Lue keskustelun säännöt.
Onko kaikki psykiatrit yhtä dorkia?Ei ymmärrä vertauskuvia?
14.04.2024 |
Kerrot että punainen väri on väri jota inhoat koska se on räikeä.
Pösilö pyytää esimerkin, ja kerrot että ostit punaisen takin mutta koska se on tulenpunainen et voi käyttää sitä. Pösilö kysyy no miksi et voi käyttää sitä. Sinä kerrot että se on niin punainen että tuntuu kuin olisi liekeissä.
Pösilö kirjaa: Potilas kokee olevansa tulessa. Takista eikä tilanteesta mitään mainintaa.
T. Iha liekeissä 🤮
Kommentit (179)
Vierailija kirjoitti:
Myös kovin suppea näkemys/ymmärrys elämästä arveluttaa, tyliin: (työttömälle) eihän sitä voi vain sohvanpohjalle jäädä!
Eli elämän ainoa mahdollinen aktiviteetti on työ?
No kyllä jokaisen aikuisen on tarkoitus elättää itse itsensä. Ja kuntouttavan mielenterveyshoidon tavoitteena on saada ihmisistä työkykyisiä.
Ei se työn tekeminen ihmisen ainoa aktiviteetti ole. Mutta kyllä terapeutin moraalinen tehtävä on myös ohjata asiakasta siihen suuntaan, että hänen ei tarvitse elää tukien varassa vaan ansaitsee elantonsa työelämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse en kaipaa aikoja, jolloin perheenjäsenten mielipide (tai sana) riittää passittamaan toisen lobotomiaan, sterilisaatioon, pakkohoitoon yms.
Mikäs sekin nainen oli, joka vietti loppuikänsä seilin saarella käytännössä vankina, ihan vaan koska aviomies oli sanonut vaimon olevan hullu.
Itse en haluaisi perheelläni olevan mitään oikeuksia hoitooni, eivät ole aina hyväntahtoisia.
Eihän läheisten näkemysten huomioiminen tietenkään sitä tarkoittaisi, että heidän sanansa on laki. Luonnollisestikin lääkäri haluaisi varmistaa, että läheisten näkemykset ovat totta myös objektiivisesti tarkasteltuna.
Ja lääkärin ammattitaitoon kuuluu erottaa läheisten näkemyksistä hyväntahtoiset pahantahtoisista.
Lääkärin ammattitaitoon kuuluu myös ymmärtää potilaan tilannetta, kommunikaatiota ja kirjoittaa asiat oikein. Eipä ne sitäkään osaa ja paljon haastavampaa on erottaa pahantahtoisen läheisen valheet, verrattuna potilaan puheisiin.
En usko hetkeäkään etteikö aiheuttaisi vakavia ihmisoikeusongelmia. Kiitos ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen lukenut joskus, että terapiassa hoidetaan vain asiakasta, mikä on ihan oikein ja ihan ymmärrettävää. Mutta siinä sanottiin myös, että joskus hoito on sellaista, että terapiassa opetellaan lähinnä etsimään syyllisiä itsen ulkopuolelta, jolloin tulilinjalla ovat kaikki ihmiset, jotka ovat tämän asiakkaan kanssa tekemisissä.
Näin toimien asiakkaalle tulee parempi olo. Hän ei olekaan itse syyllinen kaikkeen mitä elämässään on tapahtunut. Vaan hän saa luvan kanssa uhriutua, ja syyllisiä ovat hänen ympärillään olevat ihmiset. Näin tehden terapia toimii, asiakkaan mieli kevenee, hän on saanut rahoilleen vastinetta ja hän on tyytyväinen.
Se mikä tuossa terapia-konseptissa unohtuu, on se, että asiakas palaa siihen omaan ympäristöönsä, jossa tuo uhriutuminen ja muiden syytteleminen ei toimikaan samalla tavalla kuin terapiassa
Tottakai äidin vähättely tuntuu hirveältä, mutta kun siihen ei voi vaikuttaa, koska äiti sulkee korvansa.
