Luovutanko, koska lapseni eivät hyväksy kumppaniani?

Vierailija kirjoitti:

Meillä meni pitkään hyvin riitaisesti ja huonosti, ex sanoi puhui kuin olisin ilmaa ja lopulta etsin asuntoa pitkään. Asuimme puoli vuotta lasten kanssa siinä kunnes kohtasin tämän. Liian nopeasti. Muita ei ole ollut missään kohtaa. Emme ole asuneet yhdessä koskaan. Mutta liian nopeasti, ymmärrän sen nyt. Liittomme exän oli vaan ihan rakkaudeton niin kauan ennen eroa.

Ymmärrän lapsia niistä alkuvuosista ja kadun etten ollut 2v yksin, sitten pikkuhiljalleen. Virhe josta nyt maksamme.

Miltä tämä kumppanini teistä kuulostaa? Hän on lapsille aina mukava, aidosti panostava, vaan eihän lapset rikkoutuneen perheen tilalle muuta halua. En tiedä mitä tehdä kumppanini suhteen. Hän tuntuu liian vaativalta, toisaalta taas me kohtelemme väärin ja normaaliakin odottaa jo vähän sitä että saisi olla kuvioissa mukana.

Vaatiko mies siis heti tavata lapset, kun tapasitte?

Vierailija kirjoitti:

Meillä meni pitkään hyvin riitaisesti ja huonosti, ex sanoi puhui kuin olisin ilmaa ja lopulta etsin asuntoa pitkään. Asuimme puoli vuotta lasten kanssa siinä kunnes kohtasin tämän. Liian nopeasti. Muita ei ole ollut missään kohtaa. Emme ole asuneet yhdessä koskaan. Mutta liian nopeasti, ymmärrän sen nyt. Liittomme exän oli vaan ihan rakkaudeton niin kauan ennen eroa.

Ymmärrän lapsia niistä alkuvuosista ja kadun etten ollut 2v yksin, sitten pikkuhiljalleen. Virhe josta nyt maksamme.

Miltä tämä kumppanini teistä kuulostaa? Hän on lapsille aina mukava, aidosti panostava, vaan eihän lapset rikkoutuneen perheen tilalle muuta halua. En tiedä mitä tehdä kumppanini suhteen. Hän tuntuu liian vaativalta, toisaalta taas me kohtelemme väärin ja normaaliakin odottaa jo vähän sitä että saisi olla kuvioissa mukana.

 

 

Ei tässä kukaan muu syytä sua erosta. Mutta lapsilla voi olla kaunaa. Se tuskin muuttuu, niin kannattaa molempien miettiä jaksaako jatkaa. Puolisosi on kenties yrittänyt kaikkensa mutta pitäisi myös ymmärtää yrittää antaa periksi varsinkin noin pitkän ajan jälkeen. On luonnollista että lapsi suree menettyä perhettä, ei sen tilalle voi mitään samanlaista tullakaan. 

Hän oli heti todella omistautuva, siis kävi kaupassa ja tuli laittamaan ruokaa, pelasi lasten kanssa, vei harrastamaan, teki yhteisen wa-ryhmän johon lähetti kivoja kuvia ja tekemisehdotuksia. Aluksi lapset oli ok tämän suhteen, mutta sitten alkoivat saada vastareaktiota. Mies yritti kaikkensa, liikaa, ja lapset oli vastaan.

Ymmärrän nyt täysin miten väärin se meni. Edellisessä liitossa kun mies oli ihan passiivinen pidin hienona miten tämä huomioi lapset ja kokonaisuuden. Nyt on lasten isäkin siis täysillä lasten kanssa ja lapset saa häneltä hyvää, mutta eivät enää siedä lainkaan kumppaniani. Hän saa reagoi vahvasti, lähettää surullisia kuvia/meemejä minulle kun tietää että teemme jotain esim. joulun vietto sukulaisissa eikä häntä ole kutsuttu mukaan. Koska priorisoin lapset.

Vierailija kirjoitti:

Miltä tämä kumppanini teistä kuulostaa? Hän on lapsille aina mukava, aidosti panostava, vaan eihän lapset rikkoutuneen perheen tilalle muuta halua. En tiedä mitä tehdä kumppanini suhteen. Hän tuntuu liian vaativalta, toisaalta taas me kohtelemme väärin ja normaaliakin odottaa jo vähän sitä että saisi olla kuvioissa mukana.

