Lue keskustelun säännöt.
Naiset käykää töissä!
22.01.2007 |
Toisen ketjun innoittamana; älkää jääkö kotiin ja pistäkö päätä pensaaseen siinä vaiheessa, kun olisi aika hakea töitä. Töihin meno ja työn hakeminen pelottaa sitä enemmän mitä useampia kotivuosia on takana. Tästä huolimatta pitäisi rohkaistua edes hakemaan töitä. Mitä hankalampi alalle on työllistyä, sitä vähemmän kannattaa olla pitkään kotona.
Oma ammatti ja työ on jokaisen ihmisen paras onnellisuusvakuutus. Parisuhde voi paremmin, kun voidaan olla tasaveroisesti yhdessä rakkauden vuoksi eikä siksi, että toinen ei tulisi taloudellisesti toimeen ilman toista.
Äitiyden ja työn yhdistäminen vaatii luovuutta, mutta se kannattaa. Lasten ollessa pieniä voi käyttää hyväkseen esimerkiksi mahdollisuutta osa-aikatyöhön.
Kannustakaa erityisesti tyttölapsianne satsaamaan koulutukseen ja mielekkään työn löytämiseen.
Kommentit (120)
Vierailija:
sinulla ilmeisesti kuitenkin on työ, johon palata? Tämä ketju kai tarkoitti alun perin lähinnä naisia, jotka jäävät oikeasti kotiin, ei vain hoitovapaalle, ja siis enemmän tai vähemmän kokonaan luopuvat omasta työurasta perheen hyväksi.En ole koskaan ymmärtänyt näitä muutaman vuoden hoitovapaalla olleita, jotka nimittävät itseään kotiäidiksi, vaikka ovat kuitenkin palaamassa töihin lapsen täyttäessä 3 vuotta.
T. 21, itsekin äitiys- ja hoitovapaalla yhteensä viisi vuotta ollut äiti, joka aikanaan myös itse päätti että lapset tehdään vasta kun on saanut vakipaikan ja tarpeeksi kokemusta, jotta töihinpaluu onnistuu varmasti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Ja siitä, että mies ja nainen ei muka ole tasa-arvoisia, jos vain toinen käy töissä: Mieheni arvostaa sitä mitä teen kotona hänen ja lapsemme eteen.
Ja se on näissä keskusteluissa valitettavan tyypillinen. " mieheni arvostaa minun koti-pitiyttäni" . Mutta jos te OLISITTE tasa-arvoisia, et koskaan uneksisikaan arvottavasti omia tekemisiäsi kenellekään sillä perusteella, mitä miehesi niistä ajattelee. Eikä sitä tarvitsisi käyttää perusteluna " muka-tasa-arvolle" . Se riittäisi ihan hyvin, että itse olet tyytyväinen.
Tuossa on itse asiassa kyse pikemminkin " ylistämällä alistamisesta" kuin oikeasta tasa-arvosta. Mies ylitää sitä vaihtoehtoa, jonka haluaa oikeana nähdä ja nainen on niin tyhmä, että arvioi asiaa sen mukaan, mitä mies sanoo. Olisi siis ihan ok jos päätyisit itse kotiäitiyteen, mutta on ihan syvältä Per***stä jos päätyy siihen siksi, että " mies arvostaa" sitä - ja vielä syvemmältä jos kuvittelee, että siinä yhden ainoan oikean vaihtoehdon arvostuksessa on kyse tasa-arvosta.
Noiden muiden asioiden suhteen en ota kantaa. Te voitte olla onnellisia, mutta se ei takaa, että muut olisivat samoilla eväillä.
Minusta on tietysti selvää, että onnellisimmillamme me olemme silloin kun meidän ei tarvitse pärjätä yksin vaan saamme tukea läheisiltämme. Siitä huolimatta jokaisen kannattaa pitää huolta siitä, että kykenisi huolehtimaan itsestään yksinkinn, jos se sattuisi tulemaan tarpeelliseksi. Sillä ne ihmiset, joille se olisi tarpeen mutta jotka eivät siihen pysty, ovat yleensä hyvin onnettomia.
Vierailija:
eli menisin mielelläni jos töitä olisi tällaiselle tyhmeliinille....olen aloittanut 3 eri koulutusta ja lukenut kursseja yliopistossakin, mutta ei vaan ole lukemiset minua varten, eikä siihen ole nyt varaakaan :(
siispä olen kotona tukien varassa
Minä olin töissä ja molemmat tienasimme hyvin. Lapsia retuutettiin päiväkodin, kaupan ja kodin väliä ja me vanhemmat olimme väsyneitä ja lyhyt pinnaisia.
