Luovutanko, koska lapseni eivät hyväksy kumppaniani?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miltä tämä kumppanini teistä kuulostaa? Hän on lapsille aina mukava, aidosti panostava, vaan eihän lapset rikkoutuneen perheen tilalle muuta halua. En tiedä mitä tehdä kumppanini suhteen. Hän tuntuu liian vaativalta, toisaalta taas me kohtelemme väärin ja normaaliakin odottaa jo vähän sitä että saisi olla kuvioissa mukana.

 

Mies kuulostaa itsekkäältä päällepäsmäriltä. Sanot koko ajan että mies on lapsille niin ihana, mutta sitten taas kun lapset ei ole paikalla niin mies suhtautuu lapsiin, teidän perheeseen ja sinuunkin kasvattajana negatiivisesti. Hyi hitto. Kaksinaamaista. Ja lapsesi varmasti sen läpi ovat nähneet. Että "isäpuoli" vaatii teidän menevän terapiaan koska sinä ja lapsesi suhtaudutte niin väärin häneen? Te ootte terapian tarpeessa? Ja oikeasti olet sitä mieltä että hän on ihana ja aidosti panostava????

 

Mitä kaksinaamaista siinä on, että on teineille ystävällinen mutta kertoo mielipiteensä kumppanille, koska on eri mieltä tämän kasvatustyylistä? Tai siis kasvattamatta jättämisestä. Päin vastoin, silloinhan hän korostaa, ettei pidä tilannetta teinien syynä. Pitäisikö hänen rehellisyyden nimeen toimia näiden äidin ohi ja ojentaa näitä itse? Miksi? 

Minua häiritsee keskustelussa se vaikutelma, että jos sukupuolet olisivat toisin päin, ap saisi moitteet lastensa vietävissä olemisesta ja äitipuoli sääliä ja ymmärrystä mahdottomasta osastaan.  Ja kakarat olisivat hirviöitä. 

Vierailija kirjoitti:

En tarkoita tätä pahalla, mutta tämä ei varmaankaan ole oikea paikka pohtia tätä, asian arkaluontoisuuden ja tunnistettavuus aspektin vuoksi. Voisit varmasti saada apua ihan lyhytterapiasta. Vaikea tilanne. Voimia ja kaikkea hyvää sinulle!

Ai minkä tunnistettavuuden? Että tää oli tää tapaus missä vanhemmat on eronneet ja lapset ovat teini-ikäisiä? 

Kyllä. Totta kai.

Terv. Äiti

Vierailija kirjoitti:

Ehkä sun lapset näkevät tässä miehessä jotain, mitä sinä et näe.

Ehkä tämä mies näkee lasten ja äidin vuorovaikutuksessa jotain, mitä nämä eivät näe, eivätkä haluakaan nähdä. Teinit tuskin näkevät miehessä mitään, mitä eivät ehdottomasti haluakin nähdä. 

Vierailijalle 180/184 : 

Lapset ovat kuulemma peruskohteliaita mutta eivät halua viettää aikaa miehen kanssa. Jos mies tulee heille kotiin, lapset lähtee pois. Eivät suostu menemään yhteisiin lomakohteisiin tai tapahtumiin. 

Ei lapsia voi pakottaa viettämään aikaa miehen kanssa

Mitä aloittajalle tarkoittaa lause "lapset ovat tärkeimpiä elämässäni" ja miten se näkyy arjessa?

Uskon, että kyse on turvattomuudesta jota lapset kokevat. Ilmeisesti lasten isä osaa näyttää rakkauttaan ja arvostamistaan paremmin kuin aloittaja, joten lapsilla on turvallinen olla ja isän kumppani ei ahdista lapsia samalla tavalla.

Aloittaja taas on nopeasti ottanut elämään uuden ihmisen ja haluaisi että lapset arvostavat ja pitävät tästä henkilöstä koska aloittajakin pitää. Jossain välissä aloittaja on unohtanut varmistaa, että lapset ymmärtävät että mikään/kukaan ei ole tärkeämpää kuin omat lapset. Tästä syystä lapset ovat alkaneet kapinoimaan ja joutuvat jopa jättämään kotinsa joka vaan pahentaa turvattomuutta.

