En tapaa kolmi-nelikymppisiä naisia arkielämässäni oikeastaan ikinä

Vierailija kirjoitti:

Kun nykyään kumppania ei löydetä mistään baarista tai kaupan kassajonosta. Mitä nää ihmiset oikein ajattelee? Jos ohikulkijaan ihastuu, niin eihän siitä ihmisestä tiedä vielä mitään. Sillon voi sanoa, että on ihastunut pelkkään ulkonäköön eikä sillä mennä parisuhteessa pitkälle. 

Ei naiset mene tinderiinkään. Itse te miehet kerroitte, että valehtelette haluavanne parisuhteen ja haette oikeasti vain pelkkää seksiä. 

En ymmärrä tätä kolmikymppiset ovat kotona hoitamassa lapsia. Onko se totta? Kyllä mun vanhemmat ainakin harrasti ja kävi meidän lasten kanssa ulkona, museossa, tapahtumissa, kylässä, puistoissa kun oltiin pieniä. Harva kuitenkaan nykyään niin montaa lasta hommaa että olisi ymmärrettävää jämähtää taaperolauman kanssa kotiin. 

Uskaltaisitko jutella ulkona jollekin 45 vuotiaalle tai sitä vanhemmalle? Mitä sanoisit tai kysyisit.

Vierailija kirjoitti:

Uskaltaisitko jutella ulkona jollekin 45 vuotiaalle tai sitä vanhemmalle? Mitä sanoisit tai kysyisit.

Ai itsensä ikäisille? Joo.

Leppoisia. Ei tarvitse enää esittää mitään, voi vaan olla rennosti ja hymyillä kaikelle.

Eiköhän ne tapaamiset tehdä siellä 20-kymppisenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama vika. Ikää 38, en ole koskaan käynyt edes treffeillä naisen kanssa. Olen tehnyt perus toimistotyötä insinöörinä 15 vuotta. Tienaan noin 4500e-5500e kuussa bonareista jne riippuen. 

En käy yöelämässä enkä baareissa. En niissä viihdy hetkeäkään. Eikä ole sellaisia kavereita, joiden kanssa yöelämään voisin edes mennä.

Oma elämäni kulkee rataa koti-työpaikka-kauppa-koti-kuntosali-koti. Tinderit, suomi24 treffit jne on tullut kokeiltua ja tyhjä arpa. Onko liikaa vaadittu, että nainen olisi samasta sosioekonomisesta luokasta? 

M38

"nainen olisi samasta sosioekonomisesta luokasta?"

Miksi hirtät itsesi tähän?

Hyvin harva nainen yltää kokeneen insinöörin kanssa samaan sosioekonomiseen luokkaan. Katso kauniimpi alemmasta luokasta. Esim se sairaanhoitaja!

Sosioekonominen luokka määräytyy nimenomaan tulojen perusteella ja sen perusteella, tekeekö suorittavaa työtä vai tietotyötä tms asiantuntijatyötä. Sairaanhoitaja ei siis mitään viiden tonnin palkkaa nostavan insinöörin luokkaa vastaa, vaikka kuinka olisi sairaanhoito-oppilaitos muutettu amkiksi nykyään.

Mut löytää vuoteesta kahvikuppi kourassa nauramassa teidän jutuille. 😆

Perheellinen N32 täällä. Minut löytää lähinnä töistä (joskin nykyaikana alle 50% työajasta kuluu enää toimistolla), lenkkipolulta, kirjastosta ja kahviloista. Kun mietin elämääni ennen lapsia ja avioliittoa (kun olin n. 27) tein itse asiassa ihan samoja asioita, eri mittakaavassa vaan. Lenkkeilin ja retkeilin koiran kanssa ja ilman, istuskelin kahvilla katsomassa kaupungin menoa, pyörin kirjastossa tuntitolkulla ihan vaan ihmettelemässä.

Jos ihmisiä haluaa tavata, joko sitten pariutumismielessä tai muutoin, olen havainnut parhaaksi tavaksi yksinkertaisesti viettää aikaa kodin ulkopuolella tehden niitä asioita, joista itse edes jossain määrin pitää. Tiedän, että tämä ei ole ihan helppoa, jotkut harrastukset kun on kovin sukupuolittuneita ja kaikilla meillä ei ole mitään ryhmäharrastuksia ollenkaan. Tällä tekniikalla tavatut ihmiset ovat kuitenkin oman kokemukseni mukaan kaikista eniten omaa tyyppiä. Oma mieheni bongasi minut veneilytapahtumasta, vaikka oma vene oli minulle silloin tosi kaukainen haave ja tuntui tyhmältä edes lähteä kyseiseen tapahtumaan. Nyt perhepurjehditaan yhdessä :)

Tsemppiä AP ja muutkin! Ihmisten tapaaminen ei ole helppoa somen ulkopuolella ei aina ole helppoa, mutta mahdollista.

