Lue keskustelun säännöt.
Miksi toisista tulee keski-iän myötä ruttunaamaisia valittajia, kun toiset taas pysyvät iloisina ja elämänmyönteisinä?
18.04.2024 |
Olen miettinyt, huomaavatko keski-ikäiset kuivat kitisijät itse olevansa tällaisia ankeuttajia vai sokeutuvatko he omalle toiminnalleen. Ahdistaa, että minustakin tulee tympeä täti kun ikää kertyy enemmän. Joten mikä selittää tätä eroa? Keski-ikäisten kohdalla ero on silmiinpistävämpää mielestäni kuin esimerkiksi vanhuksilla, joilla muistisairaudet tuntuvat olevan isompi persoonallisuuserojen selittävä tekijä.
Kommentit (122)
Vierailija kirjoitti:
Luulenpa, että he, jotka ovat pyrkineet harkitsemaan jo kouluikäisenä, mitä tahtovat ja mitä tekevät myöhemmin ja ovat tehneet kaikkensa tavoitteidensa eteen, ovat niitä tyytyväisempiä. Ovat tavallaan ja "omalla tavallaan" itse luoneet oman elämänsä sellaiseksi kuin ovat halunneet, johtaneet itse itseään. Aikaa ei ole koskaan ollut valittamiseen tai toisiin vertaamiseen. Tietenkin kaikilla on vastoinkäymisiä ja vaikka mitä vaikeutta, mutta se ei ole kaatanut mitään, kun tavoitteet ovat alunperinkin olleet realistiset ja vähitellen, pikkuhiljaa eteenpäinvievät. Esimerkiksi ensin kursseja ja harjoittelua, sitten pidemmät koulutukset ja työ. Ja aina suunta ja "päämäärä" on pysynyt kirkkaana omassa mielessä, ajankohta tietenkin joustaa ja mietittävää on paljon, mutta onpahan itsetehty elämä.
He taas, jotka odottavat aina toisten hoitavan kaiken, myös maksamisen, valittavat myös eniten. Äiti, opettaja tai kummin kaima on joskus sanonut jot
Väärin. Nykyään on työttömiä AMK tutkinnolla palkattomassa työkokeilussa eli työmarkkinatuki 595 netto kuukaudessa + kulukorvaus 9 euroa / työpäivä ja monella on lapsia.
Työkokeilu
https://toimistot.te-palvelut.fi/tyokokeilun-kaytannot-ja-saannokset
Valtio irtisanoo tuhansia virkamiehiä ensi vuonna, joutuvatko he työkokeiluun kauppaan tavaroita hyllyttämään.
Jos ei suostu työkokeiluun tulee karenssi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulenpa, että he, jotka ovat pyrkineet harkitsemaan jo kouluikäisenä, mitä tahtovat ja mitä tekevät myöhemmin ja ovat tehneet kaikkensa tavoitteidensa eteen, ovat niitä tyytyväisempiä. Ovat tavallaan ja "omalla tavallaan" itse luoneet oman elämänsä sellaiseksi kuin ovat halunneet, johtaneet itse itseään. Aikaa ei ole koskaan ollut valittamiseen tai toisiin vertaamiseen. Tietenkin kaikilla on vastoinkäymisiä ja vaikka mitä vaikeutta, mutta se ei ole kaatanut mitään, kun tavoitteet ovat alunperinkin olleet realistiset ja vähitellen, pikkuhiljaa eteenpäinvievät. Esimerkiksi ensin kursseja ja harjoittelua, sitten pidemmät koulutukset ja työ. Ja aina suunta ja "päämäärä" on pysynyt kirkkaana omassa mielessä, ajankohta tietenkin joustaa ja mietittävää on paljon, mutta onpahan itsetehty elämä.
He taas, jotka odottavat aina toisten hoitavan kaiken, myös maksamisen, valittavat myös eniten. Äiti, opettaja tai kummin kaima on joskus sanonut jotain ja siinä roikutaan ikuisesti, kuin se olisi joku totuus, vaikka olisi ollut vain harmistunut heitto arkipäivän kiireessä. Aina joku toinen on vastuussa, kysyy sitten mitä hyvänsä näiltä. Heidän pitää saada, kun naapurillakin on. Jotain hyvin oudon passiivista ja kummallista jo lapsesta lähtien on elämänasenteessa. Siitähän se heikko itsetuntokin syntyy, kun tietää, ettei ole ansainnut, siis oppinut, ahertanut ja tehnyt kovasti työtä hankkiakseen jotain tai pitänyt kuntoon yllä, vaan vain valittanut ja vaatinut. Terve itsetunto syntyy vain työnteosta. Heikko itsetuntoinen hyökkää heti, kun näkee jollakin jotain, oli se mitä tahansa, "mikä kuuluisi hänelle".