70-luvulla Suomessa ei oikein välitetty lapsista. Liikenteessä, hukkumalla jne. kuoli valtavasti lapsia

Vierailija kirjoitti:

Kummasti minulla oli 70-luvulla hyvä ja turvallinen alku elämälle. Pidettiin huolta ja rakastettiin. Sama muilla tuntemillani ikäisilläni.

Okei, tämän sinun pienen pieni piiri on nyt se pyhä totuus jota pitää levittää kuin jotain evankeliumia? 

Vierailija kirjoitti:

Kummasti minulla oli 70-luvulla hyvä ja turvallinen alku elämälle. Pidettiin huolta ja rakastettiin. Sama muilla tuntemillani ikäisilläni.

Elit varmaan jossain pienessä kuplassa. 70-luvun lapset ovat kohdanneet esim. kuritusväkivaltaa valtavasti.

Ja kyllähän ne tapaturmatilastotkin ja lasten väkivaltakuolemat jotain kertoo. 

Kuinka voi olla noin yksinkertainen? Lapsista välitettiin aivan yhtä paljon kuin tänään. 

Lapsia ei valvottu ja vahdattu kuten nykyään. Se antoi tilaa hyvälle, aktiiviselle lapsuudelle jossa seikkailtiin, opittiin ja koettiin itse ja kavereiden kanssa. Hintana sitten olivat haverit.

Nykyään lapsuus on turvallisempi, mutta hintana sitten puhelinzombius, avuttomuus ja yleinen typeryys lapsissa, sekä täydellinen oman ajan ja tilan puute aikuisilla.

Vierailija kirjoitti:

Juuri oli juttua lehdessä miten synnytyksessä kuolleet lapset haudattiin sairaalan joukkohautaan vielä 70-luvun lopulla eikä annettu vanhemmille. Kieltämättä tämä järkytti. Jonkun pariskunnan vuonna 1979 syntynyt tyttö oli kuollut synnytyksessä ja hänet haudattiin muutaman muun lapsen kanssa joukkohautaan sairaalan toimesta. Vanhemmat olisi halunneet lapsen jäänteet itselleen. Korkein oikeus epäsi sen. Tuntui erikoiselle, että vielä tuohon aikaan oli tuollainen käytäntö. Olen itse 1979 syntynyt.

Tuon ajan lakien mukaan kuollut vauva kuului sairaalan vastuulle ja vanhemmilla ei ollut valtaa mitä sille tehdään. Sairaala siunasi nämä kaikessa hiljaisuudessa ja tosiaan samassa ryhmähaudassa oli muitakin vauvoja. Todella kovalle kuulostaa.

Minulla ei ollut leukemiaa mutta eräs toinen sairaus (ei kylläkään lainkaan yhtä vakava). Kyllä silloin kaikki tehtiin sen hoitamiseksi. Äiti ramppasi kanssani lääkäreille, sairaaloihin, tutkittiin, lääkäreiden ohjuksessa kokeiltiin erilaisia hoitoja ja lääkityksiä, tehtiin siis kaikki mitä silloin sen aikaisella lääketieteellisellä tietämyksellä pystyttiin. Asuimme toki pk-seudulla että isot sairaalat olivat lähellä. Mutta aika puppua tuo on etteikö lapsista ja heidän terveydestään olisi välitetty.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä lekemiaa hoitettiin 70-luvullakin parhalla mahdollisella tavalla sen ajan tiedon mukaan. Jos jossain uökomailla on hoidettu paremmin, niin ei suomalaisilla perheillä ole ollut mahdollisuutta lähteä hoitojen perään ties minne, eikä niistä edes tiedetty mitään. Ei ollut internettiä oli vain lankapuhelimet, eikä niitäkään kaikilla. Ajat on silloin olleet ihan toiset. Parhaansa ihmiset on sen ajan oloissa tehneet ja lapsista kyllä välitetiin  ja ne oli tärkeitä, totta kai. 

