En tapaa kolmi-nelikymppisiä naisia arkielämässäni oikeastaan ikinä

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ollut kovaa silmäpeliä toimistolla yhden yh-kanssa, tiedän että on eronnut ja pienet lapset. Itsellä teini-ikäiset. Sitten selvitin miehen iän ja onkin 10 vuotta nuorempi, damn....melkein jo ajattelin että olipa kiva tavata joku jonka kanssa jonkinasteista vetoa. :(  nyt sitten välttelen, vaikka mies ottaa yhteyksiä ns. turhaan. En tiedä tajuaako hän tuon ikäeron...

Mitä väliä vaikka olis 20 v ikäero, laitat liukkaria niin luistaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuossa iässä puoliso löytyy mm kavereiden kavereista, töistä, harrastuksista, deittiapplikaatioista. Yleensä jos on laajat sosiaaliset piirit niin kumppanikin löytyy helposti. 

Entä jos naisella ei ole kavereita.

Naiset tilaa seuraa tindereistä ja muista. Miehet ei saa seuraa ellei ole älytön tuuri tai todella näyttävä ulkokuori.

Perusjamppa jolla ei kummempaa sosiaalista elämää jää yksin. Sellasta se vain on.

Normaalilla ihmisellä on sosiaalista elämää edes vähän. Jos ei ole ei kyseessä ole perus jamppa ja kannattaa kiinnittää huomio sen asian korjaamiseen. 

Jos ei viihdy sosiaalis

No ei ole silti normaalia jos ei ole edes yhtä ystävää. Mihin ihminen tarttee puolisoakaan jos ei viihdy ihmisten seurassa. 

Arvaappa kahesti, alkaa S:llä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuossa iässä puoliso löytyy mm kavereiden kavereista, töistä, harrastuksista, deittiapplikaatioista. Yleensä jos on laajat sosiaaliset piirit niin kumppanikin löytyy helposti. 

Entä jos naisella ei ole kavereita.

Naiset tilaa seuraa tindereistä ja muista. Miehet ei saa seuraa ellei ole älytön tuuri tai todella näyttävä ulkokuori.

Perusjamppa jolla ei kummempaa sosiaalista elämää jää yksin. Sellasta se vain on.

Normaalilla ihmisellä on sosiaalista elämää edes vähän. Jos ei ole ei kyseessä ole perus jamppa ja kannattaa kiinnittää huomio sen asian korjaamiseen.&nb

Jos haussa on vain ilmainen prostituoitu niin ei tarvitse ihmetellä jos ketään ei kiinnosta. Käyttää sen suuren palkkansa sitten ammattilaisiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perheellinen N32 täällä. Minut löytää lähinnä töistä (joskin nykyaikana alle 50% työajasta kuluu enää toimistolla), lenkkipolulta, kirjastosta ja kahviloista. Kun mietin elämääni ennen lapsia ja avioliittoa (kun olin n. 27) tein itse asiassa ihan samoja asioita, eri mittakaavassa vaan. Lenkkeilin ja retkeilin koiran kanssa ja ilman, istuskelin kahvilla katsomassa kaupungin menoa, pyörin kirjastossa tuntitolkulla ihan vaan ihmettelemässä.

Jos ihmisiä haluaa tavata, joko sitten pariutumismielessä tai muutoin, olen havainnut parhaaksi tavaksi yksinkertaisesti viettää aikaa kodin ulkopuolella tehden niitä asioita, joista itse edes jossain määrin pitää. Tiedän, että tämä ei ole ihan helppoa, jotkut harrastukset kun on kovin sukupuolittuneita ja kaikilla meillä ei ole mitään ryhmäharrastuksia ollenkaan. Tällä tekniikalla tavatut ihmiset ov

Ei tarvitse alkaa harrastaa jotain itseä kiinnostamatonta naisten takia, eihän tuo ajatus silloin edes toimisi (että harrastuksesta löytää samankaltaisen ihmisen). Enkä minäkään miestä löytänyt kirjoista tai kauralaten takaa, mikä ei muuten yllättänyt yhtään. En olettanut miesten parveilevan niissä paikoissa, joissa itse tykkäsin käydä.

 

Seison kuitenkin pointtini takana, koska jos kaveripiiristä tai töistä ei naista löydy, ja opiskeluvuodet poikkitieteellisine bileineen ovat jo takanapäin, arjessa vastakkaisen sukupuolen tapaamiseen joutuu näkemään jonkin verran vaivaa. Jos omat mielenkiinnonkohteet ovat niin ultramaskuliinisia ja mitään sellaista kiinnostavaa tapahtumaa tai paikkaa ei tule mieleen, jossa naisiakin voisi käydä, joutuu ehkä turvautumaan enemmän someen, Tinderiin jne. 

