Luovutanko, koska lapseni eivät hyväksy kumppaniani?

Kyllä tässäkin tapauksessa mies väistäisi luodin jos ap luovuttaisi. Mikä ihme itsetuhoisuus miehiä vaivaa yleensäkin mennä nyt miinakentälle ehdoin tahdoin hoopoilemaan?

Vierailija kirjoitti:

Mikä tekee miehestä sosiopaatin? Normaali mies, joka haluaisi parisuhdetta ja toiset torppaa.

Onhan hänellä parisuhde! Vai nollaako hän senkin - eikö hänen mielestään ole parisuhdettakaan, ellei asuta yhdessä ja leikitä onnellista uusperhettä?

Vierailija kirjoitti:

Mikä tekee miehestä sosiopaatin? Normaali mies, joka haluaisi parisuhdetta ja toiset torppaa.

Hänellähän on parisuhde mutta hän haluaa ihmeellisen kotileikin ja kyykyttää ja manipuloida kumppaniaan.

Minun lapset ovat pääosin minulla, ja tilaa parisuhteelle jää sen vuoksi todella vähän. Koska lapset eivät hyväksy. 

Vierailija kirjoitti:

Minun lapset ovat pääosin minulla, ja tilaa parisuhteelle jää sen vuoksi todella vähän. Koska lapset eivät hyväksy. 

pyh. Nehän on teinejä!

Vierailija kirjoitti:

Minun lapset ovat pääosin minulla, ja tilaa parisuhteelle jää sen vuoksi todella vähän. Koska lapset eivät hyväksy. 

Niin oliko tämä ap vai onko poistunut kokonaan pyhittämään maata lapsostensa jalkojen alla? 

Eihän ne lapset ole paheksuneet ap:n suhdetta edes. He vaan ei halua että mies tunkee väkisin kook ajan ja häiriköi ja stalkkaa heitä ja sekaantuu heidän asioihinsa. Ja eikö se ap ja mies voi tavata miehen kotona tai jossain muualla?

Kuuntelisin lapsia. Mistä tiedät mitä mies on heille puhunut , miten katsonut tms. kun et ole nähnyt?! Kyllä lasteni onnellisuus minulle enemmän merkkaisi.

Vierailija kirjoitti:

Niin mulle tosiaan ykkönen on lapset ja hyvät suhteet sekä aika heidän kanssa. Koen, että tämä suhde tuo siihen ristiriitaa ja etäännyttää lapsia minusta jos yritän miestä mukaan mihinkään mitä teemme.

Ja olen todellakin mustasukkainen kun isän puolison kanssa ovat läheisiä ja siellä koko iso uusperhe viettää hyvää aikaa yhdessä. Lähtevät matkoille, pitävät pitsailtoja koko jengillä...minun ja kumppanin kanssa ei mikään tällainen onnistuisi.

Tämä myös tuo jatkuvaa ristiriitaa kumppanini kanssa, koska hän kokee että toimimme loukkaavasti häntä kohtaan pitämällä sivussa. Ja hänen mielestä teini-ikäisiltä tulisi jo odottaa hyviä käytöstapoja häntä kohtaan ja minun vaatia että hyväksyvät miehen. Mies kun ystävällinen ja huomioiva lapsilleni. Mm.synttäreinä antaa lahjat, eikä saa kuin hiljaisuuden vastaan. Sanoo, että minun pitäisi vaatia heiltä ja mennä käsittelemään näitä vaikka perheneuvolaan. Ett

Kumpaa mies tarkoittaa tuolla? Toivooko hän sinun vaativan, että teidän pitää oikeasti olla iloista uutta perhettä vaikka hammasta purren, vai että sinun pitää vaatia teinejä hyväksymään se, että suhde ei lopu heidän vaatimuksestaan? Siinä on aika iso ero. Ap ei ole tainnut miettiä asiaa kovin tarkkaan, haluaa väistellä ikävää asetelmaa ja päässä surisee vain, että pitää maksimoida hyvä suhde lapsiin. Se vain ei onnistu väkisin sekään, koska silloin vanhempi muuttuu lastensa mielistelijäksi. Sitten miestä syytetään mielistelystä. Ongelma ulkoistetaan muihin ja he ovat syyllisiä. 