Juteltiin asiasta ja mietittiin mikä oikeasti on meille tärkeintä. Raha vai leppoisa elämä.
Tehtiin päätös jota emme ole katuneet. Irtisanouduin. Jäin kotiin hoitamaan lapsia. Mies tienaa paremmin joten hän jatkaa duunissa josta myös pitää hirmuisesti.
Kiireinen ja hermostunut arki loppui. Nyt olemme lasten kanssa rauhassa kotosalla, käydään kerhoissa tapaamassa muita lapsia ja miestä odottaa lämmin ruoka kotona. Kaikilla on mukavaa ja kaikki ovat pirteämpiä.
Menen töihin sitten kun sen aika on. Joskus tulevaisuudessa. Rahaa on sen verran että laskut saamme maksettua ja ruokaa kaappiin. Etelän matkoja ei tehdä mutta eipä niitä kaivatakaan. Tämä toimii meillä. Jossain muussa perheessä ei tällainen järjestely ehkä toimisi millään.
pyysi harkitsemaan kotiin jäämistä sen jälkeen, kun kuopus täyttää kolme.
Kyse ei ole siitä, ettenkö uskaltaisi hakea töitä, vaan arvovalinnasta ja siitä, uskallanko/haluanko jäädä riippuvaiseksi miehestä. Haluaisin itse olla pitkään kotona, koska alani on pätkää ja puuskaa ja palkat pienet. Toinen vaihtoehto on vaihtaa alaa.
Mielestäni perhe on sellainen yksikkö, jossa väkisinkin on eri roolit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei ole päivääkään työkokemusta, ainoastaan pian yli nelivuotinen kotiäitiura voidaan katsoa " työkokemukseksi" ...Tottakai työnhaku joskus tulevaisuudessa pelottaa tai onnistunko löytämään minulle sopivan koulutuksen ja suorittamaan sen loppuun kunnialla...kun kärsin oppimisvaikeuksista. En ole sosiaalisestikaan kovin luonteva ihminen, todella ujo. Mitkä ovat siis mahdollisuuteni? Haluaisin vain tietää...
siitä, että melkein kaikille vaihtoehdot tuntuvat olevan, joko että molemmat ovat töissä ja hirveässä oravanpyörässä tai että äiti on vain kotona. Todellista tasa-arvoa on se, että myös miehen elämä muuttuu lasten myötä - siis että myös hän sekä luopuu jostain että tietenkin saa uusia asioita elämäänsä.
Meillä minä teen 6-tuntista työpäivää ja mies puolestaan on valinnut työn (on mm. kieltäytynyt ylennyksisttä tämän takia) jossa on mahdollisimman vähän matkustelua ja ylitöitä. Näin voimme molemmat olla mahdollisimman paljon kotona lasten kanssa ja elää sellaista elämää kuin haluamme niin nyt kuin 10 vuodenkin päästä kun lapset eivät enää riitä kummankaan elämän sisällöksi.
21
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos mies ei halua jäädä kotiin niin miksi pakottaa? Ei kaikki naisekaan halua jäädä kotiin, eikä heitäkään kukaan siihen pakota.
Meillä minä olen kotona ja mies töissä. Mies on vaihtanut työtehtävää perhekoon kasvaessa, koska työmatkat ja epäsäännöllinen työ ei sopinut perheellemme.
Tämä on sitä, mitä me elämältämme tällä hetkellä haluamme.
Ja olemme onnellisia.
Vierailija:
siitä, että melkein kaikille vaihtoehdot tuntuvat olevan, joko että molemmat ovat töissä ja hirveässä oravanpyörässä tai että äiti on vain kotona. Todellista tasa-arvoa on se, että myös miehen elämä muuttuu lasten myötä - siis että myös hän sekä luopuu jostain että tietenkin saa uusia asioita elämäänsä.Meillä minä teen 6-tuntista työpäivää ja mies puolestaan on valinnut työn (on mm. kieltäytynyt ylennyksisttä tämän takia) jossa on mahdollisimman vähän matkustelua ja ylitöitä. Näin voimme molemmat olla mahdollisimman paljon kotona lasten kanssa ja elää sellaista elämää kuin haluamme niin nyt kuin 10 vuodenkin päästä kun lapset eivät enää riitä kummankaan elämän sisällöksi.
