Lue keskustelun säännöt.
Miksi toisista tulee keski-iän myötä ruttunaamaisia valittajia, kun toiset taas pysyvät iloisina ja elämänmyönteisinä?
18.04.2024 |
Olen miettinyt, huomaavatko keski-ikäiset kuivat kitisijät itse olevansa tällaisia ankeuttajia vai sokeutuvatko he omalle toiminnalleen. Ahdistaa, että minustakin tulee tympeä täti kun ikää kertyy enemmän. Joten mikä selittää tätä eroa? Keski-ikäisten kohdalla ero on silmiinpistävämpää mielestäni kuin esimerkiksi vanhuksilla, joilla muistisairaudet tuntuvat olevan isompi persoonallisuuserojen selittävä tekijä.
Kommentit (122)
Vierailija kirjoitti:
No, jos elämä on sitä, että joka vuosi käydään ulkomailla ja on uusi hieno omistusasunto, lapset pelaavat jääkiekkoa jne eli Luxus elämää niin kai sitä pysyy positiivisena.
Toiset joutuvat asumaan vuokralla ja taistelemaan sijaisuuksista ja rahat ei meinaa riittää edes ruokaan, lapsilla ei ole mitään harrastuksia niin ehkä ei ole yhtä positiivinen.
Tunnen molempiin ryhmiin kuuluvia ihmisiä ja negatiivisia ankeuttajia ja elämäniloisia ihmisiä on molemmissa ryhmissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on tietysti vain tämä yksi röykkyinen historia, mutta hormonikorvaus on vaikuttanut elämänlaatuun ihan päätähuimaavasti, kun ei ole ihan täysi hermosaha koko ajan. Eikä mitään e-pillereitä tymäkämpää. Estrogeeni tekee tässä iässä mukavan ihmisen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun elo pääasiassa ulkopuolista, yksinäistä ja raskasta. On paljon menetyksiä, läheisillä päihde- ja mielenterveysongelmia, niin ei jaksa noita tyhjännaurajia, jonka suurin ongelma on et zalandosta oli keltaiset converset loppu.
Tämä on aika hyvä esimerkki siiitä uhriutuvasta elämänasenteesta joka tekee ihmisistä niin katkeria. Kyllä, elämään kuuluu menetyksiä ja vaikeuksia mutta jokainen päättää itse miten niiden kanssa elää.
Juu, mutta toisilla noita on koko ajan, ei vaan muutamaa.
Osalla on vanhemmat elossa, kun jäävät eläkkeellä ja toisilla asuu lapset vielä kotona, kun omat vanhemmat kuolevat.
Mulla on ukrainalainen nainen työkaverina, yksi valoisimmista ja myönteisimmistä ihmisistä joita tunnen. Hänellä on puoliso ja veli rintamalla ja huonokuntoiset iäkkäät vanhemmat Ukrainassa, tukee heitä taloudellisesti. Hän on Suomessa työviisumilla ja YT:t on käynnissä, tulevaisuus epävarma. Kerro mulle miten tuo nainen on tuossakin tilanteessa valoisa ja optimistinen? Samaan aikaan kun Seija 51v narisee naama rytyssä kun asuntolainan korot on nousseet ja sataa vettä.
Toisilla on elämä ollut kovempaa ja toisilla helpompaa. Jos elämä on mennyt pääpiirteittäin niin kuin on odottanutkin on helppo olla iloinen ja elämänmyönteinen. Jos elämä on mennyt toisin kuin olisi halunnut on vaikea pitää yllä iloista mieltä.
Isoäitini oli tämmöinen tapaus, hapan sitruuna, ainainen valittaja ja kaikesta pahat puolet löytävä piikikäs kaktus, kuten äitini.
Toinen isoäitini taas on lempeä ja pullantuoksuinen, täynnä rakkautta, aina miellyttävää ja hyväntuulista seuraa, kuten isäni.
Ainoa oikea ero näiden ihmisten välillä on se, että äitini puolella kukaan ei koskaan ota minkäänlaista vastuuta tekemisistään, vaan aina löytyy joku ulkoinen selitys tai syntipukki. Siis odotukset on kaikelle, mutta millekkään eivät itse ole tehneet koskaan mitään. Eivät huolehdi rahoistaan, töistään tai ympäristöstään. Manaavat sitten kun kaikki on rempallaan, vaikka aivan itse ovat tilanteensa itselleen aiheuttaneet. Tuntuu, että tähän päivään mennessä eivät vieläkään ole kasvaneet sieltä lapsuudesta ulos, missä lapsi on tarpeiden täyttämisestään täysin riippuvainen muista.
