Lue keskustelun säännöt.
Naiset käykää töissä!
22.01.2007 |
Toisen ketjun innoittamana; älkää jääkö kotiin ja pistäkö päätä pensaaseen siinä vaiheessa, kun olisi aika hakea töitä. Töihin meno ja työn hakeminen pelottaa sitä enemmän mitä useampia kotivuosia on takana. Tästä huolimatta pitäisi rohkaistua edes hakemaan töitä. Mitä hankalampi alalle on työllistyä, sitä vähemmän kannattaa olla pitkään kotona.
Oma ammatti ja työ on jokaisen ihmisen paras onnellisuusvakuutus. Parisuhde voi paremmin, kun voidaan olla tasaveroisesti yhdessä rakkauden vuoksi eikä siksi, että toinen ei tulisi taloudellisesti toimeen ilman toista.
Äitiyden ja työn yhdistäminen vaatii luovuutta, mutta se kannattaa. Lasten ollessa pieniä voi käyttää hyväkseen esimerkiksi mahdollisuutta osa-aikatyöhön.
Kannustakaa erityisesti tyttölapsianne satsaamaan koulutukseen ja mielekkään työn löytämiseen.
Kommentit (120)
Ja elettävä sitä vaan on senkin jälkeen kun lapset lentävät pesästä...
Ja mies ei ole välttämättä viimeisinä vuosina naista elättämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tämä aina niin järkevältä tunnu. Kyllä kotiäitiyskin voi olla ura, elämäntehtävä. Ei elämän mielekkyden tarvi olla riippuvaine kodin ulkopuolisesta palkkatyöstä.
Toistaiseksi ei Suomessakaan juuri mitään. Naiset opiskelevat ja miehet johtavat.
Tappio kumuloituu vielä kaikkien eläkevuosien aikana. Esim. 600 e vähemmän * 12 * 30 vuotta...
eli menisin mielelläni jos töitä olisi tällaiselle tyhmeliinille....
olen aloittanut 3 eri koulutusta ja lukenut kursseja yliopistossakin, mutta ei vaan ole lukemiset minua varten, eikä siihen ole nyt varaakaan :(
siispä olen kotona tukien varassa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tai jos yhtään tykkäät hoitamisesta, niin yritä jaksaa opiskella lähihoitajaksi. Saisit Hgissä vanhustenhoidossa esim. melko varmasti oppisopimuspaikan, ts. työn ohella opiskellen.
mielekkäällä työllä. Ala kannattaa myös ennakkoluulottomasti valita sillä silmällä, että työllistyy...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen ollut nyt kotona ja haen töitä. Mutta ihan hirvee paniikki iski kun soitettiin haastatteluun. Voinko mä, entä jos, mitä sit ku, ....
Toisaalta pelkää ettei saa töitä ja toisaalta pelkää arkea jos lähtee töihin.
Osa-aikaisuutta pitäis kyllä helpottaa.
Vierailija:
10 vuotta vaikuttaa eläkkeeseen valtavasti!
Tappio kumuloituu vielä kaikkien eläkevuosien aikana. Esim. 600 e vähemmän * 12 * 30 vuotta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Oma ammatti ja työ on jokaisen ihmisen paras onnellisuusvakuutus. Parisuhde voi paremmin, kun voidaan olla tasaveroisesti yhdessä rakkauden vuoksi eikä siksi, että toinen ei tulisi taloudellisesti toimeen ilman toista.
Höpö löpö. Meillä parisuhde ja perhe voi parhaiten silloin kun toinen vanhemmista on kotona. Toinen voi keskittyä rauhassa töihinsä (ei sairaiden lasten hoitoa tms pahimpaan kiireaikaan tms) ja kotikin pysyy kunnossa. Lapsille on enemmän aikaa, kun yhteinen aika illasta ei mene kotitöihin jne.
Nyt olemme molemmat töissä ja melkoinen oravanpyörä tämä minusta on. Molemmilla ns " asiantuntijatyö" , työmatkoja jne. Eikä tämä toimi.
Rakkauden vuoksi me olimme yhdessä silloinkin kun minä olin kotona. Ei se siitä mihinkään katoa.
Ei työ ole se ainoa autuaaksi tekevä asia. Eikä perhe voi parhaiten kun molemmat raatavat töissä, yrittävät pyörittää arkea jne. Koko minun lähiympäristöni on täynnä puoli-burnoutista kärsiviä äitejä ja isejä, jotka pyörittävät samaan aikaan vaativaa työtä, pieniä lapsia jne. Ja uupuvat. Kun ei normaalipalkka kuitenkaan riitä esim. siivoojan tms. palkkaamisen, kun pitää asuakin (pääkaupunkiseudulla).
Viisi vuotta yliopistoa takana, " takuuvarma ammatti" , " takuuvarman hyvät tulot" ja " takuuvarmasti mielenkiintoinen työ" . Katinkontit. Jos asuu jossain muualla kuin pääkaupunkiseudulla saa nauttia pätkätöistä ja noin 1500 e pienemmästä kk-palkasta kuin pääkaupunkiseutulaiset kollegat. Asumiskustannusten ero ei palkkaeroa selitä sillä keskisuuressa kaupungissa joutuu myös maksamaan asumisesta.
Koin todella turhauttavaksi sen, että joko muutamme koko perhe pois nykyisestä asuinkaupungistamme, jossa viihdymme tai minä jatkan vakitöiden metsästämistä. Työhakemuksia tulee tehtyä liukuhihnalta, valitettavasti meitä on aina noin 100 samassa puuhassa.
Jättäydyin pois töistä, koska haluan miettiä tulevaisuuteni uusiksi. Olen miettinyt, menisinkö ammattikouluun tai koittaisinko päästä oppisopimuksella opiskelemaan esimerkiksi sähköalaa. En kaipaa työhöni juuri nyt sen kummempaa sisältöä. Haluan vakituisen työn ja oman palkan.
Miestä ei pätkätyöni tunnu haittaavan. Joka kerta lohduttaa, että ethän ole ollut yhtään päivää vielä työttömänä (valmistunut 1999). " Ja jos jäät tyttömäksi, pärjätään me mun palkalla." En olekaan ollut työttömänä, mutta en ole myöskään ollut yhdessäkään työpaikassa sillä asenteella, että annan tälle firmalle itseni 100 prosenttisesti ja vähän yli seuraavat viisi vuotta. Pätkät ovat olleet 6kk-24 kk. Haluan sitoutua ja haluan, että minuun työntekijänä sitoudutaan. Haluan olla hakematta töitä pari vuotta.
Kotona on ihanaa. Töitä riittää ja työsuhde on jatkuva. Palkka perseestä, mutta minkäs teet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun olen kotona. Ei ole kaikki ajatukset töissä. Miehellekin helpotusta, kun voi käydä töissä ilman huolta lasten hoitoon viemisistä ja hakemisista. Olemme suorastaan onnellinen perhe nykyään. Ei kannata mennä töihin jos lapset pieniä ja viihtyy kotona, mies tai nainen. Ei kotia ja lapsia voi hoitaa hyvin, jos kumpikin töissä.
Minulla ihan sama juttu! Peruskoulun olen käynyt ja useat koulut sen jälkeen ovat keskeytyneet. En ole koskaan ollut koulussa erityisen hyvä joten sitä motivaatiota vaikea pieraista ihan tyhjästä. Kotiäitiys oli minulle todellinen vaihtoehto siis että sain tuntea olevani hyväksytty edes jossain mutta näköjään kotiäitiys onkin yleisesti halveksuttu juttu...Tällä uralla siis henkisesti joutuu kohtaamaan monenlaista painetta.
t: toinen " tyhmeliini"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mies työtön. Molemmat ollaan korkeasti koulutettuja, mutta ala vaikeasti työllistävä. Emme ole koskaan olleet onnellisempia, nyt on aikaa lapsille, puolisolle ja itselle. Kaikki on helposti järjesteltävissä. Olisipa aina näin!
Minusta lasten kanssa on kiva olla ja on ihanaa nähdä heidän kehityksensä. Kyse ei ole siitä, että perhe ja työ olisi vaikea yhdistää. Kyse on siitä, että omat mussukat ovat maailman parhaita heppuja ja heidän kehityksensä on kivaa nähdä.
hienon ajatuksen, että " koko perhe voi paremmin kun toinen vanhemmsita on kotona" . Mutta kas, käytännössä se kuitenkin on aina ja koko ajan se nainen joka on kotona lasten syntymästä hamaan tulevaisuuten asti. Eikö olisi kaikkien kannalta parempi ratkaisu, että mies olisi esim. lasten välissä hoitovapaalla ja vaimo kävisi hankkimassa työkokemusta niin, että voisi sitten olla muutaman vuoden työttömänäkin ilman että putoaa kokonaan työmarkkinoilta? Miksi se on aina naisen ura ja toimeentulo joka uhrataan? Juu, tiedän että yleensä miehellä on parempi palkka, mutta jos asiaa suunnittelee pitkän päälle rahassakin luultavasti vottaa, jos molemmilla säilyy ammattitaito ja uramahdollisuus sen sijaan että nainen jää ties kuinka pitkäksi aikaa miehen elätettäväksi.
Olen samaa mieltä ap:n kanssa: käykää naiset töissä ja vaatikaa miehiltänne suurempaa panosta lasten hoidossa. Ei perheen onni ole vain naisen huoli ja tehtävä!
Et voi olla pois töistä, ettet syrjäydy täysin työmarkkinoilta, mutta toisaalta töissäkäydessä on burn outin partaalla. Itse olen alalla, jossa palkka on hyvä ja työ vakituinen, mutta työ taas on tosi stressaavaa ja vakituisuudesta huolimatta jatkuva uhkailu niskassa. (pörssiyhtiö) Mä haaveilen jostain turvallisesta työstä, joka loppuu, kun kello on neljä ja saisin elämäni takaisin. Pienemmälläkin rahalla pärjää, kun olisi henkisiä voimavaroja hiukan panostaa tuohon taloudenhoitoon vapaa-ajalla. Esimerkiksi voisin mainiosti olla tehtaassa linjalla töissä, vaikka epävarmojahan ne työsuhteet sielläkin on nykyään.
t: akateeminen it-alalta
Vierailija:
Oma ammatti ja työ on jokaisen ihmisen paras onnellisuusvakuutus. Parisuhde voi paremmin, kun voidaan olla tasaveroisesti yhdessä rakkauden vuoksi eikä siksi, että toinen ei tulisi taloudellisesti toimeen ilman toista.
Olen ollut lapsen kanssa kotona nyt kohta vuoden äitiysloman loppumisen jälkeen ja miehen kanssa on päätetty, että olen kotona edelleen niin kauan, kuin se vain on mahdollista. Meidän tapauksessamme se on mahdollista tämän vuoden loppuun. Minä ja mieheni pidämme tärkeänä sitä, että tyttäremme saa olla kotona äitinsä hoivissa niin kauan, kuin se taloudellisesti on mahdollista. Ja me pidämme tätä onnenamme, että olemme sellaisessa asemassa, että tämä onnistuu, koska tiedän, että moni joutuu mennä töihin heti äitiysloman jälkeen taloudellisista syistä. En olisi hennonnut jättää lastani niin pienenä vielä toisen hoitoon.
Minun ammattini on tällä hetkellä kotiäitiys ja olen kyllä miljoona kertaa onnellisempi, kuin missään aikaisemmista töistäni. Päivät on täynnä touhua. Lapsen kanssa ulkoilen ja leikin. Luen ja lauletaan yhdessä. Silloin, kun hän on päiväunilla teen omia juttujani. esim. leivon leivän itse. Ompelen vaatteita meille kaikille. Mies on iloinen töistä tullessaan, kun ruka on valmiina ja koti puhdas. Siis haloo eihän kotonakaan tarvitse olla jouten! Tekemistä kyllä keksii.
Ja siitä, että mies ja nainen ei muka ole tasa-arvoisia, jos vain toinen käy töissä: Mieheni arvostaa sitä mitä teen kotona hänen ja lapsemme eteen. Sen arvoa vain ei mitata rahassa, koska siitä ei makseta palkkaa. Meillä on aina ollut yhteiset rahat ja yhteinen tili olin sitten töissä tai en. Jos tilanne olisi toisinpäin esim. mies joutuisi työttömäksi ja minä olisin töissä niin rahat olisi edelleen yhteiset. Minun ja mieheni välinen suhde voi paremmin, kuin koskaan aikaisemmin, koska meillä on enemmän aikaa toisillemme, kun minä en käy töissä kodin ulkopuolella.
Minulle perheeni on tärkein ja siinä ennenkaikkea AIKA, jonka vietämme yhdessä. Mitä enemmän yhteistä aikaa meillä on sen onnellisempia olemme perheenä. Tottakai toimeentulo tarvitaan, mutta vähälläkin tulee toimeen, kun ei ole niin suuret menot.
Ei minua ole koskaan pelottanut työnhaku/töihinmeno. Olen ollut työelämässä ennen lasten hankkimista. Ja aion mennä töihin heti, kun se on tarpeellista.
Minulle kuitenkin kaikkein tärkeintä on se mitä voin antaa lapselleni! : AIKAANI. Lapseni menee työn ja uran luomisen edelle.
sinulla ilmeisesti kuitenkin on työ, johon palata? Tämä ketju kai tarkoitti alun perin lähinnä naisia, jotka jäävät oikeasti kotiin, ei vain hoitovapaalle, ja siis enemmän tai vähemmän kokonaan luopuvat omasta työurasta perheen hyväksi.
En ole koskaan ymmärtänyt näitä muutaman vuoden hoitovapaalla olleita, jotka nimittävät itseään kotiäidiksi, vaikka ovat kuitenkin palaamassa töihin lapsen täyttäessä 3 vuotta.
T. 21, itsekin äitiys- ja hoitovapaalla yhteensä viisi vuotta ollut äiti, joka aikanaan myös itse päätti että lapset tehdään vasta kun on saanut vakipaikan ja tarpeeksi kokemusta, jotta töihinpaluu onnistuu varmasti
mutta kolmesti olen joutunut sanomaan " ei kiitos" työpaikoille kun lastenhoito ei ole järjestynyt.