21
Vierailija:
ei ole päivääkään työkokemusta, ainoastaan pian yli nelivuotinen kotiäitiura voidaan katsoa " työkokemukseksi" ...Tottakai työnhaku joskus tulevaisuudessa pelottaa tai onnistunko löytämään minulle sopivan koulutuksen ja suorittamaan sen loppuun kunnialla...kun kärsin oppimisvaikeuksista. En ole sosiaalisestikaan kovin luonteva ihminen, todella ujo. Mitkä ovat siis mahdollisuuteni? Haluaisin vain tietää...
Ihmisillä ei ole ennakkoasenteita koulutuksesi takia. Siten saat töitä siivoajana ja kaupan kassana.
Tällä hetkellä on menossa noste-hanke, joka kouluttaa täysin kouluttamattomia ilmaiseksi. Se on sitten eri asia, miten pitkään tämä järjestelmä on.
Monet työpaikat kouluttavat suoraan. Esimerkiksi Helsingissä bussilipun tarkastajat ja bussikuskit koulutetaan palkallisena.
Työkkärissä on paljon hyviä kursseja kouluttamattomille ihmisille.
Oikeastaan siis täysin kouluttamaton on tällä hetkellä työmarkkinoilla paremmassa asemassa kuin koulutettu henkilö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
melba:
Suosittelisin kyllä jokaiselle naiselle, joka perheen " yhteisestä päätöksestä" jää kotiin niin sanomaan miehelle, että hälle kerätään sitten vaikka hoitovapaiden jälkeen tuo 13464 euroa syrjään omaa rahaa. Sehän voidaan laittaa vaikka eläkevakuutukseen, rahastoihin tai miksei vaikka korkeakorkoiselle tilille. Jos tuo summa säästetään äidille vaikka 10 vuodessa, niin se tekee 112 euroa kuussa!Älkää naiset suostuko siihen, että teiltä viedään tuommoinen summa vain siksi, että olette naisia ja pienempituloisia ja jäätte sen takia kotiin hoitamaan perheen yhteisiä lapsia!
Meidän perheemme budjetista ei revitä 112 euroa kuussa eläkevakuutukseen, ikävä kyllä. Ei ainakaan vielä vähään aikaan. (Tosin sitten olisi kyseessä esim. rahasto tms, koska eläkevakuutukset ovat mielestäni taloudellisesti melko kyseenalaisia.)
Minä olen joskus laskenut miehelleni, että mitä esim. kahden viimeisen lapsen taloudelliset vaikutukset minun tuloihini olivat. Summa oli 20-30 tuhannen euron luokkaa. Kyseessä siis ns. " menetetyt tulot" , enkä huomioinut tuossa eläkekertymää. Kuopuksen kanssa olin kotona vajaa kolme vuotta, häntä edellisen lapsen kanssa pari kuukautta yli vuoden.
Mutta toisaalta: minä (oikeasti ;-)...) halusin itse olla kotona. Mies olisi halunnut minun palaavan töihin lapsen ollessa vuoden. Itse päätin jäädä kotiin, koska en halunnut taasen yhtä vuoden ikäistä viedä hoitoon. Enkä ratkaisuani kyllä katunut. Pienen lapsen ensimmäiset kolme vuotta on (ja oli) tosi lyhyt aika ja nautin kotona olosta. Töissä olen ehtinyt jo olla ja ehdin vieläkin. Meillä siis ei ollut kyseessä " perheen yhteinen päätös" , vaan minun päätökseni. Minä olisin joka kerta äitiysloman päätyttyä halunnut jäädä kotiin :), mutta tähän viimeiseen lapseeni asti palasin aina kiltisti töihin vuoden kohdalla, kun mieskin sitä kannatti. Mutta tällä kertaa päätin, että nyt minä _saan_ nauttia lapsestani. Ja isompienkin lasten seurasta. Ja nautin myös :).