Isäni puolella täysin toisinpäin. He eivät aseta odotuksia kenellekään ja hyväksyvät ihmiset ja asiat semmoisina kuin ovat. Jos joku asia häiritsee, he ottavat sen asian hoitamisesta täysin vastuun.
Luulen että tässä on asian ydin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä parisuhde ja virkeä seksielämä pitää eloisana. Mun tuntemat sitruunat on miessuhteissa pettyneitä valittajia. Muidenkin pitäisi heidän mielestään erota, koska miehet on perseestä.
Se millaiset lähtökohdat on saanut elämään. Onko kotona ollut kannustava vai latistava ilmapiiri. Kaverit tai niiden puute. Sairaudet vastaan terve elämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Keski-iän kohta ylittävänä sanon, että samaa minäkin välillä mietin. Toisaalta on rankkaa kun mieli pysyy nuorena ja keho alkaa murtua alta. Kolottaa, selkä kipeä, paino nousee, naamaa ei enää meinaa tunnistaa, tukka ei ainoastaan harmaannu vaan myös ohenee, ihoon tulee näppyjä, läiskiä ja länttejä. Onneksi niitä ei kunnolla enää näe kun lähinäkö on kadonnut jo kilsojen päähän.
Oma elämäni on kaikesta huolimatta tällä hetkellä ehkä parasta ikinä. Mies on yhtä lailla ottanut osumaa elämästä. Itsetunto, hyvä mieli ja vakaa olo on suht pysyvä olotila. Huoli on enemmän nuorista, teidän jaksamisesta, yksinäisyydestä, uupumisesta meidän vanhenevien taakan alla. En ole vielä eläkkeellä varmaan kymmeneen vuoteen, mutta yhtään ei harmita jos minulta leikataan, jotta teille tulee hieman helpompaa.
Kauniisti sanottu <3
Koska asenne elämään on jokapäiväinen valinta. Valittajat valitsevat asenteensa siinä missä positiivisetkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmisen perusluonne vaikuttaa. Oletko optimisti vai ikuinen pessimisti.
Vierailija kirjoitti:
No musta on tullut valittaja, koska keski-iän kriisissä olen tajunnut että mun elämäni meni ihan pieleen, eikä monilta osin sitä ole enää mahdollista korjata. Tyytymättömyys omiin menneisyydessä tehtyihin valintoihin, ja elämäntilanteeseen joka niistä on seurannut, on siis aiheuttanut vaikean keski-iän kriisin. Vaihdevuodet myös tietysti tekevät oman osansa soppaan.
Sehän on tutkittukin, että ihmiset on yleensä kaikkein tyytymättömimpiä elämäänsä 40-50 ikävuosina. Sen jälkeen taas onnellisuus alkaa lisääntyä. Eli aika tavallista on, mutta ei tarkoita että ihminen olisi loppuikänsä ruttunaamainen valittaja. Ja kaikille ei toki tule tällaista kriisivaihetta ollenkaan.
Mulla myös aikamoinen kriisi päällä samasta syystä. Harmittaa ja kaduttaa omat hölmöt valinnat ja lyhytnäköisyys. Silti yritän pysyä positiivisena ja ajatella, että pohjalta pääsee vain ylöspäin. Valittamalla asiat ei ainakaan paremmiksi muutu, tulee vain kurjempi olo itselle ja kaikille niille, jotka sitä ruikutusta joutuu kuuntelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keski-ikä on mitä itse teet siitä. Ei jotain ehdotonta.
Vierailija kirjoitti:
Keski-ikä on mitä itse teet siitä. Ei jotain ehdotonta.
