Lue keskustelun säännöt.
70-luvulla Suomessa ei oikein välitetty lapsista. Liikenteessä, hukkumalla jne. kuoli valtavasti lapsia
21.04.2024 |
Jossain kohtaa joku alkoi ihmetellä miksi Suomessa kuolee niin paljon enemmän lapsia kuin Ruotsissa vaikka väkiluku oli pienempi.
Sama ilmiö oli sairauksien hoidossa. Lapset eivät Suomessa selvinneet esim. leukemiasta tai muista syövistä vaikka parantavia hoitoja oli jo olemassa. Lapsiin ei panostettu. Hämmentävintä on se ettei lapsia edes kipulääkitty yhtä hyvin kuin aikuisia.
Kommentit (518)
Vierailija kirjoitti:
60-70-luvuilla lapsia syntyi lähes kaksinkertaisesti tähän aikaa verrattuna, joten lapsia tietenkin oli
paljon enemmän alttiina onnettomuuksille ja kuolemillekin.
Joku tilastoniilo on varmaan tehnyt prosenttilaskelmiakin lasten tapaturmaisista kuolemista.
Itse lapsuuden 70-luvulla eläneenä on muistikuva hyvin turvallisesta lapsuudesta, joo tuli kaaduttua pyörällä ja piti laittaa tikkejä, eikä ollut kypärää, peleissä tuli mustelmia ja haavoja ja veri lensi harva se päivä, mutta se kuuluu asiaan.
Kuolemaan johtavia tapaturmia oli yli kymmenen kertaa enemmän kuin nykyään, joten silloin oli huomattavasti vaarallisempaa olla lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minäkin sain tuhkarokon tarkoituksellisesti tartuttamalla.
Juu, lastentaudit piti sairastaa. Sikotauti oli hauska. Sain päivät maata vanhempien parisängyllä vastapäätä vaatekaapin isoa peiliä. Ai että nauratti käännellä päätä ja yrittää ilmeillä :D
Vierailija kirjoitti:
60-70-luvuilla lapsia syntyi lähes kaksinkertaisesti tähän aikaa verrattuna, joten lapsia tietenkin oli
paljon enemmän alttiina onnettomuuksille ja kuolemillekin.
Joku tilastoniilo on varmaan tehnyt prosenttilaskelmiakin lasten tapaturmaisista kuolemista.
Itse lapsuuden 70-luvulla eläneenä on muistikuva hyvin turvallisesta lapsuudesta, joo tuli kaaduttua pyörällä ja piti laittaa tikkejä, eikä ollut kypärää, peleissä tuli mustelmia ja haavoja ja veri lensi harva se päivä, mutta se kuuluu asiaan.
70-luvulla syntyvyys oli kyllä aika pientä, varsinkin 1973 oli varsin pieni ikäluokka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
60-70-luvuilla lapsia syntyi lähes kaksinkertaisesti tähän aikaa verrattuna, joten lapsia tietenkin oli
paljon enemmän alttiina onnettomuuksille ja kuolemillekin.
Joku tilastoniilo on varmaan tehnyt prosenttilaskelmiakin lasten tapaturmaisista kuolemista.
Itse lapsuuden 70-luvulla eläneenä on muistikuva hyvin turvallisesta lapsuudesta, joo tuli kaaduttua pyörällä ja piti laittaa tikkejä, eikä ollut kypärää, peleissä tuli mustelmia ja haavoja ja veri lensi harva se päivä, mutta se kuuluu asiaan.
70-luvulla syntyvyys oli kyllä aika pientä, varsinkin 1973 oli varsin pieni ikäluokka.
Kaikki panttasivat lastentekoa, vielä 1973 oli vain 3 kuukauden äitiysloma. Tulikohan -74 vai -75 jo puolen vuoden cai peti pitempi äitiysvapaa.
Kotikaupungisssani 1973 synnytin synnytyssalissa jossa oli verhoilla erotetu synnyttäjät. Kohta lähivuosina valmistui nykyaikainen keskussairaala jossa jo yhden hengen synnytyshuoneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri oli juttua lehdessä miten synnytyksessä kuolleet lapset haudattiin sairaalan joukkohautaan vielä 70-luvun lopulla eikä annettu vanhemmille. Kieltämättä tämä järkytti. Jonkun pariskunnan vuonna 1979 syntynyt tyttö oli kuollut synnytyksessä ja hänet haudattiin muutaman muun lapsen kanssa joukkohautaan sairaalan toimesta. Vanhemmat olisi halunneet lapsen jäänteet itselleen. Korkein oikeus epäsi sen. Tuntui erikoiselle, että vielä tuohon aikaan oli tuollainen käytäntö. Olen itse 1979 syntynyt.