Vierailija:
Vierailija:Ja jos sanon, että meillä lapset ovat tärkeämpiä kuin ura, niin miten ihmeessä sen voi kääntää toisten arvosteluksi? Hohhoijaa tätä palstaa.
että toisilla meistä on myös ammatillista kunnianhimoa ja halutaan pitää ammattitaitoa yllä, jopa niillä kilpailuilla aloilla, joissa ei ole mahdollista olla muutamaa vuotta pois ja palata kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Mitkä ovat tällaisia aloja? Minun koulutetussa tuttavapiirissäni aika moni ikäiseni (vajaa 40) äiti on jäänyt kotiin muutamaksi vuodeksi. Hyvin ovat paluunsa sujuneet eivätkä ole jääneet kelkasta. Joten olemme pohtineet, mitkä ovat ne alat, joissa oikeasti ei voi olla muutamaa vuotta pois?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[/quote]
Mitkä ovat tällaisia aloja? Minun koulutetussa tuttavapiirissäni aika moni ikäiseni (vajaa 40) äiti on jäänyt kotiin muutamaksi vuodeksi. Hyvin ovat paluunsa sujuneet eivätkä ole jääneet kelkasta. Joten olemme pohtineet, mitkä ovat ne alat, joissa oikeasti ei voi olla muutamaa vuotta pois?
[/quote]
it ala..
Joko nyt ymmärrätte, te jotka olette " meidän perheen" yhteisellä päätöksellä kotiin jääneet? Hyökkäätte aggressiivisesti niitä vastaan, jotka yrittävät teitä neuvoa ja avata silmiänne..?
Ja jos kyse olisi oikeasta " meidän perheen" yhteisestä päätöksestä, se isä voisi ihan hyvin jäädä kotiin samaksi ajaksi kuin äitikin. Siis kannatan sitä, että vapaat jaetaan 50-50. Se on ainoa oikeudenmukainen ratkaisu.
Täällä jotkut äitsykät kovasti perustelevet sitä, miten oma ura ei kärsi kotonaolosta. Voi hyssykät, luuletteko te, että ihan oikeasti kovin monen miehenkään ura _oikeasti_ siitä kärsisi, jos isä olisi muutaman kuukauden kotona? Aika harvassa ovat sellaiset uratykit. Nyt kerron salaisuuden: isit eivät halua olla kotona!
Jakakaa vastuu. Tarjotkaa lapsillenne kaksi vanhempaa. Älkää ottako mieheltä vastuuta pois; se maksaa itsensä myöhemmin takaisin.
Ja jos välttämättä jäätte kotiin, vaatikaa, vaatikaa se melban laskema 112 euroa tilillenne kuukaudessa. Vanhuuden varalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta sitä tulojen menetystä ei tarvitse laskea, jos perheellä on yhteiset tulot. Tällöin tulojen menetyksestä vastaa kuitenkin molemmat. Jos tulojen menetys tapahtuu niin, että äiti ostaa hoitovapaalla saamillaan rahoillaan ruuat ja isä pistää rahansa laajakulmatelevisioon ja rahastoihin, niin sitten kyllä minustakin pitäisi ottaa se tulonmenetys huomioon!
Mitä tuohon 112 euroon (joka oli siis 2v asti kotona hoidetusta kahdesta lapsesta) tulee, niin sehän oli tarkoitus kerätä 10 vuoden aikana jossain vaiheessa elämää. Enpä usko, että tuommoista summaa monestakaan perheestä löytyy silloin kun ollaan hoitovapaalla, mutta sitten kun äiti palaa töihin, niin olisi minusta reilua, että se laitettaisiin äidin tilille syrjään ja jopa niin, että esim. avioero ei siihen vaikuttaisi.
että hoitaa yli 3v. lasta kotona. äiti ei ole vanhempain lomalla, eikä kotihoidon tuella. pieni palkkaset naiset valitsevat kotiäitiyden. näin se on yleisesti. en varmasti olisi kotona, jos saisin 2500 ekeä kuussa palkkaa. eri asia on olla muutama vuosi pois työelämästä.
Vierailija:
Mitkä ovat tällaisia aloja? Minun koulutetussa tuttavapiirissäni aika moni ikäiseni (vajaa 40) äiti on jäänyt kotiin muutamaksi vuodeksi. Hyvin ovat paluunsa sujuneet eivätkä ole jääneet kelkasta. Joten olemme pohtineet, mitkä ovat ne alat, joissa oikeasti ei voi olla muutamaa vuotta pois?
it ala..