Olen nähnyt sen vanhan dokkarin osasto kympin lapsista ja sen perusteella ei kyllä hoidettu. Tyyli oli vähän se että hoidettiin mitenkuten, silloin kun henkilökunta kerkesi tulla aikuistenosastolta

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmilla oli niin kiire ahnehtia omaisuutta että lapset jäi oman onnensa nojaan.

:D 70-luvulla elintaso oli niin erilainen, että tämän päivän ihmiset ei suostuisi sellaisessa elämässä edes elämään. Asumisen taso oli ihan toista kuin nyt. Oli ulkohuusit ja suihkuista ei tietoakaan. Ulkosaunan kuumavesipadassa oli lämmin pesuvesi. Edes lankapuhelinta ei ollut joka talossa autoista puhumattakaan.   Autot oli sellaisia, että ylämäessä vauhti hiipui ja sai jännitää pääseekö mäen päälle. Päivähoitoa ei vielä ollut, joten lapsi piti saada ties minne hoitoon, jos äitikin halusi töihin. 

Tämän päivän pissikset ei selviäisi päivääkään  70-luvun elämää:D 

Vierailija kirjoitti:

Ja vielä 80- ja varmaan myös 90-luvulla lapsille annettiin Suomessa remmiä. Tuskin Ruotsissa sellaista käytäntöä oli.

Ruotsissa kuritusväkivalta kiellettiin laissa ensimmäisenä maailmassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kummasti minulla oli 70-luvulla hyvä ja turvallinen alku elämälle. Pidettiin huolta ja rakastettiin. Sama muilla tuntemillani ikäisilläni.

Okei, tämän sinun pienen pieni piiri on nyt se pyhä totuus jota pitää levittää kuin jotain evankeliumia? 

Ihan sama toisinpäin. Jos sinä ja tuttusi olette kokeneet kuritusta, ei sitä pidä yleistää koskemaan kaikkia.

Vierailija kirjoitti:

Kuinka voi olla noin yksinkertainen? Lapsista välitettiin aivan yhtä paljon kuin tänään. 

Ei välitetty. Lue tilastoja jos et muuten usko. Lapsia kuoli moninkertaisesti mm. vanhempien väkivallan seurauksena. 

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmilla oli niin kiire ahnehtia omaisuutta että lapset jäi oman onnensa nojaan.

Tämä oli se minun lapsuus. Vanhemmat teki töitä ja edusti. Koulun jälkeen oli rahat pöydällä käy kaupassa. Vanhemmat oli poissa päiviäkin työ- ja edustusmatkoilla ja näennäisvastuu minusta oli naapurilla. 

1970-luvun avainkaulalapsi 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kummasti minulla oli 70-luvulla hyvä ja turvallinen alku elämälle. Pidettiin huolta ja rakastettiin. Sama muilla tuntemillani ikäisilläni.

Elit varmaan jossain pienessä kuplassa. 70-luvun lapset ovat kohdanneet esim. kuritusväkivaltaa valtavasti.

Ja kyllähän ne tapaturmatilastotkin ja lasten väkivaltakuolemat jotain kertoo. 

Ei ollut väkivaltaa kaikissa perheissä.

T. toinen 70-luvun lapsi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmilla oli niin kiire ahnehtia omaisuutta että lapset jäi oman onnensa nojaan.

 

:D 70-luvulla elintaso oli niin erilainen, että tämän päivän ihmiset ei suostuisi sellaisessa elämässä edes elämään. Asumisen taso oli ihan toista kuin nyt. Oli ulkohuusit ja suihkuista ei tietoakaan. Ulkosaunan kuumavesipadassa oli lämmin pesuvesi. Edes lankapuhelinta ei ollut joka talossa autoista puhumattakaan.   Autot oli sellaisia, että ylämäessä vauhti hiipui ja sai jännitää pääseekö mäen päälle. Päivähoitoa ei vielä ollut, joten lapsi piti saada ties minne hoitoon, jos äitikin halusi töihin. 

