Sairaanhoitaja Jenni Siitari joutui itse potilaaksi sairaalaan ja järkyttyi

Ohis mutta en kestä tuota kuvaa missä hän istuu keittiössä. Kaksi liian suurta valaisinta ja ne on väärässä kohtaa.

Vierailija kirjoitti:

Karma, its a biatch.

Mikä biatch?🤣

Pääsykokeissa testataan mm empaattisuutta ja herkkyyttä. Ainakin silloin kun itse hain.

Tässä on epäkohtana se, että empaattisuutta ja omia toimintatapoja kysytään lomakkeissa hakijalta itseltään. Ihminen voi nähdä itsensä hyväntekijänä, arvioi itsensä hyvin empaattiseksi, vaikka oikeasti on jotain muuta. Jotkut persoonallisuushäiriöiset ei oikeasti näe millaisia ovat muiden seurassa. (Kohtasin lyhyen opiskeluni aikana kaksi tällaista. Yksi oli meidän luokalla, toinen oli yhdessä hoitolaitoksessa töissä.) 

Toinen epäkohta on se, että äärimmäisen empaattiset ja herkät ei kestä alalla. Sitten sinne jää ne "jotka vaan suorittaa työtä" ja ne kuspiät jotka luovi persoonallisuustesteissä itselleen valheelliset pisteet. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä jokainen alalla oleva tietää, miten potilaat/asiakkaat pitäisi kohdata, mutta kun kaikki tietävät, että potkuja ei tule vaikka miten perseilisit, ei kukaan jaksa olla positiivinen. Kyllä osastopalavereissa käydään jatkuvasti läpi näitä asioita, mutta se on vain sanahelinää.

Voin vannoa, että sosiaalialalla tulee. Jos olet törkeä asiakasta kohtaan, joudut esimiehen puhutteluun välittömästi. Jos jatkat törkeää käytöstä, passitetaan sinut sairauslomalle. Puhuttelu ja pakkosairausloma ei ole tässä edes se pahin juttu. Pahinta olisi joutua kohtaamaan omat työkaverit. Törkeä käytös asiakkaita kohtaan on ihan helvetin noloa. Pahinta mitä voit työntekijänä tehdä. 

 

 

T: kohta 30 vuotta alalla ollut

Jaa, terveysalallapa ei tule. Eikä hoitokodeissa, jotka luetaan sosiaalialaksi.

Vierailija kirjoitti:

Mihin se valittaminen johtaa? Ei yhtään mihinkään. Potilasvanhinkoista voi saada korvauksen, ei henkisestä kärsimyksestä joka jotuu siitä että koen että minua ei kukaan kohtaa.

Olet väärässä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Karma, its a biatch.

Mikä biatch?🤣

Etkö seuraa aikaasi? ...tai itse asiassa taitaa tuokin kirjotusasu olla jo vuosia vanha. 

Vierailija kirjoitti:

Pääsykokeissa testataan mm empaattisuutta ja herkkyyttä. Ainakin silloin kun itse hain.

Tässä on epäkohtana se, että empaattisuutta ja omia toimintatapoja kysytään lomakkeissa hakijalta itseltään. Ihminen voi nähdä itsensä hyväntekijänä, arvioi itsensä hyvin empaattiseksi, vaikka oikeasti on jotain muuta. Jotkut persoonallisuushäiriöiset ei oikeasti näe millaisia ovat muiden seurassa. (Kohtasin lyhyen opiskeluni aikana kaksi tällaista. Yksi oli meidän luokalla, toinen oli yhdessä hoitolaitoksessa töissä.) 

Toinen epäkohta on se, että äärimmäisen empaattiset ja herkät ei kestä alalla. Sitten sinne jää ne "jotka vaan suorittaa työtä" ja ne kuspiät jotka luovi persoonallisuustesteissä itselleen valheelliset pisteet. 

 

Tämäpä se on hoitoalan ongelma. Kun ne hyvät lähtevät niin eipä ole muuta vaihtoehtoa, kuin pitää ne vittupäät töissä tai potilaat/asiakkaat jäävät hoitamatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Semmosta se on hoitoalalla. Valitettavasti pitää päättää, ottaako hoitoa tällaisilta elämäänsä kyllästyneiltä, mutta muuten ammattitaitoisilta hoitajilta vai jää kokonaan hoidotta. Tulisi melkoinen kato, jos kaikki tympeät hoitajat potkittaisiin pihalle. Valitettavasti iso osa on alalla, koska on pakko. T. Hoitaja itsekin

Miten niin pakko? Tätä en ymmärrä.

 

Muulta alalta vaihtaneet hoitoalalle, koska työt loppuneet, eivätkä halua olla työttömänä.

