Lue keskustelun säännöt.
Miksi toisista tulee keski-iän myötä ruttunaamaisia valittajia, kun toiset taas pysyvät iloisina ja elämänmyönteisinä?
18.04.2024 |
Olen miettinyt, huomaavatko keski-ikäiset kuivat kitisijät itse olevansa tällaisia ankeuttajia vai sokeutuvatko he omalle toiminnalleen. Ahdistaa, että minustakin tulee tympeä täti kun ikää kertyy enemmän. Joten mikä selittää tätä eroa? Keski-ikäisten kohdalla ero on silmiinpistävämpää mielestäni kuin esimerkiksi vanhuksilla, joilla muistisairaudet tuntuvat olevan isompi persoonallisuuserojen selittävä tekijä.
Kommentit (122)
Omituista, että valittajia naidaan ja lisääntyvät. Jätä heti valittaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässäkin asiassa näkyy ihmisen asenne eli usko.
Jos ihminen uskoo hyvään , siihen että kyllä elämä kantaa ja kaikki järjestyy, hän pystyy elämään huomattavasti onnellisempaa ja hyvää elämää kuin pessimisti,joka ei odotakaan elämältä mitään hyvää.
Tämä on usein periytyvää siinä määrin, että yleensä lapsi oppii huoltajaltaan asenteensa, joko myönteisen tai negatiivisen.
Mutta asennettaan voi myös muuttaa ja opetella toisenlaiseksi.Ei se helppoa ole, mutta ei mahdotontakaan.
Itsekin olen opetellut positiivisuuden vasta kesi-iässä ,kun kyllästyin olemaan onneton.
Minä uskon vankasti, että elämänasenne on perustana joko hyväksyvään tai hylkäävään tapaan elää omaa elämäänsä.
Positiivinen elämänasenne on hyvä alku tasapainoiselle elämälle.
Valtion työpaikoilla alkaa yt-neuvottelut. Hallitus leikkaa 400 miljoonaa.
https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000010365170.html
Se, että irtisanotaan valtiolta ja työmarkkinatuki on 595 tekee varmasti iloiseksi ja elämänmyönteiseksi.
Elämä kohtelee eri tavoin ihmisiä. En itsekään olisi nelikymppisenä uskonut missä tilanteessa olen viiskymppisenä. Mieheni kuoli tapaturmaisesti vähän tuon jälkeen. Koko elämä meni uusiksi ja jäi alaikäiset lapset. Jouduin hautaamaan kaikki haaveet alanvaihdosta, kesämökistä jne. Menin kuin robotti päivästä toiseen ja tuntui etten selviä koskaan. Onneksi lapsillani ei ole ollut terveysmurheita. Leskien ryhmissä on niitäkin, jotka ovat joutuneet kohtaamaan vielä vaikka lapsen leukemian heti miehen kuoleman jälkeen. Kun muutamia vuosia miehen kuoleman jälkeen eräässä työpaikan jutussa tapasin miehen, niin tuntui kivalta saada aikuista seuraa. Hyvin nopeasti ilmeni, että mies on sairaalloisen mustasukkainen ja alkoi jopa vainota minua. Kesken viikonloppureissun otin käsilaukun ja puhelimen ja pääsin karkuun. En ollut koskaan tämmöstä kokenut ja viiskymppisenä piti tähänkin joutua. Lopulta sain lähestymiskiellon koska mies ei hyväksytty ettemme ole enää pari. Nyt elän yksin, koska lapset jo opiskelee muualla . En voi sanoa, että olisin onnellinen koska en halua elää näin. Koen äärimmäistä henkistä yksinäisyyttä joka päivä ja kaipaan lasteni isää edelleen joka päivä. Molemmat vanhemmat kuoli parin vuotta sitten. Tuntuu että pelkkää kuolemaa ja murhetta koko ajan. Vaikka tiedostan, etten ole ainoa, niin en halua kuulla noita " asenne ratkaisee"- kommentteja ihmisiltä, jotka itse säästyneet suurilta suruista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun elo pääasiassa ulkopuolista, yksinäistä ja raskasta. On paljon menetyksiä, läheisillä päihde- ja mielenterveysongelmia, niin ei jaksa noita tyhjännaurajia, jonka suurin ongelma on et zalandosta oli keltaiset converset loppu.
Vierailija kirjoitti:
No voi hyvänen aika. Eihän me kaikki vanheta samalla tavalla. Toiset pysyy terveenä hautaan saakka ja toiset sairastuu keski-iässä jo vaikka ja mihin sairauksiin. Tulee unettomuutta ja voimakkaita kipuja itselle tai puolisolle jota joutuu hoitamaan. Ihmissuhteet voi mennä solmuun kenen kanssa tahansa ja milloin tahansa. Helppo se on hymyillä ja olla positiivinen jos kaikki on hyvin. Typerä aloitus, kait nyt jokainen aikuinen tietää että elämä ei kohtele tasapuolisesti.
Tai sitten ihmiset kestää menetyksiä eri tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ainakin riittää huumoria, mutta iän myötä olen alkanut tarttua epäkohtiin. Nuorena olisin niellyt kiltisti. En enää suostu olemaan kynnysmattona. Kai sekin on valittamista?