 

Mies kuulostaa itsekkäältä päällepäsmäriltä. Sanot koko ajan että mies on lapsille niin ihana, mutta sitten taas kun lapset ei ole paikalla niin mies suhtautuu lapsiin, teidän perheeseen ja sinuunkin kasvattajana negatiivisesti. Hyi hitto. Kaksinaamaista. Ja lapsesi varmasti sen läpi ovat nähneet. Että "isäpuoli" vaatii teidän menevän terapiaan koska sinä ja lapsesi suhtaudutte niin väärin häneen? Te ootte terapian tarpeessa? Ja oikeasti olet sitä mieltä että hän on ihana ja aidosti panostava????

Minulle lapset tulisi aina etusijalla, jättäisin miehen ilman muuta, ei olisi luentevaa elämää tuollainen

Vierailija kirjoitti:

Rehellisesti, koen mustasukkaisuutta ja huonommuutta kun ovat isänsä perheessä sinut ja kaikilla hauskaa yhdessä. Soittelevat tämän uuden naisen kanssa, sopivat tekemisiä ja olemisia. Minun kanssa ei ole samaa kun olen yksin enkä siten voi luoda yhtä värikästä ja taloudellisesti monipuolista. Ja eivät hyväksy kumppaniani, jonka kanssa enempi mahdollistuisi. Tuntuu myös pahalta jos eivät viihdy minulla mikäli kumppanini tulee meille ja lähtevät isälle - eli sinne missä uusikin on. Tunnen tästä surua ja eriarvoisuutta. Enkä halua pyytääkään kumppaniani juuri meille tämän takia. Ikävää, ja siksi olen välillä luovuttamassa.

Minusta tässä on aika monta ongelmaa samassa, ja ne kulminoituvat ap sinun omaan tilanteeseesi. Ei nyksään, joka minusta ei vaikuta kontrolloivalta vaan hyvältä ihmiseltä jota sinun ehkä kannattaisi opetella kuuntelemaan vaikka et kaikkia hänen toiveitaan voisi toteuttaa. Ei teineihin jotka toimivat niinkuin ovat oppineet toimimaan, eikä eksään, joka on onnistunut luomaan toimivanoloisen suhteen. Mutta sinä vaikutat epävarmalta, hiukan kulmikkaalta samaan aikaan kun olet väistelevä, altavastaaja ja reaktiivinen ja kielteisten tunteiden vallassa. Luultavasti masentunutkin, eli et koe kontrolloivasi edes itseäsi saati elämääsi. Ihan ymmärrettävää, sinulla on persoonasi ja elämäntilanteesi. Mutta ulkoistat kipusi muiden aiheuttamaksi, vaikka se ei olisi niin. Sinun pitäisi pystyä käsittelemään surusi ja syyllisyydentunteesi, ja erkaannuttava oikeutuksentunteesta, joka laittaa sinut kadehtimaan eksäsi onnea ja tylyttämään nykyistäsi. Mustasukkainen ahdistuksesi näkyy kaikille, ja nykyisesi joutuu sietämään sinulta paljon angstista touhua, joten hatunnosto hänelle sitkeydestä.  Hän on ollut neljä vuotta laastarinasi, eikä sinulla varmasti ole ollut aikaa elää erosi ja siihen johtaneiden ahdistavien aikojen aiheuttamaa tuskaa läpi. 

Itse surullisen äidin teinityttärenä sanoisin, että vaikka hänen mieskandidaateistaan yksikään ei ollut edes vaarassa päätyä perhekuvioksi meille, minut karkoitti äidistäni nimenomaan hänen masennuksensa. Hän oli surullista ja ajoittain vihamielistä seuraa, enkä kestänyt katsella sitä vaikka hän oli minulle tärkeä. Minua säälitti hänen tilanteensa, olin isälle vihainen hänen toilailuistaan, joiden takia ero tuli. Mutta isään yritin ylläpitää suhdetta, etten menetä häntä. Äidistä olin varma, etten menetä. Vaan minulla ei ollut keinoja korjata hänen tilannettaan mitenkään, ja tiesin ettei hän minua kuuntele jos jotain sanon. Joten pakoilin.  Olen maksanut siitä ratkaisusta kovaa hintaa oman elämäni vaikeuksina kuin myös hänen tilanteensa heikkeni entisestään. Olisimme tarvinneet ulkopuolista apua, mutta äidilläni oli myös persoonallisuushäiriötasoista oireilua. Suhtaudun aika luottavasti sinun tilanteeseesi. Mitään peruuttamatonta ei taida olla menetetty. 