Tuossa iässä puoliso löytyy mm kavereiden kavereista, töistä, harrastuksista, deittiapplikaatioista. Yleensä jos on laajat sosiaaliset piirit niin kumppanikin löytyy helposti. 

Vierailija kirjoitti:

Tuossa iässä puoliso löytyy mm kavereiden kavereista, töistä, harrastuksista, deittiapplikaatioista. Yleensä jos on laajat sosiaaliset piirit niin kumppanikin löytyy helposti. 

Entä jos naisella ei ole kavereita.

Vierailija kirjoitti:

Perheellinen N32 täällä. Minut löytää lähinnä töistä (joskin nykyaikana alle 50% työajasta kuluu enää toimistolla), lenkkipolulta, kirjastosta ja kahviloista. Kun mietin elämääni ennen lapsia ja avioliittoa (kun olin n. 27) tein itse asiassa ihan samoja asioita, eri mittakaavassa vaan. Lenkkeilin ja retkeilin koiran kanssa ja ilman, istuskelin kahvilla katsomassa kaupungin menoa, pyörin kirjastossa tuntitolkulla ihan vaan ihmettelemässä.

Jos ihmisiä haluaa tavata, joko sitten pariutumismielessä tai muutoin, olen havainnut parhaaksi tavaksi yksinkertaisesti viettää aikaa kodin ulkopuolella tehden niitä asioita, joista itse edes jossain määrin pitää. Tiedän, että tämä ei ole ihan helppoa, jotkut harrastukset kun on kovin sukupuolittuneita ja kaikilla meillä ei ole mitään ryhmäharrastuksia ollenkaan. Tällä tekniikalla tavatut ihmiset ovat kuitenkin oman kokemukseni mukaan kaikista eniten omaa tyyppiä. Oma mieheni bongasi minut veneilytap

Aina näitä lässynlää ehotuksia että harrastakaa sellasta missä tapaa muita. Vähän on mahotonta jos oman mielenkiinnon kohteissa ei ole muita tullut ennenkään vastaan, miten naiset olis nyt innostuneet niistä jutuista mistä eivät ole tykänneet aiempina vuosikymmeninäkään?

Kommentoija tarkoittaa oikeasti että "älä ole itsesi vaan joku muu joka pitää naisia kiinnostavista asioista"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuossa iässä puoliso löytyy mm kavereiden kavereista, töistä, harrastuksista, deittiapplikaatioista. Yleensä jos on laajat sosiaaliset piirit niin kumppanikin löytyy helposti. 

Entä jos naisella ei ole kavereita.

Naiset tilaa seuraa tindereistä ja muista. Miehet ei saa seuraa ellei ole älytön tuuri tai todella näyttävä ulkokuori.

Perusjamppa jolla ei kummempaa sosiaalista elämää jää yksin. Sellasta se vain on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuossa iässä puoliso löytyy mm kavereiden kavereista, töistä, harrastuksista, deittiapplikaatioista. Yleensä jos on laajat sosiaaliset piirit niin kumppanikin löytyy helposti. 

 

 

Entä jos naisella ei ole kavereita.

Sitten vikaa on muuallakin kuin puolison puutteessa. Tiedän tämän itsekin kaverittomana naisena. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun nykyään kumppania ei löydetä mistään baarista tai kaupan kassajonosta. Mitä nää ihmiset oikein ajattelee? Jos ohikulkijaan ihastuu, niin eihän siitä ihmisestä tiedä vielä mitään. Sillon voi sanoa, että on ihastunut pelkkään ulkonäköön eikä sillä mennä parisuhteessa pitkälle. 

 

 

Ei naiset mene tinderiinkään. Itse te miehet kerroitte, että valehtelette haluavanne parisuhteen ja haette oikeasti vain pelkkää seksiä. 

Ei valehella, suoraan oon aina sanonu naisille että seksi on se prio 1 ja muut jutut tulee siinä sivussa jos tulee.

Vierailija kirjoitti:

Me ei haluta olla miehen kanssa, joka kutsuu naisia kalkkunoiksi  

Te kokoomuskalkkunat kananpersetukkineen olette kalkkunoita

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuossa iässä puoliso löytyy mm kavereiden kavereista, töistä, harrastuksista, deittiapplikaatioista. Yleensä jos on laajat sosiaaliset piirit niin kumppanikin löytyy helposti. 

Entä jos naisella ei ole kavereita.

Naiset tilaa seuraa tindereistä ja muista. Miehet ei saa seuraa ellei ole älytön tuuri tai todella näyttävä ulkokuori.

Perusjamppa jolla ei kummempaa sosiaalista elämää jää yksin. Sellasta se vain on.