 

Tsemppiä kuitenkin etsintään, toivottaa se jota lainasit

Miksi oletat että harrastaa jotain ultramaskuliinista? Päin vastoin jotain sellaista ettei muita samasta kiinnostuneita löydy kuin kourallinen suomesta. Ja lisäksi on yksin harrastettavaa muutenkin.

Suomessa parisuhteet ja ystävyyssuhteet muodostetaan pääsääntöisesti teini-iässä ja parikymppisenä ja niiden samojen kanssa ollaan loppuikä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuossa iässä puoliso löytyy mm kavereiden kavereista, töistä, harrastuksista, deittiapplikaatioista. Yleensä jos on laajat sosiaaliset piirit niin kumppanikin löytyy helposti. 

Entä jos naisella ei ole kavereita.

Naiset tilaa seuraa tindereistä ja muista. Miehet ei saa seuraa ellei ole älytön tuuri tai todella näyttävä ulkokuori.

Perusjamppa jolla ei kummempaa sosiaalista elämää jää yksin. Sellasta se vain on.

Normaalilla ihmisellä on sosiaalista elämää edes vähän. Jos ei ole ei kyseessä ole perus jamppa ja kann

Jos haussa on vain ilmainen prostituoitu niin ei tarvitse ihmetellä jos ketään ei kiinnosta. Käyttää sen suuren palkkansa sitten ammattilaisiin. 

Ja samanlaiset naiset jää ilman seksiä? Koska on myös naisia jotka elää näin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perheellinen N32 täällä. Minut löytää lähinnä töistä (joskin nykyaikana alle 50% työajasta kuluu enää toimistolla), lenkkipolulta, kirjastosta ja kahviloista. Kun mietin elämääni ennen lapsia ja avioliittoa (kun olin n. 27) tein itse asiassa ihan samoja asioita, eri mittakaavassa vaan. Lenkkeilin ja retkeilin koiran kanssa ja ilman, istuskelin kahvilla katsomassa kaupungin menoa, pyörin kirjastossa tuntitolkulla ihan vaan ihmettelemässä.

Jos ihmisiä haluaa tavata, joko sitten pariutumismielessä tai muutoin, olen havainnut parhaaksi tavaksi yksinkertaisesti viettää aikaa kodin ulkopuolella tehden niitä asioita, joista itse edes jossain määrin pitää. Tiedän, että tämä ei ole ihan helppoa, jotkut harrastukset kun on kovin sukupuolittuneita ja kaikilla meillä ei ole mitään ryhmäharrastuksia ollenkaan. Tällä tekniikalla tavatut ihmiset ov

Ei tarvitse alkaa harrastaa jotain itseä kiinnostamatonta naisten takia, eihän tuo ajatus silloin edes toimisi (että harrastuksesta löytää samankaltaisen ihmisen). Enkä minäkään miestä löytänyt kirjoista tai kauralaten takaa, mikä ei muuten yllättänyt yhtään. En olettanut miesten parveilevan niissä paikoissa, joissa itse tykkäsin käydä.

Ja ajatuskin varmaan enemmän siinä, että harrastuksen kautta löytyisi kumppani, jolla olisi samat mielenkiinnon kohteet. Jos tapaisin esim. luontovaelluksella jonkun, josta selviäisi suhteen alettua, että inhoaa retkeilyä, vaelluksia ja ylipäätään ulkoilmaelämää, mutta kävi siellä vain löytääkseen jonkun, niin astelisin kyllä itse takavasemmalle.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa parisuhteet ja ystävyyssuhteet muodostetaan pääsääntöisesti teini-iässä ja parikymppisenä ja niiden samojen kanssa ollaan loppuikä. 

Sepä kiva. En ole teini-iän tuttuja nähnyt yli 20 vuoteen muutettuani ensin opiskelemaan ja sitten ulkomaille töihin. Suomeen palasin 5 vuotta sitten aivan eri paikkakunnalle mistä olen kotoisin.

No miehet ainakin väittää että naiset saa heti seuraa tinderistä kun vaan menee sinne. Ja varmasti sieltä joku toinen epäsosiaalinen kaveriton mies helposti löytyykin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa parisuhteet ja ystävyyssuhteet muodostetaan pääsääntöisesti teini-iässä ja parikymppisenä ja niiden samojen kanssa ollaan loppuikä. 

