70-luvulla Suomessa ei oikein välitetty lapsista. Liikenteessä, hukkumalla jne. kuoli valtavasti lapsia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Jo vuonna 1982 suurin osa leukemiaa sairastavista lapsista olisi voitu pelastaa. Tarvittavia laitteita ja hoitohenkilökuntaa ei kuitenkaan ollut, koska rahan ja resurssien jaossa pienet lapsipotilaat oli aina ohitettu.

Raportti Osasto 10 muutti tilanteen"

Nykynäkökulmasta on jotenkin hämmentävää että tuohon aikaan aikuisten hoito priorisoitiin lasten edelle. 

No mietis ketkä niitä aikuisia silloin oli. No, itsekkäät ja ahneet boomerit tietenkin.

Niin, ja etenkin miehet oli päättämässä. Kun eduskunnassa jne. alkoi olla enemmän naisia, myös lapsiin alettiin panostaa.

70-luvulla eduskunnassa keskusteltiin mm. siitä pitäisikö synnytyksessä saada kivunlievitystä vai ei. Eräs miesedustaja oli sitä mieltä että ehdottomasti ei, koska Raamatussa sanotaan että pitää synnyttä

Sitten tuli politiikkaan kirosanoista pahin, empatia. Ja miten meillä menee nyt? 

Vierailija kirjoitti:

"Vuonna 1969 kuoli 340 lasta tapaturmaisesti tai väkivallan seurauksena" 

(vrt. 2000-luvulla vain muutama per vuosi) 

Koski koko yhteiskuntaa. Rakennustyömailla kuoli viikottain työtapaturmissa vähintään yksi työntekijä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaveriporukalla uimaan niin että hypittiin kalliolta. Porukan uimataidottomin meinasi hukkua . Iho paloi ja tuli nestehukka.  

Kaaduin pyörällä,uudet  farkut hajosi polvista ja ihon alla oli varmaan kilo hiekkaa. Sain selkäsaunan kun hajotin uudet housut. Kivet ovat varmaan vieläkin ihoni alla.

Kaksi täysin tavallista päivää 1974 syntyneen lapsuudesta.  Vapautta ja vaaroja. Tapaturmat olivat yleisiä, ihme että niinkin moni selvisi aikuiseksi asti.

Kyllä minäkin kaaduin leikeissä niin, että polveen tuli haava, sekä poltin ihoni auringossa. Olen selvinnyt aikuiseksi 😂

Hypitkö myös kalliolta järveen puutteellisella uimataidolla? Ajoit pyörällä  ilman kypärää? Laskit pulkalla ajotien yli? 

Aikuisia ei kiinnostanut pas""kaan kunnes rikot omaisuutta,sitten tuli turpaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:D 70-luvulla elintaso oli niin erilainen, että tämän päivän ihmiset ei suostuisi sellaisessa elämässä edes elämään. Asumisen taso oli ihan toista kuin nyt. Oli ulkohuusit ja suihkuista ei tietoakaan. Ulkosaunan kuumavesipadassa oli lämmin pesuvesi. Edes lankapuhelinta ei ollut joka talossa autoista puhumattakaan.   Autot oli sellaisia, että ylämäessä vauhti hiipui ja sai jännitää pääseekö mäen päälle. Päivähoitoa ei vielä ollut, joten lapsi piti saada ties minne hoitoon, jos äitikin halusi töihin. 

Tämän päivän pissikset ei selviäisi päivääkään  70-luvun elämää:D 

 

Tuo oli elämää landella. Mulla ei ollut tuollaista. Asuin kaupungissa kerrostalossa. 

