En tapaa kolmi-nelikymppisiä naisia arkielämässäni oikeastaan ikinä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten niin ei? Jos on ystäviä ja kavereita ym niin yleensä kumppanikin löytyy ennen pitkää. Jos on epäsosiaalinen ihmisvihaaja niin yleensä ei löydy kumppaniakaan. 

Oletuksille maailmansa rakentava miesvihaaja.

No kyllä se nyt niin on että ihminen jolla ei ole mitään sosiaalisia suhteita on epänormaali. Tällöin kannattaa etsiä seuraa muista jotka ei viihdy toisten ihmisten kanssa mutta tietenkin se on paljon vaikeampaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten niin ei? Jos on ystäviä ja kavereita ym niin yleensä kumppanikin löytyy ennen pitkää. Jos on epäsosiaalinen ihmisvihaaja niin yleensä ei löydy kumppaniakaan. 

Oletuksille maailmansa rakentava miesvihaaja.

No kyllä se nyt niin on että ihminen jolla ei ole mitään sosiaalisia suhteita on epänormaali. Tällöin kannattaa etsiä seuraa muista jotka ei viihdy toisten ihmisten kanssa mutta tietenkin se on paljon vaikeampaa. 

Tollaset sosiaaliset ekstrovertit on kyllä pahimpia kiusaajia ikinä ja tämän todistat kommenteillasi erittäin hyvin. Et osaa edes kuvitella millaista on olla erilainen vaan pidät sitä epänormaalina ja huonona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten niin ei? Jos on ystäviä ja kavereita ym niin yleensä kumppanikin löytyy ennen pitkää. Jos on epäsosiaalinen ihmisvihaaja niin yleensä ei löydy kumppaniakaan. 

Oletuksille maailmansa rakentava miesvihaaja.

No kyllä se nyt niin on että ihminen jolla ei ole mitään sosiaalisia suhteita on epänormaali. Tällöin kannattaa etsiä seuraa muista jotka ei viihdy toisten ihmisten kanssa mutta tietenkin se on paljon vaikeampaa. 

Ja jatkat vaan oletteluasi, ettei miehillä ole sosiaalisia suhteita. Miehet eivät ole samanlaisia kalkattajia kuin naiset.

Naisten salaisuudet tietää kaikki. Oletko koskaan kuullut miesten salaisuuksista? Aivan!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten niin ei? Jos on ystäviä ja kavereita ym niin yleensä kumppanikin löytyy ennen pitkää. Jos on epäsosiaalinen ihmisvihaaja niin yleensä ei löydy kumppaniakaan. 

Oletuksille maailmansa rakentava miesvihaaja.

No kyllä se nyt niin on että ihminen jolla ei ole mitään sosiaalisia suhteita on epänormaali. Tällöin kannattaa etsiä seuraa muista jotka ei viihdy toisten ihmisten kanssa mutta tietenkin se on paljon vaikeampaa. 

Tollaset sosiaaliset ekstrovertit on kyllä pahimpia kiusaajia ikinä ja tämän todistat kommenteillasi erittäin hyvin. Et osaa edes kuvitella millaista on olla erilainen vaan pidät sitä epänormaalina ja huonona.

Heh, olen kaukana sosiaalisesta ekstrovertista ja siksipä tämän asian tiedänkin.

Niin, erilainen=ei normaali. En sanonut että se on huono asia. Mutta tyypillisesti ihmisillä on sosiaalisia suhteita. Jos ei ole, on kyseessä erilainen ihminen. Jolloin kannattaa etsiä seuraa kaltaisistaan jotka ymmärtävät toistensa erilaisuutta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me ei haluta olla miehen kanssa, joka kutsuu naisia kalkkunoiksi  

Kokoomuskalkkuna on ihan yleisesti käytetty termi tietynlaisesta, usein kaupallisella tms. pinnallisella alalla olevasta, luultavimmin kokoomusta kannattavasta, ja elämässään todella helpolla selvinneestä etuoikeutetusta naisesta, joka sitten kopeana nokkii kaikkia muita ihmisiä.

Kyllä, jopa minä tällainen alhainen duunari olen "kuullut" eli lukenut tuosta ja se kieltämättä kuvaa hyvin tietyntyyppistä ihmistä, Kokoomuskalkkuna voi olla myös mies ja usein onkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me ei haluta olla miehen kanssa, joka kutsuu naisia kalkkunoiksi  

Kokoomuskalkkuna on ihan yleisesti käytetty termi tietynlaisesta, usein kaupallisella tms. pinnallisella alalla olevasta, luultavimmin kokoomusta kannattavasta, ja elämässään todella helpolla selvinneestä etuoikeutetusta naisesta, joka sitten kopeana nokkii kaikkia muita ihmisiä.

Ai Susanna Koski?