Jos tässä tilanteessa huutaa omaa vääryyden kokemusta entistä isommin ja äiti edelleen ilmoittaa olevansa eri mieltä ja sulkee korvansa, silloin on olo entistä hirveämpi.
Se on asia, jota terapeutti haki: kannattaako pahentaa omaa oloaan yrittämällä muuttaa toisen mielipidettä vaikka hän on jo vuosia suljenut korvansa?
Voin kertoa ettei kannata. Kannattaa keskittyä omaan oloonsa ja parantamaan sitä. Ajatella että äiti on mitä on eikä ymmärrä tilannetta ja antaa olla.
Itse tunnen enimmäkseen fiksuja psykiatreja. Yksi on pitkäaikainen ystäväni, joka tehnyt paljon hyvää psykiatrisessa työssään. On raskasta työtä ja siksi monikaan ei halua erikoistua enää psykiatriaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en kaipaa aikoja, jolloin perheenjäsenten mielipide (tai sana) riittää passittamaan toisen lobotomiaan, sterilisaatioon, pakkohoitoon yms.
Mikäs sekin nainen oli, joka vietti loppuikänsä seilin saarella käytännössä vankina, ihan vaan koska aviomies oli sanonut vaimon olevan hullu.
Itse en haluaisi perheelläni olevan mitään oikeuksia hoitooni, eivät ole aina hyväntahtoisia.
Eihän läheisten näkemysten huomioiminen tietenkään sitä tarkoittaisi, että heidän sanansa on laki. Luonnollisestikin lääkäri haluaisi varmistaa, että läheisten näkemykset ovat totta myös objektiivisesti tarkasteltuna.
Ja lääkärin ammattitaitoon kuuluu erottaa läheisten näkemyksistä hyväntahtoiset pahantahtoisista.
Lääkärin ammattitaitoon kuuluu myös ymmärtää potilaan tilannetta, kommunikaatiota ja kirjoittaa asiat oikein. Ei
Miksi potilas kutsuisi tapaamisiin juuri sen pahantahtoisen läheisen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jotkut lääkärit vetää ammattikuntansa kunniaa alaspäin ja lujaa. En yhtään ihmettele, miksi esim. psykiatrit ja varsinkin psykologit tai jotkut hemmetin terapeutit, eivöt ole kovin arvostettuja muiden lääkäreiden toimesta.
Olen itse sisätautilääkäri ja kyllä ainakin meidän keskuudessamme psykiatrit ovat arvostettuja. Joka spesialiteetilla on omaa osaamistaan.
Vierailija kirjoitti:
Sitä, että osa ihmisistä on elänyt vaikkapa 70- luvulla paljon modernimmassa Suomessa kuin toise ja pitää kokemustaan yleisenä standardina.
Tälläkin palstalla on epäuskoisena ihmetelty, eikö jollain perheellä muka 60- luvulla ollut vesivessaa, autoa ja puhelinta.
70- luvun maalaistalo, jossa ei ollut puhelinta, lämmintä vettä, suihkua, WC:tä on varmasti monelle selvä valhe.
Näin varmasti. Mutta sitten tullaankin siihen, että onko psykologilla varaa olla noin subjektiivinen, ettei ymmärrä, että on erilaisia elinympäristöjä, erilaisia koteja, erilaisia perheitä. Ja jos on noin vahva subjektiivisuus työssä, niin onko psykologi silloin ylipäätään riittävän ammattitaitoinen hoitamaan työtään.
Todennäköisesti kyseessä oli vasta ammatissaan aloittanut ihminen, kun työskenteli seurakunnan järjestämässä ilmaispalvelussa.
Ei ollut vielä avartunut näkemys siitä, millaisia perheitä ja elinympäristöjä voi löytyä ja oli esim. parikymmentä vuotta aikaisemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla ei ole ollut minkäännäköisiä ongelmia psykiatrien kanssa. Epämääräisimmät lääkärit, jotka eivät edes ymmärrä potilaan puhetta, löytyvät terveyskeskuksesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myös kovin suppea näkemys/ymmärrys elämästä arveluttaa, tyliin: (työttömälle) eihän sitä voi vain sohvanpohjalle jäädä!