Aloittajan olisi varsinkin alussa pitänyt pitää uusi mies täysin erillään ja tapailla häntä vain lapsivapailla viikoilla. Myöhemminkin jos lapset olisivat ilmaisseet, etteivät halua tavata miestä tai matkalle hänen kanssaan, niin silloin aloittaja olisi todennut, että ok, mies menee kotiinsa tai ap menee reissuun lasten kanssa keskenään. Tällä saavutetaan turvallisuuden tunne. Eikä kyse todellakaan ole lasten pillin mukana hyppimisestä, vaan lapsen normaali reaktio turvattomalla hetkellä.

Olen aivan varma, että kun lapset tuntevat olonsa mahdollisimman turvalliseksi ja vakaaksi, he jopa toivovat että aloittaja löytää jonkun jos hän sitä toivoo. He haluavat varmasti pelkkää hyvää omalle vanhemmalleen. 

Sinä turvattomuudentunneteoreetikko, osaatko sanoa, mistä hemmotellut ihmiset tulevat? Ja onko heillä turvallisuudentunne kunnossa vai ei? Sinustako sellaista ilmiötä ei olekaan kuin lasten pilli? 

Kyllä lasten pitäisi ymmärtää, että asia ei kuulu heille. Ei heidän tarvitse pitää kumppanistasi, mutta heidän on hyväksyttävä, että olette yhdessä. Ethän sinäkään voi kieltää heitä valitsemasta itselleen mieluista kumppania, siinä vaiheessa kun asia on ajankohtainen.

Vähän eri juttu ovat käytännön järjestelyt, missä määrin tarvitsee tehdä kaikenlaista yhdessä yms. Asioita voi tehdä niin monella tavalla, siihen ei tarvitse olla valmista kaavaa.

Juu, kyllä tässä on menty metsään jo lähdössä. Eikä ole jarrutettu, vaikka oksat raapii kylkiä ja kivet pohjia.

Ap:n olisi ensinnäkin pitänyt tutustua kunnolla mieheen, ennen lasten esittelyä. Ja pitää miehen tutustuminen lapsiin alkuun kevyenä. Viimeistään siinä vaiheessa kun lapset alkoivat vastustelemaan, olisi miehen pitänyt tajuta perääntyä ja antaa lapsille tilaa. Jos mies ei sitä tajunnut, niin vähintään ap:n olisi pitänyt tajuta. Nyt lapsilla on niin täysin mennyt maku koko äijään, että kaikki miehessä ahdistaa. Eikä miehen puskeminen ainakaan auta asiaa.

Sinänsä tällä ei enää ole väliä. Myöhäistä rypistää, kun paskat on jo housuissa.

Miehen käytös ei kyllä ole ok. Käytännössä vaatii ap:n lapsia terapeutille, oman käytöksensä seurausten vuoksi. Marttyyritoiminta surullisine viesteineen ja kuvineen, kyllä luulisi karkoittavan kenet tahansa. Onhan se toki ymmärrettävää, että harmittaa, kun omat fantasiat upeasta uusperheestä ei toteutuneetkaan, vaikka on "kaikkensa yrittänyt". Mutta ymmärtääkö mies ollenkaan että on itse ollut liian päällekäyvä, ja aiheuttanut tilanteen?

En nyt kuitenkaan psykopaatiksi välttämättä miestä sanoisi, enemmän vaikuttaa läheisriipuvaiselta käytökseltä.

Vierailija kirjoitti:

Suomalainen mies, joka tosiaan toivoisi yhteistä aikaa ja asioiden jakamista. Normaalia elämää yhdessä. Kyllä sinänsä maltilliaet toiveet, ja kokee että jää ihan syrjään kun ei voi kyläillä meillä ilman draamaa eikä osallistua kanssamme mihinkään.

Niin siis tämäkö oli ap? 

Miten voi samaan aikaan myöntää, ettei toisen toiveissa ole mitään epämaltillista, ja pitää tätä kummallisena, kun tyyppi omituisesti pitää näistä toiveistaan kiiinni? 

Miksi ap ei eroa miehestä? Lapset kärsivät tuosta miehestä. Milllainen vanhempi ap oikein on? 

Vierailija kirjoitti:

Mitä aloittajalle tarkoittaa lause "lapset ovat tärkeimpiä elämässäni" ja miten se näkyy arjessa?

Uskon, että kyse on turvattomuudesta jota lapset kokevat. Ilmeisesti lasten isä osaa näyttää rakkauttaan ja arvostamistaan paremmin kuin aloittaja, joten lapsilla on turvallinen olla ja isän kumppani ei ahdista lapsia samalla tavalla.