Vierailija kirjoitti:

Eihän ne lapset ole paheksuneet ap:n suhdetta edes. He vaan ei halua että mies tunkee väkisin kook ajan ja häiriköi ja stalkkaa heitä ja sekaantuu heidän asioihinsa. Ja eikö se ap ja mies voi tavata miehen kotona tai jossain muualla?

Minusta on aika raakaa paheksuntaa, jos lahjoista ei kiitetä eikä miehen lapsille puhuta. Olisiko heidän pitänyt haistatellakin päälle? Epäilen, ettei ap edes jätä teinejään hetkeksikään mennäkseen miehen kanssa mihinkään, koska hän maksimoi. Eli ripustautuu lapsiinsa itse, ja sekään ei teinejä ilmeisesti ole omiaan rentouttamaan. Sehän on suoraan ristiriidassa heidän aikuistumispyrkimyksensä kanssa. Äiti taitaa olla vähän epätoivoinen, sekin pilaa ilmapiirin. 

Vierailija kirjoitti:

Eihän ne lapset ole paheksuneet ap:n suhdetta edes. He vaan ei halua että mies tunkee väkisin kook ajan ja häiriköi ja stalkkaa heitä ja sekaantuu heidän asioihinsa. Ja eikö se ap ja mies voi tavata miehen kotona tai jossain muualla?

Hehän tapaavat nyt muualla mutta mies ei sitä kestä, vaan syyllistää aloittajaa lapsineen siitä ettei hän voi tulla aloittajan kotiin kun lapset ovat siellä. Onhan se tuolla kerrottu. Miehen mielestä tuo on todella loukkaavaa häntä kohtaan. Sellainen "fiksu mies".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän ne lapset ole paheksuneet ap:n suhdetta edes. He vaan ei halua että mies tunkee väkisin kook ajan ja häiriköi ja stalkkaa heitä ja sekaantuu heidän asioihinsa. Ja eikö se ap ja mies voi tavata miehen kotona tai jossain muualla?

Minusta on aika raakaa paheksuntaa, jos lahjoista ei kiitetä eikä miehen lapsille puhuta. Olisiko heidän pitänyt haistatellakin päälle? Epäilen, ettei ap edes jätä teinejään hetkeksikään mennäkseen miehen kanssa mihinkään, koska hän maksimoi. Eli ripustautuu lapsiinsa itse, ja sekään ei teinejä ilmeisesti ole omiaan rentouttamaan. Sehän on suoraan ristiriidassa heidän aikuistumispyrkimyksensä kanssa. Äiti taitaa olla vähän epätoivoinen, sekin pilaa ilmapiirin. 

Ei tuossa suhdetta paheksuta. Vaan sitä että mies tunkee kysymättä heidän elämäänsä ja panee lapsensakin tungettelemaan ja painostamaan.

Miksi se parisuhde ei kelpaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieshän yrittää.

Manipuloi

Kuinka niin?

hän syyllistää. Se on manipuloinnin osa-alue.

jos hän ei manipuloisi, hän vain sanoisi, ettei hän pidä nykyisestö tilanteesta, mutta tietää, ettei asialle  mitään mahda, ja antaa kaikkien tehdä, mitä itse haluaa yrittämättä muuttaa tilannetta.

En lukenut koko ketjua ajanpuutteen vuoksi, mutta paras ? ratkaisu olisi jakaa lapsien aika vuoroviikoin isän kanssa. 

Nythän lapset menevät isälle kuin kylään ja arki jää äidille. Ehkä nuorten silmät aukeaisi sekä isän että äidin suhteen kun joutuisivat elämään arkea molemmissa kodeissa. 

Vapaalla viikollasi voisit tavata enemmän miestä ja tehdä ylitöitä tai mitä nyt haluatkin ilman huonoa omatuntoa ja syyllisyyttä ja lapsiviikoilla antaisit enemmän aikaa lapsille. Jos tämä ei elämäsi miehille, exille ja nyxille sovi, niin sitten tiedät että ei kukaan alunalkajaankaan ajatellut sinun ja lasten parastasi.