Asuin landella 70-luvulla. Uusi omakotitalo, sisävessa, suihku, jääkaappi/kylmiö, omat huo

Niinpä. Tuo tyyppi on tainnut sekoittaa normiasumisen johonkin kesämökkiin. Niissähän on monissa vieläkin ulkovessat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:D 70-luvulla elintaso oli niin erilainen, että tämän päivän ihmiset ei suostuisi sellaisessa elämässä edes elämään. Asumisen taso oli ihan toista kuin nyt. Oli ulkohuusit ja suihkuista ei tietoakaan. Ulkosaunan kuumavesipadassa oli lämmin pesuvesi. Edes lankapuhelinta ei ollut joka talossa autoista puhumattakaan.   Autot oli sellaisia, että ylämäessä vauhti hiipui ja sai jännitää pääseekö mäen päälle. Päivähoitoa ei vielä ollut, joten lapsi piti saada ties minne hoitoon, jos äitikin halusi töihin. 

Tämän päivän pissikset ei selviäisi päivääkään  70-luvun elämää:D 

 

Tuo oli elämää landella. Mulla ei ollut tuollaista. Asuin kaupungissa kerrostalossa. 

No ei ollut edes landella läheskään kaikilla. Minun mummolani oli maalla Pohjois-Karjalassa, ja oli suihku ja sisävessa. Maalaistalo oli. 

Vierailija kirjoitti:

"Jo vuonna 1982 suurin osa leukemiaa sairastavista lapsista olisi voitu pelastaa. Tarvittavia laitteita ja hoitohenkilökuntaa ei kuitenkaan ollut, koska rahan ja resurssien jaossa pienet lapsipotilaat oli aina ohitettu.

Raportti Osasto 10 muutti tilanteen"

Nykynäkökulmasta on jotenkin hämmentävää että tuohon aikaan aikuisten hoito priorisoitiin lasten edelle. 

Siihen aikaan tuolta osastolta puuttui kokonaan anestesialääkäri, eli puudutuksia ei ollut.

Ja uimaan opetettiin niin että heitettiin järveen.  

Siinähän oppi tai hukkui. 

Appi meinasi tehdä tämän meidän pojalle.

Suutuin niin että olin ottamassa lapset ja lähdössä mökiltä kotiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ollut leukemiaa mutta eräs toinen sairaus (ei kylläkään lainkaan yhtä vakava). Kyllä silloin kaikki tehtiin sen hoitamiseksi. Äiti ramppasi kanssani lääkäreille, sairaaloihin, tutkittiin, lääkäreiden ohjuksessa kokeiltiin erilaisia hoitoja ja lääkityksiä, tehtiin siis kaikki mitä silloin sen aikaisella lääketieteellisellä tietämyksellä pystyttiin. Asuimme toki pk-seudulla että isot sairaalat olivat lähellä. Mutta aika puppua tuo on etteikö lapsista ja heidän terveydestään olisi välitetty.

Puppua? Katso se dokumentti. Siitä selviää karu totuus. Lapsia hoidettiin paljon huonommin kuin aikuisia. Lasten hoitoon laitettiin paljon vähemmän rahaa. Toki hoitoa sai mutta se oli lasten kohdalla kehnompaa. 

 

Mutta eihän se ollut vanhempien vika. Kyllä vanhemmat ihan samalla

Ei yhteiskunta ole mikään erillinen olio. Ne vanhemmat oli osa sitä yhteiskuntaa. Aikuisia pidettiin tärkeämpinä kuin lapsia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kummasti minulla oli 70-luvulla hyvä ja turvallinen alku elämälle. Pidettiin huolta ja rakastettiin. Sama muilla tuntemillani ikäisilläni.

Okei, tämän sinun pienen pieni piiri on nyt se pyhä totuus jota pitää levittää kuin jotain evankeliumia? 

 

Siis oikeasti nyt :D Kyllä elämä 70-luvulla oli suurimmalle osalle suomalaisia turvallista ja ihanaa aikaa. Ei ole vain tuon ihmisen "pieni piiri". Jos et itse ole elänyt 70-luvulla niin miten kuvittelet, että tiedät paremmin, miten silloin elettiin, kuin mitä sen ajan elänyt ihminen on kokenut?