Kerro tuo monisairaalle joka ei pääse eläkkeelle muttei saa töitäkään. Rahasta tekee tiukkaa ja joka asia pitää miettiä riittääkö rahat. Yhteydenpito ystävien kanssa on enää satunnaista, koska sairauksien vuoksi elämäntapa on muuttunut aiemmasta eikä yhteistä tekemistä juurikaan ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Helppo sanoa niin kauan kun itse kuuluu hyväonnisten joukkoon. En valita julkisesti eikä moni varmaan tiedä miten huonosti voin. Kulissihan pitää olla, koska muuten on negatiivinen ankeuttaja. Minä myös menetin aviomieheni äkillisesti liikenneonnettomuudessa alle viiskymppisenä. Takana yhteinen elämä. En pääse asiasta yli ja erittäin vaikea kokea mitään onnea enää. Olen onnellinen monista asioista ja kiitollinen, mutta siltikään en mieheni kuoleman jälkeen ole kokenut oikeaa onnea. Jokainen voi miettiä, että miltä tuntuu kun joku aamu on poliisi suruviestin kanssa ovella. Tai jos esim. oma lapsi kuolee mikä tietysti on vielä pahempaa. Ei sellainen ole asennekysymys. Se muuttaa kaiken ja sen jälkeen kaikki on vaan selviytymistä. Kärsimys heittää ison varjon kaiken päälle. Hetkittäiset ilon hetket eivät muuta sitä mustaa pohjavirettä. Kun tajuaa että mitä tahansa pahaa voi tapahtua milloin vaan, niin semmoinen perusluotto elämään häviää. Ei se elämä aina kanna eikä kaikki käänny hyväksi. Ne on sanahelinää millä yritetään saada ihminen kuulumaan joukkoon. Joillekin tapahtuu se paha, joista osa lukee kahvikupin äärellä iltalehdistä.
Vierailija kirjoitti:
Koska jotkut on tuollaisia myös nuorena. En ymmärrä kysymystä. Nuorissa on myös katkeria ja vmäisiä mutta keskityt tässä liikaa vain keski-ikäisiin
Joo, nuorissakin on kiukkuisia ankeuttajia. Mutta keski-ikäisenä osa muuttuu sellaisiksi vaikka eivät olisi ennen olleet. Siitä tässä on kysymys. Kitinä lisääntyy keski-ikäisenä.
Osalla miehistä se johtuu testosteronin vähentymisestä ja siitä että eivät kehtaa mennä lääkäriin vaivansa kanssa. Kiukuttelevar sitten kaikille läheisille ja ankeuttavat maailmaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terveys ja varallisuus ovat vaikuttavat tekijät. Täytyy yrittää pitää noista kiinni tai kehittää niitä ennenkuin muuttuu ruttunaamaksi.
En ole samaa mieltä. Olen itse vaikeasti sairas ja elän pienillä rahoilla. En silti ole katkera tai naama rutussa. Asenteensa saa aina valita itse.
Joidenkin pieni raha on 600 euroa ja toisilla 2000 netto.
Et maininnut summaa
Vierailija kirjoitti:
Naiset on niitä ruttunaamaisia, miehet iloisia.
Koska naiset joutuvat yleensä hoitamaan ne lapset ja olen huomannut, että lapsettomat yli 40v ovat todella pirteitä ja nuorekkaita, jotenkin aivan eri planeetalta!
Vierailija kirjoitti:
No musta on tullut valittaja, koska keski-iän kriisissä olen tajunnut että mun elämäni meni ihan pieleen, eikä monilta osin sitä ole enää mahdollista korjata. Tyytymättömyys omiin menneisyydessä tehtyihin valintoihin, ja elämäntilanteeseen joka niistä on seurannut, on siis aiheuttanut vaikean keski-iän kriisin. Vaihdevuodet myös tietysti tekevät oman osansa soppaan.
Sehän on tutkittukin, että ihmiset on yleensä kaikkein tyytymättömimpiä elämäänsä 40-50 ikävuosina. Sen jälkeen taas onnellisuus alkaa lisääntyä. Eli aika tavallista on, mutta ei tarkoita että ihminen olisi loppuikänsä ruttunaamainen valittaja. Ja kaikille ei toki tule tällaista kriisivaihetta ollenkaan.
Kai osaat ajatella että tuo on oma vikasi eikä muiden? Voit itse myös vaikuttaa elämäsi kulkuun. Valittaminen ei asiaa auta. En ymmärrä kun näiden keski-ikäisten eukkojen pitää nuorempiaan kiusata sen takia että ola elämä on perseestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset on niitä ruttunaamaisia, miehet iloisia.
Koska naiset joutuvat yleensä hoitamaan ne lapset ja olen huomannut, että lapsettomat yli 40v ovat todella pirteitä ja nuorekkaita, jotenkin aivan eri planeetalta!
Riippuu, onko se lapsettomuus ollut oma valinta. Oma sisarus katkeroitui tahattomasta lapsettomuudestaan. Pettyi syvästi koko elämään. Hänen kanssaan on jo vuosikaudet ollut aivan todella vaikeaa tulla toimeen, valittaa kaikesta ja on todella hankala. Emme oikeastaan ole enää lainkaan tekemisissä, koska asia on niin kipeä hänelle.
En ole samaa mieltä. Olen itse vaikeasti sairas ja elän pienillä rahoilla. En silti ole katkera tai naama rutussa. Asenteensa saa aina valita itse.