Vierailija kirjoitti:

Kuuntelisin lapsia. Mistä tiedät mitä mies on heille puhunut , miten katsonut tms. kun et ole nähnyt?! Kyllä lasteni onnellisuus minulle enemmän merkkaisi.

Ap on itsekin muistaakseni sanonut keskustelussa, ettei mitään tällaista ole ilmennyt, ja olisi kyllä kuullut jos olisi. Mutta se saattoi olla joku muukin. Mutta ihminen ei aina tule onnellisimmaksi sillä reseptillä, johon hän itse uskoo. 

Ei ole mitään syytä, miksi kuuntelemisen pitäisi tarkoittaa, että tehdään niin kuin sinä sanot. Päin vastoin, hyvä kompromissi on mahdollinen vain, jos kuuntelee tunteella unohtamatta silloin muiden näkökulmaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin jos eivät ihmisenä tykkää, niin mikäli asa ei tule muuttumaan: lapset eivät tule luokseni isompina, onko esim ikinä mahdollistakaan ajatella asuvan hänen kanssaan ja omat lapset vieraantuu. Tai vaikkei ikinä asuttaisi, tulee erillisyyttä kun eivät halua tehdä ja olla yhdessä kuten isän uuden perheen kanssa.

Jos lapset vieraantuu äidistä vain siksi, että eivät tykkää tämän miesystävästä eivätkä tule käymään, niin silloin on lapsilla vähän itsetutkiskelun paikka. Teinit saattaa olla mitä on, mutta jos aikuisetkaan lapset eivät kykene sen vertaa asiallisuuteen ja huomaavaisuuteen, että sietävät miesystävää voidakseen pitää yhteyttä äitiinsä, niin silloin on vika lapsissa. Jos siis tosiaan miesystävä on ihan kunnollinen ihminen, eikä lapsilla oikeasti ole mitään syytä mielenosoituksiin. 

Tai sitten itse asiassa äiti ei tunnu yhteydenpidon arvoiselta myöskään.

Näinhän se voi olla. Ja mitä enemmän äiti yrittää ja suree, noidankehä syvenee. Sen sijaan, että hän lukisi lakia teineille, että kerran viikossa mies tulee käymään meillä ja jos olette paikalla, sanotte ukolle ainakin moi, ellette esitä mitään syytä miksette näin tee. Ja se ei riitä syyksi, että mies on tylsimys, koska minusta ei ole (jos se rakastaminen piti paikkansa).  Lapset eivät koe turvalliseksi vanhempia, jotka kynnysmattoilevat heille. Jos sitten äitiäkin yritetään sorsia, olisi eksän syytä puuttua asiaan. Lasten etu on jonkinlaisen suhteen pitäminen molempiin vanhempiin, ellei ole jotain isompaa syytä, miksi näin ei ole. 

Vierailija kirjoitti:

Isän uudella on lapsia ja elävät siellä uusperhe-elämää. Tämä lapsille ok.

Kumppanini on lapsirakas ja haluaisi olla uusperheenä, hänen lapsensa samoin, ja kokevat todella loukkaavana kun meillä rajoitetaan. Hän sanoo jatkuvasti, että minun pitäisi olla tiukempi lapsilleni, ei antaa vaihtoehtoja ja vaatia hyviä käytöstapoja. Mies on aina lapsia kohtaan ollut hyvin ystävällinen ja keskusteleva, ei määräävää, minulle vaan puhuu tätä kun lapset eivät läsnä. Hänen mielestä menen lasten pillin mukaan kun en pyydä miestä juuri meille lasten ollessa enkä pyydä heitä mukaan menoihimme. Hänestä minä ja lapset loukkaamme heitä törkeästi tällä.

Rakastan häntä, on hyvä, kunnollinen, vastuuntuntoinen ja älykäs mies. Lapsilleen todella omistautuva isä. Näissä risririidoissa vaan iso ongelma. 

Ensimmäisessä kohdassa en näe mitään ongelmaa. Miehellä on huomautettavaa aapeen kasvatuskäytännöistä, sen on oltava ok ainakin keskustelun tasolla tai sitten ei uussuhteita synny. Toteutus on toinen kysymys.

