Lue keskustelun säännöt.
Naiset käykää töissä!
22.01.2007 |
Toisen ketjun innoittamana; älkää jääkö kotiin ja pistäkö päätä pensaaseen siinä vaiheessa, kun olisi aika hakea töitä. Töihin meno ja työn hakeminen pelottaa sitä enemmän mitä useampia kotivuosia on takana. Tästä huolimatta pitäisi rohkaistua edes hakemaan töitä. Mitä hankalampi alalle on työllistyä, sitä vähemmän kannattaa olla pitkään kotona.
Oma ammatti ja työ on jokaisen ihmisen paras onnellisuusvakuutus. Parisuhde voi paremmin, kun voidaan olla tasaveroisesti yhdessä rakkauden vuoksi eikä siksi, että toinen ei tulisi taloudellisesti toimeen ilman toista.
Äitiyden ja työn yhdistäminen vaatii luovuutta, mutta se kannattaa. Lasten ollessa pieniä voi käyttää hyväkseen esimerkiksi mahdollisuutta osa-aikatyöhön.
Kannustakaa erityisesti tyttölapsianne satsaamaan koulutukseen ja mielekkään työn löytämiseen.
Kommentit (120)
Miehen taas nimenomaan pitää mennä töihin sen vuoksi, että saa sieltä paljon rahaa, jotta elättää perheensä. Kunnon mies.
Onko tämä sitten tasa-arvoista ajattelua??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Ilmeisesti te kouluttamattomat ja yksinkertaiset kotiinjäävät äitsykät ette näe metsää puilta. " Meidän perheen" yhteinen päätös, että mamma jää kotiin: miten ihmeessä se on lähes aina se nainen, kun jää kotiin? Kyse on rakenteellisesta epätasa-arvosta, mammaliinit.
Asia on tiedetty jo kymmeniä vuosia: ihmistä on helpoin hallita silloin, kun hän itse alkaa uskoa hänelle tarjottua päämäärää omaksi valinnakseen (Hayek).
Oh for god' s sake: entäs jos se on " meidän perheen" yhteinen päätös? Vaikka kuinka olisi (epätäydellisen) lähdeviitteen kanssa kerrottuna, että ihmistä on helppo hallita kun xyz, niin eipä se tarkoita sitä, että kotiinjäävä äiti olisi automaattisesti " vallankäytön uhri" .
Mukava lisäys muuten tuo " kouluttamattomat ja yksinkertaiset kotiinjäävät äitsykät" .
Vajosin nyt kyllä argumentaatiosi tasolle, mutta en jaksa vastata tämä asiallisemmin. Enkä ole 51 =), käyn töissä ja olenpa peräti " koulutettu" . Mutta nämä ovat niin ihanan aivopestyjä nämä sinun argumenttisi.
Mielipiteitä on monia, ja mielipiteenvapaus kaikille suotakoon.
Mutta meillä ainakin on parasta näin, että olen nyt kotona. Kaikki nautimme siitä, lapset saavat nauttia äidin huomiosta ja kodin lämmöstä eikä tuo mieskään valita =). Kotona on nyt juuri parasta olla. Yksi lisäsyy on lasten sairastelu; meillä ainakin on sairasteltu tässä kotonaoloaikanani sen verran paljon, että olisin jo joutunut olemaan palkattomilla vapailla sairaita lapsia hoitaessani. Työnantaja ei kauheasti tykkäis...
Vakivirka odottaa, mutten ole mitenkään varma, palaanko koskaan sinne takaisin. Ehkä opiskelen jotain muuta, tai ehkäpä olen kotona vielä lisää, jos saan lisää lapsia. Ehtii sitä töitä painaa sittenkin, kun lapset ovat isompia.
En ole huomannutkaan.
Päinvastoin tämä ketju taitaa olla pelkkää kotiäitien haukkumista...
Vierailija:
Kun äiti käy töissä, mutta viettää kaikki illat ja viikonloput lastensa kanssa, häntä saa arvostella huonoksi äidiksi. Kun mies toimii samoin, hän on hyvä isä.
