Mies pyysi harkitsemaan kotiin jäämistä senkin jälkeen, kun kuopuksemme täyttää 3v.

Teillä on aika vähän lainaa ja mieskin tienaa ihan ok, niin varmasti pärjäätte.



Töitä ehdit vielä tehdä, mutta lapset on kerran pieniä. =)

Vierailija:

- taloudellinen toimeentuloni turvataan takuuvarmasti ja loppuiäksi. En olisi valmis ottamana riskiä mahdollisesta köyhyydloukusta.

.

sitten minusta kannattaa roikkua niissä mielenkiintoisimmissa ja uran kannalta parhaissa ja muuten hoitaa lapset kotona kouluikään. Niin minä tein, enkä ole katunut. Työmaailmassa pysyi jalansija, lapset ovat terveitä ja tasapainoisia, perhe tyytyväinen ja minä levänneempi kuin jos olisin oravanpyörässä tehnyt työn kuin työn, pahimmillaan jo ihan menojen kattamiseksi.



Eläkettä kerään itse - niin kuin nykyään kai jokainen järkevä - ja muita sijoituksia.

Saa tietysti puolet omaisuudesta, mutta eläkettä ei tule. Muissa maissa kotiäitien asema on parempi. On yhteisverotus ja ero tilanteessa miehen ansaitsema eläke laitetaan puoliksi.

Niin pitäisi olla Suomessakin sillä kotiäitiyden pitäisi olla todellinen vaihtoehto myös täällä

Samoin osa-aikatyön tekeminen tulisi tehdä helpommaksi. Kyllä siinä on ihan realistinen riski jäädä tyhjän päälle jos avioero tulee.

Älä kuuntele näitä " lapsesi kaipaa virikkeitä lisää.." . Olen lastentarhanopettaja, ja siis asiaan jokseenkin perehtynyt. Tästäkin asiasta ollaan yleisesti hyvin eri mieltä, mutta johtavat kasvatustieteilijät ovat sitä mieltä, että lapsen paras paikka on olla kotona ainakin 3-vuotiaaksi. (tämä vain silloin, mikäli kotona kaikki on hyvin ja äiti/isä voi hyvin). Virikkeitä tämän kolmen ikävuoden jälkeen ei sen enempää tarvita, kerhoilut ja leikkikaverit riittää. Tämä ylenpalttinen virikkeiden tarjoaminen kummastuttaa alan henkilöitä, kumpi kaipaa virikkeitä enemmän, äiti vai lapsi? Kumpi sinusta on tärkeämpää, se, että lapsesi oppii leikkaamaan saksilla ja odottamaan vuoroa ja taipumaan ryhmien aikatauluihin ym.? Vai se, että lapsesi saa rauhassa toteuttaa ja tutkiskella itseään persoonana, saa vanhan perustan itsetunnolle ja minä-kuvalle ja tuntee olonsa turvalliseksi? Minusta tämä jälkimmäinen on tärkeämpi ja olenkin kotona, vaikka minua saatetaan pitää " työtävieroksuvana" asiasta tietämättömien keskuudessa.



Elän vain yhden kerran ja olen tarkasti miettinyt miten haluan tämän ajan käyttää ja mitä itsestäni jälkeeni jättää. Koen, että minua tarvitaan enemmän kotona ja minun tarvitsee itse olla kotona enemmän kuin työelämässä. En ole laste eteen uhrautuva, vaan vilpittömästi rakastan kotona olemista!



Zemppiä päätökseesi ja maanantain-iloa meille kotiäideille ja työssäkäyville äideille tasapuolisesti!!

jolta voi helposti olla vuosikausia poissa ja palata töihin sen jälkeen.

Eikö kenenkään muun lapsella ole enää esim. serkkuja? Kyllä meidän lapset pääsee sosiaalistumaan ihan omien sukulaistenkin kesken, ei siihen mitään kerhoja tarvita. 2-3krt/vko nähdään saman ikäisiä sukulaislapsia ja se kyllä riittää ihan hienosti. Ja kun niitä kerhojakaan ei joka paikassa ole, niinkuin ei meidänkään kylässä.

joka on 10 vuotta vanhempi ja koulussa päivät...