Hmm, vai it-ala. Minä olin juuri hoitovapaalla 3 vuotta it-alalta. Palasin takaisin ja vaikka nyt oli tullut uutta porukkaa, uusia työkaluja sun muita, olin 3 viikon töissä olon jälkeen sujuvasti töissä kiinni. Perustyö kun ei ollut muuttunut sen kummemmin. Samoin pari tuttua it-alalla olijaa on palannut 3, 4 ja 5 vuoden hoitovapaan jälkeen takaisin, ihan suhteellisen sujuvasti.
Oli sitten koodari, projektipäällikkö, tuotepäällikkö, osastopäällikkö tms, ei se perustyö kerkeä niin hurjasti muuttumaan. Toki muutosta tapahtuu jo vuodessa, joten siksipä perehdytys on tarpeen. Mutta se olisi tarpeen jo vuoden jälkeen.
Eivät minun aivoni olleet kolmea vuotta narikassa. Seurasin omaa sektoriani, luin alani materiaalia, olin mukana postituslistoilla jne.
melba:
Edellisellä ihan hyviä näkökulmia, mutta entäs jos míehesi eroaa vaikka sinusta 50-vuotiaana ja sitten kuolee. Et saa mitään hänen eläkkeestään, mutta oma eläkkeesi on vähentynyt lapsen kanssa kotona oltujen vuosien aikana.Ne summat saattavat tuntua pieniltä, mutta oikeasti on kyse aika suurista rahoista.
Otetaan esimerkkiperhe. Perheessä isä + äiti + 2 lasta. Äiti hoitanut molempia lapsia kotona ensin äitiys- ja vanhempainvapaalla ja sitten hoitovapaalla 2-vuotiaaksi asti. Äidin palkkatulot kuussa olisivat 2000 euroa.
Äidin eläkkeen kertymä vähenee yhdestä lapsesta noin 33 euroa kuussa ja toisesta sen samat 33 euroa.
Käytännössä siis tarkoittaa " vain" 66 euroa, mutta kun otetaan huomioon, että ihmiset jää eläkkeelle 63-vuotiaana ja naiset elää 80-vuotiaiksi, niin se 66 euroa pitää kertoa 12 että tule vuosi täyteen ja 17 vuodella, että tulee koko tappio osaksi. Tämä tekee tässä keskivertoperheessä äidin eläkettä 13464 euroa vähemmän!
Suosittelisin kyllä jokaiselle naiselle, joka perheen " yhteisestä päätöksestä" jää kotiin niin sanomaan miehelle, että hälle kerätään sitten vaikka hoitovapaiden jälkeen tuo 13464 euroa syrjään omaa rahaa. Sehän voidaan laittaa vaikka eläkevakuutukseen, rahastoihin tai miksei vaikka korkeakorkoiselle tilille. Jos tuo summa säästetään äidille vaikka 10 vuodessa, niin se tekee 112 euroa kuussa!
Älkää naiset suostuko siihen, että teiltä viedään tuommoinen summa vain siksi, että olette naisia ja pienempituloisia ja jäätte sen takia kotiin hoitamaan perheen yhteisiä lapsia!
Onko nuo summat laskettu sen mukaan, että kotihoidontuestakin kertyy nykyjään eläkettä vai onko vanha laskelma?
Olin ehtinyt tehdä 15 vuoden uran, ennen kuin löysin miehen, joka suostui tekemään kanssani lapsia (heh, minun piireissäni miehet ovat sitoutumis/lapsikammoisia). Kaksi lasta peräkkäin - sitten tuli ero. Olin kotona.
Tilanne meni niin huonoksi, että minun oli sanouduttava jopa irti työpaikastani (en paljasta mikä syy, mutta pakottava). Sinne meni ura - olin vielä arvostettu paikassani. Neljän vuoden poissaolon jälkeen palkkakin oli noussut 3500 euroon.
Jep, minä, yliopistofemmari, halusin jäädä kotiin. Lapset hurmasivat. Mutta kahden lapsen kanssa kotona oleminen - nyt vielä yh:na - ei ole mitenkään ihan helppoa, ainakin minunlaiselleni täydellisyydentavoittelijalle, joka leikkii, touhuaa, tekee ruuat, keksii askarteluhetkiä, nukuttaa viereensä jne.
Siis se siitä kotona olemisen " helppoudesta" . Kuten kaikki äidit tietävät, lasten kanssa joutuu koko ajan tekemisiin omien primitiivitunteidensa kanssa - ja joskus iltaisin on henkisestikin aivan poikki.
