70-luvulla Suomessa ei oikein välitetty lapsista. Liikenteessä, hukkumalla jne. kuoli valtavasti lapsia
Jossain kohtaa joku alkoi ihmetellä miksi Suomessa kuolee niin paljon enemmän lapsia kuin Ruotsissa vaikka väkiluku oli pienempi.
Sama ilmiö oli sairauksien hoidossa. Lapset eivät Suomessa selvinneet esim. leukemiasta tai muista syövistä vaikka parantavia hoitoja oli jo olemassa. Lapsiin ei panostettu. Hämmentävintä on se ettei lapsia edes kipulääkitty yhtä hyvin kuin aikuisia.
Kommentit (518)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
60-70-luvuilla lapsia syntyi lähes kaksinkertaisesti tähän aikaa verrattuna, joten lapsia tietenkin oli
paljon enemmän alttiina onnettomuuksille ja kuolemillekin.
Joku tilastoniilo on varmaan tehnyt prosenttilaskelmiakin lasten tapaturmaisista kuolemista.
Itse lapsuuden 70-luvulla eläneenä on muistikuva hyvin turvallisesta lapsuudesta, joo tuli kaaduttua pyörällä ja piti laittaa tikkejä, eikä ollut kypärää, peleissä tuli mustelmia ja haavoja ja veri lensi harva se päivä, mutta se kuuluu asiaan.
Kuolemaan johtavia tapaturmia oli yli kymmenen kertaa enemmän kuin nykyään, joten silloin oli huomattavasti vaarallisempaa olla lapsi.
No ei ollut vielä autoissa takapenkillä edes turvavöitä, eikä erityisiä lastenistuimia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmilla oli niin kiire ahnehtia omaisuutta että lapset jäi oman onnensa nojaan.
:D 70-luvulla elintaso oli niin erilainen, että tämän päivän ihmiset ei suostuisi sellaisessa elämässä edes elämään. Asumisen taso oli ihan toista kuin nyt. Oli ulkohuusit ja suihkuista ei tietoakaan. Ulkosaunan kuumavesipadassa oli lämmin pesuvesi. Edes lankapuhelinta ei ollut joka talossa autoista puhumattakaan. Autot oli sellaisia, että ylämäessä vauhti hiipui ja sai jännitää pääseekö mäen päälle. Päivähoitoa ei vielä ollut, joten lapsi piti saada ties minne hoitoon, jos äitikin halusi töihin.
Tämän päivän pissikset ei selviäisi päivääkään 70-luvun elämää:D
Mitä ihmettä. Kyllä meillä oli 70-luvulla uusi rivitalo-oseke.
Meillä oli omakotitalo mukavuuksin ja me lapset oltiin päiväkodissa. Auto oli ihan toimiva eikä hyytynyt.
Vierailija kirjoitti:
Kummasti minulla oli 70-luvulla hyvä ja turvallinen alku elämälle. Pidettiin huolta ja rakastettiin. Sama muilla tuntemillani ikäisilläni.
Silloinhan neuvolan palvelut olivat paljon paremmat kuin nykyään. Ja terveyskeskuksessa pääsi lääkärille, jos oli sairas.
🇺🇦🇮🇱
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minulta 1973 (olin silloin 6 v ) leikattiin umpisuolen lisäke Treen silloisessa yliopistollisessa keskussairaalassa.
Leikattiin samantien kun vietiin sairaalaan. Olin lastenosastolla jossa kaikista pidettiin hyvää huolta.
Ja minulta vuosikymmentä aikaisemmin, sisko oli viikon sairaalassa keuhkokuumeen takia, velikin. Ja aina ne pikkusiskon hoiti sairaalassa, kun se onnistui kolhimaan itsensä, leikkaamaan sormeen, sohasemaan puukolla silmäkulmaan, putoamaan kiukaalle. EIvät koskaan olleet sanoneet, että mitäpä tuosta, kakarasta, aina sai hoitoa!
Ei kukaan ole väittänyt ettei hoidettu ollenkaan. Ero oli siinä että aikuisia hoidettiin PAREMMIN. Esim. lapsille teh
Muuten sattuu ihan helvetisti puhkaisu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmilla oli niin kiire ahnehtia omaisuutta että lapset jäi oman onnensa nojaan.
:D 70-luvulla elintaso oli niin erilainen, että tämän päivän ihmiset ei suostuisi sellaisessa elämässä edes elämään. Asumisen taso oli ihan toista kuin nyt. Oli ulkohuusit ja suihkuista ei tietoakaan. Ulkosaunan kuumavesipadassa oli lämmin pesuvesi. Edes lankapuhelinta ei ollut joka talossa autoista puhumattakaan. Autot oli sellaisia, että ylämäessä vauhti hiipui ja sai jännitää pääseekö mäen päälle. Päivähoitoa ei vielä ollut, joten lapsi piti saada ties minne hoitoon, jos äitikin halusi töihin.