Tämän päivän pissikset ei selviäisi päivääkään  70-luvun elämää:D 

 

Minun isovanhemmillanikin oli lankapuhelimet, suohkut ja sisävessat 30-40-luvulla.

Vierailija kirjoitti:

Ja vielä 80- ja varmaan myös 90-luvulla lapsille annettiin Suomessa remmiä. Tuskin Ruotsissa sellaista käytäntöä oli.

 

Nykyään lapsille annetaan höyrymoppia. 

Vierailija kirjoitti:

Kuinka voi olla noin yksinkertainen? Lapsista välitettiin aivan yhtä paljon kuin tänään. 

Niinpä. Vanhemmat eivät välitä jälkikasvunsa kasvattamisesta tuon taivaallista. Opettajalle he toki lähettävät vihapostia, kun omaa kullannuppua on toruttu pahanteosta ja lukemattomista läksyistä. Kuitenkin elämme aikaa, jolloin vanhemmilla on ennätysmäärä vapaa-aikaa, jonka he voisivat käyttää jälkikasvunsa kouluttamiseen ja ohjaamiseen. Mutta ei. Kaikki tämä on ulkoistettu ilmaiselle koululaitoksella, tai jos se ei riitä, poliisille.  Vapaa-ajan voi käyttää hyödyllisemmin golf-kentillä tai lähipubissa.

Vierailija kirjoitti:

Lapsia ei valvottu ja vahdattu kuten nykyään. Se antoi tilaa hyvälle, aktiiviselle lapsuudelle jossa seikkailtiin, opittiin ja koettiin itse ja kavereiden kanssa. Hintana sitten olivat haverit.

Nykyään lapsuus on turvallisempi, mutta hintana sitten puhelinzombius, avuttomuus ja yleinen typeryys lapsissa, sekä täydellinen oman ajan ja tilan puute aikuisilla.

Haveri on vesiliikenneonnettomuus. Varmaan niitäkin toki tapahtui lapsille. 

Kyllä 40-luvullakin Suomessa hoidettiin sairaita lapsia. Synnyin keskosena ja jäin henkiin kuin pääsin Helsingin Lastenlinnaan  keskoskaappiin. Viisivuotiaana sairastuin keuhkokuumeeseen ja minut toimitettiin lähikaupungin sairaalaan. Siihen aikaan lääketiede ei ollut edes kehittynyt mitä se oli vastaavasti jo 70-luvulla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka voi olla noin yksinkertainen? Lapsista välitettiin aivan yhtä paljon kuin tänään. 

Ei välitetty. Lue tilastoja jos et muuten usko. Lapsia kuoli moninkertaisesti mm. vanhempien väkivallan seurauksena. 

A) Silloin oli lapsia enemmän, siksi tilastoja ei voi suoraan verrata. B) Jos joissain perheissä ei välitetty, se ei tarkoita, ettäkö kaikissa perheissä olisi ollut niin. Onhan hyvänen aika lapsista välitetty kautta ihmiskunnan historian, eihän lajimme olisi muuten selvinnyt tähän päivään asti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmilla oli niin kiire ahnehtia omaisuutta että lapset jäi oman onnensa nojaan.

 

:D 70-luvulla elintaso oli niin erilainen, että tämän päivän ihmiset ei suostuisi sellaisessa elämässä edes elämään. Asumisen taso oli ihan toista kuin nyt. Oli ulkohuusit ja suihkuista ei tietoakaan. Ulkosaunan kuumavesipadassa oli lämmin pesuvesi. Edes lankapuhelinta ei ollut joka talossa autoista puhumattakaan.   Autot oli sellaisia, että ylämäessä vauhti hiipui ja sai jännitää pääseekö mäen päälle. Päivähoitoa ei vielä ollut, joten lapsi piti saada ties minne hoitoon, jos äitikin halusi töihin. 

Tämän päivän pissikset ei selviäisi päivääkään  70-luvun elämää:D 

Hih hih