Mies pyysi harkitsemaan kotiin jäämistä senkin jälkeen, kun kuopuksemme täyttää 3v.

kun luovat identiteettinsä ja kuvan siitä, minkälaista puolisoa itse etsivät. Siksi ei ole hyvä, jos toinen vanhemmista luopuu kaikesta ja uhrautuu - edes lasten hyväksi - tai asettuu toisen puolison armoille. Alistua itse on melkein yhtä paha kuin tulla toisen alistamaksi.



Minusta on tärkeää, että tytöille ja pojille annetaan naisen ja miehen rooleista ja työnjaosta sellainen kuva, jolla he tulevat onnellisiksi. Olisi myös hyvä kun se ei veisi maailmaa ja tasa-arvokehitystä ainakaan huonompaan suuntaan.

Vierailija:

kun luovat identiteettinsä ja kuvan siitä, minkälaista puolisoa itse etsivät. Siksi ei ole hyvä, jos toinen vanhemmista luopuu kaikesta ja uhrautuu - edes lasten hyväksi - tai asettuu toisen puolison armoille. Alistua itse on melkein yhtä paha kuin tulla toisen alistamaksi.

Minusta on tärkeää, että tytöille ja pojille annetaan naisen ja miehen rooleista ja työnjaosta sellainen kuva, jolla he tulevat onnellisiksi. Olisi myös hyvä kun se ei veisi maailmaa ja tasa-arvokehitystä ainakaan huonompaan suuntaan.

SELLAINEN JOSTA KASVAA TASAPAINOISIA, ONNELLISUUTEEN KYKENEVIÄ AIKUISIA.



Muutenhan me voitaisiin todeta, että paras mahdollinen lapsuus on sellainen missä syödään pelkkää karkkia eikä harjata hampaita ikinä kun se on vähän kurjaa, viis siitä, mitä siitä myöhemmin seuraa...

Valotan vielä vähän tätä tilannettamme.



Olemme reissanneet opintojen ja töiden perässä ympäri maailmaa vajaan kymmenen vuotta. Onnistuimme yhdistämään nämä, koska aina silloin kun toinen oli töissä, toinen opiskeli.



Kotimaassa olimme molemmat sitten uratykkejä (minä määräaikainen tykki), kunnes eka lapsi syntyi. Niihin aikoihin mies ampaisi sitten sellaiseen työhön, jossa todella tienaa - mutta sitten myös reissaa ja tekee välillä pitkää päivää.



Siitä asti oli selvää, ettei kahta uraa tähän perheeseen mahdu - ei sellaista, kuin meillä olisi. Lisäksi lasten syntymät (2,5v. ja 2kk sitten) muuttivat mun arvomaailmaa aivan rytinällä! Esikoisen jälkeen tein lisäksi yhden (huonosti palkatun) pätkätyön omalla alallani sillä seurauksella, että ulkomaanmatkapäiviä mulla oli n. 2 viikossa ja pitkät päivät eli mummot haki lasta päiväkodista ainakin kaksi kertaa viikossa omien töidensä jälkeen... Mies kun matkustaa sellaisen 2 päivää viikossa myös. Mummot eivät ajatelleet ryhtyä hommaan vakkaristi...



Päiväkotiaika oli kamalaa. Lapsi oli aivan heitteillä ja sekaisin. Onneksi tuli pian tuo kuopus. Määräaikainen työsuhteeni muuten olisi jatkunut ilman tätä raskautta toisella 20kk pätkällä, mutta se onkin jo kokonaan toinen juttu. Kertoo vaan tästä valtiotyönantajan asenteesta nuoria naisia ja perhettä kohtaan.



Mies olettaa minun haluavan jatkavan uraani, mutta samalla pelkää arjen sujumista kahden reissuduunin kanssa. Käytännössä meidän olisi palkattava joku hakemaan lapset päiväkodista 2-3 päivänä viikossa ja viipymään pahimmassa tapauksessa yön yli. Kuulostaa aika kamalalta, eikö? Toinen mahdollisuus on sitten ulkomaankomennus, johon miehellä olisi mahdollisuus parin vuoden kuluttua. Kolmas mahdollisuus olisi työ uudella alalla kotimaassa tai joku ihme tsägäosa-aikahomma omalla alalla.



Miehestä sen verran, että on sellainen " perhehissukka" . Suurimmat kicksit saa perheestä, karkkipäivästä ja omista taloutta käsittelevistä aikakausilehdistään. Eli en usko sen nyt ekana alkavan mua pistää maan rakoon.



Ero ja leskeys ovat ilman muuta realistisia vaihtoehtoja ja eläkevakuutus on mulle jo otettuna.



Jos jäisin kotiin, lähtisimme todennäköisimmin parin vuoden ulkomaankomennukselle ja palaisimme kotiin esikoisen mennessä kouluun.



Minäkin olen miettynyt tässä sitä " minuutta" ja esimerkkiä tyttärelleni, mutta eikö " minuutta" voi löytää ainakin lasten ollessa pieniä äitiydestä ja eikö äitiydestä voi tehdä ainakin joksikin aikaa uraa itselleen?



Summa summarum: Omalla alallani en voi yhdistää tyydyttävällä tavalla perhettä ja uraa. Perhe on jo hankittu, joten joko jään kotiin tai hankin uuden koulutuksen. Kotiin jääminen tarkoittaisi joko vähän pienempiä tuloja tai ulkomaankomennusta, jonka aikana tulotaso ei ainakaan tippuisi.