Kysymys äideille, joilla on 2 lasta parin vuoden ikäerolla:

Meillä on kolme lasta, kaikki syntyneet neljän vuoden sisällä. Iso syy oli se, että nuorempana saivat toisistaan leikkikavereita. Ja se mielestäni on tärkeintä, että he leikkivät ja viettävät aikaa yhdessä. Ja oppivat samalla sosiaalisuutta. Vanhempana koulussa sisarukset itse rakentavat sitä vertailua, vaikka sitä ei vanhemmat millään tavalla tee. Ja se, että vanhempi vaikka jossain asiassa pärjää ei tarkoita sitä, että vanhempi olisi kaikissa asioissa parempi. Ja kun nuo ovat nyt 18-22, niin ymmärtävät hyvin, että jokaisella on omat asiat, joissa ovat luontaisesti toisiansa paremmat. Ovat todella läheisiä toistensa kanssa,  vaikka vanhin jo muuttanut pari vuotta sitten pois kotoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todella epäselvä kysymys. Onko sinulla siis itselläsi ongelmia? Ja arvelet sen johtuvan juuri ikäerosta? Miksi?

 

Minulla on kaksi lasta kahden vuoden ikäerolla, ja haluan tukea heidän sisarussuhteensa kehittymistä, ja kysyn siihen vinkkejä. Mitään ongelmia ei siis ainakaan vielä ole. 

Mihin sinä vinkkejä tarvitset, kun ei ole ongelmiakaan? Kai siitä voit päätellä, että nykyinen toimintatapasi on täsmälleen oikea ja voisit antaa vinkkejä muille.

Omien lasten kohdalla suurimmat ongelmat lähes saman ikäisten kohdalla olivat alle kouluikäisenä, kun olivat kovin eriluonteisia ja muutenkin eritasoisia.

Ihminen on yksilö ja kaikki erilaisia. Vanhemmuuden tärkein taito on oppia tuntemaan se oma lapsi ja vastata tämän tarpeisiin, jne. Eikä kasvattaa kuten naapurin Kaisa. Tai ottaa sieltä Kaisan perheestä jokin tilanne omaksi peikoksi ja miettiä miten estää tapahtumasta kuten Kaisan perheessä tapahtui. 

Luulen että meillä ratkaisevaa oli se että esikoinenkin oli kotona kun kuopus oli kotihoidossa.

Itselläni ikäero viisi vuotta isosiskoon ja hän on ollut aina minulle ihan hirveä. Siis hirveä. Ja koska oli noin paljon vanhempi, ei minulla lapsena ollut mitään saumaa pärjätä häntä vastaan.