Tekeekö vastoinkäymiset ihmisestä vahvemman?

Esim. Postraumaattinen stressihäiriö, yleistynyt ahdistuneisuushäiriö... nämähän ovat seurauksia epäonnisista sattumista. Ihmisen psyyke ei kestä liikaa rikkoutumista ilman vaurioita. Harva käy terapiassa tai oireilee siksi, että elämä on sujunut mallikkaasti.

Vierailija kirjoitti:

Ei, ne vain rasittavat. Itseään vahvoina pitävät eivät ole kokeneet mitään tarpeeksi hirveää.

Minä olen. Haluatko että luettelen asioita ja miten hirveitä haluat kuulla?

No ei. Itse koen että hyvä ja kuitenkin turvallinen lapsuus on tehnyt minusta aika vahvan, kykenen uskomaan ja luottamaan ihmisiin ja elämään ja pystyn nauttimaan ja iloitsemaan elämästä.

Niin ja ne vastoinkäymiset. Biologisen isän ongelmat kun olin lapsi, hänellä oli ongelmia päihteiden ja mielenterveyden kanssa. Teki itsemurhan kun olin lapsi. Isäpuoli oli käytökseltään arvaamaton ja uhkaili tekevänsä jotain itselleen tai meille. Äitipuoli kuoli myös kun olin lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei, ne vain rasittavat. Itseään vahvoina pitävät eivät ole kokeneet mitään tarpeeksi hirveää.

Minä olen. Haluatko että luettelen asioita ja miten hirveitä haluat kuulla?

Kerro

Vierailija kirjoitti:

Nyt pitäisi määritellä vastoinkäyminen. Minua ei valittu luokan näytelmään/ orkesteriin/ jalkopallojoukkueeseen on lapselle vastoinkäyminen ja pettymys. Jos opettelee pelaamaan paremmin ja myöhemmin pääsee joukkueesee, on vastoinkäyminen kehittänyt 

Mutta jos äiti huutaa vit tua aamusta iltaan natsa suussa ja miehet vaihtuu kuukauden välein, siihen ei voi lapsi mitenkään vaikuttaa. Ei vahvista. 

Osittain samaa mieltä. Myös se, miten vastoinkäymisissä on tuettu kotona, vaikuttaa. Jos lapsi on vahingossa rikkonut jotain kotona, huudetaanko kurkku suorana vai suhtaudutaanko lohduttaen ja selittäen. Vai epävakaan malli, jossa ikinä ei tiedä, millainen reaktio tulee tällä kerralla. Tämäkin on psyykeelle hirveää, tuhoaa perusluottamusta.

Riippuu varmaan vastoinkäymisestä ja siitä miten siitä pääsee yli. Itse luulin kuolevani tuskaan miehen pettämisen ja eron aikaan, ja pitkään sen jälkeen olin todella heikoilla kaikessa. Mutta nykyään voin rehellisesti ja ilolla sanoa, että tuo on todellakin tehnyt minusta vahvemman. En enää pelkää mitään samalla tavalla kuin ennen, koska tiedän että selvisin tuostakin. 

No ei välttis mitään vahvempaa, mutta ehkä osaa laittaa asioita tärkeysjärjestykseen ja olee vähempään tyytyväinen eikä pakonomaisesti kilpaile muiden kanssa hienoista talousta, lapsien menestyksestä yms. Mutta kaikki varmaan riippu vähän siitäkin, mitä on kokemus ja missä vaiheessa elämää.

Monesti olen kuullut, että yksikin suojaava tekijä voi riittää. Jos on vaikea lapsuus ja äiti juoppo, mutta isä on lämminhenkinen ja jakaa hellyyttä, isän vaikutus riittää ainakin jonkin verran suojaamaan lapsen psyykettä. Tai joskus suojaava henkilö voi olla esim. erityisen välittävä opettaja. Mutta henkilöt, joilla ei ole yhtäkään suojaavaa tekijää, ovat heikoilla.

Vastoinkäymisten voittaminen tekee. Mutta rajansa siinäkin. 

Vastoinkäymisiä kohdatessa on käytännössä oltava vahva. Ei ole vaihtoehtoa.

Seuraukset voivat toki olla vaikeita.

Ei vaan katkeran, kovan ja itsekkään.

Vierailija kirjoitti:

Vastoinkäymisiä kohdatessa on käytännössä oltava vahva. Ei ole vaihtoehtoa.

Seuraukset voivat toki olla vaikeita.

Mitä tarkoittaa että on oltava vahva?

Millä tavalla olisi pitänyt olla vahva esimerkiksi silloin kun siskoni kuoli yllättäen parikymppisenä?

Niin, eikös ainakin sellainen yleinen luulo  tai tieto ole, ettei pumpulissa kasvatettu ja pidetty "prinsessa" kestä mitään vastoinkäymisiä .