Touché.

Vierailija kirjoitti:

Lisäksi meissä aikuisissa sinkuissa on vielä sekin, että ketkä nyt on sinkkuna, niin ovat sitä syystäkin. 

Yleensä syynä on se, että ei ole pakkomiellettä parisuhteesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulemma maastopyöräily on hyvä harrastus jos haluaa tavata naisia. Useimmiten sairaanhoitajia. 

Meinaat, että tuolla maastossa pysäyttää jokaisen naisen ja alkaa juttelemaan, koska onhan molemmilla alla maastopyörät?

"Hei, sää oot varmasti vapaa ja sua saa lähestyä ja häiritä täällä metikössä, koska ajelet maastopyörällä. Aattelin että oot varmasti kiinnostunut musta siinä mielessä, koska määkin ajelen maastopyörällä".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sairaanhoitaja on korkeakoulututkinto. Samaa "luokkaa" kuin perus amk-insinööri, paitsi palkan suhteen. 

Hikinen suorittavan portaan duunari se sairaanhoitaja on!

Kolmivuorotyö ilman käytännön etenemismahdollisuuksia.

Missä vuorotyössä muka pääset "etenemään"? Siis niin että ei tarvitse enää rääkätä itseään sillä helvetin vuorotyöllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten niin ei? Jos on ystäviä ja kavereita ym niin yleensä kumppanikin löytyy ennen pitkää. Jos on epäsosiaalinen ihmisvihaaja niin yleensä ei löydy kumppaniakaan. 

Oletuksille maailmansa rakentava miesvihaaja.

No kyllä se nyt niin on että ihminen jolla ei ole mitään sosiaalisia suhteita on epänormaali. Tällöin kannattaa etsiä seuraa muista jotka ei viihdy toisten ihmisten kanssa mutta tietenkin se on paljon vaikeampaa. 

Tollaset sosiaaliset ekstrovertit on kyllä pahimpia kiusaajia ikinä ja tämän todistat kommenteillasi erittäin hyvin. Et osaa edes kuvitella millaista on olla erilainen vaan pidät sitä epänormaalina ja huonona.

Heh, olen kaukana sosiaalisesta ekstrovertista ja siksipä tämän asian tiedänkin.

 

Niin, erilainen=ei normaali. En sanonut että se on huono asia. Mutta tyypillisesti ihmisillä on sosiaalisia suhteita. Jos ei ole, on kyseessä erilainen ihminen. Jolloin kannattaa etsiä seuraa kaltaisistaan jotka ymmärtävät toistensa erilaisuutta. 

Erilainen != epänormaali

Vierailija kirjoitti:

Suomessa parisuhteet ja ystävyyssuhteet muodostetaan pääsääntöisesti teini-iässä ja parikymppisenä ja niiden samojen kanssa ollaan loppuikä. 

Itse asiassa useimmiten juuri teinisuhteet eivät kestä. Sensijaan opiskeluaikoina 20+ ikäisenä alkanut suhde voi hyvinkin olla se loppuiän kestävä. Mutta moni eroaa silti vielä näistäkin, jos käykin niin, että toiveet suhteelle, yhteiselämälle tai esim. lastenhankinnalle eivät osukaan kohdalleen. Tai muistakin syistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perheellinen N32 täällä. Minut löytää lähinnä töistä (joskin nykyaikana alle 50% työajasta kuluu enää toimistolla), lenkkipolulta, kirjastosta ja kahviloista. Kun mietin elämääni ennen lapsia ja avioliittoa (kun olin n. 27) tein itse asiassa ihan samoja asioita, eri mittakaavassa vaan. Lenkkeilin ja retkeilin koiran kanssa ja ilman, istuskelin kahvilla katsomassa kaupungin menoa, pyörin kirjastossa tuntitolkulla ihan vaan ihmettelemässä.

Jos ihmisiä haluaa tavata, joko sitten pariutumismielessä tai muutoin, olen havainnut parhaaksi tavaksi yksinkertaisesti viettää aikaa kodin ulkopuolella tehden niitä asioita, joista itse edes jossain määrin pitää. Tiedän, että tämä ei ole ihan helppoa, jotkut harrastukset kun on kovin sukupuolittuneita

Eli sitä harrastuksesta kiinnostumisen esittämistä olisi jatkettava kuolemaan asti vaikka hampaat irvessä

Tai sitten.... mites, jos et esittäisi alkuunkaan yhtään mitään, vaan teet itseäsi kiinnostavia asioita, ja yrität niiden kautta löytää jonkun, jota myö nuo asiat kiinnostaa.