Tämän päivän pissikset ei selviäisi päivääkään 70-luvun elämää:D
Jep. Tällaista se oli vielä varsinkin pienillä paikkakunnilla. Ja tämä elintaso on se, minkä planeetta kestää. Ei ollut halpoja lentomatkoja eikä nettiä. Ei pikaruokaa, ei vaatekauppoja. Tähän meidän pitäisi palata, jos aiomme saada tämän ihmiskunnan pelastettua. Mutta suostuuko ihmiset?
🇺🇦🇮🇱
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Jo vuonna 1982 suurin osa leukemiaa sairastavista lapsista olisi voitu pelastaa. Tarvittavia laitteita ja hoitohenkilökuntaa ei kuitenkaan ollut, koska rahan ja resurssien jaossa pienet lapsipotilaat oli aina ohitettu.
Raportti Osasto 10 muutti tilanteen"
Nykynäkökulmasta on jotenkin hämmentävää että tuohon aikaan aikuisten hoito priorisoitiin lasten edelle.
Raha tulee aina ensin, lapset olivat pelkkiä kulueriä.
Toimittaja Mirja Pyykkö nosti esille sen, että syöpään sairastuneet lapset eivät saaneet kipulääkettä.
mikähän oli tämä hihasta ravistettu tutkimus?
joskus joku 70 luvulla lähti päiväkotiin helsingissä omatoimisesti. Kukaan ei vahtinut. oppi omatoimiseksi ja pärjäsi hyvin, meni kirjastoon ja luki paljon kirjoja, lopuksi tenttikirjoja. sai hyvän duunin ja liksan. Nyt pitää olla vahtimassa ettei saa hiekkaa suuhun hiekkalaatikolla tai toinen hipaisee hiekkalapiolla vahingossa ja soitetaan poliisit. Joku löi avaimella naamaan, huudettiin sisään ja seuraavana päivänä oltiin kavereita taas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmilla oli niin kiire ahnehtia omaisuutta että lapset jäi oman onnensa nojaan.
:D 70-luvulla elintaso oli niin erilainen, että tämän päivän ihmiset ei suostuisi sellaisessa elämässä edes elämään. Asumisen taso oli ihan toista kuin nyt. Oli ulkohuusit ja suihkuista ei tietoakaan. Ulkosaunan kuumavesipadassa oli lämmin pesuvesi. Edes lankapuhelinta ei ollut joka talossa autoista puhumattakaan. Autot oli sellaisia, että ylämäessä vauhti hiipui ja sai jännitää pääseekö mäen päälle. Päivähoitoa ei vielä ollut, joten lapsi piti saada ties minne hoitoon, jos äitikin halusi töihin.
Tämän päivän pissikset ei selviäisi päivääkään 70-luvun elämää:D
No höpö höpö.
Meillä oli duunariperheessä (olen ainut lap
Videot 70-luvulla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
60-70-luvuilla lapsia syntyi lähes kaksinkertaisesti tähän aikaa verrattuna, joten lapsia tietenkin oli
paljon enemmän alttiina onnettomuuksille ja kuolemillekin.
Joku tilastoniilo on varmaan tehnyt prosenttilaskelmiakin lasten tapaturmaisista kuolemista.
Itse lapsuuden 70-luvulla eläneenä on muistikuva hyvin turvallisesta lapsuudesta, joo tuli kaaduttua pyörällä ja piti laittaa tikkejä, eikä ollut kypärää, peleissä tuli mustelmia ja haavoja ja veri lensi harva se päivä, mutta se kuuluu asiaan.
Kuolemaan johtavia tapaturmia oli yli kymmenen kertaa enemmän kuin nykyään, joten silloin oli huomattavasti vaarallisempaa olla lapsi.
No ei ollut vielä autoissa takapenkillä edes turvavöitä, eikä erityisiä lastenistuimia.
Meillä oli -71 Opel Kadett, jossa ei ollut takana turvavöitä, mutta -76 Saab 99:ssä oli. En tiedä tuliko ne pakolliseksi 70-luvun kuluessa, vai onko Saab turvallisuuteen panostaneena automerkkinä asentanut ne oma-aloitteisesti, tai ehkä joku jälkiasentanut ne, auto oli meillä vasta 80-luvulla käytettynä.
Saab ja varsinkin Volvo oli turvallisen auton maineessa. Meillä oli datsun 100A, hengenvaarallinen peltipönttö joka meni ruttu rusinaksi pienessäkin kolarissa. Ei ihme, että ihmisiä kuoli kolareissa.
🇺🇦🇮🇱
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain 70-luvulla käydä kahdestaan uimassa naapurin tytön kanssa. Olimme 6-vuotiaita. Rannalle kuljimme polkupyörillä.
No kai nykyäänkin tuon ikäiset osaavat mennä polkupyörällä yhdessä uimaan?
Niin osaisivat varmaan. Mutta jos jotain sattuu, niin takuulla syyllistetään, ettei lapsia ole vahdittu. Miksi on päästetty ym. Eikö olekaan hyvä, kun lapset saavat vapaasti mennä ja tulla...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1973 syntyneiden määrä oli 57 000, pienin sotien jälkeen. Nykyisin on kyllä vielä vähemmän, päälle 40 000.
Siis tuo raivodguttaa tuo holistiksi haukkuminen. En ole koskaan tupakoinut, alkoholi synttäreiden yms juhlamalja. Monet ikäiseni naiset ovat täysraittiita.