Itsekin 70-luvun eläneenä voin sanoa, että elämä oli tosi mukavaa, lapsista välitettiin ja heitä rakastettiin ihan kuten nytkin. Ei ihminen juurikaan muutu, vaikka elämän ulkoiset puitteet

"Mulla ei ollu. Hakattiin ja väännettiin sormia kunnes murtui"

Ikävää, että sinulla noin, meillä ei vanhemmat pahoinpidelleet lapsia. Ja valitettavasti edelleen tänäkin päivänä joku lapsi hakataan kotona ja jotkut pääsee hengestäänkin. Ei ihminen muutu, vaikka ajat muuttuu. Jotkut ihmiset on väkivaltaisia ja väkivalta periytyy. Kun on lapsena saanut remmiä, moni on sitä mieltä, ettei siitä ollut mitään haittaa ja siksi kurittaa omiakin lapsiaan. Meitä ei lyöty, enkä itse ole lyönyt omia lapsiani, koska väkivalta on aina väärin. Varsinkin , jos sitä tehdään pienemmälle ja heikommalle. 

Vaikka sinua on pahoinpidelty 70-luvulla, ei se onneksi tarkoita, että kaikkia lapsia on. Ei kaikki vanhemmat ole silloinkaan hakanneet lapsiaa, ei esim meidän vanhemmat. 

Vierailija kirjoitti:

Kummasti minulla oli 70-luvulla hyvä ja turvallinen alku elämälle. Pidettiin huolta ja rakastettiin. Sama muilla tuntemillani ikäisilläni.

Eli kaikilla asiat hyvin silloin? Sitäkö tarkoitat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri oli juttua lehdessä miten synnytyksessä kuolleet lapset haudattiin sairaalan joukkohautaan vielä 70-luvun lopulla eikä annettu vanhemmille. Kieltämättä tämä järkytti. Jonkun pariskunnan vuonna 1979 syntynyt tyttö oli kuollut synnytyksessä ja hänet haudattiin muutaman muun lapsen kanssa joukkohautaan sairaalan toimesta. Vanhemmat olisi halunneet lapsen jäänteet itselleen. Korkein oikeus epäsi sen. Tuntui erikoiselle, että vielä tuohon aikaan oli tuollainen käytäntö. Olen itse 1979 syntynyt.

Tuon ajan lakien mukaan kuollut vauva kuului sairaalan vastuulle ja vanhemmilla ei ollut valtaa mitä sille tehdään. Sairaala siunasi nämä kaikessa hiljaisuudessa ja tosiaan samassa ryhmähaudassa oli muitakin vauvoja. Todella kovalle kuulostaa.

Kumma juttu. Hautausmailla on lasten hautakiviä 1800-luvulta asti. Ihan omia, ei mitään joukkohautoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä lekemiaa hoitettiin 70-luvullakin parhalla mahdollisella tavalla sen ajan tiedon mukaan. Jos jossain uökomailla on hoidettu paremmin, niin ei suomalaisilla perheillä ole ollut mahdollisuutta lähteä hoitojen perään ties minne, eikä niistä edes tiedetty mitään. Ei ollut internettiä oli vain lankapuhelimet, eikä niitäkään kaikilla. Ajat on silloin olleet ihan toiset. Parhaansa ihmiset on sen ajan oloissa tehneet ja lapsista kyllä välitetiin  ja ne oli tärkeitä, totta kai. 

Olen nähnyt sen vanhan dokkarin osasto kympin lapsista ja sen perusteella ei kyllä hoidettu. Tyyli oli vähän se että hoidettiin mitenkuten, silloin kun henkilökunta kerkesi tulla aikuistenosastolta

Tänä päivänä sitten taas  ei ole resursseja hoitaa minkään ikäisiä. Lääkärille pääsee jos on onnekas. Onnenkauppaa sekin että lääkärillä ja hoidettavalla olisi yhteinen kieli. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaveriporukalla uimaan niin että hypittiin kalliolta. Porukan uimataidottomin meinasi hukkua . Iho paloi ja tuli nestehukka.  