Eli elämän ainoa mahdollinen aktiviteetti on työ?
No kyllä jokaisen aikuisen on tarkoitus elättää itse itsensä. Ja kuntouttavan mielenterveyshoidon tavoitteena on saada ihmisistä työkykyisiä.
Ei se työn tekeminen ihmisen ainoa aktiviteetti ole. Mutta kyllä terapeutin moraalinen tehtävä on myös ohjata asiakasta siihen suuntaan, että hänen ei tarvitse elää tukien varassa vaan ansaitsee elantonsa työelämässä.
Eli terapia voidaan lopettaa heti, kun työkyky on palannut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myös kovin suppea näkemys/ymmärrys elämästä arveluttaa, tyliin: (työttömälle) eihän sitä voi vain sohvanpohjalle jäädä!
Eli elämän ainoa mahdollinen aktiviteetti on työ?
No kyllä jokaisen aikuisen on tarkoitus elättää itse itsensä. Ja kuntouttavan mielenterveyshoidon tavoitteena on saada ihmisistä työkykyisiä.
Ei se työn tekeminen ihmisen ainoa aktiviteetti ole. Mutta kyllä terapeutin moraalinen tehtävä on myös ohjata asiakasta siihen suuntaan, että hänen ei tarvitse elää tukien varassa vaan ansaitsee elantonsa työelämässä.
Eli terapia voidaan lopettaa heti, kun työkyky on palannut?
En minä sellaista sanonut? Miksi otit kysymyksen minua lainatessasi esille?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet psykiatrit on ihan hirveitä ja epäempaattisia. Parempi on usein puhua ihan tavalliselle ihmiselle jolla ei ole koulutusta siihen miten olla empaattinen.
Lääkäreinä ajattelevat, että kaikki hoidetaan lääkkeillä. Puhuminen on vain diagnosointia varten.
Eihän psykiatri muuten hoidakaan kuin lääkkeillä. Ja hänen hommansa on diagnosoida.
Terapiaa antaa terapeutti.
Niin juuri eli empatia ei kuulu hommaan.
Empatiaa on mm. uusia sopivia lääkkeitä, vaihtaa epäsopivia pois jne. Se kuuluu hommaan mutta ei sitä moni käytä. Saavat sikailla menemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kyllä sulla päässä jotain vikaa on, jos ostat takin jonka väristä et tykkää.
Ko. lääkäri on kuitenkin fiksu ja älykäs ihminen, toisin kuin ap, jonka tarinan toista puolta emme koskaan saa tietää. Toki tiedämme sen, että ap kertoo kaikki asiat itselleen edullisesti. Siksi herääkin kysymys: kun ap on ylivertainen ihminen, miksi hänen elämänsä on tuossa tilassa? Aivan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myös kovin suppea näkemys/ymmärrys elämästä arveluttaa, tyliin: (työttömälle) eihän sitä voi vain sohvanpohjalle jäädä!
Eli elämän ainoa mahdollinen aktiviteetti on työ?
No kyllä jokaisen aikuisen on tarkoitus elättää itse itsensä. Ja kuntouttavan mielenterveyshoidon tavoitteena on saada ihmisistä työkykyisiä.
Ei se työn tekeminen ihmisen ainoa aktiviteetti ole. Mutta kyllä terapeutin moraalinen tehtävä on myös ohjata asiakasta siihen suuntaan, että hänen ei tarvitse elää tukien varassa vaan ansaitsee elantonsa työelämässä.
Eli terapia voidaan lopettaa heti, kun työkyky on palannut?
En minä sellaista sanonut? Miksi otit kysymyksen minua lainatessasi esille?
Missä kohtaa noin väitettiin? Tuo oli kysymys. Oletko sekaisin?
Vaaditaan, että lääkäreiden, psykiatrien tai viranomaisten kanssa käydyt keskustelut saisi äänittää tai tallentaa.
Niin monta kertaa on väärin kirjattu.