Ymmärrän kirjoittajien eläneen juopoissa ongelmakodeissa, siksi hirveet traumat boomereista mutta sekään ei ole kokonaisuus.
Boomerit ovat ihan tilastollisesti eniten alkoholia kuluttava ikäluokka. Märkä ikäluokka
Onko nuoremmille joku ylpeyden aihe olla narkomaaneja ja jossain aineissa jatkuvasti?
No kyllä 70- luvulla hoidettiin leukemiaan sairastuneita lapsia. Kaikki vaan eivät jaksaneet taistella. Minun lapsuuden kaveri sairastui leukemiaan 4 vuotiaana ja selvisi, vaikkakin oli ärhäkkä syöpä laatuaan.
Kaffebulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmilla oli niin kiire ahnehtia omaisuutta että lapset jäi oman onnensa nojaan.
:D 70-luvulla elintaso oli niin erilainen, että tämän päivän ihmiset ei suostuisi sellaisessa elämässä edes elämään. Asumisen taso oli ihan toista kuin nyt. Oli ulkohuusit ja suihkuista ei tietoakaan. Ulkosaunan kuumavesipadassa oli lämmin pesuvesi. Edes lankapuhelinta ei ollut joka talossa autoista puhumattakaan. Autot oli sellaisia, että ylämäessä vauhti hiipui ja sai jännitää pääseekö mäen päälle. Päivähoitoa ei vielä ollut, joten lapsi piti saada ties minne hoitoon, jos äitikin halusi töihin.
Tämän päivän pissikset ei selviäisi päivääkään 70-luvun elämää:D
Jep. Tällaista se oli vielä varsinkin pienillä paikkakunnilla. Ja täm
Keihäsmatkat aloitti 70 luvulla halpamatkailun etelän lomakohteisiin
Vierailija kirjoitti:
Sitten tulikin 1980-luku ja mentiin toiseen ääripäähän, lapsista tuli kaiken keskipisteitä ja nämä universumin kiintotähdet eivät ole aikuisia vielä yli nelikymppisinäkään.
😂
vm-71
Vierailija kirjoitti:
Uimaan opittiin ottamalla sitten isommista mallia ja monasti sitten opasti alkeet.Puistakin pudottiin niin ettei henkeä meinannut saada ja pikkuhaavereita mitkä unohtui sitten samantien.
Jaa, minä muistan käyneeni uimakoulussa maalla 1960-luvun alkupuolelle, Pohjois-Karjalassa!! Ihmisiä oli erilaisia silloinkin. Jotkut antoivat kakaroidensa hillua valtoimenaan, toiset pantiin johonkin kerhoon tai partioon, saattoi päästä lapsikuoroon laulamaan, Joensuussa oli balettikoulu jo 60-luvulla, että juu, ihan hirveän kehittymätöntä oli kaikki. NO, joidenkin vanhemmat olivat, eivät läheskään kaikkien...
Kaffebulla kirjoitti:
Saab ja varsinkin Volvo oli turvallisen auton maineessa. Meillä oli datsun 100A, hengenvaarallinen peltipönttö joka meni ruttu rusinaksi pienessäkin kolarissa. Ei ihme, että ihmisiä kuoli kolareissa.
En uskaltaisi ajaa edes tuon ajan saabilla tai volvolla. Nykyajan autot ovat ihan eri planeetalta turvallisuuden kannalta. Kerran olen auton lunastuskuntoon ajanut ja itse en saanut edes mustelmaa ja matkustajatkin lähinnä säikähtivät
Tuon ajan romupelti oli hengenvaarallista. Nopeusrajoitus olisi pitänyt olla korkeintaan 40 kilometriä tunnissa moottoritiellä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kummasti minulla oli 70-luvulla hyvä ja turvallinen alku elämälle. Pidettiin huolta ja rakastettiin. Sama muilla tuntemillani ikäisilläni.
Elit varmaan jossain pienessä kuplassa. 70-luvun lapset ovat kohdanneet esim. kuritusväkivaltaa valtavasti.
Ja kyllähän ne tapaturmatilastotkin ja lasten väkivaltakuolemat jotain kertoo.
Ei kuitenkaan kaikissa perheissä. Oli niitäkin vanhempia, jotka rakastivat lapsia ehdoitta.
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ollut leukemiaa mutta eräs toinen sairaus (ei kylläkään lainkaan yhtä vakava). Kyllä silloin kaikki tehtiin sen hoitamiseksi. Äiti ramppasi kanssani lääkäreille, sairaaloihin, tutkittiin, lääkäreiden ohjuksessa kokeiltiin erilaisia hoitoja ja lääkityksiä, tehtiin siis kaikki mitä silloin sen aikaisella lääketieteellisellä tietämyksellä pystyttiin. Asuimme toki pk-seudulla että isot sairaalat olivat lähellä. Mutta aika puppua tuo on etteikö lapsista ja heidän terveydestään olisi välitetty.
Kaikissa yo- sairaaloissa hoidettiin. Lähetettiin myös hyksiin, mikäli tarve vaati.