Sairaanhoitaja Jenni Siitari joutui itse potilaaksi sairaalaan ja järkyttyi
Kommentit (140)
Tässä oli hyvin tuotu esiin se, mikä on omankin kokemukseni mukaan todellisuutta. Ei poikkeuksellista, vaan täysin tavanomaista.
Kokemus toistuttuaan tarpeeksi monta kertaa, on traumatisoiva. Jälkikäteen on niin vihainen, että voisi melkein itkeä. En siksi hakeudu päivystykseen kuin vasta ihan viimeisillä voimillani. Ja jokainen kerta osastolle jouduttua, tilanne on entisenkaltainen.
Potilas ei sille mielivallalle ja alistamiselle voi yhtään mitään edes jälkikäteen. Jos edes yrittää pitää puoliaan, niin kosto tulee jossain muodossa vähintään seuraavalla kerralla tavalla tai toisella.
Tämä kokemus on todella monella. Sairaanhoitajien ihmisten kohtaamistaidot ovat järkyttävän huonot!!
Moni potilaana ollut on sanonut, että hoidot eivät heitä traumatisoineet vaan nimenomaan heitä traumatisoi miten heitä on kohdeltu. Kohtelu ei ole pelkästään välinpitämätöntä vaan jopa todella ilkeää ja törkeää.
Teen työtäni fyysisesti ja psyykkisesti sairaiden ihmisten kanssa. Sama kokemus ihmisillä on myös psykiatrian puolelta.
Itse hoitajana en oikeastaan edes odota sitä kohtaamista. Niitä ihmisiä joiden kanssa halua kohdata löytyy kyllä läheisistä.
Vierailija kirjoitti:
Kaikkein vaativimpia potilaita/omaisia ovat omat kollegat. Itse hoitavat naama nurin päin muita, mutta kas kummaa, kun itse tai omainen tarvitsee apua niin koko osaston pitää pysähtyä ja kiire unohtaa.
Juurikin näin!
Parempi olisi ajaa koko sairaanhoito alas ja antaa ihmisten vain kuolla rauhassa. Miksi maksaa huonosta kohtelusta, kun voi kuolla hyvillä mielin kotona.
Minulla on sosiaalityöntekijä-ystävä, joka on tehnyt sosiaalialalla todella rankkaa työtä vuosikausia, nähnyt ja kuullut kaiken maailmassa karseuden eli ei siis pienistä hätkähdä.
Hän työskenteli sairaalan päivystyksessä jonkin aikaa, mutta lähti pois, kun ei kestänyt katsoa sitä miten siellä potilaita kohdeltiin. Yksi sairaanhoitaja oli nälvinyt törkeästi potilasta ja ystäväni oli sanonut hänelle, että sinä et voi puhua ihmisille noin. Tämä sairaanhoitaja oli vain nauranut.
Vierailija kirjoitti:
Itse hoitajana en oikeastaan edes odota sitä kohtaamista. Niitä ihmisiä joiden kanssa halua kohdata löytyy kyllä läheisistä.
Ei jumalauta ole todellista😳 Ja tällainen on hoitotyössä🤮
Eilen oli radio päällä ja siellä oli Kansakunnan kahvitunti-niminen ohjelma. Sinne soitti joku pitkän uran tehnyt sairaanhoitaja. Häneltä kysyttiin, onko hän koskaan saanut positiivista palautetta työstään. Hän vastasi, että ei ole saanut. Mielestäni tämä kertoo juuri tuosta, että ollaan huonoja hoitajia ja sitten arvostellaan omaisia kuitenkin herkästi. Itse olen myös hoitaja ja tehnyt vasta muutaman vuoden uran. Olen kuitenkin saanut jo useasti positiivista palautetta omaisilta, vaikka en ole mikään superhoitaja, vaan ihan tavallinen työntekijä. Meillä on kyllä töissä näitä vanhoja kurppia, jotka luulevat tietävänsä kaiken ja ovat koko ajan pahalla tuulella.
Vierailija kirjoitti:
Kaikkein vaativimpia potilaita/omaisia ovat omat kollegat. Itse hoitavat naama nurin päin muita, mutta kas kummaa, kun itse tai omainen tarvitsee apua niin koko osaston pitää pysähtyä ja kiire unohtaa.