Veikkaan, että teinisi syyttävät nyksääsi paitsi perheen rikkoutumisesta niin myös siitä, että voit huonosti. Hän ei siis olisi oikea mies sinulle. Samalla tapaa hänet laitetaan syntipukin rooliin kuin sinä laitat teinit. Kaikki kiertelevät ympärilläsi mutta kukaan ei pääse lähellesi, koska tunteesi ovat mustana möykkynä solmussa. 

Kysyt aloituksessa: "Luovutanko, koska lapseni eivät hyväksy kumppaniani?"

Ja vastaan että luovuttaisin ja lopettaisin suhteen. Mutta EN siksi, että lapset eivät hyväksy kumppaniasi,vaan siksi, että kumppanisi ei arvosta sinua ja lapsiasi. En voisi olla tuollaisen miehen kanssa joka suhtautuu noin rumasti minuun ja lapsiini. Suruhymiöitä kun sinä olet viettämässä joulua omien lastesi kanssa?

Herää kysymys, mitä tämä mies on omille lapsilleen sanonut, jos hekin ovat niin kovin loukkaantuneita sinulle ja lapsillesi.

Mies sanoo, että arvostaa ja rakastaa minua ja siksi haluaisi meidän olevan yhdessä ja jakavan asioita. Että hänen lapsensa myös haluaisivat ja kokee että syrjäytän heidät. Sanoo yrittäneensä antaa meille kaikkemme emmekä sitä arvosta. Että on siksi niin surullinen. Päivittää itselleen wa kuvaksi jonkin tummahenkisen kuvan esim.juhlapyhinä, koska me emme halua olla yhdessä heidän kanssaan.

Todella suoraa ja raadollistakin tekstiä teiltä minulle, kiitän, arvostan, luen huolella ja ajatuksella. Juuri sellaista haluan jotta saan tähän näkemystä.

Vierailija kirjoitti:

Todella suoraa ja raadollistakin tekstiä teiltä minulle, kiitän, arvostan, luen huolella ja ajatuksella. Juuri sellaista haluan jotta saan tähän näkemystä.

Toivottavasti helpottaa.En lähde terapioimaan mutta musta tässä heijastuu sinun paha olosi vahvasti. Ansaitset varmasti että lapset hyväksyisivät kumppanisi ja kumppanin joka ymmärtää että lapset on luonnollisesti se tärkein asia. 

Vierailija kirjoitti:

Todella suoraa ja raadollistakin tekstiä teiltä minulle, kiitän, arvostan, luen huolella ja ajatuksella. Juuri sellaista haluan jotta saan tähän näkemystä.

Huomaan, että puhut totta, ja sen takia sinulla on kaikki mahdollisuudet korjata tilannetta kaikille paremmaksi. Sitten vain sama asenne kehiin suhteessa elämäsi ihmisiin, mutta ilman kumartelua ja puolustelua ja siilipuolustusta. Löydä oma tonttisi ja pidä siitä kiinni, ja ymmärrä muiden tarpeet. Anna lämmön tulla sieluusi jos se on tullakseen, mutta älä yritä etsiä. Jos se ei löydy, sen edessä on jokin este, joka pitää käydä läpi.  

Vierailija kirjoitti:

Mies sanoo, että arvostaa ja rakastaa minua ja siksi haluaisi meidän olevan yhdessä ja jakavan asioita. Että hänen lapsensa myös haluaisivat ja kokee että syrjäytän heidät. Sanoo yrittäneensä antaa meille kaikkemme emmekä sitä arvosta. Että on siksi niin surullinen. Päivittää itselleen wa kuvaksi jonkin tummahenkisen kuvan esim.juhlapyhinä, koska me emme halua olla yhdessä heidän kanssaan.