Esittämisellä ei hyvää suhdetta rakenneta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja ajatuskin varmaan enemmän siinä, että harrastuksen kautta löytyisi kumppani, jolla olisi samat mielenkiinnon kohteet. Jos tapaisin esim. luontovaelluksella jonkun, josta selviäisi suhteen alettua, että inhoaa retkeilyä, vaelluksia ja ylipäätään ulkoilmaelämää, mutta kävi siellä vain löytääkseen jonkun, niin astelisin kyllä itse takavasemmalle.

Kun ehdotin talvitelttailua ja pyörällä Eurooppaan lähtemistä, niin se into ulkoilmaharrastuksessa kehittymiseen lopahti.

Naisten harrastukset on useimmiten todella pinnalllisia ja junnaa saman toistamisen ympärillä.

Jos tarvitset jonkun, jonka kanssa kilpailla kumman harrastus on kehittyneempää, niin sekin kannattaa ilmaista heti tutustuessa. Itse en välitä kilpailuasetelmista.

Vierailija kirjoitti:

Tai sitten.... mites, jos et esittäisi alkuunkaan yhtään mitään, vaan teet itseäsi kiinnostavia asioita, ja yrität niiden kautta löytää jonkun, jota myö nuo asiat kiinnostaa.

Esittämisellä ei hyvää suhdetta rakenneta.

Olen eri, mutta ainahan näissä ketjuissa ehdotetaan aloittamaan uuden harrastuksen, jossa voi tavata vastakkaisen sukupuolen edustajia - ja usein ne harrastukset ovat aina jotain stereotyyppisiin sukupuolirooleihin liittyviä. Eli naiselle ehdotetaan jotain auto-urheilua ja pilkkimistä - ihan kuin kaikkien toivekumppani olisi aina se stereotyyppisen sukupuoliroolin mukainen. Että ehkä sen vuoksi ihmiset kokevat, että täytyy esittää jotain, esim. että naisen täytyy esittää jotain maskuliinista naista saadakseen miehen. Mutta eihän se tietenkään toimi. Ja itse olen löytänyt miehiä oikeastaan vain naisvaltaiselta akateemiselta alalta sekä kulttuurin parista (kai sitäkin joku naisvaltaisena pitää). Itselläni ei niiden auto-urheilijoiden ja kalastajien kanssa ole koskaan synkannut.

Lähden tuossa puolenpäivän aikoihin kauppaan, tule siellä nykäisemään hihasta.

Vierailija kirjoitti:

Kun nykyään kumppania ei löydetä mistään baarista tai kaupan kassajonosta. Mitä nää ihmiset oikein ajattelee? Jos ohikulkijaan ihastuu, niin eihän siitä ihmisestä tiedä vielä mitään. Sillon voi sanoa, että on ihastunut pelkkään ulkonäköön eikä sillä mennä parisuhteessa pitkälle. 

Tinderissä on periaatteessa ihan sama lähtöasetelma, ulkonäön perusteella siellä yleensä aletaan tutustumaan. Jostain se on lähdettävä liikkeelle. Onko ulkonäköön ihastumisessa sitten jotain väärää, siitä voinee olla montaa mieltä. Itse asiassa ohikulkijasta saa joskus jo siinä hetkessä paljon enemmän infoa kuin jostain tinderprofiilista. Ei se ole pelkästään se ulkonäkö, vaan koko olemus, mikä jää tinderissä uupumaan.

Suurin osa nyt itsestään selvästi ihastuu ensin ulkonäköön oltiinpa missä ympäristössä tahansa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tai sitten.... mites, jos et esittäisi alkuunkaan yhtään mitään, vaan teet itseäsi kiinnostavia asioita, ja yrität niiden kautta löytää jonkun, jota myö nuo asiat kiinnostaa.

Esittämisellä ei hyvää suhdetta rakenneta.

Olen eri, mutta ainahan näissä ketjuissa ehdotetaan aloittamaan uuden harrastuksen, jossa voi tavata vastakkaisen sukupuolen edustajia - ja usein ne harrastukset ovat aina jotain stereotyyppisiin sukupuolirooleihin liittyviä. Eli naiselle ehdotetaan jotain auto-urheilua ja pilkkimistä - ihan kuin kaikkien toivekumppani olisi aina se stereotyyppisen sukupuoliroolin mukainen. Että ehkä sen vuoksi ihmiset kokevat, että täytyy esittää jotain, esim. että naisen täytyy esittää jotain maskuliinista naista saadakseen miehen. Mutta eihän se tietenkään toimi. Ja itse olen löytänyt miehiä oikeastaan vain naisvaltaiselta akateemisel

Varmaan tulkintakysymys, mutta itse ymmärrän kehotuksen uuden harrastuksen aloittamiseen niin, että liikutaan kuitenkin siinä oman mielenkiinnon alueella. Montako kertaa sitä jaksaisi vapaa-aikaa käyttää johonkin omasta mielestään tylsään tai kurjaan harrasteeseen, ajatuksella että jos tänään siellä vaikka tapaisikin jonkun. 

