Lue keskustelun säännöt.
Miksi toisista tulee keski-iän myötä ruttunaamaisia valittajia, kun toiset taas pysyvät iloisina ja elämänmyönteisinä?
18.04.2024 |
Olen miettinyt, huomaavatko keski-ikäiset kuivat kitisijät itse olevansa tällaisia ankeuttajia vai sokeutuvatko he omalle toiminnalleen. Ahdistaa, että minustakin tulee tympeä täti kun ikää kertyy enemmän. Joten mikä selittää tätä eroa? Keski-ikäisten kohdalla ero on silmiinpistävämpää mielestäni kuin esimerkiksi vanhuksilla, joilla muistisairaudet tuntuvat olevan isompi persoonallisuuserojen selittävä tekijä.
Kommentit (122)
Koska osa on kermaperseitä ja saa elämässä kaiken mitä haluaa, häät, lapset, asunnon, vakituisen työpaikan.
Ja toiset ei saa mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ole huomannut että iällä olisi mitään merkitystä. On ihmisiä jotka ovat katkeria ja valittavat joka asiasta, kaikki on aina viturallaan, ihan nuoriakin ihmisiä. Se on elämän asenne, ei ikä joka tätä ankeutta aiheuttaa.
Ero on se, että nuorilla on yleensä vielä jotenkin tallessa kyky hillitä omia tunteitaan vieraiden keskuudessa. Ylivoimaisesti suurin huonosti käyttäytyvien asiakkaiden ryhmä ovat juurikin keski-ikäiset. Teinit ja nuoret yrmyilevät keskenään tai perheen sisällä, mutta kyllä aspana ne törkeimmät huutajat ja valittajat ovat lähes poikkeuksetta keski-ikäisiä.
Mutta onko se välttämättä aina huonoa käytöstä jos asioista sanoo? Itse koen että nuorena elämä oli hankalaa koska ei tiennyt mistään mitään, ei edes sitä mitä haluaa tai tarvitsee, ja vaikka olisi tiennytkin niin ei uskaltanut sanoa.
Asiakaspalvelijana arvostan keski-ikäisiä jotka antavat palautetta ja kritiikkiä. Niillä meidän firma kehittyy koko ajan. Pahinta on asiakas, josta huomaa tyytymättömyyden mutta ei syytä siihen. Minäkin olen alkanut antaa palautetta keski-iän myötä huomattavasti enemmän. Mielestäni autan sillä yritystä jossa asioin. Toki teen sen asiallisesti, ja ymmärrän että he tietävät itse parhaiten mikä heillä toimii enkä oleta että he tekevät oitis ehdotukseni mukaan. Palautteen antaminenkin on kyllä taitolaji. Jotkut loukkaantuvat heti vaikka ei ole tarkoitus loukata. Voi olla että sitten kahvihuoneessa puhutaan että olipa taas törkeä keski-ikäinen valitttaja.
Tarkoituksellinen törkeä käytös on asia erikseen, mutta en ole itse ainakaan työssä huomannut että se korostuisi missään ikäryhmässä. Paitsi ehkä nuorissa, mutta heillä se kai oikeasti kuuluu ikään ja siihen ymmärtämättömyyteen. Olin itsekin monessa asiassa aika törkimys nuorena.
Vierailija kirjoitti:
Koska osa on kermaperseitä ja saa elämässä kaiken mitä haluaa, häät, lapset, asunnon, vakituisen työpaikan.
Ja toiset ei saa mitään.
Olisiko siinä vähän omaakin vikaa, jos joku saa kaiken ja toinen ei mitään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska osa on kermaperseitä ja saa elämässä kaiken mitä haluaa, häät, lapset, asunnon, vakituisen työpaikan.
Ja toiset ei saa mitään.
Olisiko siinä vähän omaakin vikaa, jos joku saa kaiken ja toinen ei mitään?
No, ei ole.
Jos menet suhteilla töihin niin et ole itse saavuttanut mitään.
Sukulainen samalla työpaikalla on nolo juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isi osti bemarin ja osti matkan Espanjaan.
Mitä teki lapsi, ei mitään. On kermaperse perheessä.
