Luovutanko, koska lapseni eivät hyväksy kumppaniani?

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni en sulje silmiä, olen antanut lapsille tilaa enkä miestä meille. Nyt tuntuu että aikaa kulunut eikä tilanne muutu, he kuitenkin hyväksyvät isän uuden puolison ja sen uusperheen. Minä yritän että edes välillä jotain mekin yhdessä, perusasiallisesti. Kumppani taas kokee, että heidän tulisi hyväksyä kun ovat ystävällisiä, ottaisivat huomioon, haluaisivat olla normaalisti kuten muutkin. Lapseni eivät siedä.

En oikeasti tiedä kannattaako sitkeästi vaan jatkaa. Mies ei ole tyytyväinen nyt kun meillä on niin vähän aikaa edes nähdä, minä keskityn perheeseeni eikä hänelle jää tilaa.

Kukaan ei voi täällä antaa neuvoa, mikä auttaisi. Loppupeleissä ap joutuu tekemään päätöksen itse. Onko oikein miesystävän lapsia kohtaa, että he saavat niin huonon vastaanoton ap:n lapsilta? Surullinen juttu koko kuvio. Ap saa 5-10 vuoden kuluttua huomata, että vähänkin normaaleja ja ok miehiä on vapaana todella vähän. Itsellä on siitä kokemusta. Satunnaisia seksikumppaneita voi  joskus löytyä, mutta edessä voi olla kymmeniä vuosia hyvin yksinäistä elämää. Ja oikein vanhana on aina vaanimassa riski, että uusi kumppani on dementoitumassa.

Vierailija kirjoitti:

Tämä siitä seuraa kun ei osata olla hetkeäkään yksin. Heti oli saatava joku lämmittämään sänkyä ja luonnollisesti piti lapsillekin esitellä. Kuinka monta äijää kävi kokeilemassa ennen kuin tämä jäi?

 

 Eihän lasten isäkään ole yksin. Miksi äidin pitäisi olla? Yksin elävä nainen on aina haavoittuvassa asemassa. Hänelle voidaan olla avoimesti inhottavia.

Teinit kasvavat ja tulevat järkiinsä. Itse en ole koskaan välittänyt äidin miesystävästä, joka tuli kuvioihin pahimpaan teiniaikaan. Kuitenkin nyt vajaa kolmekymppisenä sitä ymmärtää, että asia on äitini oma päätös enkä minä sitä voi muuttaa (tätä ei teinin itsekeskeisessä maailmankuvassa tajua) ja vieraillaan kyllä äitini ja miehen luona säännöllisesti ja tullaan tällaisissa tapaamisissa ihan juttuun. Voidaan tehdä jotain pieniä reissuja yhdessä. Sanoisin, että pidä mies. Älä pakota teinejä, vaan anna heidän ottaa oma aikansa. Kyllä he vielä tulevat järkiinsä, kun kasvavat. Ei siis kannata pelätä, että hylkäisivät sinut. 

Minusta se on lastakin kohtaan väärin antaa lapsen päättää vanhemman parisuhteista, ei sellainen valta ja vastuu kuulu lapsen harteille kannettavaksi.

Ei ole vaikea olla yksin. Nautin itsenäisyyttä, en koe yksinäisyyttä. Miehessä on kuitenkin paljon hyvää ja rakastamme toisiamme. Nuo kertomani asiat hiertävät.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole vaikea olla yksin. Nautin itsenäisyyttä, en koe yksinäisyyttä. Miehessä on kuitenkin paljon hyvää ja rakastamme toisiamme. Nuo kertomani asiat hiertävät.

Valinnan paikka, lapset eivät välttämättä tule koskaan hyväksymään miestä. Kun muutatte yhteen, lapset lakkaavat käymästä. Yksinäistä tulee olemaan myös kun eroat tai mies kuolee. Lapset on jo menetetty siinä vaiheessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies sanoo, että arvostaa ja rakastaa minua ja siksi haluaisi meidän olevan yhdessä ja jakavan asioita. Että hänen lapsensa myös haluaisivat ja kokee että syrjäytän heidät. Sanoo yrittäneensä antaa meille kaikkemme emmekä sitä arvosta. Että on siksi niin surullinen. Päivittää itselleen wa kuvaksi jonkin tummahenkisen kuvan esim.juhlapyhinä, koska me emme halua olla yhdessä heidän kanssaan.

Olenko ainoa, jonka mielestä tämän miehen käytös on todella outoa ja epänormaalia? 😳

MInusta myös! Siksi toin tämän esiin.

Mies sanoo, että on niin pitkään yrittänyt kaikkensa ja yksipuolisesti, niin siksi aiheutamme niin paljon surua ja tuskaa hänelle. Ap

 

Onko hän sinusta aivan fiksu ja fiksusti ajatteleva ihminen? Vai onko tällaisia kummallisuuksia enemmänkin? Miltä sinusta tuntuu että miehen mielestä hän on täysin yksipuolisesti edes yrittänyt? Sinä et ollenkaan? Ja hänen mielestään te jotenkin tarkoituksella häntä satutatte, vaikka hän on viaton uhri? 

Miltä sinusta tuntuu se että miehen mielestä sinun ja lastesi on syytä mennä terapiaan koska hän kokee tulleensa satutetuksi ja asiat eivät mene kuten hän haluaa?