Siinäpä asennetta siirrettäväksi jälkikasvulle. *HUOH*
Vierailija:
Vierailija:
Vierailija:
Vierailija:
Miksi uhrata toisen " kunnon ura" toisen huomattaavasti vaatimattomamman uran edestä?
Vierailija:Lapset tarvitsevat myös isäänsä, ihan oikeasti. Fiksut miehet ymmärtävät, että lapset ovat pieniä vain kerran. Raha ei tuo takaisin menetettyä aikaa lasten kanssa, miehellekään
Missä on kirjoitettu, etät jos isä luo " uraa" , niin hän ei ole kotona? Minun puolisollani on " ura" (on työpaikkansa " guruja" ) ja hän on kyllä illat + vloput kotona. Lisäksi osallistuu lasten harrastuksiin, käy lasten kanssa melonta- + metsäreissulla jne.
Eivät nuo kaksi asiaa sulje toisiaan pois *huoh*.
Kun äiti käy töissä, mutta viettää kaikki illat ja viikonloput lastensa kanssa, häntä saa arvostella huonoksi äidiksi. Kun mies toimii samoin, hän on hyvä isä.
Siinäpä asennetta siirrettäväksi jälkikasvulle. *HUOH*
Tuota noin, missä minä sanoin että äiti, joka käy töissä, on huono äiti? Meillä käymme molemmat töissä ja olemme illat + vloput pääsääntöisesti kotona, toki meillä on menojakin.
Mieheni on itse asiassa tällä hetkellä _enemmän_ kotona kuin minä, joka siis olen myös töissä. Hän hakee _joka päivä_ lapset hoidosta klo 16:45, minä olen kotona klo 19 (minä vien lapset).
Silloin kun minä olin kotona, oli mies kotona viimeistään klo 18 ja oli päävastuullinen mm. kuopuksen muskarin + isompien harrastusten suhteen.
Meilllä on ns. tasa-arvoinen työnjako kotona. Tai no, tällä hetkellä kyllä niin kovin isän panokseen luottava, kuin olla jo voi ;-).
Miksi noin negatiivinen asenne isyyteen ja parisuhteeseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ovatko kaikki olleet aluperin samaa mieltä asiasta? Miksi? ONko joku muuttanut mieltään ja niin päästy yhteiseen päätökseen? Kuka? Millä perusteella? Hyödyttääkö ratkaisu kaikki osapuolia yhtäpaljon ja jos ei niin miten hyöty jakautuu? Olisiko ollut muita, jonkun kannalta parempia ratkaisuja?
Nythän on yleinen tosiasia, että se yleensä on nainen, joka jää kotiin hoitamaan lapsia. Jos tämä on perheen yhteinen päätös, onko meidän oletettava, että naiset eivät halua edetä urallaan ja että heiltä puuttuu joko äly ja kyky tai kunnianhimo? Tästähän naisia aina syytetään, ettemme me edes pyri mihinkään! Ei siinä mitään, että joidenkin kohdalla näin on, se on ihan ok, mutta emme kai me sentään voi olettaa, että näin on ihan NOIN suuren naisjoukon kohdalla kuin tuo kotiin jäävien äitien osuus antaisi olettaa.
Ja jos on perheen yhtenen päätös, että juuri isä menee töihin ja ansaitsee mahdollisimman paljon rahaa, meidän on myös oletettava, että isä HALUAA tehdä uraa ja ansaita rahaa MUTTEI halua olla kotona perheensa ja lastensa kanssa. onko meidän siis oletettava, että miehet noin pääsääntöisesti ovat testosteronikatkuisia kilpailijoita joita ei juuri vaimo ja lapset kiinnosta?
Samalla meidän on myös oleettava, että ylivoimaisesti suurin osa kotiinjäävän vanhemman perheen miehistä haluaa kotiäitivaimon, jolla ei ole omaa kodin ulkopuolista kunnianhimoa tai ammattia ja että nämä kotiäitityyppiset naiset haluavat sen testosteronimiehen?
Näin siis ihan tilastomatekmatiikan perusteella, jos kerran nämä kaikki ratkaisut ovat juuri sitä, mitä koko perhe haluaa.