Omasta puolestani voin sanoa, että lapsuus ja nuoruus oli sellaista helvettiä itsestä riippumattomista syistä, että on ihanaa voida vaan nauttia olemassa olosta ja sen hyvistä puolista nyt keski-ikäisenä, kun se kauheus on takana. On oppinut arvostamaan vaikka niinkin arkista asiaa kuin omaa sänkyä (8 vuoteen ei ollut sänkyä, nukuin sohvalla).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koska osa on kermaperseitä ja saa elämässä kaiken mitä haluaa, häät, lapset, asunnon, vakituisen työpaikan.
Ja toiset ei saa mitään.
Noh, itse olen naimaton (rakkautta on), lapseton (omasta tahdosta), asun vuokralla (koti on kuitenkin hyvin rakas mulle) ja vakituisen työn sain 45-vuotiaana.
Ja onnellinen olen ollut koko aikuisikäni ja ennen kaikkea kiitollinen!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska osa on kermaperseitä ja saa elämässä kaiken mitä haluaa, häät, lapset, asunnon, vakituisen työpaikan.
Ja toiset ei saa mitään.
Noh, itse olen naimaton (rakkautta on), lapseton (omasta tahdosta), asun vuokralla (koti on kuitenkin hyvin rakas mulle) ja vakituisen työn sain 45-vuotiaana.
Ja onnellinen olen ollut koko aikuisikäni ja ennen kaikkea kiitollinen!
Niin, mutta osa haluaisin asunnon ja matkan, eikä saa, kun on koko ikä vain pätkätöitä pätkän perään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on jo ikää ja ehkä saan kesäksi töitä. Vedän 2 viikkoa heinäkuussa saikkua, mun palkallinen kesäloma.
Jos elämä mennyt hyvin ja vähillä vaurioilla keski-ikäiseksi asti, on helpompi olla rento ja iloinen. Jos kohdalle sattunut paljon kurjaa mihin ei voi itse vaikuttaa esim. kiusaamista, valehtelua, pettämistä, läheisten ystävien kuolemia, itsemurhia, hautajaisia, omaa tai läheisen vakavaa sairastelua tms, silloin saa olla todella iso varasto positiivisuutta ettei vuosien kuluessa katkeroidu, etenkin jos kurjuus vaan jatkuu ja jatkuu.
Jatkuvat vuosien pettymykset lannistavat jokaisen. Muutamasta ikävästä asiasta vielä selviää sinnikkyydellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska osa on kermaperseitä ja saa elämässä kaiken mitä haluaa, häät, lapset, asunnon, vakituisen työpaikan.
Ja toiset ei saa mitään.
Noh, itse olen naimaton (rakkautta on), lapseton (omasta tahdosta), asun vuokralla (koti on kuitenkin hyvin rakas mulle) ja vakituisen työn sain 45-vuotiaana.
Ja onnellinen olen ollut koko aikuisikäni ja ennen kaikkea kiitollinen!
Niin, mutta osa haluaisin asunnon ja matkan, eikä saa, kun on koko ikä vain pätkätöitä pätkän perään.
Kyllä asunnon ja matkan saa pätkätöilläkin. Pitää osata suunnitella ja varautua. Ymmärrän toki, jos työ vaihtuu parin kuukauden välein, samalla horisontti oltava kauempana.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on jo ikää ja ehkä saan kesäksi töitä. Vedän 2 viikkoa heinäkuussa saikkua, mun palkallinen kesäloma.
Työkkäri ei hengitä niskaan, kun on töistä saikulla kesällä. Vihdoin palkallinen kesäloma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Iän myötä tulee ymmärrys, että ei tartte aina olla hymysuinen myötäilijä jos ei huvita. Ihmiselämään kuuluu kaikenlaiset tunteet ja se on ihan ok.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska osa on kermaperseitä ja saa elämässä kaiken mitä haluaa, häät, lapset, asunnon, vakituisen työpaikan.
Ja toiset ei saa mitään.
Noh, itse olen naimaton (rakkautta on), lapseton (omasta tahdosta), asun vuokralla (koti on kuitenkin hyvin rakas mulle) ja vakituisen työn sain 45-vuotiaana.
