Lue keskustelun säännöt.
70-luvulla Suomessa ei oikein välitetty lapsista. Liikenteessä, hukkumalla jne. kuoli valtavasti lapsia
21.04.2024 |
Jossain kohtaa joku alkoi ihmetellä miksi Suomessa kuolee niin paljon enemmän lapsia kuin Ruotsissa vaikka väkiluku oli pienempi.
Sama ilmiö oli sairauksien hoidossa. Lapset eivät Suomessa selvinneet esim. leukemiasta tai muista syövistä vaikka parantavia hoitoja oli jo olemassa. Lapsiin ei panostettu. Hämmentävintä on se ettei lapsia edes kipulääkitty yhtä hyvin kuin aikuisia.
Kommentit (518)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minulta 1973 (olin silloin 6 v ) leikattiin umpisuolen lisäke Treen silloisessa yliopistollisessa keskussairaalassa.
Leikattiin samantien kun vietiin sairaalaan. Olin lastenosastolla jossa kaikista pidettiin hyvää huolta.
Ja minulta vuosikymmentä aikaisemmin, sisko oli viikon sairaalassa keuhkokuumeen takia, velikin. Ja aina ne pikkusiskon hoiti sairaalassa, kun se onnistui kolhimaan itsensä, leikkaamaan sormeen, sohasemaan puukolla silmäkulmaan, putoamaan kiukaalle. EIvät koskaan olleet sanoneet, että mitäpä tuosta, kakarasta, aina sai hoitoa!
Ei kukaan ole väittänyt ettei hoidettu ollenkaan. Ero oli siinä että aikuisia hoidettiin PAREMMIN. Esim. lapsille tehtiin toimenpiteitä ilman puudutusta kun vastaavissa
Tänä päivänäkin korvat puhkaistaan ilman puudutusta tai nukutusta. Kipuhan helpottuu samantien ja jos itsestään puhkeaa ei silloinkaan ole mitään puudutusta, se puhkaisu ei käy kipeää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siskon kanssa kansakouluiässä kesät yksin omakotitalossa. Ulkohommia-puutarha-juuresviljelys-marjapuskahommia-kitkentä-haravointi-kasteluhommia riitti joka päivälle. Sitten järven rannalle lupa lähteä vasta. Työlappu oli keittiön pöydällä odottamassa kirjoitettuna joka päivälle.
Polkupyörillä mattopesulle ja plutaamaan koko päiväksi.
Tuikitavallista elämänmenoa tuohon aikaan 1970-luvulla.
Kaksi soutuvenettä: puinen vanttera hienovene ja pidempimallinen kevyt lasikuituinen hienovene. Kumpaakin käytimme ja ympäri järveä tottuneesti soudimme. Lokit hyökkäilivät saarten ympäristössä.
Uitiin, vedessä oltiin ja pyöräiltiin.
Matot pyöräntarakalla kotipihaan poljettiin.
Aina rannassa ja järvellä.
- EI ÄKSIDENTTEJÄ KERTAAKAAN.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmilla oli niin kiire ahnehtia omaisuutta että lapset jäi oman onnensa nojaan.
:D 70-luvulla elintaso oli niin erilainen, että tämän päivän ihmiset ei suostuisi sellaisessa elämässä edes elämään. Asumisen taso oli ihan toista kuin nyt. Oli ulkohuusit ja suihkuista ei tietoakaan. Ulkosaunan kuumavesipadassa oli lämmin pesuvesi. Edes lankapuhelinta ei ollut joka talossa autoista puhumattakaan. Autot oli sellaisia, että ylämäessä vauhti hiipui ja sai jännitää pääseekö mäen päälle. Päivähoitoa ei vielä ollut, joten lapsi piti saada ties minne hoitoon, jos äitikin halusi töihin.