Tuon ajan lakien mukaan kuollut vauva kuului sairaalan vastuulle ja vanhemmilla ei ollut valtaa mitä sille tehdään. Sairaala siunasi nämä kaikessa hiljaisuudessa ja tosiaan samassa ryhmähaudassa oli muitakin vauvoja. Todella kovalle kuulostaa.
Kumma juttu. Hautausmailla on lasten hautakiviä 1800-luvulta asti. Iha
Tuohon aikaan ei ollut varaa hoidattaa sen enempää itseään tai lapsiaankaan.
Sairaaloita oli vähän ja maaseudulta katsoen ne oli pitkän ja hankalan matkan takana.
1800 -luvulla valtaosa ihmisisistä kuoli kotioloissa.
Samaan suuntaan ollaan menossa takaisin. Sairaaloita ja terveyskeskuksia vähennetään, ei ole enää varaa hoitaa kaikkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Etkö ole huomannut että lääketiede on kehittynyt ja liikenne onnettomuuksissa kuolee vähemmän ihmisiä.
Aika vähän oli liikennettä joskus 1970-luvulla, tietkin olivat huonoja kuten myös autot ym. eivät olleet ollenkaan samaa luokkaa kuin nykyään. Nälkään ei tainnut kuolla Suomessa aiemminkaan sotien jälkeen yksikään lapsi kuten yhä edelleen useissa maissa tapahtuu tänäänkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmilla oli niin kiire ahnehtia omaisuutta että lapset jäi oman onnensa nojaan.
:D 70-luvulla elintaso oli niin erilainen, että tämän päivän ihmiset ei suostuisi sellaisessa elämässä edes elämään. Asumisen taso oli ihan toista kuin nyt. Oli ulkohuusit ja suihkuista ei tietoakaan. Ulkosaunan kuumavesipadassa oli lämmin pesuvesi. Edes lankapuhelinta ei ollut joka talossa autoista puhumattakaan. Autot oli sellaisia, että ylämäessä vauhti hiipui ja sai jännitää pääseekö mäen päälle. Päivähoitoa ei vielä ollut, joten lapsi piti saada ties minne hoitoon, jos äitikin halusi töihin.
Tämän päivän pissikset ei selviäisi päivääkään 70-luvun elämää:D
Mitä ihmettä. Kyllä meillä oli 70-luvulla uusi rivitalo-oseke.
Vanhemmat duunareita
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmilla oli niin kiire ahnehtia omaisuutta että lapset jäi oman onnensa nojaan.
:D 70-luvulla elintaso oli niin erilainen, että tämän päivän ihmiset ei suostuisi sellaisessa elämässä edes elämään. Asumisen taso oli ihan toista kuin nyt. Oli ulkohuusit ja suihkuista ei tietoakaan. Ulkosaunan kuumavesipadassa oli lämmin pesuvesi. Edes lankapuhelinta ei ollut joka talossa autoista puhumattakaan. Autot oli sellaisia, että ylämäessä vauhti hiipui ja sai jännitää pääseekö mäen päälle. Päivähoitoa ei vielä ollut, joten lapsi piti saada ties minne hoitoon, jos äitikin halusi töihin.
Tämän päivän pissikset ei selviäisi päivääkään 70-luvun elämää:D
No höpö höpö.
Meillä oli duunariperheessä (olen ainut lapsi) videot, parkettilattiat, uusi osake rivitalossa, pesukoneet, suihkut, omat saunat...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmilla oli niin kiire ahnehtia omaisuutta että lapset jäi oman onnensa nojaan.
:D 70-luvulla elintaso oli niin erilainen, että tämän päivän ihmiset ei suostuisi sellaisessa elämässä edes elämään. Asumisen taso oli ihan toista kuin nyt. Oli ulkohuusit ja suihkuista ei tietoakaan. Ulkosaunan kuumavesipadassa oli lämmin pesuvesi. Edes lankapuhelinta ei ollut joka talossa autoista puhumattakaan. Autot oli sellaisia, että ylämäessä vauhti hiipui ja sai jännitää pääseekö mäen päälle. Päivähoitoa ei vielä ollut, joten lapsi piti saada ties minne hoitoon, jos äitikin halusi töihin.
