Tekeekö vastoinkäymiset ihmisestä vahvemman?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei, heikomman.

Minusta on tehnyt ainakin vahvemman kuin monesta keskivertolapsuutta eläneestä. Sen olen huomannut, että minulla on myös voimakkaampi oikeudentunto kuin enemmistöllä ja uskallan tuoda myös asian esiin jos näen jotakuta sorsittavan.

Mistä tiedät niiden muiden kokemuksista?

Vaikka sinulle jonkun lapsuus näytti ihan vaan keskivertolapsuudelta niin et välttämättä tiedä mitä kaikkea se henkilö on kokenut.

Heikentää... aiheuttaa ties mitä omituisuuksia ja epäonnistumisia myöhemmin. SAIRASTUTTAA IHAN OIKEASTI!

Ei vaan rikkinäisen, katkeran ja vattuuntuneen.

EI oikestaan ole kokemusta lapsuuden ja teini-iän vastoinkäymisistä. Vaikken saanutkaan kaikkea mitä halusin (kukapa saisi ja ihan fikusakin vanhemmilta sanoa toisinaan ei) niin silti saavutin sen mitä halusin ja pääsin opiskelemaan minne tahdoin yms. Aikuisiällä vastoinkäymisä on ollut sitäkin enemmän ja eivät nämä ainakaan ole vahvistaneet vaan laskeneet sietokykyä monessakin asiassa. Toisaalta voihan sen nähdä myös henkilökohtaisten rajojen vahvistumisena vaikka yritetäänkin saada tyytymään olosuhteisiin, uhriutumaan ja luopumaan päämääristään.

Kuten täällä jo todettiin. Vastoinkäymisissäkin on pääpaino siinä kuinka suhtautuu. Etsiikö ratkaisua vai jääkö paikoilleen makaamaan. Jossakin kohtaa on jokaisella sortumispisteensä ja jos on siitä onnellisessa asemassa, että tukiverkko napaa kiinni, kun putoaa selviää vähemmillä kolhuilla, Ellei niin siinä kohtaa kerää sen mikä on kerättävissä ja jatkaa matkaa. Sen minkä tässä vuosien saatossa on oppinut, on etteivät olosuhteet ja elämä kohennu, jos vain odottaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastoinkäymisiä kohdatessa on käytännössä oltava vahva. Ei ole vaihtoehtoa.

Seuraukset voivat toki olla vaikeita.

Mitä tarkoittaa että on oltava vahva?

Millä tavalla olisi pitänyt olla vahva esimerkiksi silloin kun siskoni kuoli yllättäen parikymppisenä?

Vahvasti uskoa siihen, että tälläkin on tarkoituksensa ja näin asiat sattuivat tällä kertaa menemään. Huomenna paremmin.

Oletkohan ihan terve? Ei sillä todellakaan ole mitään tarkoitusta kun noin nuori ihminen kuolee.

En usko. Itsellä ainakin vain aiheuttanut huonon itseluottamuksen, epävarmuuden, ahdistusta, masennusta ja näköalattomuutta omaa tulevaisuutta kohtaan. Ja liiallisen päihteidenkäytön.

Vierailija kirjoitti:

Ei välttämättä, se voi tehdä ihmisestä myös todella heikon. Se on ihan ihmisestä kiinni, osaako se käsitellä ne vastoinkäymiset oikein ja kehittyä niistä, kasvaako se ihmisenä koskaan. 

Monesti esim henkinen herääminen tapahtuu just traumojen kautta, mut se ei tarkota, että kaikki kenellä menee huonosti, herää henkisesti. Kaikki ihmiset ei kasva. 

Tämä kyllä riippuu todella paljon siitä minkälaisista vastoinkäymisistä nyt puhut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei välttämättä, se voi tehdä ihmisestä myös todella heikon. Se on ihan ihmisestä kiinni, osaako se käsitellä ne vastoinkäymiset oikein ja kehittyä niistä, kasvaako se ihmisenä koskaan. 

Monesti esim henkinen herääminen tapahtuu just traumojen kautta, mut se ei tarkota, että kaikki kenellä menee huonosti, herää henkisesti. Kaikki ihmiset ei kasva. 

Tämä kyllä riippuu todella paljon siitä minkälaisista vastoinkäymisistä nyt puhut. 

Kyllä. Eikä henkinen herääminen ole jokaisen toivelistalla saatika tavoitteena. Ennemmin olisin ilman suurempia vastoinkäymisiä, kuin hymistelisin henkisyyden porteilla. eri

Vierailija kirjoitti:

Niin, eikös ainakin sellainen yleinen luulo  tai tieto ole, ettei pumpulissa kasvatettu ja pidetty "prinsessa" kestä mitään vastoinkäymisiä .

Mutta tiedä sitten tuota, kun niin monet täällä sanovat olevansa heikkoja vastoinkäymisten vuoksi.

Onko sittenkin niin, että onnellisen lapsuuden elänyt onkin vahvempi  luonteeltaan ja asenteeltaan.

"Pumpulissa kasvaminen" ei ehkä ole onnellista kuitenkaan.