Tämän päivän pissikset ei selviäisi päivääkään 70-luvun elämää:D
Voi haloo nyt taas. E
Ei tosiaan ollut lämmintä vettä ja sisävessaa kaikilla 70-luvulla. Uusissa rakennuksissa oli mutta monet asui vanhemmissa. Varsinkin maalla käytiin pitkään ulkohuusseissa. Ihan normaalia oli mm että vain kerran viikossa peseydyttiin kun käytiin saunassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ollut leukemiaa mutta eräs toinen sairaus (ei kylläkään lainkaan yhtä vakava). Kyllä silloin kaikki tehtiin sen hoitamiseksi. Äiti ramppasi kanssani lääkäreille, sairaaloihin, tutkittiin, lääkäreiden ohjuksessa kokeiltiin erilaisia hoitoja ja lääkityksiä, tehtiin siis kaikki mitä silloin sen aikaisella lääketieteellisellä tietämyksellä pystyttiin. Asuimme toki pk-seudulla että isot sairaalat olivat lähellä. Mutta aika puppua tuo on etteikö lapsista ja heidän terveydestään olisi välitetty.
Puppua? Katso se dokumentti. Siitä selviää karu totuus. Lapsia hoidettiin paljon huonommin kuin aikuisia. Lasten hoitoon laitettiin paljon vähemmän rahaa. Toki hoitoa sai mutta se oli lasten kohdalla kehnompaa.
Mutta eihän se ollut vanhempien vika. Kyllä vanhemmat ihan samalla
Yhteiskunta koostuu niistä yksittäisistä ihmisistä, ei oo mitään erillistä yhteiskuntaa, se aina koostuu niistä ihmisistä keitä silloin eli/elää.
Vierailija kirjoitti:
Huvittaa kun jotkut sanoo että ennen oli ihan tavallista että pienetkin lapset, pikkukoululaiset tai jos alle kouluikäiset, kävi keskenään uimassa. Tilastojen mukaan lapsia hukkui eniten juuri siihen aikaan.
Mutt eipä kai silloin lapsista niin muutenkaan ollut väliä. Aamulla lapset laitettiin ulos ja illalla katsottiin että suunnilleen sama määrä lapsia tulee takaisin kotiin.
Ja nykyään vanhemmat ovat mukana rannalla ja silti joka kesä lapsia hukkuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaan pidetään kotona? Entäs jos kuulet että joidenkin kohdalla on oikein systemaattisesti järjestäytyneestä karttamisesta tyyliin, ei olla niiden kavereita tai ei yritetä olla. Eihän kenelläkään ole velvollisuus olla enemmän kun toisen, mutta tarkoitan nyt sellaista tilannetta, missä ilman tuollaista huhuilua olisi ehkä syntynyt kaveruussuhteita enemmän?
Tuollaistahan voidaan järjestää erinäisistä syistä esim gang stalkingissa, jossa jossain syystä tehdään ikäviä juttuja jollekin perheelle ja lapsillekin. Jopa rikoksia. Laajalle levänneenä tämä voi koskea jokaista elämän osa-aluetta ja mukana naapurusto sekä viranomaiset, koko kylä.
Vuosikausia pyörineenä hämärtyy jo syyt mitkä taustalla, koska paljon valheita mukana.
Kaikkein naurettavinta tuossa jutyssa on se, että yritetään uhreja syyllistää asioista, joihin he eivät ole syyllisiä. Voi olla jopa, että syyllistäjät itse ovat jotenkin sabotoineet tilanteen näyttämään siltä, että uhrit olisivat syyllisiä tai sitten vain valheita.
Yksi oiva kohde on juuri vanhemmuus! Tuo aihe tehoaa tomppeleihin ja oi joi jos naiset haluavat dissata jotain naista niin tuossapa sopiva aihe. Syyt voidaan aina liioitella tai valehdella. Kaikkiin ei kyllä uppoa.
Tiedän tapauksen, missä tahalleen on yritetty syyttää vanhempia vaikka mistä:Ei käytetä lapsiin rahaa, eikä osteta tarpeellista: bullshit.
Ei kasvateta oikein! Bullshit. Ovat paremmin kasvatettuja ja parempi näytöksissä kun monet ilkkujien lapset. Jotkut näistä jopa itse eskaloineet tilanteet.
