Luovutanko, koska lapseni eivät hyväksy kumppaniani?

Vierailija kirjoitti:

Minustakin tuntuu, että mies tarvitsee itselleen perheen ympärille ja emotionaalisesti tukeutuu ja riippuu meissä. Toisaalta on työssä ja ihmisten kanssa sosiaalisesti pärjäävä, hyvä isä lapsilleen, kanssani ihana ja keskusteleva. Meillä on samat mielenkiinnon kohteet ja molemmat halutaan kehittyä. On paljon hyvää. Pohdin tosissani nyt tätä suhdetta juurikin kun lapset ei hyväksy. Muutenhan että aika näyttää. 

Tarvitsee, vai kenties vain haluaa perheen tapailun sijaan? 

Vierailija kirjoitti:

Ei ole vaikea olla yksin. Nautin itsenäisyyttä, en koe yksinäisyyttä. Miehessä on kuitenkin paljon hyvää ja rakastamme toisiamme. Nuo kertomani asiat hiertävät.

No jos rakkautta on niin et kai sitä heitä hukkaan. Itsestä tuo miehen käytöksen kummastelu vaikutti siltä että sulla olisi ollut siihen jokin syvempikin syy miksi sitä mietit. Vähän ristiriitaisia ajatuksia heittelee ja tunnelmia jotka vaihtelee. Varmaan sun pitää ihan itseksesi miettiä mitä teet jotta voit asian kanssa elää. Eiköhän asiat järjesty.

Vierailija kirjoitti:

Mies sanoo, että arvostaa ja rakastaa minua ja siksi haluaisi meidän olevan yhdessä ja jakavan asioita. Että hänen lapsensa myös haluaisivat ja kokee että syrjäytän heidät. Sanoo yrittäneensä antaa meille kaikkemme emmekä sitä arvosta. Että on siksi niin surullinen. Päivittää itselleen wa kuvaksi jonkin tummahenkisen kuvan esim.juhlapyhinä, koska me emme halua olla yhdessä heidän kanssaan.

Tuo ei ole aikuisen miehen käytöstä. 

Suomalainen mies, joka tosiaan toivoisi yhteistä aikaa ja asioiden jakamista. Normaalia elämää yhdessä. Kyllä sinänsä maltilliaet toiveet, ja kokee että jää ihan syrjään kun ei voi kyläillä meillä ilman draamaa eikä osallistua kanssamme mihinkään.

Miten nykyinen mies tuli kuvioihin?

Olitko esim.yhä suhteessa lasten isän kanssa jolloin yhdistävät perheenrikkojaksi?

Tai lapsilla vanhempien eroprosessi käsittelyn alla ja toivoa että palaisit isän kanssa yhteen?

En tarkoita tätä pahalla, mutta tämä ei varmaankaan ole oikea paikka pohtia tätä, asian arkaluontoisuuden ja tunnistettavuus aspektin vuoksi. Voisit varmasti saada apua ihan lyhytterapiasta. Vaikea tilanne. Voimia ja kaikkea hyvää sinulle!

Vaikea tilanne.  En pakottaisi lapsia mihinkään yhteiseen tekemiseen. 

Näe miestäsi, kun lapset on isällä. 

Puolisot vaihtuu.  Vanhemmuus säilyy aina. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies sanoo, että arvostaa ja rakastaa minua ja siksi haluaisi meidän olevan yhdessä ja jakavan asioita. Että hänen lapsensa myös haluaisivat ja kokee että syrjäytän heidät. Sanoo yrittäneensä antaa meille kaikkemme emmekä sitä arvosta. Että on siksi niin surullinen. Päivittää itselleen wa kuvaksi jonkin tummahenkisen kuvan esim.juhlapyhinä, koska me emme halua olla yhdessä heidän kanssaan.

Olenko ainoa, jonka mielestä tämän miehen käytös on todella outoa ja epänormaalia? 😳

MInusta myös! Siksi toin tämän esiin.