Mutta, niin. Olen tosiaan huolissani eläketurvasta. Kirjoittelen sivutöikseni, minulla on niukka YEL-vakuutus, mutta sillä ei pötkitä pitkälle.
Tasa-arvosta olen sitä mieltä, että puhe sukupuolista kulttuurisina rakenteina on puppua. Paljon on toki väärää ja löysää stereotypiaa välissä - niistä pitäisi päästä eroon (miksi muuten sitten venytämme lastemme kasvatuksessa eroja entisestäänkin ja puemme pilttimme joko punaiseen tai siniseen) - mutta pohjimmiltaan olemme erilaiset. Mies ja nainen OVAT erilaisia.
Kyllä, mies ei välitä SAMALLA MOODILLA lapsistaan (rakastaa toki, mutta eri tavoin) kuin nainen. Mies ei välttämättä välitä lapsistaan ollenkaan (kuten omassa tapauksessani). Isäni oli samanlainen sarjamonogaami, neljä avioliittoa ja jokaisesta lapsia. Minä olen kolmannesta - eikä tavannut lapsiaan eron jälkeen ikinä. Isäni - kuten myös ex-mieheni - tekivät uraa. He halusivat sitä yli kaiken, ja aikuista ihmistä on vähän paha käskeä kotiin. Minä käskin ja patistin - tässä tulos. Olen yksin.
Onko yllätys, naiset, että miehet ovatkin miehiä? Minulle oli. Minä onneton kun luulin, että miehetkin ovat muuttuneet yhtä paljon, yhtä tasa-arvotietoisiksi kuin naisetkin. Mutta he eivät ole. Kuka hullu nyt luopuisi saavutetuista eduista?
Sitten tajusin, erään hirveän elämänkokemuksen satuttua kohdalleni (syöpä), miten asiat ovat.
Olemme tasa-arvokehityksessämme lähteneet totaalisen väärään suuntaan (katsokaa nykyisiä avioerotilastoja, minä olen esimerkiksi eronnut vanhempi jo kolmannessa polvessa!)... Meidän olisi pitänyt luoda paitsi toki mahdollisuuksien myös ENNEN MUUTA ARVOSTUSTEN tasa-arvoa. Miksi naisen on niin käsittämättömän vaikea saada arvostusta ominaislaadulleen?? Juuri siksi äitiyttä halveksitaan (olen nähnyt lähiesimerkkejä, joissa lapset ovat äidille pelkkä taakka, jotakin, josta halutaan äkkiä eroon...), juuri siksi yk:nnan kannalta äärimmäisen tärkeät hoiva-ammatit (lähihoitaja, vanhustenhoitaja, sairaanhoitaja, lastenhoitaja jne.) ovat niin surkeasti palkattuja! Minkä ihmeen tähden raksaäijä tai paperikonetta hoiteleva ukko saa nelinkertaisesti sen mitä sairaanhoitaja? Koska kulttuurimme on rakentunut MASKULIINISTEN ARVOJEN pohjalle.
No, tätä tietenkään muuteta jäämällä ruikuttamaan kotiin, mutta joidenkin pätevien, syvältä asioita ymmärtävien naisten tulisi johtaa uudenlaista arvovallankumousta, jossa feminiinisia arvoja aletaan tosissaan arvostaa.
Toisenlainen ääni kellossa on sillä ehtoopuolen miesvaikuttajalla, joka makaa HYKS:in vuodeosastolla ja jonka alusastian väsymätön yökkö vaihtaa pikkuyön tunteina, pitelee kättä otsalla. Mutta siinä vaiheessa miehellä ei enää valtaa olekaan...
Vierailija:
Vai, että naisen ura ja toimeentulo uhrataan? :)
Rakastava vanhempi on valmis vaikka uhraamaan HENKENSÄ lapsensa eteen.. miksei sitten muutamaa vuotta aikaansa lapsensa kotona hoitamiseen?
Juu ei perheen onni ole yksin naisen huoli ja tehtävä :)
Mieheni hoitaa kyllä lastamme silloin, kun ei ole työssä HANKKIMASSA PERHEELLENSÄ ELATUSTA.
PERHEEN onni koostuu aika monesta tekijästä ja miehellä ja naisella on molemmilla siinä oma tehtävänsä. Molemmat voi ARVOSTAA toisensa panosta. Tehtävät molemmilla vain on erilaiset.