Lue keskustelun säännöt.
Luovutanko, koska lapseni eivät hyväksy kumppaniani?
20.04.2024 |
Olemme olleet yli 4v yhdessä koko ajan erillään asuen. Teini-ikäiset eivät pidä kumppanistani, eivätkä osaa eritellä miksi mutta eivät ole sopeutuneet häneen. Mikään yhteinen ei siis onnistu, ja jos kumppani tulee meille menevät toisaalle. Mitään syytä miksi näin eivät osaa nimetä.
Mies on ystävällinen ja ottaa huomioon. Isänsä uuden kumppanin hyväksyy, ehkä kun tullut pari vuotta myöhemmin kuvioon, ja tekevät yhdessä uusperheenä vaikka mitä.
Rakastan kumppaniani, mutta tämä syö voimia ja haaveilen hyvästä yhteisestä olemisesta mikä tuntuu mahdottomalta.
Lapset eivät saisi määrätä tällaista, vaan pystyvät sen jo tavallaan tekemään kun kieltäytyvät kaikesta eikä luonteva yhteuselo toimi. Jos ehdotan lähtöä yhdessä reissuun, vastaus on ei. Jos pyydän puolison meille, menevät pois. Mies on tästä surullinen ja minä neuvoton.
Rehellisesti pohdin jo, lopettaako suhde ja antaa mahdollisuus tulevaisuudessa sellaiselle jonka lapsetkin hyväksyvät.
Kommentit (470)
441/470
|
24.04.2024 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Vierailija kirjoitti:
Ap on malliesimerkki heikosta ihmisestä joka ilmeisesti on rikkonut ydinperheensä kuvitellwn lähes lennosta vaihtamalla miestä soljuvansa täydelliseen uusperheeseen. Ja sitten kitistään kun se ei toiminutkaan ja syyttää vielä epäsuoraan siitä lapsiaan.
Tiedän yhden miehen, joka on saanut naiset eroamaan tai ainakin hän on ollut suhteissa juuri eronneiden naisten kanssa. Osaa kyllä keinot, joilla nainen vietellään. Osaa kyllä myös uhrautua. Jotenkin kuulostaa tutulta. Kaikki pitäisi tapahtua suhteessa hetii. Yhteenmuutto jne. Luulisi ap:n tajuavan, että tuollaisen kanssa ei normaalia suhdetta koskaan saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että uusioperhettä lähdettiin perustamaan liian pian eron jälkeen, liian intensiivisesti. Maltti on valttia.
Niin se on, tässä toimin väärin! Ja itse en ollut niin innolla mukana vaan toppuuttelin, mutta mies oli tosi aktiivinen ja innoissaan asiasta että sai lopulta aikaan tiukan vastareaktion lapsilta (oli heille hyvä, vaan liian innokas). Nyt tätä ei millään saa korjattua.
Siksi tästä väsyneenä mietin luovuttaako? Jos eivät koskaan hyväksy. Haluaisin puolison josta lapset pitääm
Taitaa olla myöhäistä sellaista suhdetta löytää ennen kuin lapset lehahtavat pesästä, ja kysymys kuuluu, onko se haave vain mustasukkaisen mielen toiveajattelua, mitä pitäisi olla jotta olisi yhtä kivaa kuin eksän porukoissa. Jos nyx saa syyt päälleen siitä, että hän on tämän lapsellisen haaveen tiellä, niin ap saisi nyt todella mennä itseensä. Alkuaikojen virheen voi korjata, vaikkei se helppoa ole. Ensin olisi kuitenkin löydyttävä halu olla vastuussa omista virheistään eikä vain parkua, että maito on maassa vaikka puolet on vielä kupissa.
Ei teinejä kiinnosta uusi miehesi. Samalla tavalla eivät vietä aikaa muiden ikäistesi kanssa, joille eivät ole mitään sukua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset eivät voi määrätä aikuisen vanhemman uusista suhteista. Todennäköisesti tuo on jotain tiedostamatonta kapinaa siitä, että äidillä on uusi rakkaus. Voi myös liittyä eron aiheuttamaan mielipahaan ja oireilla näin pitkänkin ajan jälkeen. Äiti kuitenkin on äiti. Lapset voivat olla mustasukkaisia äidin huomiosta.
Itse sinuna kävisin keskustelun lasten kanssa ja koittaisit päästä selville, mistä kiikastaa. Mikään uuden puolison etsiminen ei ole ratkaisu, koska eivät hyväksy tätäkään, niin tuskin ketään muutakaan. Jos lapset haluavat enemmän olla siellä isällään, niin anna olla. Kai jossain vaiheessa kasvavat aikuisiksi.