Olenko ainoa, jonka mielestä tämän miehen käytös on todella outoa ja epänormaalia? 😳

Puhun niin totta kuin pystyn ja saatan ja haluan käydä tämän läpi. Olen valmis kaiken tuskan kohtaamaan, kunhan osaisin käsitellä ja sitä myötä toimia oikein. Ehdottomasti niin, että tekisin oikein lapsiani kohtaan ja saisin meidän välimme parhaiksi mahdollisiksi nyt ja tulevaisuudessa. Kaikki muu on toissijaista. 

Kaipaan todella neuvoja, suhde on arvokas, tietyt mainitsemani asiat mietityttävät. En tiedä miten sen suhteen toimia. Eikä se ole arjessani lainkaan keskeisenä tekijänä, perhe, lapset, työ on. Mutta se iso yksin pohdittava asia ja siksi kirjoitan täällä. Toki se suhde lapsiini mietittää. 

Joku sanoi, että kuulostan masentuneelta. En koe lainkaan niin, vaikka surullinen toisinaan olen ja arjessa väsynytkin usein. Kulmikas, altavastaaja..näitä pohdin.

Vierailija kirjoitti:

Älä teinien aivottomuudesta välitä, se kuuluu heidän ikään. Teinien äitinä oleminen on epäkiitollisinta aikaa, teinit yrittää katkaista napanuoraa, aikuistua, mutta samaan aikaan kun äidin pitää antaa heidän mennä miten lystäävät, pitäisi olla sillä sekunnin sadasosalla teinin saatavilla, kun tämä jotain tarvitsee. Onko siis ihme että eivät pidä henkilöstä, joka on uhka tälle äidin tarvittaessa saatavuudelle?

Anna teinien mennä menojaan, keskity parisuhteeseesi, kumppanisi on se joka tulee olemaan kymmenen vuoden päästä seurasi arjessa, eivät lapsesi kuin joskus. Ole kuitenkin kiinnostunut lastesi asioista, kuuntele heitä, olet yhä heidän äitinsä vaikka he aikuisiksi kasvatkin.

En ymmärrä miten joku mies suostuu olemaan hätävarana jollekin, joka pelkää isoja lapsiaan. Lapset käyttäytyvät tässä tapauksessa tosi huonosti. Ap:n mukaan he hyväksyvät isänsä uuden  kumppanin, mutta samaan aikaan estävät äitiään saamasta jotain hyvää elämässä. Mukavat ja kunnolliset miehet ovat harvassa.  Ap tulee huomaamaan, että vähän  vanhempana on vaikeaa löytää ketään, joka haluaisi sitoutua. Tässä voi käydä niin, että Ap:n miesystävä törmää sattumalta hänelle sopivaan naiseen ja aloittaa mieluummin suhteen, jopa perustaa perheen, tämän uudemman naistuttavan kanssa.  En muuten ymmärrä miten joku voi puhua puolisosta tai parisuhteesta, kun he eivät asu yhdessä. Silloin on kyseessä "miesystävä", jota Ap tapaa silloin, kun hänelle sopii, anteeksi silloin, kun Ap:n lapsille sopii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies sanoo, että arvostaa ja rakastaa minua ja siksi haluaisi meidän olevan yhdessä ja jakavan asioita. Että hänen lapsensa myös haluaisivat ja kokee että syrjäytän heidät. Sanoo yrittäneensä antaa meille kaikkemme emmekä sitä arvosta. Että on siksi niin surullinen. Päivittää itselleen wa kuvaksi jonkin tummahenkisen kuvan esim.juhlapyhinä, koska me emme halua olla yhdessä heidän kanssaan.

Olenko ainoa, jonka mielestä tämän miehen käytös on todella outoa ja epänormaalia? 😳

MInusta myös! Siksi toin tämän esiin.

Mies sanoo, että on niin pitkään yrittänyt kaikkensa ja yksipuolisesti, niin siksi aiheutamme niin paljon surua ja tuskaa hänelle. Ap

En antaisi lasten dominoida yhtään. Kyseessä on sinun elämäsi. Lapset tässä tilanteessa käytöksensä.vuoksi jäävät kakkoseksi.

Vierailija kirjoitti:

Miten voin tilanteen aikuismaisimmin muuttaa? Voi olla, että isän luona on luonnollisempaa, rennompaa ja kivempaa. Ainakin kun minä aikuisena vastaan täällä kodissa kaikesta yksin. Vaan miten toimisitte minuna?