EI kai nyt sentään? Älkää viitsikö, ei me tuommoisia stereotypioita olla. Myöntäkää pois vain, että naiset haluavat oman ammatin ja naisillakin on kunnianhimoa, mutta me ei saada sitä toteuttaa. Ja myöntäkää myös että miehet haluaisivat viettää enemmän aikaa kotona ja tehdä vähemmän kilpailevia töitä, mutta heidänkään ei anneta sitä toteuttaa. MYÖNTÄKÄÄ ETTÄ ELÄMÄ _ MEIDÄNKIN ELÄMÄ _ on KOMPROMISSEJA! ja miettikää sitten, että onko juuri se kompromissi mikä meidän perheessä nyt on, se paras, joka antaa eniten kaikille.
Vierailija:
Vierailija:
Vierailija:
Vierailija:
Vierailija:
Miksi uhrata toisen " kunnon ura" toisen huomattaavasti vaatimattomamman uran edestä?
Vierailija:Lapset tarvitsevat myös isäänsä, ihan oikeasti. Fiksut miehet ymmärtävät, että lapset ovat pieniä vain kerran. Raha ei tuo takaisin menetettyä aikaa lasten kanssa, miehellekään
Missä on kirjoitettu, etät jos isä luo " uraa" , niin hän ei ole kotona? Minun puolisollani on " ura" (on työpaikkansa " guruja" ) ja hän on kyllä illat + vloput kotona. Lisäksi osallistuu lasten harrastuksiin, käy lasten kanssa melonta- + metsäreissulla jne.
Eivät nuo kaksi asiaa sulje toisiaan pois *huoh*.
Kun äiti käy töissä, mutta viettää kaikki illat ja viikonloput lastensa kanssa, häntä saa arvostella huonoksi äidiksi. Kun mies toimii samoin, hän on hyvä isä.
Siinäpä asennetta siirrettäväksi jälkikasvulle. *HUOH*
Tuota noin, missä minä sanoin että äiti, joka käy töissä, on huono äiti? Meillä käymme molemmat töissä ja olemme illat + vloput pääsääntöisesti kotona, toki meillä on menojakin.
Mieheni on itse asiassa tällä hetkellä _enemmän_ kotona kuin minä, joka siis olen myös töissä. Hän hakee _joka päivä_ lapset hoidosta klo 16:45, minä olen kotona klo 19 (minä vien lapset).
Silloin kun minä olin kotona, oli mies kotona viimeistään klo 18 ja oli päävastuullinen mm. kuopuksen muskarin + isompien harrastusten suhteen.
Meilllä on ns. tasa-arvoinen työnjako kotona. Tai no, tällä hetkellä kyllä niin kovin isän panokseen luottava, kuin olla jo voi ;-).
Miksi noin negatiivinen asenne isyyteen ja parisuhteeseen?
Kommentoimatta kenenkään tilannetta yksilötasolla olen edelleen sitä mieltä, että on outoa arvostella työssäkäyvää äitiä ja toisaalta kehua samassa tilanteessa olevaa miestä, jotka käyttävät suurin piirtein saman verran aikaa lastensa kanssa. On kovin tavallista tälläkin palstalla nähdä kotiäitien kauhistelevan, kuinka vähän aikaa työssäkäyvät äidit viettävät lastensa kanssa. Standardit tuntuvat olevan kovin erilaiset vanhemman sukupuolesta riippuen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
EI kai nyt sentään? Älkää viitsikö, ei me tuommoisia stereotypioita olla. Myöntäkää pois vain, että naiset haluavat oman ammatin ja naisillakin on kunnianhimoa, mutta me ei saada sitä toteuttaa. Ja myöntäkää myös että miehet haluaisivat viettää enemmän aikaa kotona ja tehdä vähemmän kilpailevia töitä, mutta heidänkään ei anneta sitä toteuttaa. MYÖNTÄKÄÄ ETTÄ ELÄMÄ _ MEIDÄNKIN ELÄMÄ _ on KOMPROMISSEJA! ja miettikää sitten, että onko juuri se kompromissi mikä meidän perheessä nyt on, se paras, joka antaa eniten kaikille.