Ihmisen lapsuus voi näyttää onnelliselta mutta silti voi olla sisältä rikki.

Esim. toinen vanhemmista voi hemmotella ja rohkaista kun toinen haukkuu, lyttää ja pelkää pahaa. Jos kuulee kahta vastakkaista viestiä monta vuotta joka päivä, niin kuinka vahvaksi tulee.

Ei vaan lyhytpinnaisemman.

Riippuu luonteesta. Vaikka olen ollut tooosi herkkä niin puolisoni on kehunut vahvaksi ihmiseksi. Olen sitten ilmeisesti onnistunut sen herkkyyden kehittymään vahvuudeksi. Tai niinpäinkin ettei vahvuutta ole ilman herkkyyttä.

Riippuu varmaankin sisarusjärjestyksestäkin kun olin esikoinen niin minulta vaadittiin enemmän kuin muilta.

Riippuu vastoinkäymisistä. Jotkut ovat traumaattisia ja joidenkin vuoksi ihminen vahvistuu. Koko elämän ajan ihmiselle tulee eteen vastoinkäymisiä ja pettymyksiä. Joskus ajattelee, että tästä en selviä ja joskus ajattelee, että kyllä tästä ajan kanssa selvitään kuten aikaisemminkin. 

Lapsuudessani ja nuoruudessani vaikeuksista ei saanut puhua eikä niitä ajatella. Onneksi nyt saa.

EI.,Vakavat vaikeudet tuhoavat ihmisen täysin. Ei siitä nouse, kun kaikki menetetty sairauden vuoksi. Ammatti, koti ja ihmiset. Vain kuolema tuo helpotuksen.

Suhtautuminen tai ajatustapa ei auta, jos kaikki on päin p..tä.

Nuorempana ei ollut vastoinkäymisiä, mutta nyt vanhempana ollut kahdenlaista tuuria.  Huonoa ja helvetin huonoa.  Kyllä se on miestä karaissut, itkut on itketty.  Eteenpäin hammasta purren mennään.

Minusta teki vahvemman. Olen omasta mielestäni ja monen muun mielestä rohkea, matkustelen yksin maailmalla ja luotan itseeni, toteutan hullujakin unelmia, toisten mielipiteet ja haukkumiset ei enää kiinnosta, koska kuulin niitä nuorempana paljon. En jää huonoihin ihmissuhteisiin, vaan lähden heti. Kukaan ei enää polje minua alas, koska ansaitsen vain parasta kaiken jälkeen mitä olen kokenut. En väitä etteikö huonoja päiviäkin olisi, mutta kenellä ei olisi.

jos aina saa kaiken tarjottimella, niin ei silloin osaa arvostaa mitään ja sitten kun niitä kolhuja tulee niin nämä kultalusikka suussa olevat ovat itsarin partaalla

Vierailija kirjoitti:

Riippuu vastoinkäymisistä. Jotkut ovat traumaattisia ja joidenkin vuoksi ihminen vahvistuu. Koko elämän ajan ihmiselle tulee eteen vastoinkäymisiä ja pettymyksiä. Joskus ajattelee, että tästä en selviä ja joskus ajattelee, että kyllä tästä ajan kanssa selvitään kuten aikaisemminkin. 

Lapsuudessani ja nuoruudessani vaikeuksista ei saanut puhua eikä niitä ajatella. Onneksi nyt saa.

Ei tule koko ajan vastoinkäymisiä jos oppii niistä jotain eikä toista samoja virheitä loputtomiin. Kovien sota-aikojen jälkeen sitä puhumattomuuden kulttuuria on ollut ihan kaikilla vaikuttaen pitkälle sukupolvesta toiseen.

Tilalle on tullut ihan uudet ongelmat ja entistäkin pahempia, lasten ja nuorten väkivaltaisuus. Mielestäni ei enää voi puhua kiusaamisesta sillä sitä se ei enää ole vaan pahempaa aiheuttaen järkyttäviä traumoja. Empatia kyky mennä toisen asemaan miltä toisesta tuntuu, puuttuu ihan kokonaan.

Siedettävä määrä vastoinkäymisiä, jotka ihminen pystyy vielä käsittelemään vahvistavat pitkällä tähtäimellä. Lyhyellä tähtäimellä ne kuitenkin syövät voimavaroja, jolloin ihminen sietokyky lisäkolhuille on usein jonkin aikaa alentunut. Useat peräkkäiset tai samanaikaiset vastoinkäymiset, jotka ylittävät ihmisen sietokyvyn lamauttavat lyhytaikaisesti ja haavoittavat usein pysyvästi.

Joskus on niinkin, että ihminen itse kokee olevansa vahvempi ja viisaampi, vaikka oikeasti on vaan rakentanut itselleen entistä paksumman suojakilven ja pohjimmiltaan sen on minusta pikemminkin heikkoutta. Oikea vahvuus on luottamusta siihen, että pärjää todellisuuden kanssa ilman ylimitoitettuja puolustusmekanismeja.

Tavallaan kyllä jos vastoinkäymiset ei tapa ennenaikaisesti.