Ja onnellinen olen ollut koko aikuisikäni ja ennen kaikkea kiitollinen!
Niin, mutta osa haluaisin asunnon ja matkan, eikä saa, kun on koko ikä vain pätkätöitä pätkän perään.
Kyllä asunnon ja matkan saa pätkätöilläkin. Pitää osata suunnitella ja varautua. Ymmärrän toki, jos työ vaihtuu parin kuukauden välein, samalla horisontti oltava kauempana.
No, nythän nuo just menettää asunnon. Omistusasuntoon ei saa asumistukea enää tammikuussa, ansiosidonnainen leikataan eikä saa tehdä 300 euron töitä enää työttömänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on jo ikää ja ehkä saan kesäksi töitä. Vedän 2 viikkoa heinäkuussa saikkua, mun palkallinen kesäloma.
Työkkäri ei hengitä niskaan, kun on töistä saikulla kesällä. Vihdoin palkallinen kesäloma.
Kukaan ei voi pyytää työhaastatteluun just kun olet varannut 3 päivän matkan.
Vierailija kirjoitti:
Jos elämä mennyt hyvin ja vähillä vaurioilla keski-ikäiseksi asti, on helpompi olla rento ja iloinen. Jos kohdalle sattunut paljon kurjaa mihin ei voi itse vaikuttaa esim. kiusaamista, valehtelua, pettämistä, läheisten ystävien kuolemia, itsemurhia, hautajaisia, omaa tai läheisen vakavaa sairastelua tms, silloin saa olla todella iso varasto positiivisuutta ettei vuosien kuluessa katkeroidu, etenkin jos kurjuus vaan jatkuu ja jatkuu.
Jatkuvat vuosien pettymykset lannistavat jokaisen. Muutamasta ikävästä asiasta vielä selviää sinnikkyydellä.
Tämäkin varmaan vaihtelee yksilöstä toiseen. Se on merkittävää, että onko saanut tukea (itsestä tai muista) näissä haasteissa.
Osa ihmisistä velloo menneissä vastoinkäymisissä. Näitähän riittää kun ikää tulee. Toiset katsovat eteenpäin ja ovat todennäköisesti hieman positiivisempia.
Osa ihmisistä esittää iloista, vaikka on itsarin partaalla. Osa näyttää tunteensa suoraan, jolloin eivät ole aina niin aurinkoisia.
Läheinen oli koko ikänsä elämänmyönteinen ja iloinen. Paljastui että se oli hänen suojakuorensa, taustalla oli ikäviä asioita. Hän vain työnsi kaikki ikävät asiat aina taakseen etsimällä kaikesta jotain positiivista.
Monessa asiassa se toimikin mutta hän ei siis koskaan käsitellyt ikäviä asioita, vaan lakaisi ne maton alle, josta ahdistui vaan enemmän ja ryhtyi vieläkin positiivisemmaksi. Ikipositiivisen asenteensa takia hän sivuutti lopulta myös terveyshuolensa täysin ja sairastui vakavasti.
Positiivinen asenne ei siis ole aina mikään oikea ja paras ratkaisu kaikkeen, joillekin se on pelkkä pakokeino vältellä ikävien asioiden kohtaamista.
Keski-ikäiselle hymyilevällekin taas monet aspat nykyisin lähtökohtaisesti kiukuttelee. Monta kohtaamista joissa alussa iloinen ja hyvillä mielin, päättyy nykyään täyteen ketutukseen koska aspa, kampaaja tms on kettumainen ja ylimielinen.
Aiemmin palvelutilanteet oli asiakkaana ilo, nykyään monesti pettymys kun esim. kampaajalla pyydät jotain tietyntyylistä leikkausta, kampaaja vaan tuhahtelee ja leikkaa täysin oman mielensä mukaan, aivan erilaisen mitä pyysit, josta vielä kalliisti maksat. Jos ihmettelet asiaa olet vaikea kiukuttelija.
Kyllä se mielen vetää matalaksi, ei ennen ollut vastaavaa. Kai nykyään puretaan oma mielipaha asiakkaisiin.