Tässä kohtaa mies tosiaan tuntuu painostavan, kun yrittää vaatia, että heidät pitäisi ottaa menoihin mukaan. Onko miehen kanssa keskusteltu, että niin kauan kuin teinit ovat täysin lakossa, sellainen retki ei tule heitä lähentämään? Mitä hän sanoo tähän. 

En voi julistaa tämänkään asian takia miestä hirviöksi, koska molemmat tässä ylireagoivat. Harvemmin sitä tekee vain toinen. Mutta jos mies ei pysty yhtään tulemaan vastaan senkään jälkeen, kun häneltä on aidosti pyydetty anteeksi kaikkia näitä löysässä hirressä vietettyjä vuosia ja annettu hänelle aikaa miettiä tilannetta, sitten on päätelmien aika. Ei nyt. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieshän yrittää.

Manipuloi

Kuinka niin?

hän syyllistää. Se on manipuloinnin osa-alue.

jos hän ei manipuloisi, hän vain sanoisi, ettei hän pidä nykyisestö tilanteesta, mutta tietää, ettei asialle  mitään mahda, ja antaa kaikkien tehdä, mitä itse haluaa yrittämättä muuttaa tilannetta.

 

Sulla on liian tiukka määritelmä syyllistämiselle ja manipuloinnille. Se johtaa siihen, että muut saavat kyllä yrittää muuttaa miehen tilannetta, mutta mies ei saa tehdä mitään. Ei ole tasapainoinen suhde se. Totta kai asioille mahtaa vaikka mitä jos vain haluaa. Silleen jättäminen tekee ihmisistä vain kylmiä ja piittaamattomia. Ja hauraan allergisia, koska he näkevät vaikuttamisyrityksiä kaikkialla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isän uudella on lapsia ja elävät siellä uusperhe-elämää. Tämä lapsille ok.

Kumppanini on lapsirakas ja haluaisi olla uusperheenä, hänen lapsensa samoin, ja kokevat todella loukkaavana kun meillä rajoitetaan. Hän sanoo jatkuvasti, että minun pitäisi olla tiukempi lapsilleni, ei antaa vaihtoehtoja ja vaatia hyviä käytöstapoja. Mies on aina lapsia kohtaan ollut hyvin ystävällinen ja keskusteleva, ei määräävää, minulle vaan puhuu tätä kun lapset eivät läsnä. Hänen mielestä menen lasten pillin mukaan kun en pyydä miestä juuri meille lasten ollessa enkä pyydä heitä mukaan menoihimme. Hänestä minä ja lapset loukkaamme heitä törkeästi tällä.

Rakastan häntä, on hyvä, kunnollinen, vastuuntuntoinen ja älykäs mies. Lapsilleen todella omistautuva isä. Näissä risririidoissa vaan iso ongelma. 

Ensimmäisessä kohdassa en näe mitään ongelmaa.

Missä se lapsirakkaus näkyy?

miehelle ei myöskään kuulu mitenkään miten ap ja eksä lapsiaan kasvattaa.

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni en sulje silmiä, olen antanut lapsille tilaa enkä miestä meille. Nyt tuntuu että aikaa kulunut eikä tilanne muutu, he kuitenkin hyväksyvät isän uuden puolison ja sen uusperheen. Minä yritän että edes välillä jotain mekin yhdessä, perusasiallisesti. Kumppani taas kokee, että heidän tulisi hyväksyä kun ovat ystävällisiä, ottaisivat huomioon, haluaisivat olla normaalisti kuten muutkin. Lapseni eivät siedä.

En oikeasti tiedä kannattaako sitkeästi vaan jatkaa. Mies ei ole tyytyväinen nyt kun meillä on niin vähän aikaa edes nähdä, minä keskityn perheeseeni eikä hänelle jää tilaa.

Eli olet antanut koko pelikentän lapsille. Eivät he tietenkään suosiolla luovuta siitä senttiäkään. Minusta siihen ei ole järkevää tyytyä. Ei tarvitse antaa puolia, mutta edes yksi ruutu. Pullikoidessahan sitten vasta paljastuu, jos teineillä on jotain muitakin syitä epämieltymykselleen kuin raaka valtapolitiikka.