohtaaminen. Kun toinen ihminen on sairas, kohtaamiseen tarvitaan taitoa. Ei se riitä, että osaa kanyylin laittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse hoitajana en oikeastaan edes odota sitä kohtaamista. Niitä ihmisiä joiden kanssa halua kohdata löytyy kyllä läheisistä.

Ei jumalauta ole todellista😳 Ja tällainen on hoitotyössä🤮

Kuka sanoi että olisin hoitotyössä. Mutta tuo on totuus siitä työstä halusi sitä tai ei. Kohtaamiseen ei ole aikaa eikä siitä kohtaamisesta kukaan mitään maksa. Siitä maksetaan että ne potilaat saadaan kotiin mahdollisimman nopeasti. Edelleen onneksi on niitä läheisiä joiden kanssa kohtaaminen onnistuu.

 

No tuota, tuossa kohdassa taisit sanoa olevasi hoitotyössä, kun kirjoitit: "Itse hoitajana en oikeastaan edes odota sitä kohtaamista." 

On myös rumasti käyttäytyviä asiakkaita. Etenkin iäkkäissä ihmisissä on tällaisia. Ammattitaitoon toki kuuluu, että hoitoalan ihminen osaa suhtautua tuohon asiallisesti. Mutta kyllä siinä pitkää pinnaa vaaditaan. Hattua nostan esim. kotihoidon työntekijöille. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähihoitajille ei ainakaan empatiaa, etiikkaa tai ihmisten kohtaamisia opeteta mitenkään. Ehkä sivulauseena jonkun aineen tunnilla ollaan puhuttu asiasta, mutta sen enempää tätä ei ole käsitelty. Ja täällä Vaasassa ainakin lähihoitajiksi opiskelee ihmisiä joita esimerkiksi ahdistaa koskea toiseen ihmiseen. Tämä ihan ääneen sanottiin tunnilla kuinka ei haluta koskea toiseen... Että tällaisia lähihoitajia nykyään valmistuu ja menee sinne työelämään.

Lähihoitaja opiskelija

Kyllä kohtaamista ja etiikkaa opetetaan ja kuuluu opetussisältöihin. Ammattietiikka on oppiaineen nimi. Voit tiedustella omasta oppilaitoksestasi, milloin teillä on sen opetusta. Todennäköisesti kymmeniä tunteja joka ikinen vuosi. Vai oletko pinnaaja, joka on ollut 100 tuntia poissa opetuksesta? Sellaisiakin opiskelijoita on, jotka valittavat, ettei ole opetettu sitä tai tätä, mutta itse on kui

Kyllä ihminen oppii ja tottuu. Mietin kuitenkin että miksi haetaan alalle jossa nimenomaan kosketaan ja ollaan hyvinkin lähellä ihmisiä. Ja tehdään töitä eritteiden kanssa. Sama kun omalle alalleni tulisi opiskelija joka sanoo että haluaa töihin päiväkotiin muttei halua vaihtaa vaippoja eikä tykkää koskea muita. 

Nyt tuo asenne on levinnyt jo terveysasemille. Sinnittelet viikonlopun kuumeessa ja menet maanantaina. Jonotat kaikkien kansojen keskellä. Heillä näyttää naurua riittävän.

Muusta elämästä tiedän, että hyvät käytöstavat auttaa ja pyrin käyttäytymään hyvin. Mutta hoitajien pitäisi myös tietää että sairaus ahdistaa. Ja yrittää käyttäytyä normaalisti.

Tuossa artikkelissa sanotaan että nuorimmat hoitajat olisivat tylyimpiä, itsellä on päinvastainen kokemus. Lapseni katkaistua jalkansa kaikkein parhaiten häntä kohtelivat, kohtasivat ja hoitivat nuoret, usein ulkomaalaistaustaiset hoitajat. Vanhemmat ja kokeneemmat vetivät kylmänkoleasti rutiinilla ja lapsen yli kävellen. 

saako se kiire sh siellä niin ikäviksi ja tulee empatiaväsymys? vai hakeutuuko sinne vallanhaluisia narskuja?

Mulle on tehty 2 keskenmenon kaavintaa. 

Kerta 1 oli töykeä kaapija, joka räyhäs mulle huonolla suomella (venäläinen mies). Hoitajat jo siihen puuttui. Toimenpide onnistui hyvin. 

Kerta 2 oli lempeä nainen lääkärinä joka tuli vielä toimenpiteen jälkeen minua huoneeseen halaamaan ja lohduttamaan. Kertoi itsekin saaneensa 2 keskenmenoa jne.