Mies sanoo, että on niin pitkään yrittänyt kaikkensa ja yksipuolisesti, niin siksi aiheutamme niin paljon surua ja tuskaa hänelle. Ap

 

Etkö usko häntä? Voi toki olla, että uuden miehen käytöksessä on ikäviä piirteitä, jotka eivät kommentoijille hahmotu. Mutta minusta sellaisia ei ole tullut esiin. Hänen käytöksensä olisi ripustautuvaa ja vaativaa, jos suhdetta olisi kestänyt 4kk, mutta kenenkään itseluottamus ei voi kestää neljän vuoden roikottamista ja ylenkatsetta. Ja ottaen huomioon, miten loukkaantunut mies on myös lastensa puolesta, hänen täytyy olla enkeli. Huomautan, että ap kohtelee yliolkaisesti miestä samasta syystä kuin mies reagoi - puolustaessaan omia lapsiaan. Sen pitäisi aapeellekin kertoa, miten intensiivinen miehen kokemus on. Aikuisena miehenä hän voi kestää paljon paremmin teinien torjuvuutta kuin hänen lapsensa, jotka ottavat osumaa jokaisesta kerrasta, kun heidän kanssaan ei haluta olla tekemisissä ja torjunta tapahtuu näiden äidin tieten, kylmästi ja piittaamattomasti. 

Voihan olla, että miehessä on muita asioita, jotka saavat aapeen torjuvalle kannalle ja suorastaan hakemaan tekosyytä suhteen päättämiseen. Mutta niin kauan kuin hän asettuu lastensa leluksi sen sijaan, että olisi heidän äitinsä, ongelma on hänessä. Hän ei todellakaan ole mikään loistokumppani itse. Maailma on täynnä epävarmoja ja itsekeskeisiä eronneita, jotka antavat lastensa pomottaa muita, eivätkä suostu näkemään siinä ongelmaa, koska heidän syyllisyydentunteensa ja haavoittuneisuutensa on kumppanin tunteita miljoona kertaa tärkeämpi. Siinä lasten osana on olla vanhempansa pitbullina, ja kasvaa näin kieroon. 

Jos lapset sikailisivat miestä ja tämän lapsia kohtaan kotona, ap olisi silloinkin kylmä ja torjuva kumppaniaan kohtaan. Nyt tilanne ei ole niin ilmiselvä, kun lapset vain vetäytyvät kaikesta kontaktista. Ap pääsee oikeuttamaan itsesäälinsä, kun lapsille ei hänen miesvalintansa sovi, ja samalla hän ehkä jopa kostaa uudelle miehelle aiemman kylmyyttä ja piittaamattomuutta. Vahinko kiertämään. 

Vierailija kirjoitti:

En tarkoita tätä pahalla, mutta tämä ei varmaankaan ole oikea paikka pohtia tätä, asian arkaluontoisuuden ja tunnistettavuus aspektin vuoksi. Voisit varmasti saada apua ihan lyhytterapiasta. Vaikea tilanne. Voimia ja kaikkea hyvää sinulle!

Höpö höpö. Kukaan ei tasan tällaisten tietojen perusteella ketään tunnista.

"Voi toki olla, että uuden miehen käytöksessä on ikäviä piirteitä, jotka eivät kommentoijille hahmotu. Mutta minusta sellaisia ei ole tullut esiin."

Monelle muulle kommentoijalle on kyllä tullut esiin ikäviä piirteitä. Aloittaja on niistä kertonut. Miksi ummistat silmäsi?

Painostiko mies siis heti alussa, että pitää päästä tutustumaan lapsiin, vai minkä takia ette ensin tutustuneet/tapaillut rauhassa kaksin, ennen lasten mukaan ottamista?

Heitä lapsi isälle, helppo ratkaisu ongelmaan. Olet ansainnut hyvän parisuhteen ja usein lapset ovat siinä vaan tiellä 

Mustasukkaisia äidistä, eivätkä myöskään halua vierasta äijää heidän omaan kotiin. Nuo on ne syyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies sanoo, että arvostaa ja rakastaa minua ja siksi haluaisi meidän olevan yhdessä ja jakavan asioita. Että hänen lapsensa myös haluaisivat ja kokee että syrjäytän heidät. Sanoo yrittäneensä antaa meille kaikkemme emmekä sitä arvosta. Että on siksi niin surullinen. Päivittää itselleen wa kuvaksi jonkin tummahenkisen kuvan esim.juhlapyhinä, koska me emme halua olla yhdessä heidän kanssaan.

Tuo ei ole aikuisen miehen käytöstä. 

