Sairaanhoitaja Jenni Siitari joutui itse potilaaksi sairaalaan ja järkyttyi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse hoitajana en oikeastaan edes odota sitä kohtaamista. Niitä ihmisiä joiden kanssa halua kohdata löytyy kyllä läheisistä.

Ei jumalauta ole todellista😳 Ja tällainen on hoitotyössä🤮

Kuka sanoi että olisin hoitotyössä. Mutta tuo on totuus siitä työstä halusi sitä tai ei. Kohtaamiseen ei ole aikaa eikä siitä kohtaamisesta kukaan mitään maksa. Siitä maksetaan että ne potilaat saadaan kotiin mahdollisimman nopeasti. Edelleen onneksi on niitä läheisiä joiden kanssa kohtaaminen onnistuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikkien hoitajien pitäisi itse kokea tuo niin tilanne varmasti muuttuisi

Hoitajalla on hyvin rajoitetusti mahdollisuus siihen työhönsä vaikuttaa. Ei hoitaja voi viipyä rajattomasti yhden potilaan luona vaikka haluaisi. Eikä se aina edes olisi potilaan toive tai edunmukaista.

Hoitaja voisi kuitenkin käyttäytyä asiallisesti uusia työntekijöitä kohtaan. Vieläköhän niittopitäjässä on töissä se ilkeä vanhempi hoitaja? 

Isälläni on syöpä ja olen joutunut näkemään miten sairaanhoitajat toimivat potilaidensa kanssa. Sanattomaksi vetää. Olen sentin päässä siitä, että teen kantelun. Ja täysin aiheesta. Moni ei uskalla valittaa, koska he pelkäävät, että saavat sen jälkeen huonompaa hoitoa ja kohtelua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse hoitajana en oikeastaan edes odota sitä kohtaamista. Niitä ihmisiä joiden kanssa halua kohdata löytyy kyllä läheisistä.

Ei jumalauta ole todellista😳 Ja tällainen on hoitotyössä🤮

Kuka sanoi että olisin hoitotyössä. Mutta tuo on totuus siitä työstä halusi sitä tai ei. Kohtaamiseen ei ole aikaa eikä siitä kohtaamisesta kukaan mitään maksa. Siitä maksetaan että ne potilaat saadaan kotiin mahdollisimman nopeasti. Edelleen onneksi on niitä läheisiä joiden kanssa kohtaaminen onnistuu.

Nyt sinä ääliö sekoitat kaksi asiaa. Totuuden ja sinun mielipiteesi. Se, että sinä itku kurkussa väität asian olevan noin, ei tee siitä totuutta. Olet väärässä. Heh hee..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse hoitajana en oikeastaan edes odota sitä kohtaamista. Niitä ihmisiä joiden kanssa halua kohdata löytyy kyllä läheisistä.

Ei jumalauta ole todellista😳 Ja tällainen on hoitotyössä🤮

Kuka sanoi että olisin hoitotyössä. Mutta tuo on totuus siitä työstä halusi sitä tai ei. Kohtaamiseen ei ole aikaa eikä siitä kohtaamisesta kukaan mitään maksa. Siitä maksetaan että ne potilaat saadaan kotiin mahdollisimman nopeasti. Edelleen onneksi on niitä läheisiä joiden kanssa kohtaaminen onnistuu.

Olet kylmä ihminen. Sellainen ihminen, jonka läheisyydessä en haluaisi olla edes vapaa-ajalla. 

Päivystyksessä työskennelleenä en itse menisi sinne potilaaksi kuin vasta sitten, jos minut viedään sinne pakolla. Ymmärrän kyllä hoitajia. Jokainen potilas kokee, että juuri hän on se tärkein, eikä tajua, että hoitajalla on monta muutakin potilasta hoidettavana. Valitettavasti ei ole aikaa jäädä kuuntelemaan kenenkään henkilökohtaisia murheita. Hoitajat tekevät itse hyvin vähän päätöksiä. Lääkärit päättävät hoidosta. Ikävä kyllä moni lääkäri tulee hyvin etuoileutetusta taustasta ja tekee työtä rahan vuoksi, ei auttaakseen. 