No miksi ei voi vaihtaa vaikka eri organisaatioon, jos oma työpaikka on perseestä? Jos niitä töitä kerran on joka oksalla tarjolla hoitajille. Miksi pitää jäädä naama näkkärillä tekemään muidenkin elämästä helvettiä ja pilaamaan työilmapiiri?

Tai vaihtaa alaa toisenkin kerran. Niin me muutkin tehdään sen sijaan, että kaadettais oma paska olo muiden niskaan. Käsittämätöntä.

Hoitokodeissa lähes kaikilla työntekijöillä on  terveydenhuollon koulutus, ei sosiaalialan. Lähihoitaja hoitokodissa tekee hoitotyötä, ei sosiaalityötä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Semmosta se on hoitoalalla. Valitettavasti pitää päättää, ottaako hoitoa tällaisilta elämäänsä kyllästyneiltä, mutta muuten ammattitaitoisilta hoitajilta vai jää kokonaan hoidotta. Tulisi melkoinen kato, jos kaikki tympeät hoitajat potkittaisiin pihalle. Valitettavasti iso osa on alalla, koska on pakko. T. Hoitaja itsekin

Miten niin pakko? Tätä en ymmärrä.

Mikä tuossa on outoa?? Aika moni ihminen käy töissä jossa paskaduunissa, vain koska on pakko. Ei ole muutakaan työtä ja laskut on pakko maksaa. En nyt kyllä tajunnut, mitä siinä et ymmärrä? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Semmosta se on hoitoalalla. Valitettavasti pitää päättää, ottaako hoitoa tällaisilta elämäänsä kyllästyneiltä, mutta muuten ammattitaitoisilta hoitajilta vai jää kokonaan hoidotta. Tulisi melkoinen kato, jos kaikki tympeät hoitajat potkittaisiin pihalle. Valitettavasti iso osa on alalla, koska on pakko. T. Hoitaja itsekin

Miten niin pakko? Tätä en ymmärrä.

 

Muulta alalta vaihtaneet hoitoalalle, koska työt loppuneet, eivätkä halua olla työttömänä.

No miksi ei voi vaihtaa vaikka eri organisaatioon, jos oma työpaikka on perseestä? Jos niitä töitä kerran on joka oksalla tarjolla hoitajille. Miksi pitää jäädä naama näkkärillä tekemään muidenkin elämästä helvettiä ja pilaamaan työilmapiiri?

Harva ala työllistää yhtä hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Asiallisesti kohdeltu jaksaa kohdella asiallisesti. Liika työmäärä, haastavat työajat, huono johtaminen, liian vähäinen palautumisaika vuorojen välissä jne. Voivat johtaa työntekijän omiin terveys ja ihmissuhdehuoliin. Huonosti voiva ylukuormittunut työntekijä harvoin jaksaa olla aurinkoinen. 

Kaikesta terveydenhuollon organisaation lieveilmiöistä syytetään vain perustason  työntekijöitä. Jotain on vialla järjestelmässä, jos empaattisuus katoaa työvuosien karttuessa. Jokainen alalle lukenut on ollut todennäköisesti aidosti kiinnostunut työstä aikanaan. Se on vaan murentunut vuosien varrella. Eikä niitä syitä haluta nähdä ja korjata. Päinvastoin. Vähennetään taas lisää rahoitusta. Ajetaan entistä tiukemmalle.

Kiire on, ja kovaakin stressiä. Ikinä en ole sitä silti potilaaseen purkanut. Kukaan ei vaadi että pitäisi olla suorastaan aurinkoinen mutta jos ei edes asiallinen kykene olemaan tai ottamaan potilasta todesta (mihin moni ei tosiaan kykene) niin kyllä on ammatillisuus olematon ja peiliin katsomisen paikka. Terkuin akuutissakin työskennellyt sh

Minulla on selvästi käynyt hyvä tuuri, kun en kuusikymmentä vuotta kestäneen elämäni aikana ole moisiin hoitajiin törmännyt, vaikka monenlaisia vaivoja olenkin joutunut hoidattamaan.  Muutamasta lääkäristä sen sijaan olisi pari sanaa sanottavana.

Vierailija kirjoitti:

Hoitokodeissa lähes kaikilla työntekijöillä on  terveydenhuollon koulutus, ei sosiaalialan. Lähihoitaja hoitokodissa tekee hoitotyötä, ei sosiaalityötä.

Silti ne lasketaan sosiaalipalvelujen alle.