Jos minä olin tässä huimat kolme vuotta kotona, niin se ei ollut suuren suuri osa minun koko elämääni. Nyt tähän asti olen 40-vuotisesta elämästäni ollut hoitovapaalla yms. yhteensä vajaa 8 vuotta. Eli tulen tekemään töitä seuraavat 25 vuotta ja olen ehtinyt elämästäni 32 vuotta käyttämään muuhun kuin lasten kanssa kotona olemiseen.
Mikä tuossa sinua niin suuresti häiritsee? Olisihan toki kiva, jos mieskin olisi voinut olla kotona esim. tuon 8 vuotta :), mutta ei minun ammattini ja kunnianhimoni nyt 8 vuodesta, joista osa oli 90-luvulla, osa 2000-luvulla jne, mihinkään kadonnut. Viimeisimmän 3 vuoden poissaolon jälkeen palasin töihin, ylenin eikä ammattitaitoni ollut muuttunut miksikään. (Toki fiksuna ihmisenä mm. pidin itseni ajantasalla jne, taatakseni sen, ettei taitoni katoa.)
Elämä tosiaan on kompromisesseja. Mutta niinhän se on aina.
Olet saanut kysymyksiisi jo monta hyvää vastausta, luen niitä.
Mistä muuten päättelet, että työssäkäyviä miehiä ei vaimot ja lapset kiinnosta.
Suurin osa isistäkin on ihan tavallisia duunareita, jotka ehtivät ja haluavat viettää aikaa perheensä kanssa. Itse en edes huolisi lasteni isäksi mitään uraohjusta, jolle ura on perhettä tärkeämpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Kommentoimatta kenenkään tilannetta yksilötasolla olen edelleen sitä mieltä, että on outoa arvostella työssäkäyvää äitiä ja toisaalta kehua samassa tilanteessa olevaa miestä, jotka käyttävät suurin piirtein saman verran aikaa lastensa kanssa. On kovin tavallista tälläkin palstalla nähdä kotiäitien kauhistelevan, kuinka vähän aikaa työssäkäyvät äidit viettävät lastensa kanssa. Standardit tuntuvat olevan kovin erilaiset vanhemman sukupuolesta riippuen.
Työssäkäyvän äidin arvostelun sinä otit tämän keskustelun ulkopuolelta ja tuo miehen kehumisen samaten. Meitä vastasi kaksi ihmistä sinun " mies luo uraa eikä näe perhettä" kommenttiisi, että on mahdollista käydä töissä ja nähdä perhettä.
Jostain syystä sinun ajatuksissa on ok, että sinä (nainen) olet töissä. Ja jostain syystä koska sinä (nainen) olet töissä ja miehesi myös on töissä, niin te näette lapsianne. Mutta jos nainen on kotona ja hänen miehensä on töissä, niin kys. mies (jonka vaimo siis on kotona) ei näe lapsiansa?
Mielenkiintoinen ajatusmalli. Siksi kysyin, mistä noin negatiivinen asenne.
Mies voi olla töissä, nainen kotona ja siltikin mies voi nähdä perhettänsä. Yhtä paljon kuin jos nainenkin olisi töissä. Tai mies voi olla kotona ja nainen töissä, ja siltikin nainen näkee perhettään.
Miksi sinun yhtälössäsi töissäkäyvä isä = isä, joka ei osallistu? Sitä tässä ihmettelin. Kukaan tässä keskustelussa ei ole tehnyt normaalista, osallistuvasta isästä sankaria, tai työssäkäyvästä äidistä rosvoa. Se tuli sinun päästäsi. Sitä vastoin sinä olet tehnyt kotiin jäävästä äidistä, mitenkäs se menikään, kouluttamatton, yksinkertaisen äitsykän. Jolla on testosteronia uhkuva mies, joka ei ole ikinä kotona.
Stereotypioitako, ei suinkaan.
Et näemmä ymmärrä sitä, että SINÄ et sanele sitä, mistä ihminen todellisen tyydytyksensä saa. Sinä sanojesi mukaan saat tyydytyksen siitä, että teet jotain missä olet hyvä ja saat jotain aikaan, hyvä niin. (Ilmeisesti et pidä itseäsi hyvänä ja aikaansaavana vanhempana?)