On ammattitaitoa käyttäytyä ystävällisesti, mutta sitä on myös se, ettei ole liian tuttavallinen. Hoitajat tekevät vain työtään. Jos jokaisen potilaan asiat ottaisi sydämelleen, ei pystyisi kauan tekemään hoitotyötä. Ja hoitajakin on ihminen. Joistain potilaista pitää enemmän kuin toisista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikkien hoitajien pitäisi itse kokea tuo niin tilanne varmasti muuttuisi

Hoitajalla on hyvin rajoitetusti mahdollisuus siihen työhönsä vaikuttaa. Ei hoitaja voi viipyä rajattomasti yhden potilaan luona vaikka haluaisi. Eikä se aina edes olisi potilaan toive tai edunmukaista.

Ihan varmuudella voi hoitaja työhönsä vaikuttaa. Se pari ystävällista sanaa tai edes vastaus esitettyyn kysymykseen, samalla kun on paikalla tarkistamassa pulssioksitometrilla vaikka happitasoa, tai mittaamassa kuumeen (sen sijaan, että seisoo vain mykkänä tai tiuskasee mitä sattuu)

Ei ne aina lääkäritkään mitään ihmisihmisiä ole. Ihmeellisiä kaikkitietäviä pätijöitä, jotka väkisin hoitavat vanhukset kuoliaaksi, vaikka miten vastustelisi. Aina yllätyn iloisesti, kun törmään hyväntuuliseen ja ystävälliseen terveysalan ammattilaiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse hoitajana en oikeastaan edes odota sitä kohtaamista. Niitä ihmisiä joiden kanssa halua kohdata löytyy kyllä läheisistä.

Ei jumalauta ole todellista😳 Ja tällainen on hoitotyössä🤮

Kuka sanoi että olisin hoitotyössä. Mutta tuo on totuus siitä työstä halusi sitä tai ei. Kohtaamiseen ei ole aikaa eikä siitä kohtaamisesta kukaan mitään maksa. Siitä maksetaan että ne potilaat saadaan kotiin mahdollisimman nopeasti. Edelleen onneksi on niitä läheisiä joiden kanssa kohtaaminen onnistuu.

Olet kylmä ihminen. Sellainen ihminen, jonka läheisyydessä en haluaisi olla edes vapaa-ajalla. 

Jos totuutta pitää kylmänä niin joo. Mutta yleensä sillä pärjää parhaiten että hyväksyy tosiasiat.

Suorastaan sadistisia lääkäreitä ja hoitajia on tullut vastaan sen verran 20 vuoden aikana kun tässä sairastanut että asiallisesta tai jopa empaattisesta kohtelusta oikein yllättyy nykyään. Luonnehäiriöisiä valitettavasti taitaa alalla riittää. Tuo turvattomuudentunne mistä tuo haastateltukin puhuu, se on todella ehkä paskin seuraus tästä kaikesta. Kun on itse kokenut sen että välinpitämättömyyden ja ihan silkan kusipäisyyden takia on jopa hengenmeno ollut pari kertaa lähellä, tätä maailmaa ei vaan ikinä enää koe samoin kuin ennen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on sosiaalityöntekijä-ystävä, joka on tehnyt sosiaalialalla todella rankkaa työtä vuosikausia, nähnyt ja kuullut kaiken maailmassa karseuden eli ei siis pienistä hätkähdä. 

Hän työskenteli sairaalan päivystyksessä jonkin aikaa, mutta lähti pois, kun ei kestänyt katsoa sitä miten siellä potilaita kohdeltiin. Yksi sairaanhoitaja oli nälvinyt törkeästi potilasta ja ystäväni oli sanonut hänelle, että sinä et voi puhua ihmisille noin. Tämä sairaanhoitaja oli vain nauranut. 

Tällaisesta epäasiallisesta hoitajakollegasta oli valitettu moneen kertaan. Ainut vastaus oli, että älkää välittäkö, on hän kuitenkin hyvä ja tehokas hoitaja. Ällistyneenä jatkoin määräys kirjan loppuun, enkä sen jälkeen ole sairaalassa hoitajana toiminut. Vika ei siis ole palkassa, se ei ole syy, eikä seuraus.

Saako kysyä miten oli valitettu? Potilasasiamiehelle voi tehdä valituksen myös epäasiallisesta kohtelusta. Kuvittelin itse, että täytyy olla vähintäänkin hoitovirhe ja fyysinen vamma tuloksena, ennen kuin potilasasiamieheen voi ottaa yhteyttä, mutta niin se ei olekaan. Potilasasiamiehelle vaan ilmoitusta jokaisesta epäasiallisesta kohtelusta! Muutos ei tule jos ei näitä ihmisiä pakoteta muuttumaan. 