Minusta ei kuulosta kapinalta vaan ihan puhtaasti siltä, että teinien mielestä ap ja tämän uusi mies ovat ärsyttävää seuraa. En i
Ystävällinen suhtautuminen sukuun, työtovereihin ja sensellaisiin ei ole vaatimus ystävyydestä. Sinulla tuntuu olevan tuo rajavartiolaitos yliaktiivinen nyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset eivät voi määrätä aikuisen vanhemman uusista suhteista. Todennäköisesti tuo on jotain tiedostamatonta kapinaa siitä, että äidillä on uusi rakkaus. Voi myös liittyä eron aiheuttamaan mielipahaan ja oireilla näin pitkänkin ajan jälkeen. Äiti kuitenkin on äiti. Lapset voivat olla mustasukkaisia äidin huomiosta.
Itse sinuna kävisin keskustelun lasten kanssa ja koittaisit päästä selville, mistä kiikastaa. Mikään uuden puolison etsiminen ei ole ratkaisu, koska eivät hyväksy tätäkään, niin tuskin ketään muutakaan. Jos lapset haluavat enemmän olla siellä isällään, niin anna olla. Kai jossain vaiheessa kasvavat aikuisiksi.
Minusta ei kuulosta kapinalta vaan ihan puhtaasti siltä, että teinien mielestä ap j
Kyseinen vieras mies ei ole mitään noista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap kyse on kummpanistasi ja tärkeintä on, että sinä pidät hänestä. Lapsillasi on jo isä ja he voivat mennä isänsä luo elleivät tahdo olla paikalla samaan aikaan. Teini-ikäiset kasvavat muutamassa vuodessa ikään, jossa muuttavat pois luotasi. Silloin heidän mielipiteellään kumppanistasi ei ole mitään väliä.
Vierailija kirjoitti:
Ei teinejä kiinnosta uusi miehesi. Samalla tavalla eivät vietä aikaa muiden ikäistesi kanssa, joille eivät ole mitään sukua.
Minä vietin paljonkin teininä aikaa aikuisten ihmisten kanssa, jotka eivät olleet minulle mitään sukua. Se niinkuin kuului asiaan, ja etsin sellaisia luotettavia ihmisiä ihan aktiivisesti itse mistä vain löysin. Kummitätiä, naapuria, vanhempien ystäviä, kavereiden ja poikaystävien vanhempia ja myös vanhempieni kumppaneita ja heidän sukuaan, tuttavapiiriään jne. Hyvä niin, koska se auttoi minua teiniahdistuksissani valtavasti. Etenkin tällä palstalla tuntuu vallitsevan joku omituinen ydinperhekultti, jossa on sairaita piirteitä. Ihannoidaan sitä, että ihminen on yksin kuin villipiru häkissä samaan aikaan kun hänen elämässään ei taatusti ole minkäänlaista hitustakaan mistään, mitä hän ei ole itse valinnut. Paitsi että kaikki taistelut voitettuaan lopulta ihminen kuolee yksinäisyyteen ja häviää koko sodan. Mutta eipä päässyt kukaan alistamaan tai kohtelemaan väärin, sekuntiakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei teinejä kiinnosta uusi miehesi. Samalla tavalla eivät vietä aikaa muiden ikäistesi kanssa, joille eivät ole mitään sukua.
Minä vietin paljonkin teininä aikaa aikuisten ihmisten kanssa, jotka eivät olleet minulle mitään sukua. Se niinkuin kuului asiaan, ja etsin sellaisia luotettavia ihmisiä ihan aktiivisesti itse mistä vain löysin. Kummitätiä, naapuria, vanhempien ystäviä, kavereiden ja poikaystävien vanhempia ja myös vanhempieni kumppaneita ja heidän sukuaan, tuttavapiiriään jne. Hyvä niin, koska se auttoi minua teiniahdistuksissani valtavasti. Etenkin tällä palstalla tuntuu vallitsevan joku omituinen ydinperhekultti, jossa on sairaita piirteitä. Ihannoidaan sitä, että ihminen on yksin kuin villipiru häkissä samaan aikaan kun hänen elämässään ei taatusti ole minkäänlaista hitustakaan mistään, mitä hän ei ole itse valinnut. Paitsi että kaikki taistelut vo
Yleensä tuollaiset ihmiset tuntee jonkun toisen kautta, eikä heidän kanssa vietetä aikaa kahdestaan normaalisti.