Minulla on akateeminen tutkinto, olisin hyvä ammatissani, mutta totuus on, että olen mieluummin lasteni kanssa kotona. Olen erittäin onnellisessa taloudellisessa asemassa, joten jos en halua, minun ei tarvitse olla päivääkään palkkatyössä elämäni aikana. Joten älä hyvä ihminen tule aukomaan päätäsi, että minä en muka saisi elämässäni todellista tyydytystä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä naisten olisi tosi tärkeä ajatella elämäänsä n. 30 vuotta eteenpäin. Silloin moni meistä on leski tai eronnut ja lapset ovat lähteneet maailmalle. Jos nyt on n. 30 vuotias, niin 30 vuoden päästä on edessä siirtyminen eläkkeelle. Ja niin se vain on, että ne valinnat mitä teet tänään, vaikuttaa aikaan 30 vuoden päästä.
Moni tänne palstalle kirjoittavista naisista kertoo inhoavansa anoppiaan, eikä halua nähdä anoppiaan kuin mahdollisimman harvoin. Mitäs jos itse olet se anoppi 30 vuoden päästä, jota miniä inhoaa etkä saa apua vanhuksena? Mitäs jos kaikki lapsesi muuttavat maailmalle, Australiaan ja Brasiliaan vaikkapa? Kuka huolehtii sinusta? Mieti itse kuinka paljon uhraat aikaasi ja energiaasi omista vanhemmistasi huolehtimiseen? Sama todennäköisesti odottaa myös sinua. Lapset ovat lainaa vaan, niin sanoi äitini. Heihin ei voi turvata, vaan itse pitää elämä rakentaa sellaiseksi, että vanhana ei tarvitse syytellä lapsia siitä, että " annoin teille parhaat vuoteni, mitään en saanut palkaksi" . Siksi jokaisen pitää huolehtia siitä, että vanhana on tarpeeksi rahaa elää itsekseen.
Miehesi voi kuolla, vammautua, haluta eron sinusta tai sairastua vakavasti. Pitäkää huoli siitä, että varaudutte mahdollisimman hyvin siihen tilanteeseen, että teitä on vain toinen jäljellä. Se tilanne kuitenkin koittaa lähes jokaisessa avioliitossa. Vain harvat ovat niin onnekkaita, että saavat lähteä yhdessä. Kansaneläkkeellä ei paljon juhlita, hädin tuskin maksetaan vuokra. Lääkkeet ja kaikki palvelut, kuten siivous, hieronta ym., maksavat todella paljon. Joten jos olet töissä, pidä huoli siitä, että sinulla on tarpeeksi varoja vanhuuden varalle. Jos taas olet työelämän ulkopuolella, niin pidä vielä tarkemmin huoli siitä, että sinulla on tarpeeksi varoja vanhuuden varalle.
Kun on 20-30v. ei tee juuri mieli miettiä tulevaisuutta 30-40 v. päähän, mutta usko pois, sekin aika tulee.
työssäkäyvän äidin arvostelu ei tullut tämän keskustelun ulkopuolelta, vaan tässä on yksi jos toinenkin kotiäiti perustellut tyytyväisyyttään sillä, että tekee ainakin oikein lasten kannalta. Lapset ovat tärkeämpiä kuin ura. HEIDÄN mielestään ei siis olisi ollut oikein mennä töihin. Se ON työssäkäyvien äitien arvostelua.
Tämä kirjoittaja korostaa sitä, ettäon mahdollista että uraa tekevä mies näkee lapsiaan ja voi viettää heidän kanssaan paljonkin aikaansa. Jotain syystä tässä keskustelussa on kuitenkin todettu useaan kertaan, että sama ei ole mahdollista työssäkäyvälle naiselle. Se on minunkin mielestäni negatiivinen käsitys sekä naisista (Jotka eivät siis pysty tyydyttävästi yhdistämään uraa ja perhettä) että miehistä (joilla siis täytyy olla jotenkin luonnostaan vähäisempi tarve olla lasten kanssa, koska se tulee noin paljon vähemmällä tyydytettyä?) vaikka en tässä kritisoitu kirjoittaja olekaan.