Vierailija kirjoitti:

Isälläni on syöpä ja olen joutunut näkemään miten sairaanhoitajat toimivat potilaidensa kanssa. Sanattomaksi vetää. Olen sentin päässä siitä, että teen kantelun. Ja täysin aiheesta. Moni ei uskalla valittaa, koska he pelkäävät, että saavat sen jälkeen huonompaa hoitoa ja kohtelua.

Tee ihmeessä, ei kannata odottaa. Käsittelyssä kuitenkin menee aikansa. 

Vierailija kirjoitti:

Minulla on sosiaalityöntekijä-ystävä, joka on tehnyt sosiaalialalla todella rankkaa työtä vuosikausia, nähnyt ja kuullut kaiken maailmassa karseuden eli ei siis pienistä hätkähdä. 

Hän työskenteli sairaalan päivystyksessä jonkin aikaa, mutta lähti pois, kun ei kestänyt katsoa sitä miten siellä potilaita kohdeltiin. Yksi sairaanhoitaja oli nälvinyt törkeästi potilasta ja ystäväni oli sanonut hänelle, että sinä et voi puhua ihmisille noin. Tämä sairaanhoitaja oli vain nauranut. 

Haluatko kertoa, missä tämä tapahtui? Paikkakunta.

Mihin se valittaminen johtaa? Ei yhtään mihinkään. Potilasvanhinkoista voi saada korvauksen, ei henkisestä kärsimyksestä joka jotuu siitä että koen että minua ei kukaan kohtaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikkien hoitajien pitäisi itse kokea tuo niin tilanne varmasti muuttuisi

Hoitajalla on hyvin rajoitetusti mahdollisuus siihen työhönsä vaikuttaa. Ei hoitaja voi viipyä rajattomasti yhden potilaan luona vaikka haluaisi. Eikä se aina edes olisi potilaan toive tai edunmukaista.

Ihan varmuudella voi hoitaja työhönsä vaikuttaa. Se pari ystävällista sanaa tai edes vastaus esitettyyn kysymykseen, samalla kun on paikalla tarkistamassa pulssioksitometrilla vaikka happitasoa, tai mittaamassa kuumeen (sen sijaan, että seisoo vain mykkänä tai tiuskasee mitä sattuu)

Pahimmat esteet kohdella hyvin potilaita, on työkaverit. Monessa paikassa on ihan hyväksyttyä "olla vain töissä", vailla sen enempää empatiaa ja etiikkaa. Vanhana sairaanhoitajana välillä mietin, kuuluvatko ne enää opetussuunnitelmaan lainkaan? Moni 2000-luvun puolen hoitaja sopisi paremmin vaikka tukkukaupan varastoon töihin paiskomaan ja kiroilemaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse hoitajana en oikeastaan edes odota sitä kohtaamista. Niitä ihmisiä joiden kanssa halua kohdata löytyy kyllä läheisistä.

Ei jumalauta ole todellista😳 Ja tällainen on hoitotyössä🤮

Kuka sanoi että olisin hoitotyössä. Mutta tuo on totuus siitä työstä halusi sitä tai ei. Kohtaamiseen ei ole aikaa eikä siitä kohtaamisesta kukaan mitään maksa. Siitä maksetaan että ne potilaat saadaan kotiin mahdollisimman nopeasti. Edelleen onneksi on niitä läheisiä joiden kanssa kohtaaminen onnistuu.

Onpa outo asenne. Tarkoitatko siis, että koska palkka on sama kohtelipa potilaita hyvin tai huonosti, niin ei kannata kohdella hyvin. Tosiasiassa hyvä kohtelu ei vie sen enempää aikaa kuin huono kohtelu. Hyvä kohtelu on aivan perusvaatimus hoitajalle. Miten näin yksinkertainen asia voi olla hukassa. 

Jos ihmisen kohtaamistaidot ovat lähtökohtaisesti olemattomat, ei niitä sairaanhoitajuus tai mikään muukaan koulutus takaa. Kusipää luonne on kusipääluonne, ei sitä mikään päälleliimattu empatia miksikään muuta. Näitä kusipäitä siellä terveydenhuollossa nyt vaan sattuu olemaan aika paljon. Toivon vilpityömästi koko sydämestäni heille kaikkia mahdollisia vastoinkäymisiä ja pahaa. Minulta ei heru ymmärrystä tai mitään apua, jos minun eteeni jostain syystä joutuvat. Eikä myöskään mitään oijoi kun on raskasta ja vaativaa minulle kannata näiden paskaperseiden tulla lässyttämään.