Mitä, jos lapset muuttaisivat isän luokse asumaan? Sovitte järjestelyn, että lapset ovat äidin luona joka toinen viikonloppu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä sen miehen kanssa seurustelet. Älä pakota teinejä mihinkään teennäiseen uusperhepaskaan.

En mutta ihmettelen miksi se vetoaa isän puolella? Ei mitään ongelmaa, ja siellä on kumppani sekä useita lapsia.

Erosta pidempi aika? Oikeasti pitävät isänsä kumppanista ja tämän lapsista? Tutustuttisessa on onnistuttu paremmin?

Ap sanoikin että hänen uusi mies tuli kuvioihin pian eron jälkeen. Ei ihme ettei lapset hyväksy, ilmeisesti uskovat miehen olleen syy eroon.

                  

On tunnettu ilmiö, että vanhempien eron jälkeen perheen lapsi saattaa käyttäytyä rumasti isän/äidin uutta puolisoa kohtaan. Olen lukenut tapauksista, joissa teini-ikäinen on tahallaan pilannut uusperheen elämän, joskus monen vuoden ajan. Joku psykologi selitti asiaa niin, että ALITAJUISESTI lapsi yrittää muuttaa tilanteen samaksi kuin ennen vanhempien eroa. Sen mukaan taustalla on ajatus, että vanhemmat palaavat onnellisesti yhteen, jos lapsi onnistuu häätämään elämästään sinne "tunkeutuneen" uuden ihmisen. On kuitenkin hyvä ottaa huomioon myös se puoli, että jotkut teinit ovat törkeitä myös omia vanhempiaan kohtaan tavallisessa ydinperheessä. Mutta silloin perheenjäsenten välillä on jo olemassa vahva tunneside lapsuuden ajoilta, joka auttaa kestämään vaikeiden aikojen yli

Vierailija kirjoitti:

Näkisin, että jos haluat lastesi kanssa hyvän suhteen, on kaksi vaihtoehtoa.

Elät lastesi kanssa kun he ovat luonasi, ja vietät miehen kanssa aikaa, kun lapset isällään. Et syyllistä lapsia siitä, että eivät pidä seurustelukumppanistasi. Et tyrkytä hänen seuraansa, lahjojaan tai mitään muutakaan mieheen liittyvää. Et näytä lapsillesi mustasukkaisuuttasi elämästään isänsä luona, vaan opettelet olemaan onnellinen siitä, että isän luona lapsilla on hyvä olla. Elätte siis lasten kanssa vain teidän perheen elämää.

Jos tämä ei käy nykyiselle kumppanillesi, eroatte.

 

Mutta hehän ovat erossa jo nyt. Ap kertoo, että hän jamiesystävä ovat yhdessä ja asuvat erikseen.  Eli kyseessä ei ole varsinainen suhde siinä mielessä vaan tapaillaan silloin tällöin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies sanoo, että arvostaa ja rakastaa minua ja siksi haluaisi meidän olevan yhdessä ja jakavan asioita. Että hänen lapsensa myös haluaisivat ja kokee että syrjäytän heidät. Sanoo yrittäneensä antaa meille kaikkemme emmekä sitä arvosta. Että on siksi niin surullinen. Päivittää itselleen wa kuvaksi jonkin tummahenkisen kuvan esim.juhlapyhinä, koska me emme halua olla yhdessä heidän kanssaan.

Olenko ainoa, jonka mielestä tämän miehen käytös on todella outoa ja epänormaalia? 😳

MInusta myös! Siksi toin tämän esiin.

Mies sanoo, että on niin pitkään yrittänyt kaikkensa ja yksipuolisesti, niin siksi aiheutamme niin paljon surua ja tuskaa hänelle. Ap

 

Onko sulla nyt sitten kuitenkin alkanut tulla epäilys että miehen käytöksessä on mätää vaikka ensin sanoit, että mies on rakastava ja tekee kaikkensa. Kuuntelisin sitä omaa ääntä sitten enkä liikaa laittaisi painoa sille mitä täällä ihmiset sanoo. Onko sulle vaikeaa olla yksin ja tyypillistä että päädyt miesten kanssa yhteen jotka kohtelee huonosti vai mikä himassa on se mitä mietit?