Ei anneta harrastaa! Bullshit! Se että lapsi ei harrasta, ei tarkoita että ei anneta harrastaa.
Annetaan ostaa mitä vaan. Bullshit!
Ei opeteta oikeaa ja väärää. Bullshit! Ilkkujan lapsi käyttäytynyt itse kyseenalaisesti.
Pidetään liikaa suojassa. Bullshit!
Ei välitetä tarpeeksi. Bullshit! Ja vielä samasta vanhemmasta ja lapsesta voi olla ristiriitaisia huhuja kuten pidetään pienempinä mitä on. Bullshit! Mikään ei todista tuollaiseen, mutta valheet ja liioittelut tehoaa tomppeleihin. Jonkun toisen mielestä voi olla jopa päinvastoin.
Täydellinen vanhempi siis. You said that!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika hurjia juttuja tapahtui. Olin nuori 60-70- luvuilla ja oman ikäiset kun pääsee vauhtiin niin jokaisella on kauhujuttuja mitä lapsena tapahtui. Onnettomuuksia, tapaturmia, hukkumisia, kaikenlaista. Vanhemmat ei ehtineet vahtia ja lapset juoksi maita ja mantuja pikkusisarusten kanssa. Jos jotain tapahtui, sai piiskaa. Läheltä piti- tilanteista ei koskaan kerrottu.
Auto-onnettomuudet oli hurjia ilman turvavöitä, sieltä vaan lenneltiin takapenkiltä miten sattui.
Rokotukset kun tuli niin lapsikuolemat lähti laskuun. Ei sitä nykyajan ihminen tajuakkaan kuinka hirveitä vaivoja ja vammoja lapsilla oli ennen kunnon perusrokotuksia.
YK:n kansainvälinen lasten oikeuksien sopimus allekirjoitettiin 1989, Suomi allekirjoitti sen 1990 ja voimaan tuli 1991. Itse olin noihin aikoihin 15-16v.
https://www.lapsenoikeudet.fi/kampanja/lapsenoikeuksienviikko/yleista/y…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siskon kanssa kansakouluiässä kesät yksin omakotitalossa. Ulkohommia-puutarha-juuresviljelys-marjapuskahommia-kitkentä-haravointi-kasteluhommia riitti joka päivälle. Sitten järven rannalle lupa lähteä vasta. Työlappu oli keittiön pöydällä odottamassa kirjoitettuna joka päivälle.
Polkupyörillä mattopesulle ja plutaamaan koko päiväksi.
Tuikitavallista elämänmenoa tuohon aikaan 1970-luvulla.
Kaksi soutuvenettä: puinen vanttera hienovene ja pidempimallinen kevyt lasikuituinen hienovene. Kumpaakin käytimme ja ympäri järveä tottuneesti soudimme. Lokit hyökkäilivät saarten ympäristössä.
Uitiin, vedessä oltiin ja pyöräiltiin.
Matot pyöräntarakalla kotipihaan poljettiin.
Aina rannassa ja järvellä.
- EI ÄKSIDENTTEJÄ KERTAAKAAN.
Ja koska teille ei tapahtunut "äksidenttejä", ei niitä voinut tapahtua muillekaan. Minulle ei ole koskaan tapahtunut onnettomuutta liikenteessä, silti tiedän, että niitä joillekin tapahtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Silti 1963 syntyneet taitaa edelleen olla suurin ikäluokka Suomessa. Jälkeenpäin kun muistelee sitä vapautta tulla ja mennä, niin oli jopa ihme, että selvittiin hengissä eikä vakavia onnettomuuksiakaan sattunut kenellekään.
Opittiin kiipeilemään kallioilla, liikkumaan liikenteessä kävellen tai polkupyörällä ilman valvontaa. 6-vuotiaasta ainakin kauppalappu ja raha mukana lähikaupassa ostoksilla kävellen 500 metriä.
Opittiin siivoamaan, viemään roskat, tamppaamaan matot, pesemään vessaa ja saunaa, tekemään läksyt, olemaan koulun jälkeen yksin, opittiin opiskelemaan, tekemään yksin läksyt, keksittiin tekemistä, leikkejä, koiruuksia myös.