Mutta tiedä sitten tuota, kun niin monet täällä sanovat olevansa heikkoja vastoinkäymisten vuoksi.

Onko sittenkin niin, että onnellisen lapsuuden elänyt onkin vahvempi  luonteeltaan ja asenteeltaan.

Vierailija kirjoitti:

Niin, eikös ainakin sellainen yleinen luulo  tai tieto ole, ettei pumpulissa kasvatettu ja pidetty "prinsessa" kestä mitään vastoinkäymisiä .

Mutta tiedä sitten tuota, kun niin monet täällä sanovat olevansa heikkoja vastoinkäymisten vuoksi.

Onko sittenkin niin, että onnellisen lapsuuden elänyt onkin vahvempi  luonteeltaan ja asenteeltaan.

Mitä luulet, miksi lapsille halutaan onnellinen lapsuus? Onnellinen ja ylisuojeltu eivät tarkoita samaa.

Ei sitä turhaan sanota että vaikeat ajat tuottavat vahvoja ihmisiä ja helpot ajat heikkoja. Näkeehän sen selvästi, että sodan jälkeen ihmiset rakensivat pienillä resursseilla Suomen, jossa monissa perheissä oltiin oikeasti köyhiä vielä 70-luvun lopulle asti. 50-70-luvuilla köyhään Suomeen syntyneet eivät valita koko ajan kaikesta ja 80-luvulla syntyneetkin ovat vielä tolkuissaan.

Niistä monet, jotka ovat syntyneet vuosituhannen vaihteen molemmin puolin hyvin pärjäävään Suomeen, valittavat ja kitisevät kaikesta enemmän, pitävät tukia ihmisoikeuksina, eivät pysty vanhemmuuteen eivätkä työelämän vaatimuksiin ja pienistäkin normaaliin elämään kuuluvista vastoinkäymisistä ns. masennutaan. 

Monilta ei kotona vaadittu koskaan mitään ja on opittu vain saamaan kaikkea vastikkeetta, ymmärtämättä olla kiitollinen mistään.

 

Tietenkään ei voi yleistää, että kaikkien kohdalla on juuri näin, mutta karkeassa kuvassa se on näin. Kyllä vastoinkäymiset ihmistä kasvattaa vahvemmaksi ja viisaammaksi. Jos on aina saanut kaiken ja hoidattanut  ja maksattanut asiat jollain muulla, niin romahdushan siinä tulee kun joku kaunis päivä vaaditaankin itse ottamaan vastuu jostain. Tämä on monen huonostivoimisen takana oleva juurisyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastoinkäymisiä kohdatessa on käytännössä oltava vahva. Ei ole vaihtoehtoa.

Seuraukset voivat toki olla vaikeita.

Mitä tarkoittaa että on oltava vahva?

Millä tavalla olisi pitänyt olla vahva esimerkiksi silloin kun siskoni kuoli yllättäen parikymppisenä?

Vahvasti uskoa siihen, että tälläkin on tarkoituksensa ja näin asiat sattuivat tällä kertaa menemään. Huomenna paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastoinkäymisiä kohdatessa on käytännössä oltava vahva. Ei ole vaihtoehtoa.

Seuraukset voivat toki olla vaikeita.

Mitä tarkoittaa että on oltava vahva?

Millä tavalla olisi pitänyt olla vahva esimerkiksi silloin kun siskoni kuoli yllättäen parikymppisenä?

Vahvasti uskoa siihen, että tälläkin on tarkoituksensa ja näin asiat sattuivat tällä kertaa menemään. Huomenna paremmin.

Mitä tarkoitusta on sillä että 25-vuotias pienen lapsen äiti kuolee aivoverenvuotoon?

Vierailija kirjoitti:

Ei, heikomman.

Minusta on tehnyt ainakin vahvemman kuin monesta keskivertolapsuutta eläneestä. Sen olen huomannut, että minulla on myös voimakkaampi oikeudentunto kuin enemmistöllä ja uskallan tuoda myös asian esiin jos näen jotakuta sorsittavan.

Tekee, mutta vain jos haluaa oppia niistä. Pitää osata kääntää ne voimavaraksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei. Vaan aran ja epävarman.

Kaikki kuuluu prosessiin. Arkuus ja epävarmuus voi olla ohimeneviä asioita. Kannattaa kiinnittää huomiota siihen mistä nämä johtuvat. Sen ei tarvitse olla loppuelämän mittaista. Kaikella on syynsä.

Ei se mitään herkkua ole aikuisiällä yrittää rakentaa tervettä itsetuntoa, opetella uskomaan itseensä ja omiin kykyihin sekä lakata pelkäämästä epäonnistumista.

Vähintä mitä lapsuudenkodista pitäisi saada evääksi on terve itsetunto.