Miltä sinusta tuntuu nuo miehen profiilikuvien muuttamiset mielenosoitusmielessä? Minusta tuo ei kuulosta terveeltä.

Aikuinen ihminen on vastuussa omista tunteistaan. Kuulostaa nyt siltä, että mies sysää vastuun tunteistaan ja lastensa tunteista sinun ja lapsiesi niskoille. Ehkä hän ei koe tulevansa kuulluksi? Ehkä hän uskoo, että hänen olonsa ovat jonkun muun aikaansaannosta ja hän ei kerta kaikkiaan pysty niille itse mitään? Ensimmäinen kysymys on mahdollista selvittää kommunikoimalla, toinen on mahdollista hänen itsensä selvittää terapeuttinsa avulla kommunikoimalla. Tuollainen emotionaalinen kiristys profiilikuvien avulla on varoitusmerkki.

Jos olet teinien kanssa koko arjen, niin ajattelisin viikonloppu on lomaa kaikille joten lapset laputtakoon isälleen ja itse vietät silloin aikaa miehen kanssa. Joskin ketjun loppuun luettuani suosittelen, että teinit viettäköön viikonloput isällään ja sinä teet mitä haluat, yksin tai yhdessä - mutta ilman tuota marttyyrimiestä.

Mies ei tunnu pärjäävän ilman uusperhettä ja sinä taas et tunnu pärjäävän jos lapset eivät ole palvottavanasi ja hyväksymässä joka narausta jatkuvasti.

Mies voi mennä menojaan ja terapiaan yksin tai omien lastensa kanssa.

Teinien pitää mennä isälleen - tekee hyvää kun hoputat välillä ja teet selväksi että sinulla on muutakin elämää. Ja se muu elämä voi olla ihan sitä yksinoloa ja siihen tottumista kun se kerran jäi väliin eron jälkeen. 

Minustakin tuntuu, että mies tarvitsee itselleen perheen ympärille ja emotionaalisesti tukeutuu ja riippuu meissä. Toisaalta on työssä ja ihmisten kanssa sosiaalisesti pärjäävä, hyvä isä lapsilleen, kanssani ihana ja keskusteleva. Meillä on samat mielenkiinnon kohteet ja molemmat halutaan kehittyä. On paljon hyvää. Pohdin tosissani nyt tätä suhdetta juurikin kun lapset ei hyväksy. Muutenhan että aika näyttää. 

Eipä se ap:n ero olisi eka (eikä vika) kerta. Syiden löytyminen (muista) ei vaikeuksia tuota.

Näkeekö sun lapsetkin nuo miehesi mielenosoitukselliset profiilikuvavaihdot? Onko teillä vielä yhteinen wa-ryhmä? On tai ei niin he voivat seurata miehen käytöstä ja tällainen kiukuttelu mieheltä varmasti sysää heitä entistä kauemmas.

Ei näe, ryhmää ei ole ollut pitkään aikaan eivätkä pidä miehen yhteystietoja.

Kuulostaa sekopäiseltä. Tapailkaa jossain muualla äläkä tuo miekkosta kotiin, kun teinit on kotona.

Miltä itsestäs tuntuis olla kotona, kun siellä hilluu joku vieras tyyppi sun henkilökohtaisessa tilassa tunkeilemassa etkä pääse tilanteesta pois kuin lähtemällä?

Lasten ärsyyntyminen tästä kohdistuu suhun, koska olet tilanteen aiheuttaja. Eivät kiukuttele ym. mutta kohteliaina sanovat ettei tiedä syytä, mutta oikeasti eivät siedä tyyppiä eivätkä halua loukata sua. Etäännytät koko ajan itseäsi lapsistasi. 

Ehkä sun lapset näkevät tässä miehessä jotain, mitä sinä et näe.

En tiedä, eivät ainakaan osaa nimetä mitään mikä hänessä ärsyttää. 

Mies sanoo olevan hyvin yksinäinen kun joutuu olla aina syrjässä meistä.

Ei ole lasten tehtävä osallistua teidän parisuhteeseen. Mies tuossa ei vaikuta ottavan vastuuta omista tunteistaan. Onko muissa asioissa näin, että kokee ettet ap huomioi hänen tunteitaan riittävästi? Mieti tarkasti! Ja miten hän tästä kommunikoi?  Tuollainen syyllistäminen on mulle iso red flag.

Sun teinit tosiaan tunnistavat omat rajansa ja osaavat pitää ne, ota oppia! Se että joku toinen todella kovasti toivoo ja odottaa jotakin sinulta, ei velvoita sinua mihinkään. Kuuntele itseäsi, mitä sinä haluat? 

Vierailija kirjoitti:

Ei näe, ryhmää ei ole ollut pitkään aikaan eivätkä pidä miehen yhteystietoja.

Oletko varma ettei heillä ole miehen numeroa enää? Hyvinkin voivat uteliaisuuttaan seurata skitsoamista

Mies kuulostaa narsistilta. Muut terapiaan kun loukkaavat minua, minä kaikkeni yritän turhaan ja yksin!

Onko mies kenties ulkomaalaista alkuperää, jostain perhekeskeisemmästä kulttuurista?