Normaalilla ihmisellä on sosiaalista elämää edes vähän. Jos ei ole ei kyseessä ole perus jamppa ja kannattaa kiinnittää huomio sen asian korjaamiseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuossa iässä puoliso löytyy mm kavereiden kavereista, töistä, harrastuksista, deittiapplikaatioista. Yleensä jos on laajat sosiaaliset piirit niin kumppanikin löytyy helposti. 

Entä jos naisella ei ole kavereita.

Naiset tilaa seuraa tindereistä ja muista. Miehet ei saa seuraa ellei ole älytön tuuri tai todella näyttävä ulkokuori.

Perusjamppa jolla ei kummempaa sosiaalista elämää jää yksin. Sellasta se vain on.

Normaalilla ihmisellä on sosiaalista elämää edes vähän. Jos ei ole ei kyseessä ole perus jamppa ja kannattaa kiinnittää huomio sen asian korjaamiseen. 

Jos ei viihdy sosiaalisissa tilanteissa niin ei viihdy. Tätä vielä korostaa se että oman alan opiskelijat ja ammattilaiset ovat kaikki hyvin epäsosiaalisia, myös naiset. Silti perusjamppoja joka ikinen vaikkakin erittäin hyvätuloisia.

Mulla on ollut kovaa silmäpeliä toimistolla yhden yh-kanssa, tiedän että on eronnut ja pienet lapset. Itsellä teini-ikäiset. Sitten selvitin miehen iän ja onkin 10 vuotta nuorempi, damn....melkein jo ajattelin että olipa kiva tavata joku jonka kanssa jonkinasteista vetoa. :(  nyt sitten välttelen, vaikka mies ottaa yhteyksiä ns. turhaan. En tiedä tajuaako hän tuon ikäeron...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perheellinen N32 täällä. Minut löytää lähinnä töistä (joskin nykyaikana alle 50% työajasta kuluu enää toimistolla), lenkkipolulta, kirjastosta ja kahviloista. Kun mietin elämääni ennen lapsia ja avioliittoa (kun olin n. 27) tein itse asiassa ihan samoja asioita, eri mittakaavassa vaan. Lenkkeilin ja retkeilin koiran kanssa ja ilman, istuskelin kahvilla katsomassa kaupungin menoa, pyörin kirjastossa tuntitolkulla ihan vaan ihmettelemässä.

Jos ihmisiä haluaa tavata, joko sitten pariutumismielessä tai muutoin, olen havainnut parhaaksi tavaksi yksinkertaisesti viettää aikaa kodin ulkopuolella tehden niitä asioita, joista itse edes jossain määrin pitää. Tiedän, että tämä ei ole ihan helppoa, jotkut harrastukset kun on kovin sukupuolittuneita ja kaikilla meillä ei ole mitään ryhmäharrastuksia ollenkaan. Tällä tekniikalla tavatut ihmiset ovat kuitenkin oman kokemukseni mukaan kaikista eniten

 

Ei tarvitse alkaa harrastaa jotain itseä kiinnostamatonta naisten takia, eihän tuo ajatus silloin edes toimisi (että harrastuksesta löytää samankaltaisen ihmisen). Enkä minäkään miestä löytänyt kirjoista tai kauralaten takaa, mikä ei muuten yllättänyt yhtään. En olettanut miesten parveilevan niissä paikoissa, joissa itse tykkäsin käydä.

Seison kuitenkin pointtini takana, koska jos kaveripiiristä tai töistä ei naista löydy, ja opiskeluvuodet poikkitieteellisine bileineen ovat jo takanapäin, arjessa vastakkaisen sukupuolen tapaamiseen joutuu näkemään jonkin verran vaivaa. Jos omat mielenkiinnonkohteet ovat niin ultramaskuliinisia ja mitään sellaista kiinnostavaa tapahtumaa tai paikkaa ei tule mieleen, jossa naisiakin voisi käydä, joutuu ehkä turvautumaan enemmän someen, Tinderiin jne. 

Tsemppiä kuitenkin etsintään, toivottaa se jota lainasit

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuossa iässä puoliso löytyy mm kavereiden kavereista, töistä, harrastuksista, deittiapplikaatioista. Yleensä jos on laajat sosiaaliset piirit niin kumppanikin löytyy helposti. 

Entä jos naisella ei ole kavereita.

Naiset tilaa seuraa tindereistä ja muista. Miehet ei saa seuraa ellei ole älytön tuuri tai todella näyttävä ulkokuori.

Perusjamppa jolla ei kummempaa sosiaalista elämää jää yksin. Sellasta se vain on.

Normaalilla ihmisellä on sosiaalista elämää edes vähän. Jos ei ole ei kyseessä ole perus jamppa ja kannattaa kiinnittää huomio sen asian korjaamiseen. 

Jos ei viihdy sosiaalisissa tilanteissa niin ei viihdy. Tätä vielä koros

No ei ole silti normaalia jos ei ole edes yhtä ystävää. Mihin ihminen tarttee puolisoakaan jos ei viihdy ihmisten seurassa.