Luovutanko, koska lapseni eivät hyväksy kumppaniani?

Vierailija kirjoitti:

Joo hyvä idea, anna pentujen valita sulle kumppani.....

Ei. Vaan uusperhettä ei pidä väkisin perustaa.

Mies ei siis kuunnellut mielipidettäsi edes suhteen alussa. Sinä äitinä yritit toppuutella, mies ei kuunnellut. Minulle olis kyllä varoitusmerkki. Pidätkö sinä ihmisistä, jotka eivät huomio mielipidettäsi sinun lapsista? Pidätkö ja laitatko ihmiseen, joka tuppautuu seuraasi vaikka et sitä halua ( mies teki tämän kertomasi mukaan lapsille)

Hyvää keskustelua, ja kuten jo totesin minulle (tarpeellista) raadollista tekstiä. Tunnen sen myötä entistä enemmän toimineeni väärin ja olevani epävarma itseni kanssa. Sitä on kivuliasta lukea, vaan kiitos kun näin suoraan puhutte. 

Täällä joku myös privosoi esittämällä minua, mies ei suinkaan ole pedo tai narsisti, olisin ollut alusta lähtien kaukana. Mutta tuota hallitsevuutta, jyrkkyyttä ja ehkä läheisriippuvuutta on ja ne minua mietityttävät. Vaan myös paljon hyviä puolia, ja kuten joku totesi jos rakkautta on niin täydellustähä suhdettahan niin ei ole olemassakaan: ainakaan tässä iässä ja ydinperheen jo rikkoneena. 

Mikäli on niin, että lapseni karttavat tätä miestä loppuelämän, en koe suhdetta sen arvoiseksi että heikentäisin välit lapsiini. Vaan nyt ovat teini-iän myllerryksessä ja sitä on vaikea vielä tietää. Onko 5v päästä tilanne toinen?

Kaikki ovat mustasukkaisia: sinä exälle, miehesi lapsillesi, lapset sinulle. Ei kuulosta hyvältä. 

Oletko AP puhunut miehen kanssa siitä, että hän oli heti alkuun liian innoissaan ja tunkeileva, eikä uskonut sinun toppuutelua?

Olen puhunut. Hän toteaa että ehkä niin, hän on oman toimintansa pohtinut ja käsitellyt ja yrittänyt saada pyydettyä anteeksi mitä loukannut. Ja että olisi lasten pitänyt jo päästä yli ja käyttäytyä asiallisesti nykyään. Että niin hänenkin lapsensa ovat täysin ok parisuhteessamme. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanoit, että teini-ikäiset lapset. Kohta muuttavat omilleen? En lopettaisi suhdetta. Aikuisen täytyy sopeutua tilanteeseen. Kun lapset ei halua reissata, reissatkaa, kun lapset toisella vanhemmalla. Valitettavasti lapset eivät voi hallita vanhemnan elämää. Mikäli eivät siedä miesystävääsi, anna mennä muualle. Hyväksykää tilanne sellaisena kun on ja nauttikaa toisistanne.

t. Uusperheen äiti, ei ollu helppoa ei, mutta selvittiin 

Juuri näin. Aikuisten pitää olla aikuisia ja sopeutua. Ei lasten.

Aikuisten tulee sopeutua siihen, että lapset eivät halua viettää yhteistä aikaa äidin miesystävän kanssa. Miehen on turha pahoittaa mieltään. Eivät lapset voi päättää käykö äidin miesystävä kylässä vaiko ei. Toki fiksut aikuiset järjestää tapaamisensa siten, että lapset ei kärsi, eli sitten kodin ulkopuolella tavataan. Lapset eivät voi päättää aikuisten asioista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanoit, että teini-ikäiset lapset. Kohta muuttavat omilleen? En lopettaisi suhdetta. Aikuisen täytyy sopeutua tilanteeseen. Kun lapset ei halua reissata, reissatkaa, kun lapset toisella vanhemmalla. Valitettavasti lapset eivät voi hallita vanhemnan elämää. Mikäli eivät siedä miesystävääsi, anna mennä muualle. Hyväksykää tilanne sellaisena kun on ja nauttikaa toisistanne.

t. Uusperheen äiti, ei ollu helppoa ei, mutta selvittiin 

Käyvätkö aikuiset lapset luonanne? 

