70-luvulla Suomessa ei oikein välitetty lapsista. Liikenteessä, hukkumalla jne. kuoli valtavasti lapsia

Kyllä minulta 1973 (olin silloin 6 v ) leikattiin umpisuolen lisäke Treen silloisessa yliopistollisessa keskussairaalassa.

Leikattiin samantien kun vietiin sairaalaan. Olin lastenosastolla jossa kaikista pidettiin hyvää huolta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri oli juttua lehdessä miten synnytyksessä kuolleet lapset haudattiin sairaalan joukkohautaan vielä 70-luvun lopulla eikä annettu vanhemmille. Kieltämättä tämä järkytti. Jonkun pariskunnan vuonna 1979 syntynyt tyttö oli kuollut synnytyksessä ja hänet haudattiin muutaman muun lapsen kanssa joukkohautaan sairaalan toimesta. Vanhemmat olisi halunneet lapsen jäänteet itselleen. Korkein oikeus epäsi sen. Tuntui erikoiselle, että vielä tuohon aikaan oli tuollainen käytäntö. Olen itse 1979 syntynyt.

Tuon ajan lakien mukaan kuollut vauva kuului sairaalan vastuulle ja vanhemmilla ei ollut valtaa mitä sille tehdään. Sairaala siunasi nämä kaikessa hiljaisuudessa ja tosiaan samassa ryhmähaudassa oli muitakin vauvoja. Todella kovalle kuulostaa.

Erikoista. Minun 60-luvun alkupuolella syntyneet ja jo sairaalassa kuolleet veljeni ovat kyllä haudattu ihan vanhempieni hommaamaan omaan hautaan. 

Kaveriporukalla uimaan niin että hypittiin kalliolta. Porukan uimataidottomin meinasi hukkua . Iho paloi ja tuli nestehukka.  

Kaaduin pyörällä,uudet  farkut hajosi polvista ja ihon alla oli varmaan kilo hiekkaa. Sain selkäsaunan kun hajotin uudet housut. Kivet ovat varmaan vieläkin ihoni alla.

Kaksi täysin tavallista päivää 1974 syntyneen lapsuudesta.  Vapautta ja vaaroja. Tapaturmat olivat yleisiä, ihme että niinkin moni selvisi aikuiseksi asti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kummasti minulla oli 70-luvulla hyvä ja turvallinen alku elämälle. Pidettiin huolta ja rakastettiin. Sama muilla tuntemillani ikäisilläni.

Okei, tämän sinun pienen pieni piiri on nyt se pyhä totuus jota pitää levittää kuin jotain evankeliumia? 

Ihan sama toisinpäin. Jos sinä ja tuttusi olette kokeneet kuritusta, ei sitä pidä yleistää koskemaan kaikkia.

Really?

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ollut leukemiaa mutta eräs toinen sairaus (ei kylläkään lainkaan yhtä vakava). Kyllä silloin kaikki tehtiin sen hoitamiseksi. Äiti ramppasi kanssani lääkäreille, sairaaloihin, tutkittiin, lääkäreiden ohjuksessa kokeiltiin erilaisia hoitoja ja lääkityksiä, tehtiin siis kaikki mitä silloin sen aikaisella lääketieteellisellä tietämyksellä pystyttiin. Asuimme toki pk-seudulla että isot sairaalat olivat lähellä. Mutta aika puppua tuo on etteikö lapsista ja heidän terveydestään olisi välitetty.

Puppua? Katso se dokumentti. Siitä selviää karu totuus. Lapsia hoidettiin paljon huonommin kuin aikuisia. Lasten hoitoon laitettiin paljon vähemmän rahaa. Toki hoitoa sai mutta se oli lasten kohdalla kehnompaa. 

Vierailija kirjoitti:

"Jo vuonna 1982 suurin osa leukemiaa sairastavista lapsista olisi voitu pelastaa. Tarvittavia laitteita ja hoitohenkilökuntaa ei kuitenkaan ollut, koska rahan ja resurssien jaossa pienet lapsipotilaat oli aina ohitettu.

Raportti Osasto 10 muutti tilanteen"

Nykynäkökulmasta on jotenkin hämmentävää että tuohon aikaan aikuisten hoito priorisoitiin lasten edelle. 

No mietis ketkä niitä aikuisia silloin oli. No, itsekkäät ja ahneet boomerit tietenkin.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minulta 1973 (olin silloin 6 v ) leikattiin umpisuolen lisäke Treen silloisessa yliopistollisessa keskussairaalassa.

Leikattiin samantien kun vietiin sairaalaan. Olin lastenosastolla jossa kaikista pidettiin hyvää huolta.