On se sellaisen aikuisen miehen, joka yrittää saada toisen kaikin keinoin ymmärtämään viestinsä, kun sitä ei muuten suostuta kuulemaan. Sellaisen, joka seuraavaksi laittaa hanskat naulaan vaikka siinä meneekin neljä vuotta täysin harakoille. Ap tuntuu näkevän vain itsensä, ja lasten huono käytös osittain johtuu nimenomaan siitä. Ap asettaa itsensä miestä ylemmäs henkisesti, jolloin hänen lapsensa ovat myös miehen lapsia ylempänä. On täysin mahdollista olla lojaali omilleen kumartelematta näitä ja pyllistämättä miehen perheelle. Ja kun hän samaan aikaan katsoo ylöspäin eksänsä uutta perhettä ja on siitä kateellinen, hän pelaa itse aika raakaa peliä arvohierarkioineen.

Omien lasten asettaminen etusijalle ei tarkoita, että näiden pitää joka ikisessä asiassa joka ikinen kerta olla etusijalla. Se on vain väärintoimimista ja keskisormen heiluttelua niille, joiden tehtävä on olla aina toisarvoisia. 

En jaksa lukea koko ketjua, mutta veikkaan että ap:n mies on tullut aivan liian nopeasti kuvioon vanhempien eron jälkeen tai ollut jopa eron syy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies sanoo, että arvostaa ja rakastaa minua ja siksi haluaisi meidän olevan yhdessä ja jakavan asioita. Että hänen lapsensa myös haluaisivat ja kokee että syrjäytän heidät. Sanoo yrittäneensä antaa meille kaikkemme emmekä sitä arvosta. Että on siksi niin surullinen. Päivittää itselleen wa kuvaksi jonkin tummahenkisen kuvan esim.juhlapyhinä, koska me emme halua olla yhdessä heidän kanssaan.

Tuo ei ole aikuisen miehen käytöstä. 

On se sellaisen aikuisen miehen, joka yrittää saada toisen kaikin keinoin ymmärtämään viestinsä, kun sitä ei muuten suostuta kuulemaan. Sellaisen, joka seuraavaksi laittaa hanskat naulaan vaikka siinä meneekin neljä vuotta täysin harakoille. Ap tuntuu näkevän vain itsensä, ja lasten huono käytös osittain johtuu nimenomaan siitä. Ap asettaa itsensä miestä ylemmä

Lapsilla on oikeus pitää omat rajansa. Jos he ovat miehelle kohteliaita mutta poistuvat paikalta tämän tullessa, tämä on täysin sallittua. Ei ketään voi pakottaa tykkäämään toisesta ja on henkistä väkivaltaa pakottaa lapset leikkimään iloista perhettä.

Miehellä on oikeus omiin tunteisiinsa mutta aikuisena hänen tulisi ymmärtää, ettei ketään voi pakottaa tykkäämään hänestä. Ei edes kumppanin lapsia. Jos AP nyt pakottaa lapset miehen seuraan siinä tapahtuu niin, että lapset muuttaa pois kotoa heti täytettyään 16v eikä sitä pysty kukaan estämään. 

Ap:n kumppani taitaa olla psykopaatti tai narsisti. Itse pelkäisin kyseisen kaltaista miestä, käytös on uhkaavaa.

Vierailija kirjoitti:

"Voi toki olla, että uuden miehen käytöksessä on ikäviä piirteitä, jotka eivät kommentoijille hahmotu. Mutta minusta sellaisia ei ole tullut esiin."

Monelle muulle kommentoijalle on kyllä tullut esiin ikäviä piirteitä. Aloittaja on niistä kertonut. Miksi ummistat silmäsi?

En tarkoittanut, etteikö mitään ikäviä piirteitä olisi hänen käytöksestään tullut ilmi. Tarkoitin sellaisia mahdollisia ikäviä piirteitä, joita ei ole vielä tuotu esiin mutta kirjoitin liian nopeasti. Ja kyllä, olen sitä mieltä, että mies lapsineen joutuu nyt oikeusmurhan uhriksi, ja kysyn vuorostani sinulta. Miksi ummistat silmäsi teinien ja äidin käytökseltä jopa niin pitkälle, ettet ole valmis ollenkaan miettimään vaihtoehtoa, että miehen näkökulma ei ole lainkaan kohtuuton? 