-ohis

Käy, meillä on myös omien lastemme jälkeläisiä. Olemme kaikille lapsenlapsille tasapuolisesti mummu ja pappa, ketään erottelematta. Ei ole sinun ja minun. Minun lapsi puhuttelee nykyään miestäni isäksi. Lapseni on 30v. Mieheni on otettu tästä kunniasta. Minä puolestani olen äiti, kun mieheni lapsi puhuu minusta muille, kutsuu minua muuten nimeltä. Ja toki hänen lapselle olen mummu. 

 

ohikselle vaan vastasin 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo hyvä idea, anna pentujen valita sulle kumppani.....

Ei. Vaan uusperhettä ei pidä väkisin perustaa.

Seurustella voi ilman, että numeroa tehdään. Kun lapset ei hyväksy, viettää aikuiset aikaa kahdestaan. 

Ollaan nyt siis tavattu vain kodin ulkopuolella, kun lapset ovat isällään. Tätä kuitenkin pohdin, ja mies paljonkin sanoo että on väärin, ettei hän voi kyläillä meillä kun lapset on kotona. Mietin, että toiminko oikein vai pitäisikö vaan kutsua kahville tms vaikka lapset on kotona? Kutsuvathan hekin ystäviään. Entäpä jos esimerkiksi pidän syntymäpäiväkutsut, tai onko juhlapyhäpäivällinen, pitäisikö mies reilusti kutsua vaikka lapset häntä välttelee ja inhoaakin?

Vierailija kirjoitti:

Ollaan nyt siis tavattu vain kodin ulkopuolella, kun lapset ovat isällään. Tätä kuitenkin pohdin, ja mies paljonkin sanoo että on väärin, ettei hän voi kyläillä meillä kun lapset on kotona. Mietin, että toiminko oikein vai pitäisikö vaan kutsua kahville tms vaikka lapset on kotona? Kutsuvathan hekin ystäviään. Entäpä jos esimerkiksi pidän syntymäpäiväkutsut, tai onko juhlapyhäpäivällinen, pitäisikö mies reilusti kutsua vaikka lapset häntä välttelee ja inhoaakin?

No sehän riippuu siitä, välitätkö enemmän miehen vai lasten tunteista.

Vierailija kirjoitti:

Olen puhunut. Hän toteaa että ehkä niin, hän on oman toimintansa pohtinut ja käsitellyt ja yrittänyt saada pyydettyä anteeksi mitä loukannut. Ja että olisi lasten pitänyt jo päästä yli ja käyttäytyä asiallisesti nykyään. Että niin hänenkin lapsensa ovat täysin ok parisuhteessamme. 

Mitä tarkoittaa "yrittänyt saada pyydettyä anteeksi mitä loukannut"?

Ei ole hyvä mies, jos ette ole päätyneet avioliittoon neljässä vuodessa. Lapset saattavat tietää ja nähdä sellaista, mille sinä olet sokea. 

Vierailija kirjoitti:

Ollaan nyt siis tavattu vain kodin ulkopuolella, kun lapset ovat isällään. Tätä kuitenkin pohdin, ja mies paljonkin sanoo että on väärin, ettei hän voi kyläillä meillä kun lapset on kotona. Mietin, että toiminko oikein vai pitäisikö vaan kutsua kahville tms vaikka lapset on kotona? Kutsuvathan hekin ystäviään. Entäpä jos esimerkiksi pidän syntymäpäiväkutsut, tai onko juhlapyhäpäivällinen, pitäisikö mies reilusti kutsua vaikka lapset häntä välttelee ja inhoaakin?

Mitä? Tapaatte kodin ulkopuolella, kun lapset ovat isällään? Kenen lapset? Sinun vai miehen?