Oltiin ulkona. Juostiin. Saatiin raitista ilmaa säällä kuin säällä. Puhelinta ei meille tullut ennen kuin olin 15-vuotias. Ajettiin mopoilla 12-vuotiaana ilman mitään fuck... mopokortteja. Mun ihana koulupoikaihastus näytti miten mopo lähtee ja työnsi vaan vauhtiin... hyvinhän se meni. Pysähdys olikin sitten tosi töyssy.
Vesistöissä täysin vapaasti ja ilman valvontaa.
Vierailija kirjoitti:
Onko kukaan miettinyt miksi ennen on vanhoja ihmisiä pidetty arvokkaampina kuin nuoria. Minun mielestäni nuoret ovat arvokkaita koska heillä on vielä paljon annettavaa. M43
Koska vanhoilla on viisautta ja elämänkokemusta. Minusta on hyvin tervettä, jos tätäkin arvostetaan, eikä vain sitä että on vielä työkykyä toimia rattaana työelämän pyörteissä.
Mutta ei Suomessa ainakaan vanhastaan vanhuksia ole mitenkään erityisesti arvostettu. Huutolaisina myyty ruokottavaksi halvimmalla ottavalle, joka on saattanut teettää vanhuksella pakkotyötä jos vielä pystyy johonkin, tai antaa kuolla pois esim. nälkään. Eikä ruotuhoitosysteemi tai "pitäjänkierto" (laillistettu kerjuu) olleet paljon parempia. Vaivaistalotkin oli lähinnä pelottavia laitoksia joihin jouduttiin, ei päästy, sitten kun sellaisia alkoi huutolaisuuden kiellon jälkeen tulemaan. Täällä vanhukset on pääosin historiassa on nähty lähinnä taakkana, "vaivaisina", jotka syö muiden tuottama leipää tuottamatta itse mitään, toisin kuin joissain kulttuureissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Jo vuonna 1982 suurin osa leukemiaa sairastavista lapsista olisi voitu pelastaa. Tarvittavia laitteita ja hoitohenkilökuntaa ei kuitenkaan ollut, koska rahan ja resurssien jaossa pienet lapsipotilaat oli aina ohitettu.
Raportti Osasto 10 muutti tilanteen"
Nykynäkökulmasta on jotenkin hämmentävää että tuohon aikaan aikuisten hoito priorisoitiin lasten edelle.
Synnytyskipujen lievitys saatiin valtavan debatin jälkeen. Terveydenhuollon väki totesi, että vanhat äijät menevät itse aiheutettujen vaivojensa kanssa nuorten naisten ohi.
Äitini kertoi, että 50- ja 60-luvulla saadessaan meidät lapset olisi ollut saatavilla amfetamiinia tms. kovaa huumetta. Monien lääkealligioiden takia hän päätti synnyttää ilman kivun lievitystä.
Meidän vanhemmat ainakin välitti meistä lapsista. Minulla oli ihana lapsuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siskon kanssa kansakouluiässä kesät yksin omakotitalossa. Ulkohommia-puutarha-juuresviljelys-marjapuskahommia-kitkentä-haravointi-kasteluhommia riitti joka päivälle. Sitten järven rannalle lupa lähteä vasta. Työlappu oli keittiön pöydällä odottamassa kirjoitettuna joka päivälle.
Polkupyörillä mattopesulle ja plutaamaan koko päiväksi.
Tuikitavallista elämänmenoa tuohon aikaan 1970-luvulla.
Kaksi soutuvenettä: puinen vanttera hienovene ja pidempimallinen kevyt lasikuituinen hienovene. Kumpaakin käytimme ja ympäri järveä tottuneesti soudimme. Lokit hyökkäilivät saarten ympäristössä.
Uitiin, vedessä oltiin ja pyöräiltiin.
Matot pyöräntarakalla kotipihaan poljettiin.
Aina rannassa ja järvellä.