Kaaduin pyörällä,uudet  farkut hajosi polvista ja ihon alla oli varmaan kilo hiekkaa. Sain selkäsaunan kun hajotin uudet housut. Kivet ovat varmaan vieläkin ihoni alla.

Kaksi täysin tavallista päivää 1974 syntyneen lapsuudesta.  Vapautta ja vaaroja. Tapaturmat olivat yleisiä, ihme että niinkin moni selvisi aikuiseksi asti.

Kyllä minäkin kaaduin leikeissä niin, että polveen tuli haava, sekä poltin ihoni auringossa. Olen selvinnyt aikuiseksi 😂

Hypitkö myös kalliolta järveen puutteellisella uimataidolla? Ajoit pyörällä  ilman kypärää? Laskit pulkalla ajotien yli? 

Aikuisia ei kiinnostanut pas""kaan kunnes rikot omaisuutta,sitten tuli tur

Hypitkö myös kalliolta järveen puutteellisella uimataidolla? Ajoit pyörällä  ilman kypärää? Laskit pulkalla ajotien yli? 

Aikuisia ei kiinnostanut pas""kaan kunnes rikot omaisuutta,sitten tuli turpaan.

 

Vain minulle ja vain minulle kävi näin. Kenelläkään muulla ei ole koskaan ollut niin kurjaa kuin minulla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Jo vuonna 1982 suurin osa leukemiaa sairastavista lapsista olisi voitu pelastaa. Tarvittavia laitteita ja hoitohenkilökuntaa ei kuitenkaan ollut, koska rahan ja resurssien jaossa pienet lapsipotilaat oli aina ohitettu.

Raportti Osasto 10 muutti tilanteen"

Nykynäkökulmasta on jotenkin hämmentävää että tuohon aikaan aikuisten hoito priorisoitiin lasten edelle. 

No mietis ketkä niitä aikuisia silloin oli. No, itsekkäät ja ahneet boomerit tietenkin.

Niin, ja etenkin miehet oli päättämässä. Kun eduskunnassa jne. alkoi olla enemmän naisia, myös lapsiin alettiin panostaa.

70-luvulla eduskunnassa keskusteltiin mm. siitä pitäisikö synnytyksessä saada kivunlievitystä vai ei. Eräs miesedustaja oli sitä mieltä että ehdottomasti e

No menee huomattavasti paremmin. Lapsiin panostetaan jne. Onko se sitten empatian syytä että vanhusväestö on valtavan suuri? sehän nämä talousongelmat aiheuttaa, huoltosuhteen epätasapaino. 

Vierailija kirjoitti:

Ja uimaan opetettiin niin että heitettiin järveen.  

Siinähän oppi tai hukkui. 

Appi meinasi tehdä tämän meidän pojalle.

Suutuin niin että olin ottamassa lapset ja lähdössä mökiltä kotiin. 

 

No ei opetettu sillä tavalla mitenkään yleisesti. Se että appesi on niin yrittänyt tehdä, ei tarkoita että se olisi ollut yleinen tapa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kummasti minulla oli 70-luvulla hyvä ja turvallinen alku elämälle. Pidettiin huolta ja rakastettiin. Sama muilla tuntemillani ikäisilläni.

Eli kaikilla asiat hyvin silloin? Sitäkö tarkoitat. 

Sinä oletat että kaikilla lapsilla oli silloin asiat huonosti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ollut leukemiaa mutta eräs toinen sairaus (ei kylläkään lainkaan yhtä vakava). Kyllä silloin kaikki tehtiin sen hoitamiseksi. Äiti ramppasi kanssani lääkäreille, sairaaloihin, tutkittiin, lääkäreiden ohjuksessa kokeiltiin erilaisia hoitoja ja lääkityksiä, tehtiin siis kaikki mitä silloin sen aikaisella lääketieteellisellä tietämyksellä pystyttiin. Asuimme toki pk-seudulla että isot sairaalat olivat lähellä. Mutta aika puppua tuo on etteikö lapsista ja heidän terveydestään olisi välitetty.