No ei tuo ollut mikään kallis hoito. Yksinkertainen keino jolla kuitenkin pelastettiin henki. Ero tuli aikuisten ja lasten välille siinä kohtaa kun hoidot olivat hyvin kalliita, esim. syövät. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kummasti minulla oli 70-luvulla hyvä ja turvallinen alku elämälle. Pidettiin huolta ja rakastettiin. Sama muilla tuntemillani ikäisilläni.

Okei, tämän sinun pienen pieni piiri on nyt se pyhä totuus jota pitää levittää kuin jotain evankeliumia? 

Siis oikeasti nyt :D Kyllä elämä 70-luvulla oli suurimmalle osalle suomalaisia turvallista ja ihanaa aikaa. Ei ole vain tuon ihmisen "pieni piiri". Jos et itse ole elänyt 70-luvulla niin miten kuvittelet, että tiedät paremmin, miten silloin elettiin, kuin mitä sen ajan elänyt ihminen on kokenut?

Itsekin 70-luvun eläneenä voin sanoa, että elämä oli tosi mukavaa, lapsista välitettiin ja heitä rakastettiin ihan kuten nytkin. Ei ihminen juurikaan muutu, vaikka elämän ulkoiset puitteet muutuukin. Ihan samalla tavalla ne lapset oli tärkeitä ja elämän keskipiste. Silloin vain ajat oli toiset. Ei ollut lapsille keksitty turvaistuimia autoon, ei edes turvavöitä välttämättä ollut ja jos oli, niin vain etupenkillä. Talvirengaspakko tuli voimaan vasta 1978 ja nopeusrajoituksia ei ollut juuri ollenkaan, joten ihmisiä, myös lapsia kuoli liikenne onnettomuuksissa paljon. 

Mutta ei se tarkoita sitä, että ei lapsista olisi välitetty. Maailma vain oli toinen.  Joskus vuosikymmenien päästä paheksutaan tästä ajasta jotakin sellaista, mikä nyt on ihan normaalia. Maailma kehittyy ja muuttu, asiat pitää aina suhteuttaa sen ajan normeihin, eikä niihen mitkä ne on 50 vuoden kuluttua.

eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri oli juttua lehdessä miten synnytyksessä kuolleet lapset haudattiin sairaalan joukkohautaan vielä 70-luvun lopulla eikä annettu vanhemmille. Kieltämättä tämä järkytti. Jonkun pariskunnan vuonna 1979 syntynyt tyttö oli kuollut synnytyksessä ja hänet haudattiin muutaman muun lapsen kanssa joukkohautaan sairaalan toimesta. Vanhemmat olisi halunneet lapsen jäänteet itselleen. Korkein oikeus epäsi sen. Tuntui erikoiselle, että vielä tuohon aikaan oli tuollainen käytäntö. Olen itse 1979 syntynyt.

Tuon ajan lakien mukaan kuollut vauva kuului sairaalan vastuulle ja vanhemmilla ei ollut valtaa mitä sille tehdään. Sairaala siunasi nämä kaikessa hiljaisuudessa ja tosiaan samassa ryhmähaudassa oli muitakin vauvoja. Todella kovalle kuulostaa.

 

Erikoista. Minun 60-luvun alkupuolella syntyneet ja jo

Kyllä se totta on. Hesarissa oli tästä iso juttu pari päivää sitten.

Vierailija kirjoitti:

Kaveriporukalla uimaan niin että hypittiin kalliolta. Porukan uimataidottomin meinasi hukkua . Iho paloi ja tuli nestehukka.  

Kaaduin pyörällä,uudet  farkut hajosi polvista ja ihon alla oli varmaan kilo hiekkaa. Sain selkäsaunan kun hajotin uudet housut. Kivet ovat varmaan vieläkin ihoni alla.

Kaksi täysin tavallista päivää 1974 syntyneen lapsuudesta.  Vapautta ja vaaroja. Tapaturmat olivat yleisiä, ihme että niinkin moni selvisi aikuiseksi asti.

Kyllä minäkin kaaduin leikeissä niin, että polveen tuli haava, sekä poltin ihoni auringossa. Olen selvinnyt aikuiseksi 😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmilla oli niin kiire ahnehtia omaisuutta että lapset jäi oman onnensa nojaan.

 

:D 70-luvulla elintaso oli niin erilainen, että tämän päivän ihmiset ei suostuisi sellaisessa elämässä edes elämään. Asumisen taso oli ihan toista kuin nyt. Oli ulkohuusit ja suihkuista ei tietoakaan. Ulkosaunan kuumavesipadassa oli lämmin pesuvesi. Edes lankapuhelinta ei ollut joka talossa autoista puhumattakaan.   Autot oli sellaisia, että ylämäessä vauhti hiipui ja sai jännitää pääseekö mäen päälle. Päivähoitoa ei vielä ollut, joten lapsi piti saada ties minne hoitoon, jos äitikin halusi töihin. 