Aloittaja taas on nopeasti ottanut elämään uuden ihmisen ja haluaisi että lapset arvostavat ja pitävät tästä henkilöstä koska aloittajakin pitää. Jossain välissä aloittaja on unohtanut varmistaa, että lapset ymmärtävät että mikään/kukaan ei ole tärkeämpää kuin omat lapset. Tästä syystä lapset ovat alkaneet kapinoimaan ja joutuvat jopa jättämään kotinsa joka vaan pahentaa turvattomuutta.

Aloittajan olisi varsinkin alussa pitänyt pitää uusi mies täysin erillään ja tapailla häntä vain lapsivapailla viikoilla. Myöhemminkin jos lapset olisivat ilmaisseet, etteivät halua tavata

 

Tässähän on kyse teineistä. Luulisi, että sen ikäiset eivät enää ole kovin riippuvaisia vanhemmistaan, eivätkä välittäisi siitä kenen kanssa vanhempi seurustelee. Jos kerran suhde ei aiheuta mitään konkreettista haittaa. Yleensä tuon ikäisten mielessä pyörii jo omat poika- ja tyttöystävät eikä vanhemmat.

Ero on aplle hyvinvointiteko. Miksi ap jää tuollaiseen myrkylliseen kuvioon? Ihmisten pitäisi tuollaisissa tilanteissa erota enemmän ja aiemmin.

Ehkä siinä tyypissä on jotain hyytävää tai epäilyttävää jonka nuoret huomaavat. Etenkin jos ovat tyttöjä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä aloittajalle tarkoittaa lause "lapset ovat tärkeimpiä elämässäni" ja miten se näkyy arjessa?

Uskon, että kyse on turvattomuudesta jota lapset kokevat. Ilmeisesti lasten isä osaa näyttää rakkauttaan ja arvostamistaan paremmin kuin aloittaja, joten lapsilla on turvallinen olla ja isän kumppani ei ahdista lapsia samalla tavalla.

Aloittaja taas on nopeasti ottanut elämään uuden ihmisen ja haluaisi että lapset arvostavat ja pitävät tästä henkilöstä koska aloittajakin pitää. Jossain välissä aloittaja on unohtanut varmistaa, että lapset ymmärtävät että mikään/kukaan ei ole tärkeämpää kuin omat lapset. Tästä syystä lapset ovat alkaneet kapinoimaan ja joutuvat jopa jättämään kotinsa joka vaan pahentaa turvattomuutta.

Aloittajan olisi varsinkin alussa pitänyt pitää uusi mies täysin erillään ja tapailla häntä vain lapsivapailla viikoilla. Myöhemminkin jos

 

Emme voi tietää onko mies tehnyt väkivaltaa tai ilmentänyt sen uhkaa lapsia kohtaan. Lapset usein reagoivat siihen. Mutta ap taitaa olla laittanut lastensa turvallisuudenkin toissijaiseen asemaan.

Vierailija kirjoitti:

Juu, kyllä tässä on menty metsään jo lähdössä. Eikä ole jarrutettu, vaikka oksat raapii kylkiä ja kivet pohjia.

Ap:n olisi ensinnäkin pitänyt tutustua kunnolla mieheen, ennen lasten esittelyä. Ja pitää miehen tutustuminen lapsiin alkuun kevyenä. Viimeistään siinä vaiheessa kun lapset alkoivat vastustelemaan, olisi miehen pitänyt tajuta perääntyä ja antaa lapsille tilaa. Jos mies ei sitä tajunnut, niin vähintään ap:n olisi pitänyt tajuta. Nyt lapsilla on niin täysin mennyt maku koko äijään, että kaikki miehessä ahdistaa. Eikä miehen puskeminen ainakaan auta asiaa.

Sinänsä tällä ei enää ole väliä. Myöhäistä rypistää, kun paskat on jo housuissa.

Miehen käytös ei kyllä ole ok. Käytännössä vaatii ap:n lapsia terapeutille, oman käytöksensä seurausten vuoksi. Marttyyritoiminta surullisine viesteineen ja kuvineen, kyllä luulisi karkoittavan kenet tahansa. Onhan se toki ymmärrettävää, että harmittaa 

 kun omat fantasiat upeasta uusperheestä ei toteutuneetkaan, vaikka on "kaikkensa yrittänyt". Mutta ymmärtääkö mies ollenkaan että on itse ollut liian päällekäyvä, ja aiheuttanut tilanteen?