Viestistäsi kuultaa läpi, että olet tainnut jo tehdä päätöksesi, mutta mieti silti vielä. Teet itsellesi karhunpalveluksen, jos et edes yritä hakea töitä, työllistymisen kynnys kasvaa mitä useampia kotivuosia sinulla on takana. Vaikka palkkasi olisi kuinka pieni, siitä kertyy kuitenkin eläkettä ja lisäksi et ole aivan tyhjän päällä, jos parisuhteessa kuitenkin tapahtuu jotain yllättävää. Mieti myös miten pärjäisit, jos puolisosi yllättäen kuolisi.



Vähentäkää lasten päivähoitomaksut miehen palkasta, tai jakakaa tasan molempien tuloihin, niin vaikutus ei näytä noin suurelta.

Jos muuten ei pääse tutustumaan muihin lapsiin, niin kerhothan on ihan ok. Ärsyttää vaan tämä fanaattinen " kaikki yli 3-vuotiaat täytyy viedä kerhoon" - mantra. t:36

että kaikki tarvitsevat, mutta moni pienen lapsen äiti ei hahmota eroa 2- ja 4-vuotiaan välillä. En minä ainakaan tajunnut. Kuvittelin, että oikeasti selviän vähemmän sosiaalisella puolella kuin nyt on osoittautunut.

Tämäkin on aika olennainen kysymys. Jotenkin spuukia.

hän pyytää sinua jäämään kotiin ja luopumaan viimeisistä mahdollisuuksistasi itsenäiseen elämään. Sen jälkeen olisitkin hänen armoillaa pysyvästi. Hän voisi alkaa käyttäytyä ihan miten haluaa, pettää, pahoinpidellä, haukkua, sotkea kotia, ryypätä, eikä sinulla olisi mahdollisuutta lähteä, koska sinulla ei enää olisi keinoa, jolla elättää itseäsi ja lapsiasi. Hän voisi alkaa laskea talousrahojasi ja haukkua sinut joka kerran kun niillä ei ole saatu pöytää tarpeeksi hienoa ruokaa ajallaan kun hän tulee töistä.



Lapsillesi antaisit sen mallin, ettei tyttöjen kannata kouluttautua ja että vaimolla ei ole minää. Tyttärestäsi tulisi joko peruskoulun drop-out teiniäiti tai vaihetoehtoisesti feministiseparatisti joka ei koskaan uskaltaisi ryhtyä suhteeseen miehen kanssa. Poikasi halveksisi sekä sinua että omaa vaimoaan ja kenties pahoinpitelisikin. Onnistuneeseen tasa-arvoiseen suhteeeseen hänkään tuskin pystyisi. Omasi lisäksi tuhoaisit siis lastesikin tulevaisuuden.



ÄLÄ JÄÄ KOTIIN!

Vierailija:

hän pyytää sinua jäämään kotiin ja luopumaan viimeisistä mahdollisuuksistasi itsenäiseen elämään. Sen jälkeen olisitkin hänen armoillaa pysyvästi. Hän voisi alkaa käyttäytyä ihan miten haluaa, pettää, pahoinpidellä, haukkua, sotkea kotia, ryypätä, eikä sinulla olisi mahdollisuutta lähteä, koska sinulla ei enää olisi keinoa, jolla elättää itseäsi ja lapsiasi. Hän voisi alkaa laskea talousrahojasi ja haukkua sinut joka kerran kun niillä ei ole saatu pöytää tarpeeksi hienoa ruokaa ajallaan kun hän tulee töistä.