Tämän päivän pissikset ei selviäisi päivääkään 70-luvun elämää:D
Nu huh huh. Meillä oli puhelimet, oikein näppäinpuhelin ei mikään pyöritettävä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Autoja oli vähemmän mutta liikennekuolemia paljon enemmän. Niitä vähensi eniten nopeusrajoitusten tulo teille 70-luvulla ja turvavöiden käytön yleistyminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
60-70-luvuilla lapsia syntyi lähes kaksinkertaisesti tähän aikaa verrattuna, joten lapsia tietenkin oli
paljon enemmän alttiina onnettomuuksille ja kuolemillekin.
Joku tilastoniilo on varmaan tehnyt prosenttilaskelmiakin lasten tapaturmaisista kuolemista.
Itse lapsuuden 70-luvulla eläneenä on muistikuva hyvin turvallisesta lapsuudesta, joo tuli kaaduttua pyörällä ja piti laittaa tikkejä, eikä ollut kypärää, peleissä tuli mustelmia ja haavoja ja veri lensi harva se päivä, mutta se kuuluu asiaan.
70-luvulla syntyvyys oli kyllä aika pientä, varsinkin 1973 oli varsin pieni ikäluokka.
No höpö höpö.
70-luvun alussa syntyneitä oli perjantaina yöllä ihan mustana tuolla kartsalla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pellet älkää jauhako paskoo. Tekeville ihmisille sattuu ja tapahtuu.
Synnyin vuonna 1972, ja minulla oli ihana lapsuus.
Vanhempani rakastivat minua ja myöhemmin syntynyttä veljeäni, he lukivat meille satuja, kävimme elokuvissa ja eläintarhassa. Vanhempani yrittivät antaa meille sen, mitä heillä ei ollut lapsena, koska he molemmat tulivat sotasukupolvesta eikä heillä ollut hyvää lapsuutta.
Menimme kesäisin maaseudulle. Kyllä, siellä vessat olivat ulkona, mutta se ei meitä lapsena haitannut. En usko, että se voi oikeasti häiritä lasta, hän ei ole vanha ihminen, jolla on peräpukamia........
Tietysti elämä oli silloin paljon turvattomampaa, mutta se oli h
auskaa. Me kiipeilimme puihin, uimme, ajoimme pyörällä ilman rumia kypäriä. Pyöräilimme ja tunsimme tuulen liikuttavan hiuksiamme.
Liikkuminen ylipäätään. Olimme jatkuvasti liikkeellä, pyöräilimme ja uimme kesällä, hiihtelimme ja luistelimme talvella. Kun tulimme kotiin nälkäisinä ja likaisina, äiti kylvetti meidät ja sitten söimme jotain herkullista.
En haluaisi vaihtaa paikkaa älypuhelimen lapsen kanssa.
Tiedän, että se oli vaarallisempaa, mutta ainakin koimme jotain emmekä vain tuijottaneet näyttöä. Ylipaino ei ollut meille koskaan ongelma, vanhukset ovat joskus lihavia, ajattelimme, mutta lapset eivät...
Meillä oli paljon enemmän vapautta, okei, joskus käytimme sitä hyväkseemme ja poltimme tai joimme salaa, mutta se on osa teini-ikäisyyttä. Testasimme rajoja, otimme riskejä.
Tietenkin olin järkyttynyt tarinoista ihmisistä, joita vanhemmat hakkasivat ja kohtelivat niin huonosti...
Se oli minulle käsittämätöntä.
Mutta valitettavasti sitä tapahtuu jokaisessa sukupolvessa eikä vain 70-luvulla, kuinka usein luemme sanomalehdistä kauheita tarinoita julmista vanhemmista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minulta 1973 (olin silloin 6 v ) leikattiin umpisuolen lisäke Treen silloisessa yliopistollisessa keskussairaalassa.
Leikattiin samantien kun vietiin sairaalaan. Olin lastenosastolla jossa kaikista pidettiin hyvää huolta.
No ei tuo ollut mikään kallis hoito. Yksinkertainen keino jolla kuitenkin pelastettiin henki. Ero tuli aikuisten ja lasten välille siinä kohtaa kun hoidot olivat hyvin kalliita, esim. syövät.