En nyt kuitenkaan psykopaatiksi välttämättä miestä sanoisi, enemmän vaikuttaa läheisriipuvaiselta käytökseltä.

Sinähän jalomielinen, kun ei välttämättä ole psykopaatti? Ja toive läheisemmästä yhteiselämästä neljän vuoden jälkeen on hölmöä fantasiaa? Vastaa nyt sinäkin, etkö näe mitään eroa sen välillä, onko suhde kestänyt muutaman viikon tai kuukauden vaiko muutaman vuoden? Eihän läheisriippuvainen olisi kestänyt noin pitkään kuten ei narsisti tai psykopaattikaan, vaan olisi alkanut ihan toisen mittakaavan temppuilu jo kauan sitten. 

Minä taas mietin, että jos ap on koko ajan toppuutellut ja jättänyt puuttumatta mitenkään, niin aika harvassa taitavat olla ne, jotka eivät siinä kuviossa mitenkään läheisriippuvalta vaikuttaisi. Ja ne harvat olisivat lähteneet menemään kauan sitten. Kyllä minuakin silti kiinnostaa kysymys, ymmärtääkö mies olleensa liian päällekäyvä. En silti sanoisi, että hän on sen takia itse aiheuttanut tilanteen. Nämä ovat ryhmäilmiöitä, ja jos ap on väistellyt itse tilanteessa vastuunottoa ja kenties vetäytynyt eron uuvuttamana ja antanut asioiden kehkeytyä, miten se on tuon miehen vika? Jos joku onnistuu kulkemaan vuosien ajan kieli keskellä suuta ojan ja allikon välissä, niin minusta se on jo vaativampi urheilusuoritus. 

Vierailija kirjoitti:

Ero on aplle hyvinvointiteko. Miksi ap jää tuollaiseen myrkylliseen kuvioon? Ihmisten pitäisi tuollaisissa tilanteissa erota enemmän ja aiemmin.

Sinun teoriassasi ihmisten pitää seuloa vastaantulijoista ja kandidaateista täydellinen suhde, eikä haittaa vaikka näitä poisheitettyjä olisi sata? Nämä kandidaattisuhteet eivät kuluta aikaa eivätkä kyynistä ketään, ja lopputuloksena on vain hiottua timanttia?

Mies on niin hyvä lapsillenikin, toivoisi että tytöt tulisivat syliin istumaan että voisi pitää heitä hyvänä. Kyynelsilmin katsoo kun tytöt livahtavat pois syleilystä. Välillä menee tyttöjä jututtamaan huoneeseen ja istuu viereen ja puhuu pehmeällä äänellä. Pahastuu kun eivät arvosta..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ero on aplle hyvinvointiteko. Miksi ap jää tuollaiseen myrkylliseen kuvioon? Ihmisten pitäisi tuollaisissa tilanteissa erota enemmän ja aiemmin.

Sinun teoriassasi ihmisten pitää seuloa vastaantulijoista ja kandidaateista täydellinen suhde, eikä haittaa vaikka näitä poisheitettyjä olisi sata? Nämä kandidaattisuhteet eivät kuluta aikaa eivätkä kyynistä ketään, ja lopputuloksena on vain hiottua timanttia?

Tottakai pitää seuloa itselleen sopivin jotta voi elää omannäköistä elämää ja lapsilla myös turvallisuuden tunne. 

Vierailija kirjoitti:

Tässähän on kyse teineistä. Luulisi, että sen ikäiset eivät enää ole kovin riippuvaisia vanhemmistaan, eivätkä välittäisi siitä kenen kanssa vanhempi seurustelee. Jos kerran suhde ei aiheuta mitään konkreettista haittaa. Yleensä tuon ikäisten mielessä pyörii jo omat poika- ja tyttöystävät eikä vanhemmat.

No aiheuttaahan se haittaa, kun ei kotonaan saa olla rauhassa. Väkisin pitäisi viettää aikaa, jonkun ahdistavan tyypin kanssa kotona, tai vielä lähteä sen kanssa johonkin reissuun. Kun ei halua, niin äiti kyselee, että eikö me nyt voitais, kun ois niin hirveen kiva. Jouluna ja muina juhlina äiti on surullinen, kun tää tyyppi lähettelee sille tunnelmaa latistavia kuvia ja viestejä.