Vierailija kirjoitti:

Päivystyksessä työskennelleenä en itse menisi sinne potilaaksi kuin vasta sitten, jos minut viedään sinne pakolla. Ymmärrän kyllä hoitajia. Jokainen potilas kokee, että juuri hän on se tärkein, eikä tajua, että hoitajalla on monta muutakin potilasta hoidettavana. Valitettavasti ei ole aikaa jäädä kuuntelemaan kenenkään henkilökohtaisia murheita. Hoitajat tekevät itse hyvin vähän päätöksiä. Lääkärit päättävät hoidosta. Ikävä kyllä moni lääkäri tulee hyvin etuoileutetusta taustasta ja tekee työtä rahan vuoksi, ei auttaakseen. 

On ammattitaitoa käyttäytyä ystävällisesti, mutta sitä on myös se, ettei ole liian tuttavallinen. Hoitajat tekevät vain työtään. Jos jokaisen potilaan asiat ottaisi sydämelleen, ei pystyisi kauan tekemään hoitotyötä. Ja hoitajakin on ihminen. Joistain potilaista pitää enemmän kuin toisista. 

EI. Ei tuo ole aina syy. Vaikka miten olisi huomaamaton ja kiltti, voi saada ihan paskaa kohtelua. Minä en ikinä kertoile jotain henkilökohtaisia murheita ventovieraille. Olen ujo ja hiljainen ja silti jotkut hoitajat näkevät minut ärsyttävänä. Väärään paikkaan tulleena (vaikka tulin juuri sinne mihin lääkäri käski) tai vääränlaisiilla oireilla (vaikka soittaessa sain ohjeeksi tulla näyttämään jne). Pahimmat hoitajat ripittää siinä muiden potilaiden kuullen. Kahdesti olen joutunut kertomaan intiimejä oireita siinä muiden kuullen kun hoitaja alkaa tivaamaan, miksi olet tullut (labrassa nämä molemmat, eri paikkakunnilla.) Toinen pyysi jälkikäteen kahdenkesken anteeksi, mutta mitä se auttaa, kun pakotti kertomaan saapumisen syyn siinä odotustilassa, kaikkien kuullen.

Sinä käännät hoitajien huonon käytöksen "potilaan vaativuuden syyksi". 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse hoitajana en oikeastaan edes odota sitä kohtaamista. Niitä ihmisiä joiden kanssa halua kohdata löytyy kyllä läheisistä.

Ei jumalauta ole todellista😳 Ja tällainen on hoitotyössä🤮

Kuka sanoi että olisin hoitotyössä. Mutta tuo on totuus siitä työstä halusi sitä tai ei. Kohtaamiseen ei ole aikaa eikä siitä kohtaamisesta kukaan mitään maksa. Siitä maksetaan että ne potilaat saadaan kotiin mahdollisimman nopeasti. Edelleen onneksi on niitä läheisiä joiden kanssa kohtaaminen onnistuu.

Olen saanut käsityksen, että alalle hakeudutaan nimenomaan auttamishalun ja tietynlaisen empaattisuuden takia. Sanomasi tarkoittaa, että alun perin koettu motivaatio hoitajan työhön katoaa jossain vaiheessa ja tapahtuu kyynistyminen.

Potilaat eivät enää olekaan eläviä, tuntevia ihmisiä, vaan biomassaa, joka pitää hoitaa pois tieltä, ulos mahdollisimman pian.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikkien hoitajien pitäisi itse kokea tuo niin tilanne varmasti muuttuisi

Hoitajalla on hyvin rajoitetusti mahdollisuus siihen työhönsä vaikuttaa. Ei hoitaja voi viipyä rajattomasti yhden potilaan luona vaikka haluaisi. Eikä se aina edes olisi potilaan toive tai edunmukaista.

Väärin! Et ymmärrä edes mitä kohtaamisella tarkoitetaan.

Kyse ei ole siihen käytetystä ajan pituudesta. Lyhytkin kohtaaminen voi olla asiallista, ihmistä arvostavaa ja yllätys, yllätys myös empaattista.

Mitä helvettiä teillä oikein opiskeluissa opetetaan vai eikö opeteta mitään?

Asiakkaan/potilaan kohtaamisesta on jopa laissa: Laki potilaan asemasta ja oikeuksista 785/1992. Samoin terveydenhuollolla on omat eettiset periaatteet, jossa selkeästi puhutaan ihmisarvoisesta kohtelusta.