Miksi tämä lapsille vieras mies saa määrätä ja kiukutella siitä, että pitäisi mennä hänen omien etujensa mukaisesti ja tunkea itsensä lasten reviirille ? 

Miksi pitäisi tehdä yhdessä jotain???

Älä anna kakaroidesi hyppiä nenillesi. Ne on lapsia vielä, menet ja teet itse miehen ja hänen mukuloiden kanssa. Parin vuoden päästä kiukuttelut ovat historiaa. Teinit nyt on muutenkin vähän v a j a i t a. 

Vierailija kirjoitti:

Ollaan nyt siis tavattu vain kodin ulkopuolella, kun lapset ovat isällään. Tätä kuitenkin pohdin, ja mies paljonkin sanoo että on väärin, ettei hän voi kyläillä meillä kun lapset on kotona. Mietin, että toiminko oikein vai pitäisikö vaan kutsua kahville tms vaikka lapset on kotona? Kutsuvathan hekin ystäviään. Entäpä jos esimerkiksi pidän syntymäpäiväkutsut, tai onko juhlapyhäpäivällinen, pitäisikö mies reilusti kutsua vaikka lapset häntä välttelee ja inhoaakin?

Ei kuulosta kovin hyvältä ratkaisulta. Te elätte kuitenkin nyt lasten lapsuutta. Haluatko pilata lasten juhlapyhät kutsumalla paikalle ihmisen, jonka seurassa lapsilla ei ole hyvä olla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ollaan nyt siis tavattu vain kodin ulkopuolella, kun lapset ovat isällään. Tätä kuitenkin pohdin, ja mies paljonkin sanoo että on väärin, ettei hän voi kyläillä meillä kun lapset on kotona. Mietin, että toiminko oikein vai pitäisikö vaan kutsua kahville tms vaikka lapset on kotona? Kutsuvathan hekin ystäviään. Entäpä jos esimerkiksi pidän syntymäpäiväkutsut, tai onko juhlapyhäpäivällinen, pitäisikö mies reilusti kutsua vaikka lapset häntä välttelee ja inhoaakin?

Ei kuulosta kovin hyvältä ratkaisulta. Te elätte kuitenkin nyt lasten lapsuutta. Haluatko pilata lasten juhlapyhät kutsumalla paikalle ihmisen, jonka seurassa lapsilla ei ole hyvä olla?

 

Niin, nyxän lapset ovat jouluna äidillään tai mies haluaa siirtää jouluvaivat valmisteluineen ap:lle ja kiukuttelee , kun ap:n lapset eivät halua yhteisjoulua. Olisiko ok ap? 

Vierailija kirjoitti:

Ollaan nyt siis tavattu vain kodin ulkopuolella, kun lapset ovat isällään. Tätä kuitenkin pohdin, ja mies paljonkin sanoo että on väärin, ettei hän voi kyläillä meillä kun lapset on kotona. Mietin, että toiminko oikein vai pitäisikö vaan kutsua kahville tms vaikka lapset on kotona? Kutsuvathan hekin ystäviään. Entäpä jos esimerkiksi pidän syntymäpäiväkutsut, tai onko juhlapyhäpäivällinen, pitäisikö mies reilusti kutsua vaikka lapset häntä välttelee ja inhoaakin?

No en lähtisi lietsomaan. Meillä lapset oli alle 10v, kun tavattiin. Oli ehkä otollisempi ikä. Kun syntyi pikkusisarus isommat oli haltioissaan. Eriävät mielipiteet kasvatustyylistä oli suurin haaste. Niistäkin selvittiin kunnialla. Enämpi lapset keksi meille kolttosia ku ois tapelleet. 

Vierailija kirjoitti:

Ei ole hyvä mies, jos ette ole päätyneet avioliittoon neljässä vuodessa. Lapset saattavat tietää ja nähdä sellaista, mille sinä olet sokea. 

Tiedän pariskunnan, jotka menivät vihille vasta sitten kun kaikki lapset 18v. Toki tekivät yhteisiä reissuja ja lapset hyväksyivät uuden kumppanin.