Älä mitätöi tällä fraasilla. Kyse ei ole pelkästään tästä. Sama, ja jopa vielä pahempi kokemus on potilailla/omaisilla, jotka eivät ole terveydenhuollon ammattilaisia. Nyt on vihdoinkin peiliin katsomisen paikka.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on sosiaalityöntekijä-ystävä, joka on tehnyt sosiaalialalla todella rankkaa työtä vuosikausia, nähnyt ja kuullut kaiken maailmassa karseuden eli ei siis pienistä hätkähdä.
Hän työskenteli sairaalan päivystyksessä jonkin aikaa, mutta lähti pois, kun ei kestänyt katsoa sitä miten siellä potilaita kohdeltiin. Yksi sairaanhoitaja oli nälvinyt törkeästi potilasta ja ystäväni oli sanonut hänelle, että sinä et voi puhua ihmisille noin. Tämä sairaanhoitaja oli vain nauranut.
Miksi tuo kommentti sai alapeukun? Eikö totuutta saa kertoa?
Toivottavasti nyt oppii kohtelemaan muita potilaita arvokkaammin
Kaikkien hoitajien pitäisi itse kokea tuo niin tilanne varmasti muuttuisi
Mikkelin saattohoito-osastolla on aivan ihana henkilökunta! Kuolevan omaiset otetaan huomioon, saa yöpyä siellä, saa sängyn viereen ja on omaisten huone ruokia varten jääkaappeineen. Kuolevaa kohdellaan kunnioittavasti ja lempeästi. Kipulääkettä saa rajoittamatta. Olen syvästi kiitollinen teille. Te jaksatte vaikeassa ammatissa! Sydämellinen kiitos!
Vierailija kirjoitti:
Minulla on sosiaalityöntekijä-ystävä, joka on tehnyt sosiaalialalla todella rankkaa työtä vuosikausia, nähnyt ja kuullut kaiken maailmassa karseuden eli ei siis pienistä hätkähdä.
Hän työskenteli sairaalan päivystyksessä jonkin aikaa, mutta lähti pois, kun ei kestänyt katsoa sitä miten siellä potilaita kohdeltiin. Yksi sairaanhoitaja oli nälvinyt törkeästi potilasta ja ystäväni oli sanonut hänelle, että sinä et voi puhua ihmisille noin. Tämä sairaanhoitaja oli vain nauranut.
Tällaisesta epäasiallisesta hoitajakollegasta oli valitettu moneen kertaan. Ainut vastaus oli, että älkää välittäkö, on hän kuitenkin hyvä ja tehokas hoitaja. Ällistyneenä jatkoin määräys kirjan loppuun, enkä sen jälkeen ole sairaalassa hoitajana toiminut. Vika ei siis ole palkassa, se ei ole syy, eikä seuraus.
Pahin tilanne on kuntien terveyskeskuksissa, joissa on sata vuotta sitten paikan saaneita "kokeneita" hoitajia, joiden on pakko haukkua uusia hoitajia, koska ovat epävarmoja osaamisestaan ja tietävät, että ovat huonompia itse työssä. Ainakin p-pohjanmaalla.
Vierailija kirjoitti:
Kaikkien hoitajien pitäisi itse kokea tuo niin tilanne varmasti muuttuisi
Hoitajalla on hyvin rajoitetusti mahdollisuus siihen työhönsä vaikuttaa. Ei hoitaja voi viipyä rajattomasti yhden potilaan luona vaikka haluaisi. Eikä se aina edes olisi potilaan toive tai edunmukaista.
Aivan älyttömän hyvin osasi ilmaista asiat! Luin hämmästyneenä ja melkein itku kurkussa koska omatkin kokemukset olleet niin järkyttäviä ja tuntuu tosi hyvältä että näin hyvin "nostettiin kissa pöydälle". Suomen terveydenhuolto on yksinkertaisesti sairas, eikä todellakaan kaikki selity resurssien puutteesta kuten jutusta tuli ilmi.
Kaikkein vaativimpia potilaita/omaisia ovat omat kollegat. Itse hoitavat naama nurin päin muita, mutta kas kummaa, kun itse tai omainen tarvitsee apua niin koko osaston pitää pysähtyä ja kiire unohtaa.