Sepä kiva. En ole teini-iän tuttuja nähnyt yli 20 vuoteen muutettuani ensin opiskelemaan ja sitten ulkomaille töihin. Suomeen palasin 5 vuotta sitten aivan eri paikkakunnalle mistä olen kotoisin.

Juu, enpä minä itsekään tuota kuviota tiedostanut ennen kuin tässä keski-iässä. Monet myös viettää kolmenkympin jälkeen aikansa sisarusten ja muiden sukulaisten kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perheellinen N32 täällä. Minut löytää lähinnä töistä (joskin nykyaikana alle 50% työajasta kuluu enää toimistolla), lenkkipolulta, kirjastosta ja kahviloista. Kun mietin elämääni ennen lapsia ja avioliittoa (kun olin n. 27) tein itse asiassa ihan samoja asioita, eri mittakaavassa vaan. Lenkkeilin ja retkeilin koiran kanssa ja ilman, istuskelin kahvilla katsomassa kaupungin menoa, pyörin kirjastossa tuntitolkulla ihan vaan ihmettelemässä.

Jos ihmisiä haluaa tavata, joko sitten pariutumismielessä tai muutoin, olen havainnut parhaaksi tavaksi yksinkertaisesti viettää aikaa kodin ulkopuolella tehden niitä asioita, joista itse edes jossain määrin pitää. Tiedän, että tämä ei ole ihan helppoa, jotkut harrastukset kun on kovin sukupuolittuneita ja kaikilla meillä ei ole mitään ryhmäharrastuks

Ja ajatuskin varmaan enemmän siinä, että harrastuksen kautta löytyisi kumppani, jolla olisi samat mielenkiinnon kohteet. Jos tapaisin esim. luontovaelluksella jonkun, josta selviäisi suhteen alettua, että inhoaa retkeilyä, vaelluksia ja ylipäätään ulkoilmaelämää, mutta kävi siellä vain löytääkseen jonkun, niin astelisin kyllä itse takavasemmalle.

Eli sitä harrastuksesta kiinnostumisen esittämistä olisi jatkettava kuolemaan asti vaikka hampaat irvessä?

"No ei ole silti normaalia jos ei ole edes yhtä ystävää. Mihin ihminen tarttee puolisoakaan jos ei viihdy ihmisten seurassa. "

Itse olen irtisanoutunut kaikista kaverisuhteistani koska ne ovat olleet niin pintapuolisia, etten ole kokenut saavani niistä mitään. Kavereita on kuitenkin aina ollut helppo saada, en vain enää halua niitä. Kumppanin kanssa suhde on paljon läheisempi ja syvempi, myös henkisellä tasolla. Ei sitä voi edes verrata mihinkään kaverisuhteeseen. N

Vierailija kirjoitti:

"No ei ole silti normaalia jos ei ole edes yhtä ystävää. Mihin ihminen tarttee puolisoakaan jos ei viihdy ihmisten seurassa. "

Itse olen irtisanoutunut kaikista kaverisuhteistani koska ne ovat olleet niin pintapuolisia, etten ole kokenut saavani niistä mitään. Kavereita on kuitenkin aina ollut helppo saada, en vain enää halua niitä. Kumppanin kanssa suhde on paljon läheisempi ja syvempi, myös henkisellä tasolla. Ei sitä voi edes verrata mihinkään kaverisuhteeseen. N

Mutta normaalilla ihmisellä on muitakin kuin pinnallisia kaverisuhteita, edes yksi, vaikka sisaruksen kanssa. Se oli pointtini.

Etenkin nainen kuitenkin kyllä löytää helpohkosti netistä vastaavan kaverittoman miehen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"No ei ole silti normaalia jos ei ole edes yhtä ystävää. Mihin ihminen tarttee puolisoakaan jos ei viihdy ihmisten seurassa. "

Itse olen irtisanoutunut kaikista kaverisuhteistani koska ne ovat olleet niin pintapuolisia, etten ole kokenut saavani niistä mitään. Kavereita on kuitenkin aina ollut helppo saada, en vain enää halua niitä. Kumppanin kanssa suhde on paljon läheisempi ja syvempi, myös henkisellä tasolla. Ei sitä voi edes verrata mihinkään kaverisuhteeseen. N

Mutta normaalilla ihmisellä on muitakin kuin pinnallisia kaverisuhteita, edes yksi, vaikka sisaruksen kanssa. Se oli pointtini.