Itse jos lähtisin vaikka pilkille tällä ajatuksella, niin jaksaisin siellä pakkasessa istua ehkä vartin ja olisin jo valmis lähtemään kotiin. En usko, että tuossa vartissa olisi jo tulevan puolison kanssa yhteystiedot vaihdettu. Ja jos näin kävisikin, niin olisi jännä joutua sittemmin selittelemään, että en todellakaan pidä pilkkimisestä, enkä lähde sinne jatkossa enää istumaan.

Jatkan omia harrastuksiani. Niissä ei ihmisiä pahemmin tapaa, mutta saan tehdä mistä pidän, ja jos sitten olisi edes se 0,000000001% mahdollisuus tavata joskus sitä kautta ihminen, joka olisi itseni kaltainen. 

Vierailija kirjoitti:

Perheellinen N32 täällä. Minut löytää lähinnä töistä (joskin nykyaikana alle 50% työajasta kuluu enää toimistolla), lenkkipolulta, kirjastosta ja kahviloista. Kun mietin elämääni ennen lapsia ja avioliittoa (kun olin n. 27) tein itse asiassa ihan samoja asioita, eri mittakaavassa vaan. Lenkkeilin ja retkeilin koiran kanssa ja ilman, istuskelin kahvilla katsomassa kaupungin menoa, pyörin kirjastossa tuntitolkulla ihan vaan ihmettelemässä.

Jos ihmisiä haluaa tavata, joko sitten pariutumismielessä tai muutoin, olen havainnut parhaaksi tavaksi yksinkertaisesti viettää aikaa kodin ulkopuolella tehden niitä asioita, joista itse edes jossain määrin pitää. Tiedän, että tämä ei ole ihan helppoa, jotkut harrastukset kun on kovin sukupuolittuneita ja kaikilla meillä ei ole mitään ryhmäharrastuksia ollenkaan. Tällä tekniikalla tavatut ihmiset ovat kuitenkin oman kokemukseni mukaan kaikista eniten omaa tyyppiä. Oma mieheni bongasi minut veneilytap

Tykkään myös käydä kirjastossa, mutten pahemmin ole törmännyt siellä 25-40-vuotiaisiin. Millä osastolla vietät aikaa? 

En välttämättä allekirjoita ajatusta, että menisi vain niihin harrastuksiin joista tykkää ja antaisi asioiden tapahtuvan itsestään. Minua kiinnostaa tosi moni juttu, ihan hyvin voisin ajatella valitsevani myös sillä perustella että jossain harrastuksessa on paremmat mahdollisuudet löytää kavereita. Kuitenkin kun valitsen harrastuksen, siellä on lähes poikkeuksetta joko miehiä tai vanhempia naisia, enimmäkseen miehiä. Jos joskus joku ikäiseni nainen onkin, hänellä on kaveri tai kaveriporukka mukana. Ainoa mihin vedän rajan on kuntosali, harmi jos kaikki ikäiseni naiset ovat juuri siellä. 

 

n31

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun nykyään kumppania ei löydetä mistään baarista tai kaupan kassajonosta. Mitä nää ihmiset oikein ajattelee? Jos ohikulkijaan ihastuu, niin eihän siitä ihmisestä tiedä vielä mitään. Sillon voi sanoa, että on ihastunut pelkkään ulkonäköön eikä sillä mennä parisuhteessa pitkälle. 

Tinderissä on periaatteessa ihan sama lähtöasetelma, ulkonäön perusteella siellä yleensä aletaan tutustumaan. Jostain se on lähdettävä liikkeelle. Onko ulkonäköön ihastumisessa sitten jotain väärää, siitä voinee olla montaa mieltä. Itse asiassa ohikulkijasta saa joskus jo siinä hetkessä paljon enemmän infoa kuin jostain tinderprofiilista. Ei se ole pelkästään se ulkonäkö, vaan koko olemus, mikä jää tinderissä uupumaan.

Tinderissä on kuitenkin mahdollisuus myös kertoa itsestään jotain. Ja monihan swaippaa vasemmalle pelkät kuvat, eli ei kiinnostu niiden perusteella, vaan haluaisi tietää henkilöstä edes jotain. Väittäisin kyllä, että deittisovelluksissa monen kohdalla informaatiota saa paljon enemmän kuin kassajonossa seisten. Tietenlään tuossa vaiheessa ei vielä ihastuta, mutta deittisovelluksessa on mahdollista vaihtaa viestejä, joiden perusteella sitten päätetään, halutaanko tavata uudestaan. Ja se ero tietysti, että deittisovelluksessa oletus on, että kumpikin etsii seuraa - kassajonossa taas ei tiedä, ja näin ollen keskustelukin on hyvin erilaista.