Ap ei vaikuta hetkeäkään kohtaavan miestä tunnetasolla vaikka vakuuttaa rakastavansa tätä. Ei vaikuta siltä, tai sitten hänellä on muut tärkeämmät asiat niin etualalla, ettei hän tajua itse toimintansa tylyyttä. Ja on erikoista, että teinien tylyys huomataan samassa keskustelussa, jossa on tullut ilmi, että teinien isä on ollut äidille tyly ja nyt äiti on uudelle miehelle tyly.  Miksei tähän kiinnitetä huomiota, kun aikuiselta nyt pitäisi voida odottaa enemmän tässäkin asiassa kuin teineiltä? Onko kaikki kommentoijat jumissa omissa teinivuosissaan tai siinä, että itse on joutunut liitossa kärsimään. Eikö nähdä mahdolliseksi, että sama ihminen voi kärsiä ja jakaa kärsimystä? 

Onko nykyinen kotisi sama, jossa lapset ovat asuneet aina jo ennen eroa? Voivat hyväksyä uuden puolison helpommin isälle, jos siellä kotikin on vaihtunut eikä kukaan uusi ihminen tule juuri sinne teinien varsinaiseen kotiin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies sanoo, että arvostaa ja rakastaa minua ja siksi haluaisi meidän olevan yhdessä ja jakavan asioita. Että hänen lapsensa myös haluaisivat ja kokee että syrjäytän heidät. Sanoo yrittäneensä antaa meille kaikkemme emmekä sitä arvosta. Että on siksi niin surullinen. Päivittää itselleen wa kuvaksi jonkin tummahenkisen kuvan esim.juhlapyhinä, koska me emme halua olla yhdessä heidän kanssaan.

Tuo ei ole aikuisen miehen käytöstä. 

On se sellaisen aikuisen miehen, joka yrittää saada toisen kaikin keinoin ymmärtämään viestinsä, kun sitä ei muuten suostuta kuulemaan. Sellaisen, joka seuraavaksi laittaa hanskat naulaan vaikka siinä meneekin neljä vuotta täysin harakoille. Ap tuntuu näkevän vain itsensä, ja lasten huono käytös osittain johtuu ni...

Lapsilla on oikeus pitää omat rajansa. Jos he ovat miehelle kohteliaita mutta poistuvat paikalta tämän tullessa, tämä on täysin sallittua. Ei ketään voi pakottaa tykkäämään toisesta ja on henkistä väkivaltaa pakottaa lapset leikkimään iloista perhettä.

Miehellä on oikeus omiin tunteisiinsa mutta aikuisena hänen tulisi ymmärtää, ettei ketään voi pakottaa tykkäämään hänestä. Ei edes kumppanin lapsia. Jos AP nyt pakottaa lapset miehen seuraan siinä tapahtuu niin, että lapset muuttaa pois kotoa heti täytettyään 16v eikä sitä pysty kukaan estämään. 

Suomalaisissa keskusteluissa tahtoo turhan usein käydä näin, että joko ei vaadita mitään tai sitten on pakko suostua kaikkeen. Eikä saa edes esittää toivomuksia eikä puolustautua niiden kohtuuttomuudelta ilman, että riistetään kokonaan toiselta oikeus toivoa mitään. Mitään välimaastoa ei tunneta. On vain pakottajia ja taivaanlintuja ja häkkiin pakotettuja ikuisia katkerikkoja, mutta normaalisti ihmisten ristiriitoja ratkomaan pyrkivää käytöstä ei tunneta eikä tavoitella.  Ei anneta mitään arvoa ihmisten välisille suhteille ja niiden pysyvyydelle. Todella vereslihaista touhua, hylkää ja tule hylätyksi. 

Osoittakaa minulle kohta, jossa mies vaatii toisia leikkimään onnellista perhettä. Hän nähdäkseni protestoi sitä vastaan, että toiset eivät ole edes peruskohteliaita eikä äiti puutu asiaan mitenkään edes ajatuksen tasolla, vaikkei sitten osaisi tai uskaltaisi puuttua lasten käytökseen. Minustakin tässä äiti pelkää lapsiaan. Voin olla väärässäkin.