Tämän päivän pissikset ei selviäisi päivääkään  70-luvun elämää:D 

 

Voi haloo nyt taas. Et ilmeisesti ole elänyt 70-luvulla? Ihan oli sisävessat ja suihkut useimmilla. Ja oli päiväkotejakin. 

Terveisin 1966 syntynyt. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kummasti minulla oli 70-luvulla hyvä ja turvallinen alku elämälle. Pidettiin huolta ja rakastettiin. Sama muilla tuntemillani ikäisilläni.

Okei, tämän sinun pienen pieni piiri on nyt se pyhä totuus jota pitää levittää kuin jotain evankeliumia? 

 

Siis oikeasti nyt :D Kyllä elämä 70-luvulla oli suurimmalle osalle suomalaisia turvallista ja ihanaa aikaa. Ei ole vain tuon ihmisen "pieni piiri". Jos et itse ole elänyt 70-luvulla niin miten kuvittelet, että tiedät paremmin, miten silloin elettiin, kuin mitä sen ajan elänyt ihminen on kokenut?

Itsekin 70-luvun eläneenä voin sanoa, että elämä oli tosi mukavaa, lapsista välitettiin ja heitä rakastettiin ihan kuten nytkin. Ei ihminen juurikaan muutu, vaikka elämän ulkoiset puitteet muutuukin. Ihan samalla tavalla ne lapset oli tärk

Mulle ei ollut. Hakattiin ja väännetttiin sormia kunnes murtui. 

Vierailija kirjoitti:D 70-luvulla elintaso oli niin erilainen, että tämän päivän ihmiset ei suostuisi sellaisessa elämässä edes elämään. Asumisen taso oli ihan toista kuin nyt. Oli ulkohuusit ja suihkuista ei tietoakaan. Ulkosaunan kuumavesipadassa oli lämmin pesuvesi. Edes lankapuhelinta ei ollut joka talossa autoista puhumattakaan.   Autot oli sellaisia, että ylämäessä vauhti hiipui ja sai jännitää pääseekö mäen päälle. Päivähoitoa ei vielä ollut, joten lapsi piti saada ties minne hoitoon, jos äitikin halusi töihin. 

Tämän päivän pissikset ei selviäisi päivääkään  70-luvun elämää:D 

 

Tuo oli elämää landella. Mulla ei ollut tuollaista. Asuin kaupungissa kerrostalossa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Jo vuonna 1982 suurin osa leukemiaa sairastavista lapsista olisi voitu pelastaa. Tarvittavia laitteita ja hoitohenkilökuntaa ei kuitenkaan ollut, koska rahan ja resurssien jaossa pienet lapsipotilaat oli aina ohitettu.

Raportti Osasto 10 muutti tilanteen"

Nykynäkökulmasta on jotenkin hämmentävää että tuohon aikaan aikuisten hoito priorisoitiin lasten edelle. 

No mietis ketkä niitä aikuisia silloin oli. No, itsekkäät ja ahneet boomerit tietenkin.

Niin, ja etenkin miehet oli päättämässä. Kun eduskunnassa jne. alkoi olla enemmän naisia, myös lapsiin alettiin panostaa.

70-luvulla eduskunnassa keskusteltiin mm. siitä pitäisikö synnytyksessä saada kivunlievitystä vai ei. Eräs miesedustaja oli sitä mieltä että ehdottomasti ei, koska Raamatussa sanotaan että pitää synnyttää kivulla. Suomessa epduraali otettiin käyttöön paljon myöhemmin kuin muissa Pohjoismaissa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kummasti minulla oli 70-luvulla hyvä ja turvallinen alku elämälle. Pidettiin huolta ja rakastettiin. Sama muilla tuntemillani ikäisilläni.

Okei, tämän sinun pienen pieni piiri on nyt se pyhä totuus jota pitää levittää kuin jotain evankeliumia? 

Tilastollisesti lapsilla ei mennyt hyvin. Ei voi pitää paikkaansa, kun MINULLA meni hyvin. 😂 

t. naiset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ollut leukemiaa mutta eräs toinen sairaus (ei kylläkään lainkaan yhtä vakava). Kyllä silloin kaikki tehtiin sen hoitamiseksi. Äiti ramppasi kanssani lääkäreille, sairaaloihin, tutkittiin, lääkäreiden ohjuksessa kokeiltiin erilaisia hoitoja ja lääkityksiä, tehtiin siis kaikki mitä silloin sen aikaisella lääketieteellisellä tietämyksellä pystyttiin. Asuimme toki pk-seudulla että isot sairaalat olivat lähellä. Mutta aika puppua tuo on etteikö lapsista ja heidän terveydestään olisi välitetty.

Puppua? Katso se dokumentti. Siitä selviää karu totuus. Lapsia hoidettiin paljon huonommin kuin aikuisia. Lasten hoitoon laitettiin paljon vähemmän rahaa. Toki hoitoa sai mutta se oli lasten kohdalla kehnompaa. 