- EI ÄKSIDENTTEJÄ KERTAAKAAN.
Ja koska teille ei tap
Mulle sattui 80-luvulla ala-asteikäisenä joitain läheltä piti -tapauksia jokunen jotka huonommalla tuurilla olisi voineet johtaa ainakin loukkaantumiseen tai kuolemaan. Oma typeryys ja ajattelemattomuus syynä, kuten polkupyörällä jäisellä tiellä ajoradalle ja eikun nurin tietysti samalla kun sekä takaa että edestä tuli auto, jotenkin onnistuin nousemaan pyörineni pitkittäin keskelle ajorataa keskiviivan päälle että autot mahtui menemään ohi ilman osumaa.
No muistui mieleen vielä läheltäpiti tapaus joka ei ollut omaa syytä, oli erillinen kevyen liikenteen väylä, ajorata selvästi alempana vierellä. Kuorma-auto ja henkilöauto kohtasivat, jostain syystä kuorma-auto löi jarrut pohjaan, käsitin että kuormurikuski oli jotenkin erehtynyt luulemaan että on törmäämässä vastaantulevaan henkilöautoon. Kuormurin perä lähti luistamaan ja keula lähestyä sitä kevyen liikenteen väylää jossa juuri sillä kohdalla olin. Onneksi kevyen liikenteen väylä oli korkeammalla, joten kuorma-auto pysähtyi törmäten siihen penkereeseen eikä tullut kevyenliikenteen väylälle. Hieman järisyttävää lapsena nähdä kuorma auto yllättävässä hallitsemattomassa luistossa tulevan kohti, sain lukea Scania tekstin lähempää kuin koskaan halusinkaan...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsia ei valvottu ja vahdattu kuten nykyään. Se antoi tilaa hyvälle, aktiiviselle lapsuudelle jossa seikkailtiin, opittiin ja koettiin itse ja kavereiden kanssa. Hintana sitten olivat haverit.
Nykyään lapsuus on turvallisempi, mutta hintana sitten puhelinzombius, avuttomuus ja yleinen typeryys lapsissa, sekä täydellinen oman ajan ja tilan puute aikuisilla.
Oletpa ikävä ihminen. Ja täysin väärässä haukkuesasi tämän päivän lapsia.
Elitkö 70 luvulla, jos et niin etpä tiedä sen ajan lapsuudesta. Olet täysin väärässä haukkuessasi sen ajan toimia.
"Kumma juttu. Hautausmailla on lasten hautakiviä 1800-luvulta asti. Ihan omia, ei mitään joukkohautoja."
1800-luvun lapsivainajat eivät olleet yleensä kuolleet sairaalassa, vaan kotonaan. Ja lapsikuolleisuus oli suurta.
Vierailija kirjoitti:
Tota noin... se että joku on elänyt turvallisen lapsuuden 70-luvulla eikä tiedä ketään lasta joka olisi kuollut tapaturmaisesti, ei nyt poista sitä tilastollista faktaa että tuohon aikaan lapsia tosiaan kuoli paljon enemmän kuin nykyään, tapaturmaisesti ja hoidon puutteeseen! Ihan uskomatonta että joku kuvuttelee että oma kokemus kumoaa tilastot :D
Oli ihan tavallista verrattuna nykyaikaan, että pienet lapset vastuutettiin nuorempien sukulaisten tai sisarusten hoitamisesta, esimerkiski lasten yhteisen uintireissun aikana. Ei muuten tulisi nykyaikana kuuloonkaan! Ihmekös että lapsia hukkui niin paljon :D
Jäihin tippui ja hukkui ihmisiä, ei siis pelkästään kesällä uintireissulla. 60-luvulla telkusta tuli mustavalkoinen (aivan kamala) varoituspätkä, jossa mies menee yksin jäille (ei lunta) ja jään pettäessä hän jää pinnan alle.
Oikos ollut kyse kuolleina syntyneistä? Koska kyllä munkin -61 syntynyt veli, joka eli muutaman tunnin on haudattu ihan samaan paikkaan kuin muukin suku.