Lue keskustelun säännöt.
Luovutanko, koska lapseni eivät hyväksy kumppaniani?
20.04.2024 |
Olemme olleet yli 4v yhdessä koko ajan erillään asuen. Teini-ikäiset eivät pidä kumppanistani, eivätkä osaa eritellä miksi mutta eivät ole sopeutuneet häneen. Mikään yhteinen ei siis onnistu, ja jos kumppani tulee meille menevät toisaalle. Mitään syytä miksi näin eivät osaa nimetä.
Mies on ystävällinen ja ottaa huomioon. Isänsä uuden kumppanin hyväksyy, ehkä kun tullut pari vuotta myöhemmin kuvioon, ja tekevät yhdessä uusperheenä vaikka mitä.
Rakastan kumppaniani, mutta tämä syö voimia ja haaveilen hyvästä yhteisestä olemisesta mikä tuntuu mahdottomalta.
Lapset eivät saisi määrätä tällaista, vaan pystyvät sen jo tavallaan tekemään kun kieltäytyvät kaikesta eikä luonteva yhteuselo toimi. Jos ehdotan lähtöä yhdessä reissuun, vastaus on ei. Jos pyydän puolison meille, menevät pois. Mies on tästä surullinen ja minä neuvoton.
Rehellisesti pohdin jo, lopettaako suhde ja antaa mahdollisuus tulevaisuudessa sellaiselle jonka lapsetkin hyväksyvät.
Kommentit (470)
Hyh hyh, kyllä on ap niljakkeen löytänyt!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
mikä vika miehessä kun lapset ei hyväksy?????????????? Otahan tarkkaan selvää.
Tämä.
Luottaisin lapsen/nuoren intituutioon.
Vierailija kirjoitti:
Olin itse hankala teini, koska äiti muuttui, kun miesystävä oli paikalla. Tunsin itseni täysin ylimääräiseksi aina, kun miesystävä oli paikalla. Syy oli varmaan se, että äiti oli korvia myöten rakastunut mieheen. Ei hän sitä tahallaan tehnyt, mutta ehkä käytös olisi voinut olla erilaista. Isän naisystävien kanssa ei ollut samaa tilannetta.
Jos lapsesi eivät osaa sanoa syytä, niin joko eivät halua sanoa tai eivät tiedä sitä itsekään. Taustalla voisi olla jotain menettämisenpelkoa tai pelkoa hylätyksi tulemisesta. Etenkin jos suhde on alkanut nopeasti eron jälkeen, eivätkä lapset ole ehtineet käsitellä eroa. Lisäksi minun kohdallani myös äiti oli selvästi läheisempi kuin isä.
Meillä johtui samasta syystä, joskin lapset näimme kaikki ongelmat paljon selkeämmin kuin äiti joka ohitti joka ikisen red flagin aivan pokkana. Lisäksi sen teatterin seuraaminen vierestä oli todella kammottavaa, emmekä jaksaneet kuunnella miten äiti projisoi sen meihin lapsiin. Hän haukkui meitä vieraskoreiksi ihan kuin olisi suurikin synti että yrittää käyttäytyä vieraiden läsnäollessa, mutta se miten hän itse ampui yli miehensä suhteen katkaisi kamelin selän. Lisäksi se äidin tapa miten hän antoi miehensä pompotella ja simputtaa ensin itseään ja sen jälkeen oletti että menemme myös miehen määräysvallan alle ei ihan toiminut. Hän uskoi ja vannnoi yhteisen kasvatusrintaman nimeen, mutta meni siinä suhteessa pieleen että hänen miehellään ei ollut mitään käsitystä terveistä rajoista. Oli vaikeaa kyllä.
Ensimmäiset parisuhteeni muuten menivät pitkälti sietämisen merkeissä, koska luulin, että niissä pitää olla sellaista.
Ilmankos Suomi naiset ovat niin hulluja kun lukee näitä tarinoita. Onneksi kaakkois-aasialainen vaimoni on täyspäinen ja muutenkin täysi 10!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielenkiintoinen situationship teillä. Onko myös face status: vaikeasti selitettävässä suhteessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen situationship teillä. Onko myös face status: vaikeasti selitettävässä suhteessa?
Sehän se siellä sydämen kohdalla on. Tapailumiesten kanssa on aina niin vaikeaa vaikka vuodet vierivät.
ap
Muutatte yhteen? Kun aloittaja itsekin pitää miehen käytöstä epänormaalina?