Ja itse asiassa aika monet ova ttehneet tässä keskustelussa työssäkäyvästä äidistä rosvon. Isiltä ei ole taidettu edes kysyä.
Vierailija:
Jostain syystä sinun ajatuksissa on ok, että sinä (nainen) olet töissä. Ja jostain syystä koska sinä (nainen) olet töissä ja miehesi myös on töissä, niin te näette lapsianne. Mutta jos nainen on kotona ja hänen miehensä on töissä, niin kys. mies (jonka vaimo siis on kotona) ei näe lapsiansa?Mielenkiintoinen ajatusmalli. Siksi kysyin, mistä noin negatiivinen asenne.
Mies voi olla töissä, nainen kotona ja siltikin mies voi nähdä perhettänsä. Yhtä paljon kuin jos nainenkin olisi töissä. Tai mies voi olla kotona ja nainen töissä, ja siltikin nainen näkee perhettään.
Miksi sinun yhtälössäsi töissäkäyvä isä = isä, joka ei osallistu? Sitä tässä ihmettelin. Kukaan tässä keskustelussa ei ole tehnyt normaalista, osallistuvasta isästä sankaria, tai työssäkäyvästä äidistä rosvoa.
Stereotypioitako, ei suinkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me olemme mieheni kanssa laskeneet, että vanhuuden turva tällä hetkellä meille on omistusasunto. Joka on molempien nimissä, ts. eron sattuessa minä saisin siitä puolet.
Jos eroamme, saan vain oman eläkkeeni (+ asunnosta saatavia rahoja), mutta jos mies kuolee, saan myös osan hänen eläkkeestään (mm. äidilläni on nyt näin, 800 eur omaa eläkettä per kk + 700 eur " isän eläkettä" per kk. Toki elintason pudotus iski hetkeksi, koska isän eläke oli reilusti suurempi kuin tuo 700 eur per kk, mutta tasottaa kuitenkin jonkin verran).
Eli kotiäiti ei saa enää edes sanoa ääneen, miksi on kotona?
Minä olen kotona, koska en halua laitostuttaa lapsiani jo vauvoina. Miksi en saa sanoa sitä?
Tämähän on vain minun mielipiteeni ja yritys toimia oman perheeni parhaaksi, eikä todellakaan mikään loukkaus työssäkäyviä kohtaan.
Jokainen tekee kuten parhaaksi näkee.
Ehkä pitää sitten ottaa se hyväksytympi linja ja valehdella olevansa työtön ja kotona vain olosuhteiden pakosta. " Menisin kyllä töihin, mutta kuka tällaisen lihavan ja laiskan kotiäidin palkkaisi" . Näinkö?
Kuten tässä lainauksessa. MInäkin tuolla sanoin jääneeni kotiin lasten vuoksi (toki osaltaan myös siksi, ettei uranluonti niin hirveästi kiinnosta - se on vaan välttämätön paha;). Mutta vaikka minun mielestäni meidän kohdalla ei olisi oikein minun mennä töihin, EN MISSÄÄN OLE SANONUT, että TÄMÄ PÄTISI MUIHIN PERHEISIIN. Eli allaolevassa lainauksessa yksi kirjoittaja kyllä keksii taas kovin hienosti... Siis jos me teemme päätöksen minun kotiinjäännistä meidän kokemuksiemme pohjalta omaan elämäämme perustuen, miten ihmeessä siinä muka arvostelen työssäkäyviä äitejä??? Ja jos sanon, että meillä lapset ovat tärkeämpiä kuin ura, niin miten ihmeessä sen voi kääntää toisten arvosteluksi? Hohhoijaa tätä palstaa.
Vierailija:
työssäkäyvän äidin arvostelu ei tullut tämän keskustelun ulkopuolelta, vaan tässä on yksi jos toinenkin kotiäiti perustellut tyytyväisyyttään sillä, että tekee ainakin oikein lasten kannalta. Lapset ovat tärkeämpiä kuin ura. HEIDÄN mielestään ei siis olisi ollut oikein mennä töihin. Se ON työssäkäyvien äitien arvostelua.