Minua hoidettiin kalliisti ja intensiivisesti keskosuuden vuoksi kasarin alussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
60-70-luvuilla lapsia syntyi lähes kaksinkertaisesti tähän aikaa verrattuna, joten lapsia tietenkin oli
paljon enemmän alttiina onnettomuuksille ja kuolemillekin.
Joku tilastoniilo on varmaan tehnyt prosenttilaskelmiakin lasten tapaturmaisista kuolemista.
Itse lapsuuden 70-luvulla eläneenä on muistikuva hyvin turvallisesta lapsuudesta, joo tuli kaaduttua pyörällä ja piti laittaa tikkejä, eikä ollut kypärää, peleissä tuli mustelmia ja haavoja ja veri lensi harva se päivä, mutta se kuuluu asiaan.
70-luvulla syntyvyys oli kyllä aika pientä, varsinkin 1973 oli varsin pieni ikäluokka.
No höpö höpö.
70-luvun alussa syntyneitä oli perjantaina yöllä ihan mustana tuolla kartsalla
Löydät kyllä netistä syntyneiden määrän eri vuosina. -73 oli pieni ikäluokka. Yoki sinusta ne sun 30 kaveriasi pussikaljoilla oli paljon. Mun 73 syntynyt ei käynyt kartsalla vaan jäällä ja hengailivat jonkun kodissa.
Suurten ikäluokkien vanhemmuutta. Oma ryyppäily ja omaisuuden kartoitus oli tärkeintä. Loppusilaus oli eläkekusetus, jolla lapset pistettiin vielä maksamaan heidän pitkä seniorilomansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmilla oli niin kiire ahnehtia omaisuutta että lapset jäi oman onnensa nojaan.
:D 70-luvulla elintaso oli niin erilainen, että tämän päivän ihmiset ei suostuisi sellaisessa elämässä edes elämään. Asumisen taso oli ihan toista kuin nyt. Oli ulkohuusit ja suihkuista ei tietoakaan. Ulkosaunan kuumavesipadassa oli lämmin pesuvesi. Edes lankapuhelinta ei ollut joka talossa autoista puhumattakaan. Autot oli sellaisia, että ylämäessä vauhti hiipui ja sai jännitää pääseekö mäen päälle. Päivähoitoa ei vielä ollut, joten lapsi piti saada ties minne hoitoon, jos äitikin halusi töihin.
Tämän päivän pissikset ei selviäisi päivääkään 70-luvun elämää:D
Mitä ihmettä. Kyllä meillä oli 70-luvulla uusi rivitalo-oseke.
No meillä ei ollut. Keittiön ja huoneen kokoinen pikkutalo, jossa ei ollut muita mukavuuksia kuin sähkö. Siinä meidän nelihenkinen perhe asui.
eri
1973 syntyneiden määrä oli 57 000, pienin sotien jälkeen. Nykyisin on kyllä vielä vähemmän, päälle 40 000.
Siis tuo raivodguttaa tuo holistiksi haukkuminen. En ole koskaan tupakoinut, alkoholi synttäreiden yms juhlamalja. Monet ikäiseni naiset ovat täysraittiita.
Ymmärrän kirjoittajien eläneen juopoissa ongelmakodeissa, siksi hirveet traumat boomereista mutta sekään ei ole kokonaisuus.
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmilla oli niin kiire ahnehtia omaisuutta että lapset jäi oman onnensa nojaan.
Olimme 70-luvulla vasta matkalla hyvinvointivaltioon. Esim äitiyslomat olivat vielä lyhyitä ja lasten kunnallinen päivähoito oli vasta kehitteillä.
60-70-luvuilla lapsia syntyi lähes kaksinkertaisesti tähän aikaa verrattuna, joten lapsia tietenkin oli
paljon enemmän alttiina onnettomuuksille ja kuolemillekin.
Joku tilastoniilo on varmaan tehnyt prosenttilaskelmiakin lasten tapaturmaisista kuolemista.
Itse lapsuuden 70-luvulla eläneenä on muistikuva hyvin turvallisesta lapsuudesta, joo tuli kaaduttua pyörällä ja piti laittaa tikkejä, eikä ollut kypärää, peleissä tuli mustelmia ja haavoja ja veri lensi harva se päivä, mutta se kuuluu asiaan.