Kyllä se riippuu elämänkokemuksista. Toisilla elämä vaan sujuu helpommin ilman suurempia vastoinkäymisiä, ja sitten on toisia, joille tapahtuu kamalia asioita toinen toisensa jälkeen eikä elämään jää juuri syitä hymyillä. Terveys, talous ja ihmissuhteet vaikuttavat ratkaisevasti siihen, miten onnellinen ihminen on keski-ikäisenä. Niihin asioihin voi jonkin verran yrittää nuorempana vaikuttaa, mutta vain tiettyyn pisteeseen saakka - loppu on onnea ja sattumaa. Hyvin näen omasta lähipiiristäni, miten eri tavoin elämä on meitä kaikkia kohdellut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se näkyy naamasta kun loppuu saamasta.
Olen huomannut että ne nyrpeät valittajat on usein jo nuorina olleet negatiivisia marisijoita. Niistä kasvaa tympeitä, kiukkuisia tätejä ja setiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, jos elämä on sitä, että joka vuosi käydään ulkomailla ja on uusi hieno omistusasunto, lapset pelaavat jääkiekkoa jne eli Luxus elämää niin kai sitä pysyy positiivisena.
Toiset joutuvat asumaan vuokralla ja taistelemaan sijaisuuksista ja rahat ei meinaa riittää edes ruokaan, lapsilla ei ole mitään harrastuksia niin ehkä ei ole yhtä positiivinen.
Vierailija kirjoitti:
Kun elo pääasiassa ulkopuolista, yksinäistä ja raskasta. On paljon menetyksiä, läheisillä päihde- ja mielenterveysongelmia, niin ei jaksa noita tyhjännaurajia, jonka suurin ongelma on et zalandosta oli keltaiset converset loppu.
Tämä on aika hyvä esimerkki siiitä uhriutuvasta elämänasenteesta joka tekee ihmisistä niin katkeria. Kyllä, elämään kuuluu menetyksiä ja vaikeuksia mutta jokainen päättää itse miten niiden kanssa elää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun elo pääasiassa ulkopuolista, yksinäistä ja raskasta. On paljon menetyksiä, läheisillä päihde- ja mielenterveysongelmia, niin ei jaksa noita tyhjännaurajia, jonka suurin ongelma on et zalandosta oli keltaiset converset loppu.
Tämä on aika hyvä esimerkki siiitä uhriutuvasta elämänasenteesta joka tekee ihmisistä niin katkeria. Kyllä, elämään kuuluu menetyksiä ja vaikeuksia mutta jokainen päättää itse miten niiden kanssa elää.
Juu, mutta toisilla noita on koko ajan, ei vaan muutamaa.
Osalla on vanhemmat elossa, kun jäävät eläkkeellä ja toisilla asuu lapset vielä kotona, kun omat vanhemmat kuolevat.
Meillä töissä yksi nainen jäi eläkkeelle ja hänellä oli vielä isä ja äiti elossa.
Hän antoi minulle neuvon, että kannattaa viedä äiti äitienpäivänä syömään niin saa jutella rauhassa.
En kehdannut sanoa, että vanhempani ovat jo kuolleet. Olin siis määräaikainen työntekijä jota hän neuvoi.
Juu, moni maksaa perintöveroja ja omat lapset asuu vielä monta vuotta kotona.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se riippuu elämänkokemuksista. Toisilla elämä vaan sujuu helpommin ilman suurempia vastoinkäymisiä, ja sitten on toisia, joille tapahtuu kamalia asioita toinen toisensa jälkeen eikä elämään jää juuri syitä hymyillä. Terveys, talous ja ihmissuhteet vaikuttavat ratkaisevasti siihen, miten onnellinen ihminen on keski-ikäisenä. Niihin asioihin voi jonkin verran yrittää nuorempana vaikuttaa, mutta vain tiettyyn pisteeseen saakka - loppu on onnea ja sattumaa. Hyvin näen omasta lähipiiristäni, miten eri tavoin elämä on meitä kaikkia kohdellut.
Ihmiset myös kestävät vaikeita elämänmuutoksia kovin eri tavalla. Osa masentuu ja lannistuu pienestäkin vastoinkäymisestä, osa pystyy jatkamaan hyvää elämää vaikka olisivat menettäneet koko perheensä onnettomuudessa.
Jos on päässyt miehestä eroon niin elämä kukoistaa 🎉
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se riippuu elämänkokemuksista. Toisilla elämä vaan sujuu helpommin ilman suurempia vastoinkäymisiä, ja sitten on toisia, joille tapahtuu kamalia asioita toinen toisensa jälkeen eikä elämään jää juuri syitä hymyillä. Terveys, talous ja ihmissuhteet vaikuttavat ratkaisevasti siihen, miten onnellinen ihminen on keski-ikäisenä. Niihin asioihin voi jonkin verran yrittää nuorempana vaikuttaa, mutta vain tiettyyn pisteeseen saakka - loppu on onnea ja sattumaa. Hyvin näen omasta lähipiiristäni, miten eri tavoin elämä on meitä kaikkia kohdellut.
Ihmiset myös kestävät vaikeita elämänmuutoksia kovin eri tavalla. Osa masentuu ja lannistuu pienestäkin vastoinkäymisestä, osa pystyy jatkamaan hyvää elämää vaikka olisivat menettäneet koko perheensä onnettomuudessa.
Riippuu kuinka paljon vastoinkäymisiä kokee.
Toisilla on niitä monta joka vuosi.
Jotkut jää jauhamaan vuosikymmenten takaisia asioita ja jotkut keskittyy huomiseen. Ihmisistä on moneksi,hyvässä ja pahassa. Mutta menneisyydelle ei enää voi mitään,nykyisyys pitää elää nyt ja tulevaisuus on ainoa mihin voit enää vaikuttaa. Ehkä se selittäää tätä positiivisuutta joissain ihmisissä?Tulevaisuus voi olla aina parempi kun menneisyys.