Edellisellä ihan hyviä näkökulmia, mutta entäs jos míehesi eroaa vaikka sinusta 50-vuotiaana ja sitten kuolee. Et saa mitään hänen eläkkeestään, mutta oma eläkkeesi on vähentynyt lapsen kanssa kotona oltujen vuosien aikana.
Ne summat saattavat tuntua pieniltä, mutta oikeasti on kyse aika suurista rahoista.
Otetaan esimerkkiperhe. Perheessä isä + äiti + 2 lasta. Äiti hoitanut molempia lapsia kotona ensin äitiys- ja vanhempainvapaalla ja sitten hoitovapaalla 2-vuotiaaksi asti. Äidin palkkatulot kuussa olisivat 2000 euroa.
Äidin eläkkeen kertymä vähenee yhdestä lapsesta noin 33 euroa kuussa ja toisesta sen samat 33 euroa.
Käytännössä siis tarkoittaa " vain" 66 euroa, mutta kun otetaan huomioon, että ihmiset jää eläkkeelle 63-vuotiaana ja naiset elää 80-vuotiaiksi, niin se 66 euroa pitää kertoa 12 että tule vuosi täyteen ja 17 vuodella, että tulee koko tappio osaksi. Tämä tekee tässä keskivertoperheessä äidin eläkettä 13464 euroa vähemmän!
Suosittelisin kyllä jokaiselle naiselle, joka perheen " yhteisestä päätöksestä" jää kotiin niin sanomaan miehelle, että hälle kerätään sitten vaikka hoitovapaiden jälkeen tuo 13464 euroa syrjään omaa rahaa. Sehän voidaan laittaa vaikka eläkevakuutukseen, rahastoihin tai miksei vaikka korkeakorkoiselle tilille. Jos tuo summa säästetään äidille vaikka 10 vuodessa, niin se tekee 112 euroa kuussa!
Älkää naiset suostuko siihen, että teiltä viedään tuommoinen summa vain siksi, että olette naisia ja pienempituloisia ja jäätte sen takia kotiin hoitamaan perheen yhteisiä lapsia!
Vierailija:
Ja jos sanon, että meillä lapset ovat tärkeämpiä kuin ura, niin miten ihmeessä sen voi kääntää toisten arvosteluksi? Hohhoijaa tätä palstaa.
että toisilla meistä on myös ammatillista kunnianhimoa ja halutaan pitää ammattitaitoa yllä, jopa niillä kilpailuilla aloilla, joissa ei ole mahdollista olla muutamaa vuotta pois ja palata kuin mitään ei olisi tapahtunut.
taas panit sanoja suuhun... Mä en ole kirjoittanut tänne kuin kaksi viestiä, tuon äskeisen, ja sitten silloin aiemmin kerroin, miksi olen kotona.
En todellakaan ole ketään arvostellut, ei kannattaisi yleistää ja loukkaantua tyhjistä. Minä olen koko ajan ollut sitä mieltä, että jokainen tekee kuten parhaaksi näkee.
Edelleenkin sanon, että hohhoi tätä palstaa. Harmi kun tänne taas pitkästä aikaa eksyinkään.
Minulla on koulutus ja alallani on töitä varmasti tulevaisuudessakin.
Meillä on yhteinen asunto (velallinen tosin), joten jos ero tulee, jää minullekkin jotain käteen.
Eläkettä en edes jaksa miettiä, sillä ikää on kohta vasta 30. Töitä ehdin tehdä vielä ihan tarpeeksi.
Parisuhteemme on hyvä, perhe ja lapset ovat onnellisia. Minä viihdyn kotona, mies viihtyy töissä.
Väännä nyt oikein rautalangasta, että miten minun elämäni menee pilalle 4 tai 5 kotona vietetyn vuoden vuoksi.
Pitäisikö minun mielestäsi mennä nyt töihin, ihan vain tasa-arvon vuoksi? Minun palkallani emme elätä perhettä, joten miehen hoitovapaa ei tule kyseeseen sitten millään muotoa.
Minä en ole valmis uhraamaan lapsiani sen vuoksi, että ehdin olla työelämässä muutaman vuoden pidempään.
t. 51
Vierailija: