Taalla kun ihmetellaan jatkuvasti kun 9 -kuisia viedaan paivakotiin, niin onko teilla kaikilla todella varaa jaada kotiin kotihoidontuelle? Me olemme niin koyhia, etta minun on

10 euroa iltikseen ja hiivapullaan. Pakko saada

2 autoa siksi, ettei mamma viitsi körötellä linja-autossa. Pakko.

kerran kuukaudessa 100 euroa kampaukseen ja värjäykseen. Pakko

lasten kampaamokäynnit joka kuukausi. Pakko

luomuruokaa, kallista, mutta niiiiiiiiin terveellistä. Pakko saada

Muodikkaimmat vaunut ja rattaat. Pakko, ei tuu muuten toimeen

Muodikkaat ja kalliit lastenvaatteet. Pakko

Peruna pilttipurkissa. Pakko ostaa kun eihän kukaan jouda kotona perunaa lapselle keittämään.

Kalleimmat vaipat. Pakko kun niitä mainostetaan eniten ja niiden on pakko siksi olla parhaita.



Tässä nyt alkua. Hyvin ymmärrän nyt, että lapset on pakko viedä alle vuoden iässä hoitoon.

pakko

oli lapsemme juuri ja juuri 7kk. Onneksi saimme yhden isovanhemmista hätiin. Lisäksi meillä on kahtena päivänä viikossa palkattu hoitaja. Kohta tämä pestini loppuu ja tarkoitus on viedä lapsi, reilu 10kk, pph:lle. Ei varmaan olisi edes taloudellista pakkoa, mutta psyykkinen pakko on olemassa. Itse olen huomannut, että olen huono äiti, kun vietän lapseni kanssa aikaa 24/7 (esim. synnytyksen jälkeinen masennus on vaikuttanut asiaan).

Meillä on neljä lasta ja mies ansaitsee bruttona 3000, nettona 2000 ja velkojen jälkeen 1000 euroa, päälle sitten lapsilisät ja kotihoidon tuki.



Meillä on omakotitalo ja 2 autoa, lapsilla on kalliita harrastuksia ja meillä käy siivooja. Olen itse ollut 12 vuotta kotona. Ruokaan ja vaatteisiin rahaa ei enää tahdo riittää, välillä eletään viikkotolkulla pelkällä kaurapuurolla, onneksi isommat lapset saavat koulussa ruokaa ja 2-vuotias saa vielä suurimman osan ravinnostaan imetyksestä. Kampaamossa tai parturissa ei kukaan meillä käy ikinä. Vaatteet sukulaisilta tai kirpputorilta. Emme matkusta ikinä minnekään, paitsi ehkä kerran vuodessa mummolaan (400 km päähän). Käytämme vähät rahat siihen mitä arvostamme.

minulle siinä vaiheessa kun hoidin 2-vuotiasta kotona. Ja pk-seudulla on hieman kalliimpaa asua edes vuokralla kuin jossain syrjemmällä. Mun oli pakko mennä töihin lapsen ollessa 2,5v. Mutta hyvä niin, oli lapsellekin hyvä aika aloitaa hoidossa.

- kaikilla ei ole lainaa omasta, vaan oikeasti köyhät asuvat vuokralla, josta ei saa lyhennysvapaita kuukausia tai asumistukea verovähennyksen muodossa

- jos on vähänkään palkka- tms tuloja, asumistukea ei kuitenkaan käytännössä saa

- pk-seudulla kolmion vuokra vähintään 700-900e ja pienempään ei voi nelihenkistä perhettä tunkea

- yrittäjäperhe ei saa sossun tukia, jos yritys alkuvaiheessa tai muuten menee väliaikaisesti vähän heikommin (koska sehän olisi epäsuoraa yritystukea ja ah niin väärin). sama koskee käsittääkseni myös esim. apurahalla perheensä elättäviä tutkijoita



summa summarum. suomessa oikeita väliinputoajia ovat pieni-keskituloiset, isoilla paikkakunnilla asuvat lapsiperheet. paremmin tulisi toimeen kokonaan tukien varassa tai sitten reilusti isommilla tuloilla. onneksi on kuitenkin niitä, jotka mieluummin tekevät mielekästä työtä tai yrittävät itse, kuin heittäytyvät yhteiskunnan tukiverkkojen varaan.

aivan loistava kirjoitus. Ihan pakonomaisesti sitä luin moneen kertaan. Näin me kaikki havaitsimme, miten todellakin jollain voi olla pakko viedä lapsi hoitoon ja elämä on yhtä pakotusta muutenkin.



Pakko ei ole kuin kuolla ja sekin vain kerran ;)

Vierailija:

PAKKO mennä töihin. Miehen mielestä minun olisi pitänyt mennä jo vieläkin aiemmin, jotta saadaan voin lisäksi kurkkuakin leivän päälle.

On vaikea tunnustaa itselleen, että teki erilailla kuin toivoi voivansa tehdä.

Saimme töitä vasta kolmenkympin kiepuvilla, vähän alle. Lapsentekoona alkoi olla jo kiire, mutta ostimme ensin talon - lähes kokonaan velaksi. Kuvittelimme tottakai että tulot vuosien myötä kasvavat (väärä luulo).

Ensimmäistä lasta aloimme yrittämään melkein heti talonoston jälkeen. Ja kas, heti tärppäsi. Äitiysloman aikana kätevästi bussimatkan pääsäs ollut työpaikkani singahti hankalaan paikkaan, jonne ei pääse bussilla ku toista tunnin matkustamisen jälkeen - ja sittenkin pitää kävellä lisää. Aika matka n. 16 km:n takia. Koska meillä miehen kanssa on ihan eri työajat, piti hommata toinen auto (siis sitten kun menin töihin).

Lapsi meni hoitoon n. 1½vuotiaana. Oltuaan ensin isänsä kanssa kotona n. 7kk.

Kuopuksen kohdalla olin aivan varma, että ehdimme säästää rahaa ja jompikumpi voi olla kotona kunnes lapsi n. 2v. Vaan toisin kävi. Rahaa paloi äitiysloman aikana enemmän kuin koskaan ennen, ihan meistä riippumattomista syistä. Lisäksi mies oli niin pitkään sairaslomalla, että tippui päivärahalle, joten kuopus joutuikin hoitoon jo 1v1kk iässä. Ihan viime tingassa. Seuraavan kuun laskuja ei ois pystytty enää maksamaan, ja jo nyt oli rahaa lainattu.

Vaikka lapsiani rakastan, en ollut valmis luopumaan talosta tai autoista, sillä emme ikinä enää olisi vastaavanlaista taloa meidän tuloilla pystyneet hankkimaan. Ostimme sen vielä silloin kun talot oli halvempia ku nyt. (Hinta noussut about 50 000 euroa.) Ja toisen auton olisi voinut laittaa seisontaan, mutta siitä syntyvä säästö olisi ollut niin pieni, ettei sillä olisi vitkuttanut töihin menoa. Jos taas auton olis myynyt, mistä olisimme hetken päästä repineet rahat uuteen (tosin siis erittäin käytettyyn), kun töihin olisi pitänyt palata...

mitäs tehtiin neljäs niin aina kaikki ei mene niin kuin on suunnitellut eli lapsi tuli vaikka ei olisi pitänyt enää lapsia tulla ja kun täällä mietin aborttia kun ei ole lapseen taloudellisesti varaa niin kaikki tuntuivat olevan sitä mieltä että ei raha voi olla syy aborttiin ja itsekin päädyimme lapsen pitämään mutta siitäpä syystä lapsella on tiedossa päiväkoti elämän aloitus kun vanhempainvapaa päättyy.



Minun miehen paljasta jää verojen jälkeen käteen kuusta riippuen 1500e-1800e ja vuokra meillä on 700e kolmiosta ja nousee siis nyt neljännen lapsen myötä koska pakko muuttaa isompaan asuntoon. Ei ole velkaa muusta kuin miehen opintolainat ja jonkin verran limittiä jota joutui ottamaan aikanaan kun perusti oman yrityksen. Yksi auto on ja siitä ei voida luopua sillä täältä ei pääse mies julkisilla töihin kun tekee kolmivuorotyötä. Samasta syystä en minä voi ottaa mitään säännöllistä ilta tai viikonlopputyötä koska voisimme olla muuten miehen kanssa samaan aikaan töissä eikä niitä lapsia voi kotiin yksinkään jättää. Kaikki vaihtoehdot on käyty läpi ja ainut mikä mahdollistaisi kotona olemiseni vielä vanhempain vapaan jälkeen olisi se että muutettaisiin vieläkin pienempään asuntoon ja luovuttaisiin niin lasten harrastuksista kuin kaikista omistakin jutuista kuten siitä että ostetaan kerran viikossa karkkipussit jne. Ja syötäisiin vain sitä kaurapuuroa. Ja ihan tähän me emme halua joutua menemään eli vaikka kaikesta mahdollisesta luopumalla ja elämällä todella tiukasti olisi minulla mahdollista jäädä kotiin vielä neljännenkin lapsen kanssa niin elämämme menisi sitten sisällöltään niin köyhäksi että ei siitä olisi paljon iloa lapsillekaan edes sille vauvalle. Siksipä tuleva lapsi menee hoitoon n. 9kk iässä. Ja sen vielä lisään että jos kunnassamme olisi kuntalisää saanut olisin jäänyt kotiin hoitamaan tätäkin lasta mutta kunnassamme on pykälä että pitää olla ollut töissä kahden edellisen vuoden aikana 43 viikkoa tai olla vakituinen työpaikka jotta saa kuntalisää ja koskapa en ehdi olla tuota viikkomäärää töissä ennen uuden pienen syntymää (edellinen on 2v) niin en ole oikeutettu kuntalisään mistä johtuen en voi jäädä myöskään lasta kotiin hoitamaan ja tulemme laittamaan kolme alle kouluikäistä lastamme päiväkotiin vanhempain vapaan päättyessä.

Kotihoidontuki (neljästä) oli n.650¿-verot=n.520¿.

Kuntalisä (neljästä) 300¿-verot=n.240¿.

Lapsilisät (viidestä) 848¿.

Elatusmaksut (viidestä) 622¿.

Asumistuki 220¿ (velaks ostettuun omakotitaloon).

Yhteensä 2450¿.



Nyt perheellisenä pienipalkkaisen miehen vaimona uuden vauvan synnyttyä eli kun perhekoko on kasvanut kahdella:

Kotihoidontuki 460¿-verot= n.370¿

Kuntalisää ei saa kun miehellä ei ole vuorotyö.

Lapsilisät (kuudesta) 837¿

Elatusmaksut 622¿

Asumistukea ei saada.

Miehen nettotulot 1200¿ josta 300¿ menee elatusmaksuihin eli jää 900¿.

Yhteensä 2729¿.



Eli 279¿ enemmän saadaan nyt kun meitä on kuuden sijaan kahdeksan...

Niin joo jäi mainitsematta että siitä 279¿:stä menee 220¿ päivähoitomaksuihin kun lapset halusivat jatkaa päiväkodissa oloa kun vauva syntyi. Yh:na hoitopaikka oli ilmainen.

meillä on 160 000 euroa enkä aijo vielä nyt 1,5-vuotiasta lastani tarhaan ainakaan ennen 3 vuoden ikää, nyt odotan toista lastamme, asumme pääkaupunkiseudulla ja meillä on auto, eikä elämämme ole yhtään tiukkaa. Mihin ihmeeseen te käytätte rahanne?!?! meillä on silti rahaa myös matkustaa emmekä kulje ryysyissä, emme saa mitään muita avustuksia kuin kotikoidontuen ja lapsilisän.

opetelkaa vähän järkevää rahankäyttöä niin kaikki on mahdollista.

Vierailija:

on varaa jäädä kotiin hoitamaan lapsia, kun on asumistuet, toimeentulotuet ym. Sen sijaan keskituloisen miehen vaimolla ei välttämättä ole. Mun mies esim. tienaa 2650 e kuussa ja meillä on asuntolainaa n. 70 000. Juuri ja juuri pystyn syksyyn olemaan. Ylimääräisiä menoja ei saa tulla. Onneksi säästössä on 2000 e.

9-kuisen äiti

miten olisimme pysyneet hengissä äitiyslomani aikana...? minimi äitiyspäiväraha oli käteen reilu 300 euroa, nyt saan espoolaisena kotihoidontukea pienellä hoitolisällä käteen päälle 500 euroa....





En valittanut, ihmettelen vain, että onko kaikki muut tosiaan niin varakkaita, että on varaa jäädä kotiin.

Me köyhät joudumme viemään lapsemme päiväkotiin, vaikkemme haluaisi.

Pääkaupunkiseudulla on töitä ihan varmasti ihan jokaiselle niin että sen minimirahan saa korkeammaksi.

Minua kiinnostaa, enkä arvostele lasten hoitoonvientiä tai muutakaan, kiinnostaa vaan.



Meillä mies tienaa nettona 3000. Itse en saa penniäkään mitään vanhempainrahoja tai kotihoidontukia. Asumme maassa missä kustannukset ovat hieman alemmat kuin Suomessa, mutta ero on marginaalinen. Asuntolainaa meillä on 250 000 euroa, kolme lasta ja oma auto. Tähän asti olemme pärjänneet silti mainiosti eikä ole edes tarvinut kauheasti laskea, emme tosin tuhlaa mutta ruokaa ostetaan just sitä mitä halutaan ja lapsillamme on aina puhtaat ja ehjät vaatteet jne.

Meidän tulot oli kotihoidontuen saamisen ajan kaikkinensa yhteensä 1469e kuussa. Tämä sisältää jo asumistuenkin.

Vuokralla asuttiin kunnes lapsi oli tarpeeksi vanha hoitoon (eli meillä sen 3v). Vuokra ja vesi yms yhteensä noin 560e Yksityisellä asutaan ja kämppä 80 neliön kolmio rivarissa kaunilla lapsille turvallisella alueella.

Lopuilla ruokaa (jopa kotimaista kurkkua...) ja reimateciä yms.

Mistään ei tarvi tinkiä, autoa ei todellakaan tarvita, kun aikaa varaa matkoihin, pääsee hyvin pyörällä, pulkalla, potkurilla,kävellen, rattailla, bussilla, taksilla... Vähän näkee vaivaa niin johan onnistuu. Saa vielä liikuntaa ja raitista ilmaa kaupan päälle.



Jos ottaa isoja lainoja (yli 100 000) on elettävä sitten " rikkaana" . On hankittava rahaa keinolla millä hyvänsä, mikäli aikoo lainaa maksaa ja pitää elintasonsa. Mutta jos ei ole totuttautunut kalliiseen elämään, pärjää kyllä sen 3v lapsen kans kotona oikein hyvin.

Onnistuttiin siinä mekin. Lapsella merkkivaatteita ja vanhemmillakin. Katto pään päällä, eikä sekään vuoda. Yksityisellä käydään lääkärillä.



Köyhyysrajan alle mennään komeasti vieläkin vaikka minä osa-aika töissä ja mies töissä kokopäiväisesti. Mitä siitä. Lapsi on tyytyväinen ja kaikki on onnellisia. Pusi pusi hali hali.

ketju pullollaan. " Screw you, guys. I´m going home!"

valmistuttuani, eikä minulla ollut viimeisenä vuonna lopputyöt' ym tehdessäni aikaa olla niin paljoa lisäksi töissä, että olisin saanut enemmän kuin minimin. Mutta huom en valittanut siitä minimistä, oli oma valintani tehdä näin ja siihen äärimmäisen tyytyväinan! Näin tulomme ovatkoko ajan olleet kuitenkin nousussa, niin ei tarvitse valittaa olevansa köyhä ja rahaton kun siltä ei tunnu, koska ei ole tottunut elämään leveästi.

Vierailija:

Pääkaupunkiseudulla on töitä ihan varmasti ihan jokaiselle niin että sen minimirahan saa korkeammaksi.

Kyllähän aikuiset pystyy paljonkin tinkimään omista menoistaan mutta kun perheessä on isompia (kouluikäisiä) lapsia se ei enää käy.

Meillä on isommilla lapsilla kalliita harrastuksia ja tarvitsemme myös miehen vuorotyön takia kahta autoa koska muuten lapset ei pääsisi niihin harrastuksiinsa.

Asunto on pakko olla iso koska 9v poikaa ja 11 v tyttöä ei voi laittaa enää samaan huoneeseen eikä kumpikaan huoli samaan huoneeseen 1v pikkusisarrusta, eikä sitä voi toki vaatiakkaan.

Ei kai kukaan voi olettaa että perheen isommat lapset joutuisivat luopumaan harrastuksistaan joissa ovet pitkälle edistyneitä ja omista huoneistä sen takia että ÄITI SAA OLLA PIKKUSISARRUKSEN KANSSA KOTONA!?!

Vierailija:

Suomessa yhteiskunnalta saa melko paljon tukea. Eikö teillä todellakaan mitään menoja mistä karsia jotta voisit ainakin muutamia kuukausia pidempään olla kotona??

Suomessa just työttömällä yh:lla on varaa jäädä kotiin, kun on asumistuki ja kaikki. Mutta annas olla kun vähän koettaa töitä tehdä, ja tippuu tuilta pois, niin käteen jää vähemmän :(



Minä opiskelen ja tulen joskus valmistumaan hyväpalkkaiseen työhön. Eron myötä halusin jäädä lapsen kanssa omistusasuntoomme lapsen koulun viereen. Mikä tarkoittaa sitä, että teen päivällä työtä, yöt opiskelen, suunnilleen koko palkka menee asuntoon ja elämme lapsilisällä ja elatustuella. Opintorahaa ja asumistukea en tulojen takia saa, mutta silti palkka riittää vain nippanappa ylikalliiseen asuntoomme. Mutta tämä on toistaiseksi oma valintani enkä ole hakemut lyhennysvapaata lainaan.

meidät lasketaan kaikissa maksuissa hyvätuloisiin vaikka mies tienaa juuri ja juuri kaikkine lisineen n.2300 ja siitä vielä verot pois. Itse olen kodinhoitotuella ja laskujen jälkeen tilit ovat aina tyhjillaan. Kaikesta mahdollisesta on jo karsittu. Asuntolainamme on kohtuullinen. Pääkaupunkiseudun vuokrat ovat kovat viisihenkiselle perheelle, sen takia en näe järkeä että möisimme kotimme ja muuttaisimme vuokralle. En myöskään näe mitään järkeä siinä että koska muutaman vuoden olen kotona, möisimme lapsille rakkaan kodin ja muuttaisimme pienempään. Näyttää kovasti siltä että minun vain on pakko palata töihin ja uskokaa pois, en TODELLAKAAN haluaisi. Oma palkkanikaan ei ole häävi ja työ on fyysisesti ja henkisesti raskasta.