Etenkin nainen kuitenkin kyllä löytää helpohkosti netistä vastaavan kaverittoman miehen. 

Ei kaikilla ole sisaruksia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"No ei ole silti normaalia jos ei ole edes yhtä ystävää. Mihin ihminen tarttee puolisoakaan jos ei viihdy ihmisten seurassa. "

Itse olen irtisanoutunut kaikista kaverisuhteistani koska ne ovat olleet niin pintapuolisia, etten ole kokenut saavani niistä mitään. Kavereita on kuitenkin aina ollut helppo saada, en vain enää halua niitä. Kumppanin kanssa suhde on paljon läheisempi ja syvempi, myös henkisellä tasolla. Ei sitä voi edes verrata mihinkään kaverisuhteeseen. N

Mutta normaalilla ihmisellä on muitakin kuin pinnallisia kaverisuhteita, edes yksi, vaikka sisaruksen kanssa. Se oli pointtini.

Etenkin nainen kuitenkin kyllä löytää helpohkosti netistä vastaavan kaverittoman miehen. 

Ne normaalit ei kuitenkaan näytä kelpaavan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"No ei ole silti normaalia jos ei ole edes yhtä ystävää. Mihin ihminen tarttee puolisoakaan jos ei viihdy ihmisten seurassa. "

Itse olen irtisanoutunut kaikista kaverisuhteistani koska ne ovat olleet niin pintapuolisia, etten ole kokenut saavani niistä mitään. Kavereita on kuitenkin aina ollut helppo saada, en vain enää halua niitä. Kumppanin kanssa suhde on paljon läheisempi ja syvempi, myös henkisellä tasolla. Ei sitä voi edes verrata mihinkään kaverisuhteeseen. N

Mutta normaalilla ihmisellä on muitakin kuin pinnallisia kaverisuhteita, edes yksi, vaikka sisaruksen kanssa. Se oli pointtini.

Etenkin nainen kuitenkin kyllä löytää helpohkosti netistä vastaavan kaverittoman miehen. 

Ei kaikilla ole sisaruksia. 

Sanoinkin "edes". 

Ne on kotona, hoitovapaalla, äitiyslomalla ja lasten harrastuksista. Et tietenkään tapaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"No ei ole silti normaalia jos ei ole edes yhtä ystävää. Mihin ihminen tarttee puolisoakaan jos ei viihdy ihmisten seurassa. "

Itse olen irtisanoutunut kaikista kaverisuhteistani koska ne ovat olleet niin pintapuolisia, etten ole kokenut saavani niistä mitään. Kavereita on kuitenkin aina ollut helppo saada, en vain enää halua niitä. Kumppanin kanssa suhde on paljon läheisempi ja syvempi, myös henkisellä tasolla. Ei sitä voi edes verrata mihinkään kaverisuhteeseen. N

Mutta normaalilla ihmisellä on muitakin kuin pinnallisia kaverisuhteita, edes yksi, vaikka sisaruksen kanssa. Se oli pointtini.

Etenkin nainen kuitenkin kyllä löytää helpohkosti netistä vastaavan kaverittoman miehen. 

Ne normaalit ei kuitenkaan näytä kelpaavan.

Miten niin ei? Jos on ystäviä ja kavereita ym niin yleensä kumppanikin löytyy ennen pitkää. Jos on epäsosiaalinen ihmisvihaaja niin yleensä ei löydy kumppaniakaan. 

Vierailija kirjoitti:

Ja ajatuskin varmaan enemmän siinä, että harrastuksen kautta löytyisi kumppani, jolla olisi samat mielenkiinnon kohteet. Jos tapaisin esim. luontovaelluksella jonkun, josta selviäisi suhteen alettua, että inhoaa retkeilyä, vaelluksia ja ylipäätään ulkoilmaelämää, mutta kävi siellä vain löytääkseen jonkun, niin astelisin kyllä itse takavasemmalle.

Kun ehdotin talvitelttailua ja pyörällä Eurooppaan lähtemistä, niin se into ulkoilmaharrastuksessa kehittymiseen lopahti.

Naisten harrastukset on useimmiten todella pinnalllisia ja junnaa saman toistamisen ympärillä.

Vierailija kirjoitti:

Miten niin ei? Jos on ystäviä ja kavereita ym niin yleensä kumppanikin löytyy ennen pitkää. Jos on epäsosiaalinen ihmisvihaaja niin yleensä ei löydy kumppaniakaan. 

Oletuksille maailmansa rakentava miesvihaaja.