Minä järkytyin siitä, kun sairaalassa ollessa huonekaverin leikkaushaava alkoi vuotaa niin, että verta oli lopulta seinällä ja lattialla ja pohti siinä, että kehtaako painaa sitä hälytysnappulaa. Ymmärrän halun olla mahdollisimman vaivaton, mutta eiköhän tuo ollut asia, josta hoitajat haluavat tietää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikkien hoitajien pitäisi itse kokea tuo niin tilanne varmasti muuttuisi

Hoitajalla on hyvin rajoitetusti mahdollisuus siihen työhönsä vaikuttaa. Ei hoitaja voi viipyä rajattomasti yhden potilaan luona vaikka haluaisi. Eikä se aina edes olisi potilaan toive tai edunmukaista.

Väärin! Et ymmärrä edes mitä kohtaamisella tarkoitetaan.

Kyse ei ole siihen käytetystä ajan pituudesta. Lyhytkin kohtaaminen voi olla asiallista, ihmistä arvostavaa ja yllätys, yllätys myös empaattista.

Mitä helvettiä teillä oikein opiskeluissa opetetaan vai eikö opeteta mitään?

Asiakkaan/potilaan kohtaamisesta on jopa laissa: Laki potilaan asemasta ja oikeuksista 785/1992. Samoin terveydenhuollolla on omat eettiset periaatteet, jossa selkeästi puhutaan ihmisarvoisesta kohtelusta.

TÄMÄ!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikkein vaativimpia potilaita/omaisia ovat omat kollegat. Itse hoitavat naama nurin päin muita, mutta kas kummaa, kun itse tai omainen tarvitsee apua niin koko osaston pitää pysähtyä ja kiire unohtaa.

Juurikin näin! 

Hänhän ei vaatinut että kaiken pitää pysähtyä. Opetelkaa lukemaan ilkeilyn sijasta.

Vierailija kirjoitti:

Hoitokodeissa lähes kaikilla työntekijöillä on  terveydenhuollon koulutus, ei sosiaalialan. Lähihoitaja hoitokodissa tekee hoitotyötä, ei sosiaalityötä.

Yksityiset hoitokodit noudattavat yksityisen SOSIAALIpalvelualan työehtosopimusta. 

Vierailija kirjoitti:

Pääsykokeissa testataan mm empaattisuutta ja herkkyyttä. Ainakin silloin kun itse hain.

Tässä on epäkohtana se, että empaattisuutta ja omia toimintatapoja kysytään lomakkeissa hakijalta itseltään. Ihminen voi nähdä itsensä hyväntekijänä, arvioi itsensä hyvin empaattiseksi, vaikka oikeasti on jotain muuta. Jotkut persoonallisuushäiriöiset ei oikeasti näe millaisia ovat muiden seurassa. (Kohtasin lyhyen opiskeluni aikana kaksi tällaista. Yksi oli meidän luokalla, toinen oli yhdessä hoitolaitoksessa töissä.) 

Toinen epäkohta on se, että äärimmäisen empaattiset ja herkät ei kestä alalla. Sitten sinne jää ne "jotka vaan suorittaa työtä" ja ne kuspiät jotka luovi persoonallisuustesteissä itselleen valheelliset pisteet. 

Itse hain ja pääsin hoitajaopintoihin 90-luvun alussa. Silloin psykologi haastatteli jokaisen pääsykokeisiin päässeen henkilökohtaisesti, oli myös ryhmäkeskustelu muutaman hakijan kesken, tätä seurasi toinen psykologi ja sitten oli muutaman tunnin kestoiset palikkatestit paperilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pääsykokeissa testataan mm empaattisuutta ja herkkyyttä. Ainakin silloin kun itse hain.

Tässä on epäkohtana se, että empaattisuutta ja omia toimintatapoja kysytään lomakkeissa hakijalta itseltään. Ihminen voi nähdä itsensä hyväntekijänä, arvioi itsensä hyvin empaattiseksi, vaikka oikeasti on jotain muuta. Jotkut persoonallisuushäiriöiset ei oikeasti näe millaisia ovat muiden seurassa. (Kohtasin lyhyen opiskeluni aikana kaksi tällaista. Yksi oli meidän luokalla, toinen oli yhdessä hoitolaitoksessa töissä.) 

Toinen epäkohta on se, että äärimmäisen empaattiset ja herkät ei kestä alalla. Sitten sinne jää ne "jotka vaan suorittaa työtä" ja ne kuspiät jotka luovi persoonallisuustesteissä itselleen valheelliset pisteet. 

 

Tämäpä se on hoitoalan ongelma. Kun ne hyvät lähtevät niin eipä ole muuta vaihtoehtoa, kuin pitää ne vit

Jää ne silti hoitamatta, tai juuri sen takia.