Puppua? Katso se dokumentti. Siitä selviää karu totuus. Lapsia hoidettiin paljon huonommin kuin aikuisia. Lasten hoitoon laitettiin paljon vähemmän rahaa. Toki hoitoa sai mutta se oli lasten kohdalla kehnompaa. 

 

Mutta eihän se o

 

Päättäjät oli lähes kaikki miehiä. Siitä se johtui. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ollut leukemiaa mutta eräs toinen sairaus (ei kylläkään lainkaan yhtä vakava). Kyllä silloin kaikki tehtiin sen hoitamiseksi. Äiti ramppasi kanssani lääkäreille, sairaaloihin, tutkittiin, lääkäreiden ohjuksessa kokeiltiin erilaisia hoitoja ja lääkityksiä, tehtiin siis kaikki mitä silloin sen aikaisella lääketieteellisellä tietämyksellä pystyttiin. Asuimme toki pk-seudulla että isot sairaalat olivat lähellä. Mutta aika puppua tuo on etteikö lapsista ja heidän terveydestään olisi välitetty.

Puppua? Katso se dokumentti. Siitä selviää karu totuus. Lapsia hoidettiin paljon huonommin kuin aikuisia. Lasten hoitoon laitettiin paljon vähemmän rahaa. Toki hoitoa sai mutta se oli lasten kohdalla kehnompaa. 

 

Mutta eihän se o

Aikuisia pidettiin tärkeämpinä kuin lapsia. 

 

Totta helvetissä pidettiin, yhteiskunta ei pyöri ilman aikuisia. 

Vierailija kirjoitti:

Kaveriporukalla uimaan niin että hypittiin kalliolta. Porukan uimataidottomin meinasi hukkua . Iho paloi ja tuli nestehukka.  

Kaaduin pyörällä,uudet  farkut hajosi polvista ja ihon alla oli varmaan kilo hiekkaa. Sain selkäsaunan kun hajotin uudet housut. Kivet ovat varmaan vieläkin ihoni alla.

Kaksi täysin tavallista päivää 1974 syntyneen lapsuudesta.  Vapautta ja vaaroja. Tapaturmat olivat yleisiä, ihme että niinkin moni selvisi aikuiseksi asti.

Samanlaista itsellä. Oli vapaata menoa. Toisaalta se oli ihanaa.

Fyydistä ja henkistä väkivaltaa kotona mutta opettajat oli ihania. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:D 70-luvulla elintaso oli niin erilainen, että tämän päivän ihmiset ei suostuisi sellaisessa elämässä edes elämään. Asumisen taso oli ihan toista kuin nyt. Oli ulkohuusit ja suihkuista ei tietoakaan. Ulkosaunan kuumavesipadassa oli lämmin pesuvesi. Edes lankapuhelinta ei ollut joka talossa autoista puhumattakaan.   Autot oli sellaisia, että ylämäessä vauhti hiipui ja sai jännitää pääseekö mäen päälle. Päivähoitoa ei vielä ollut, joten lapsi piti saada ties minne hoitoon, jos äitikin halusi töihin. 

Tämän päivän pissikset ei selviäisi päivääkään  70-luvun elämää:D 

 

Tuo oli elämää landella. Mulla ei ollut tuollaista. Asuin kaupungissa kerrostalossa. 

 

No ei ollut edes landella läheskään kaikilla. Minun mummolani oli maalla P

Meille tuli sisävessa ja suihku vasta 80-luvulla. Molemmissa mummoloissa oli ulkohuussit vielä 90-luvun alussakin. Ei tuo maalla mitenkään harvinaista ollut jos oli vanhat talot.