Mutta eihän se ollut vanhempien vika. Kyllä vanhemmat ihan samalla tavalla rakasti ja välitti lapsistaan, mutta jos yhteiskunta on suhtautunut lapseen vähempiarvoisena, niin se on ollut jonkun muun, kuin vanhemman vika. Mutta kyllä silloinkin lapsia ihan sairaaloidssa hoidettiin. Mutta kyllähän kivun hoito on vielä 70-luvulla ollut ihan lapsenkengissä, jos vertaa tähän päivään, ihan kaikilla.  Kivunhoito on kehittynyt valtavasti 50 vuodessa ja siltikin vielä nytkin ihmiset joutuu kestämään kipua. 

Ei se, että lasten sairaanhoito on ollut jäljessä aikuisten sairaanhoidosta tarkoita sitä, etteikö VANHEMMAT olisi välittäneet lapsistaan.  Varmasti välittivät. Ei ole tavallisen vanhemman vika, jos yhteiskunta ei ole panostanut yhtä paljon lapsiin, kuin nyt. 

Vierailija kirjoitti:

Lapsia ei valvottu ja vahdattu kuten nykyään. Se antoi tilaa hyvälle, aktiiviselle lapsuudelle jossa seikkailtiin, opittiin ja koettiin itse ja kavereiden kanssa. Hintana sitten olivat haverit.

Nykyään lapsuus on turvallisempi, mutta hintana sitten puhelinzombius, avuttomuus ja yleinen typeryys lapsissa, sekä täydellinen oman ajan ja tilan puute aikuisilla.

Oletpa ikävä ihminen. Ja täysin väärässä haukkuesasi  tämän päivän lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:D 70-luvulla elintaso oli niin erilainen, että tämän päivän ihmiset ei suostuisi sellaisessa elämässä edes elämään. Asumisen taso oli ihan toista kuin nyt. Oli ulkohuusit ja suihkuista ei tietoakaan. Ulkosaunan kuumavesipadassa oli lämmin pesuvesi. Edes lankapuhelinta ei ollut joka talossa autoista puhumattakaan.   Autot oli sellaisia, että ylämäessä vauhti hiipui ja sai jännitää pääseekö mäen päälle. Päivähoitoa ei vielä ollut, joten lapsi piti saada ties minne hoitoon, jos äitikin halusi töihin. 

Tämän päivän pissikset ei selviäisi päivääkään  70-luvun elämää:D 

 

Tuo oli elämää landella. Mulla ei ollut tuollaista. Asuin kaupungissa kerrostalossa. 

Asuin landella 70-luvulla. Uusi omakotitalo, sisävessa, suihku, jääkaappi/kylmiö, omat huoneet jokaisella. Pihassa uusi auto. En tuntenut ketään, joka olisi asunut jossain mörskässä ulkovessalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kummasti minulla oli 70-luvulla hyvä ja turvallinen alku elämälle. Pidettiin huolta ja rakastettiin. Sama muilla tuntemillani ikäisilläni.

Okei, tämän sinun pienen pieni piiri on nyt se pyhä totuus jota pitää levittää kuin jotain evankeliumia? 

 

Siis oikeasti nyt :D Kyllä elämä 70-luvulla oli suurimmalle osalle suomalaisia turvallista ja ihanaa aikaa. Ei ole vain tuon ihmisen "pieni piiri". Jos et itse ole elänyt 70-luvulla niin miten kuvittelet, että tiedät paremmin, miten silloin elettiin, kuin mitä sen ajan elänyt ihminen on kokenut?

Itsekin 70-luvun eläneenä voin sanoa, että elämä oli tosi mukavaa, lapsista välitettiin ja heitä rakastettiin ihan kuten nytkin. Ei ihminen juurikaan muutu, vaikka elämän ulkoiset puitteet muutuukin. Ihan samalla tavalla ne lapset oli tärk

Lapsia rakastettiin ja heistä välitettiin mutta mm. 1973 aborttien määrä oli käsittämättömän suuri: 50 % syntyneiden lasten määrästä? Ei oikein vaikuta lapsirakkaalta ajalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kummasti minulla oli 70-luvulla hyvä ja turvallinen alku elämälle. Pidettiin huolta ja rakastettiin. Sama muilla tuntemillani ikäisilläni.

Elit varmaan jossain pienessä kuplassa. 70-luvun lapset ovat kohdanneet esim. kuritusväkivaltaa valtavasti.

Ja kyllähän ne tapaturmatilastotkin ja lasten väkivaltakuolemat jotain kertoo. 

No eivät ole kohdanneet valtavasti, paitsi naapurin Riku, jonka isä hakkasi kännissä myös vaimonsa ja koiransa.

Tapaturmia sattui 70-luvulla varmasti enemmän, se on ilmeistä.