Lapsillesi antaisit sen mallin, ettei tyttöjen kannata kouluttautua ja että vaimolla ei ole minää. Tyttärestäsi tulisi joko peruskoulun drop-out teiniäiti tai vaihetoehtoisesti feministiseparatisti joka ei koskaan uskaltaisi ryhtyä suhteeseen miehen kanssa. Poikasi halveksisi sekä sinua että omaa vaimoaan ja kenties pahoinpitelisikin. Onnistuneeseen tasa-arvoiseen suhteeeseen hänkään tuskin pystyisi. Omasi lisäksi tuhoaisit siis lastesikin tulevaisuuden.

ÄLÄ JÄÄ KOTIIN!

Vierailija:

eli kerhoon 2 kertaa viikossa ja 4v. kerhoon 3 kertaa viikossa. työllistyminen voi olla vaikeaa pitkän kotihoito jakson jälkeen.

Saan sillä aikaa tehtyä työtäni pitkän rupeaman! Ihana kerho, ihan kodin vieressä.

Vierailija:

kyllä tarvitsee jo seurakunnan aamupäiväkerhon. Ei voi tuonikäiset ihan könytä koko päivää äidin kanssa tai leikkipuistossa vuosikkaiden kanssa hiekkiksellä.

3

Minä olen nyt ollut 1,5 vuotta kotona sen jälkeen, kun kuopus täytti 3v. ENkä ole menossa vielä töihin muutamaan vuoteen ja silloinkin puolipäivähommaan. Akateeminen olen minäkin enkä varmasti enää mitään huippupaikkaa saa mutta sitä en haluakaan. Työ merkitsee niin eri asioita eri ihmisille. Minulle se ei ole koskaan merkinnyt muuta kuin tulonlähdettä ja sosiaalisten suhteiden ylläpitämistä. Elämän sisällön saan ihan muista asioista.

Mieheni tienaa hyvin ja arvostaa sitä, että olen kotona. Mies ei ryyppää ja viettää melkein kaikki vapaahetkensä poikiensa ja minun kanssa. Pari kertaa viikossa käy lenkillä, siinä on hänen oma aikansa. Minä puolestaan saan vapaa-aikaa aina, kun haluan. Helmikuussa aloitan tietotekniikka-kurssin pari kertaa viikossa, jotta saan hieman päivitettyä taitojani. Pojat käyvä pari kertaa viikossa kerhossa.

Perheet ovat erilaisia: eräs tuttavaperheemme ei voisi ajatellakaan elävänsä näin kuin me emmekä niin kuin he mutta silti olemme hyviä ystäviä :)

Tsemppiä päätöksentekoon!

Vierailija:

hän pyytää sinua jäämään kotiin ja luopumaan viimeisistä mahdollisuuksistasi itsenäiseen elämään. Sen jälkeen olisitkin hänen armoillaa pysyvästi. Hän voisi alkaa käyttäytyä ihan miten haluaa, pettää, pahoinpidellä, haukkua, sotkea kotia, ryypätä, eikä sinulla olisi mahdollisuutta lähteä, koska sinulla ei enää olisi keinoa, jolla elättää itseäsi ja lapsiasi. Hän voisi alkaa laskea talousrahojasi ja haukkua sinut joka kerran kun niillä ei ole saatu pöytää tarpeeksi hienoa ruokaa ajallaan kun hän tulee töistä.

Lapsillesi antaisit sen mallin, ettei tyttöjen kannata kouluttautua ja että vaimolla ei ole minää. Tyttärestäsi tulisi joko peruskoulun drop-out teiniäiti tai vaihetoehtoisesti feministiseparatisti joka ei koskaan uskaltaisi ryhtyä suhteeseen miehen kanssa. Poikasi halveksisi sekä sinua että omaa vaimoaan ja kenties pahoinpitelisikin. Onnistuneeseen tasa-arvoiseen suhteeeseen hänkään tuskin pystyisi. Omasi lisäksi tuhoaisit siis lastesikin tulevaisuuden.

ÄLÄ JÄÄ KOTIIN!

Mutta pitäisin huolta, että ammattitaitoni pysyisi yllä, tekemällä esim. keikkaluonteisesti tms töitä.