Vierailija kirjoitti:
Minustakin tuntuu, että mies tarvitsee itselleen perheen ympärille ja emotionaalisesti tukeutuu ja riippuu meissä. Toisaalta on työssä ja ihmisten kanssa sosiaalisesti pärjäävä, hyvä isä lapsilleen, kanssani ihana ja keskusteleva. Meillä on samat mielenkiinnon kohteet ja molemmat halutaan kehittyä. On paljon hyvää. Pohdin tosissani nyt tätä suhdetta juurikin kun lapset ei hyväksy. Muutenhan että aika näyttää.
Oletko ap psykologi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä sen miehen kanssa seurustelet. Älä pakota teinejä mihinkään teennäiseen uusperhepaskaan.
En mutta ihmettelen miksi se vetoaa isän puolella? Ei mitään ongelmaa, ja siellä on kumppani sekä useita lapsia.
He vain viihtyvät paremmin heidän kanssa. Ovat mukavampia ihmisiä ja heillä on enemmän yhteistä.
Varmaan niin on. Tämä tekee minut tosi surulliseksi, haluaisin muuttaa tilanteen. Lapset on minulle aina kaikki kaikessa.
Miten konkreettisesti lapset ovat aina kaikki kaikessa? Onko äidillä elämässään mitään muuta kuin kodin pyörittäminen ja hermoilu miehestä, joka ei edes saa olla paikalla?
Voi kuule, tuo kuuluu ikään. Minulla on kokemusta kolmesta lapsesta, joista nuorin 13 v. Meillä on ydinperhe ja silti ei lapset halua tehdä mitään yhdessä. Ravintolaan lähtevät syömään tai johonkin konserttiin, jos äiti ja isä maksaa, mutta ei mitään normaalia yhdessä oleskelua.
Nuorimmainen sai viime kesänä itkupotkuraivarit, kun piti lähteä mökille 5 päiväksi meidän kanssa. Oltiin vanhinta poikaa lukuun ottamatta perheenä reissussa. Meillä on vaatimaton kesämökki hirrestä ja erillinen saunamökki, sijainti järven rannalla. Kun kysyin, että myynkö mökin, jos sinne ei enää suostuta lähtemään, tämä nuorimmainen huusi, että myy pois, hän voi ottaa kuvat ja laittaa nettiin. Sellaista 12-vuotiaan uhoamista. Kyllä hänkin kuitenkin siellä joka päivä ui ja saunoi, sup-lautaili ja luki kirjaa riippukeinussa. Iltaisin tietysti tappeli isomman sisaruksen kanssa, mutta sitä ne tekevät kotonakin. Mökki oli hänelle valtavan tärkeä 5-10-vuotiaana ja sinne olisi pitänyt päästä joka viikonloppu. Me hankittiin se, kun hän oli juuri 5 vuotta täyttänyt ja huijattiin, että se on synttärilahja hänelle. Noina vuosina kasvatettiin yhdessä perunaa, herneitä, mansikoita ja porkkanaa sekä kukkia, kalastettiin ja laulettiin nuotiolauluja. Isänsä aina tokaisi, että jos minulle laulatte, voi jo lopettaa, ja sekös meidät sai laulamaan kovempaa.
Myös vanhin lapseni tykkäsi olla mökillä noin 10-15-vuotiaana. Keskimmäinen lapsista viihtyy missä vaan, kunhan ei tarvitse tehdä perheenä yhdessä yhtään mitään. Hänellä on kaupungissa omat kaverit ja omat harrastukset. En voi edes kuvitella, että meidän vanhusten kanssa yhdessä tekisi jotain risteilyllä, paitsi jos paras kaveri lähtee mukaan, niin ehkä sitten voi olla yhteistä ohjelmaa. Toisaalta hän lähtee kaikkialle mukaan ja keksii tekemistä ja kännykän tuijottamista missä vaan. Jopa eräällä Lanzaroten matkalla istui huoneessa tuijottamassa kännykkää, kunnes isänsä otti sen vähäksi aikaa tauolle.
Sanoisin, että teini-ikään kuuluukin se, että hakee irtiottoa. Lapset ei halua enää olla niin kiinteä osa yhteistä tekemistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei teinejä kiinnosta uusi miehesi. Samalla tavalla eivät vietä aikaa muiden ikäistesi kanssa, joille eivät ole mitään sukua.
Minä vietin paljonkin teininä aikaa aikuisten ihmisten kanssa, jotka eivät olleet minulle mitään sukua. Se niinkuin kuului asiaan, ja etsin sellaisia luotettavia ihmisiä ihan aktiivisesti itse mistä vain löysin. Kummitätiä, naapuria, vanhempien ystäviä, kavereiden ja poikaystävien vanhempia ja myös vanhempieni kumppaneita ja heidän sukuaan, tuttavapiiriään jne. Hyvä niin, koska se auttoi minua teiniahdistuksissani valtavasti. Etenkin tällä palstalla tuntuu vallitsevan joku omituinen ydinperhekultti, jossa on sairaita piirteitä. Ihannoidaan sitä, että ihminen on yksin kuin villipiru häkissä samaan aikaan kun hänen elämässään ei taatusti ole minkäänlaista hitustakaan mistään, mitä hän ei
Yleensä tuollaiset ihmiset tuntee jonkun toisen kautta, eikä heidän kanssa vietetä aikaa kahdestaan normaalisti.
Kyllä minä hakeuduin näillä retkillä kohtaamieni ihmisten kanssa puheisiin kahdestaankin, jos koin sen aiheelliseksi. Teini on aikuistumassa ja hankkii elämänkokemusta. Samoin entiset poikaystävät kävivät moikkaamassa äitiäni jne. Olen aina tykännyt jutella ihmisten kanssa nimenomaan kaksin, koska siinä on vähemmän häiriötekijöitä. Kolmestaan puhuessa ollaan jo seurue.
Mutta aapeen tilanteessa edes sitä seuruetta ei pääse syntymään. Vaikka olen valmis nykyajan hengessä hyväksymään, että hauraat teinit eivät uskalla tutustua äidin miesystävään ihmisenä, ajattelen silti, että hänestä saattaisi olla heille paljon iloa ja hyötyä. Mutta eihän näissä keskusteluissa sitä vaihtoehtoa edes lähestytä. Sen verran on persoonallisuushäiriöitä ja kauheista kokemuksista järkkyneitä osallistumassa. Kaikki on vain joko epäilyttävää tai jo paljastunut rikokseksi ihmiskuntaa vastaan. Ei muuten ole ihan tervettä.
"Kritiikki ei ole kaiken haukkumista, ja pariskunnilla on usein joku vakioaihe, josta tulee erimielisyyttä. Meillä kun on kutakuinkin kaikilla joku sokea piste, joka johtaa jonkinlaiseen kohtuuttomuuteen. Jotta voidaan elää rinnakkain, näitä riitoja on vain käytävä läpi ja yritettävä etsiä välirauhansopimusta, jonka kanssa voi elää. Mutta etsi sinä toki joko ovimattoa tai täydellistä kumppania, jonka kanssa ollaan aina kaikesta tismalleen samaa mieltä. Useimmat meistä eivät kyllä niin samanmielistä kumppania löydä edes peilistä. Oikeastiko tässä täytyy opettaa aikuisille ihmisille parisuhdelogiikan alkeita?"
Kuule, mä olen elänyt mieheni kanssa onnellisesti jo 30 vuotta, mä en tarvitse sulta mitään parisuhdealkeita 😂
Aloittajan mielestä miehen käytös on välillä kummallista ja painostavaa ja kyllä, niin se onkin. Aloittaja on kertonut siitä monta esimerkkiä ja kertoo paljon vain ja ainoastaan sinusta, että yrität tunkea ap:n silmät ja korvat täyteen että mies on hyvä ihminen ja kaikki hänen käytöksensä on aivan ymmärrettävää ja normaalia. Koska ei se ole.
Jos/kun aloittaja on viettämässä joulua lastensa ja muiden sukulaistensa kanssa, EI ole normaalia että mies vaihtaa somen profiilikuvansa mustanpuhuviksi, tykittää surunaamoja viesteillä ja toitottaa miten pahalta hänestä nyt tuntuu, miten paljon häntä ja lapsiaan nyt loukataan ja miten törkeästi heidät syrjäytetään. Joo, hyvää joulua vain 🙄
Jos/kun aloittaja itsekin miettii ettei tämä ole normaalia niin älä nyt hitto vie yritä pestä mustaa valkoiseksi, ja miehen tyyliin väitä että kaikki vika on aloittajassa. Järki hoi! Puhumattakaan kaikesta muusta, mitä mies on aloittajan kertoman mukaan sanonut ja vaatinut. Alistetussa suhteessa ei kannata elää ja ap:lla on jo alkanut kellot soida miehen suhteen, se on hyvä se.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä nyt yksi ihminen näköjään tuuttaa ketjua täyteen omilla mielipiteillään / muiden nollaamisella. Samankaltaiset ihmiset ymmärtää usein toisiaan ja siksi varmasti tämä yksi ei näe nyt miehessä mitään vikaa 😄
Luin koko ketjun enkä löytänyt ap:lta yhtään vastausta kysymykseen oliko uusi mies eron syy? Tällöin ymmärtäisin lasten asenteen varsin hyvin, pitävät isänsä puolta, varsinkin kun uusi mies on vielä noin takertuva ja manipuloiva. Ja kun vielä isän uusi on edes suunnilleen normaali ihminen, niin ihan taatusti viihtyvät isän luona paremmin...
Vierailija kirjoitti:
"Kritiikki ei ole kaiken haukkumista, ja pariskunnilla on usein joku vakioaihe, josta tulee erimielisyyttä. Meillä kun on kutakuinkin kaikilla joku sokea piste, joka johtaa jonkinlaiseen kohtuuttomuuteen. Jotta voidaan elää rinnakkain, näitä riitoja on vain käytävä läpi ja yritettävä etsiä välirauhansopimusta, jonka kanssa voi elää. Mutta etsi sinä toki joko ovimattoa tai täydellistä kumppania, jonka kanssa ollaan aina kaikesta tismalleen samaa mieltä. Useimmat meistä eivät kyllä niin samanmielistä kumppania löydä edes peilistä. Oikeastiko tässä täytyy opettaa aikuisille ihmisille parisuhdelogiikan alkeita?"
Kuule, mä olen elänyt mieheni kanssa onnellisesti jo 30 vuotta, mä en tarvitse sulta mitään parisuhdealkeita 😂
Aloittajan mielestä miehen käytös on välillä kummallista ja painostavaa ja kyllä, niin se onkin. Aloittaja on kertonut siitä monta esimerkkiä ja kertoo paljon vain ja ainoastaan sinusta, että yrität tun
Ai se on tollanen lapsellinen manipuloijamies. Joo ei jatkoon. Ukko vaihtoon.
Vierailija kirjoitti:
Luin koko ketjun enkä löytänyt ap:lta yhtään vastausta kysymykseen oliko uusi mies eron syy? Tällöin ymmärtäisin lasten asenteen varsin hyvin, pitävät isänsä puolta, varsinkin kun uusi mies on vielä noin takertuva ja manipuloiva. Ja kun vielä isän uusi on edes suunnilleen normaali ihminen, niin ihan taatusti viihtyvät isän luona paremmin...
Aloittaja sanoo ettei ole eron syy, mutta tullut kuitenkin kuvioihin jo kun perhe asunut vielä siellä vanhassa kodissa. Eli eivät ehtineet eron jälkeen edes muuttaa perheen yhteisestä kodista pois, niin mies oli jo mukana uusperhettä innoissaan rakentamassa. Mm. yhteinen whatsapp-ryhmä jossa ap ja ap:n lapset ja tämä "isäpuoli" ja hänen lapsensa ja siellä olisi pitänyt keksiä kaikkia ihania yhteisiä juttuja.
Että en yhtään ihmettele jos ap:n lapsillekin tullut käsitys että mies on ollut kuvioissa jo pidempään, ja on eron syy. Siltähän tuo ihan täysin kuulostaa, eihän muuten kukaan täysjärkinen ala heti suhteen alussa tuollaista showta pitää. Ehkei tässä nyt vaan haluta myöntää että mies on ollut ap:n elämässä jo pidempään ja siksi innostunut kun vihdoin ero tuli. Ei malttanut odottaa edes sen aikaa että ap lapsineen pääsee muuttamaan perheen yhteisestä kodista pois.
Nyt otat ap itteä niskasta kiinni tai menetät miehesi. Sanot lapsille että te muutatte yhteen. Jos eivät hyväksy niin muuttakoot isälleen. Jokin aika menee ja tulevat lähestymään sinua. Nyt kapinoivat koska saavat sinut reakoimaan ja hallitsevat tilannetta. Todennäköisesti pitävät uutta miestäsi syypäänä vanhempien eroon. Vaikka tietäisivät ettei ole hänen syy mutta hän on tehnyt erosta loöullisen tulemalla kuvioihin.
Mikä on lasten perustelu kysymykseen miksi äiti ei saa seurustella/olla onnellinen? Ja jatkokysymys, ikinäkö? Ja miksi isä saa olla?
Haluaisivatko teinit samaa kohtelua omille seurustelukumppaneilleen vanhempansa taholta?
Ap ei ole tainnut ihan oikeasti keskustella lastensa kanssa asiasta. Vaan on täysin lapasena kumartelemassa yhteen suuntaan ja pyllistässä toiseen.