En ymmärrä, miksi lääketieteellä on niin hallitseva rooli mielenterveysongelmien hoidossa, kun siellä tosiaan painiskellaan tuollaisten metaforien ja vuorovaikutuksen maailmassa pääosin. Lääkärithän koulutetaan soveltamaan lähinnä luonnontieteellistä tietoa ihmisen biologiasta, mutta mielenterveyshäiriöiden taustalla ei vuosikymmenien massiivisesta tutkimustyöstä huolimatta ole löydetty olevan mitään koherentteja neurobiologisia tai muitakaan tekijöitä, joiden kautta voisi näitä luokkia määritellä ja diagnosoida. Geeneihin ja aivotason eroihin liittyvät korrelaatiotkin ovat yleensä hyvin yleisluontoisia, epäspesifejä ja efektikooltaan heikkoja. Psykoaktiivisten aineiden hallitseva rooli ei ole ainakaan korreloinut vakavien mielisairauksien parantuneiden hoitotulosten kanssa, vaan päin vastoin: esimerkiksi skitsofrenian suhteellinen kuolleisuus on systemaattisen tutkimuskatsauksen A Systematic Review of Mortality in SchizophreniaIs the Differential Mortality Gap Worsening Over Time? mukaan noussut lähes kaksinkertaiseksi 1990-luvun jälkeen suhteessa 50-lukuun ja toipumisennuste on A systematic review and meta-analysis of recovery in schizophrenia romahtanut kolmasosaan, eikä tätä voi selittää puhtaasti mikään laitoshoidon saatavuuden tai hoitoon kohdentuvien resurssien väheneminen koska a) kehitysmaissa on aina ollut paremmat hoitotulokset skitsofrenialle, ja niissä maissa on tunnetusti vähemmän mitään länsimaisen lääketieteen mukaista hoitoa b) esimerkiksi avoimen dialogin mallilla Suomessa on psykoosisairailla puolet vähemmän työkyvyttömyyttä kuin käypä hoidon mukaisella mallilla 19 vuotta kattavassa tutkimuksessa The family-oriented open dialogue approach in the treatment of first-episode psychosis: Nineteen-year outcomes, ja avoimen dialogin mallissa käytettään huomattavasti vähemmän lääkkeitä että laitoshoitoa. Lääkekeskeinen avohoito vaikuttaa valtavan kalliilta ja tehottomalta, minkä lisäksi se on lääkärivetoista ja tunnetusti psykiatreista on huutava pula, mikä heikentää hoidon laatua entisestään.
Mielestäni mielenterveyden haasteita voisi diagnosoida ja hoitaa ihan yhtä hyvin esimerkiksi psykologit, ja lääkärien tehtävä voisi rajoittua somaattisten sairauksien tunnistamiseen ja yksilö- tai perhepsykoterapiaa, toimintaterapiaa yms. tukevan lyhytkestoisen lääkehoidon määräämiseen. Lääkärien pitkä luonnontieteellisesti orientoitunut koulutus menee hukkaan lääketieteellisesti epävalidien diagnoosien lätkimisessä, kun diagnostiikassa ei oikeasti tarvita erotusdiagnostiikan ohella minkäänlaista lääketieteellistä erityisasiantuntemusta. Erotusdiagnostiikan eli somaattisten sairauksien tunnistamisen osaa tehdä jo aika pitkälle jo terveyskeskuslääkäri. Ennen kuin potilas lähetetään mielenterveyshoitoon, häneltä pitäisi tutkia tietenkin esimerkiksi rauta- ja d-vitamiiniarvot yms uupumusoireilun ja masennuksen taustalla. Mielenterveyshoidon parempi organisointi ja lääkekeskeisyyden sekä lääkärivetoisuuden vähentäminen säästäisi valtavasti resursseja sekä tuottaisi pitkällä aikavälillä myös todennäköisesti parempia ja pysyvämpiä hoitotuloksia.
Vierailija kirjoitti:
Itse tunnen enimmäkseen fiksuja psykiatreja. Yksi on pitkäaikainen ystäväni, joka tehnyt paljon hyvää psykiatrisessa työssään. On raskasta työtä ja siksi monikaan ei halua erikoistua enää psykiatriaan.
Eli puhtaat matemaatikot ja psykopaatit pärjäävät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en kaipaa aikoja, jolloin perheenjäsenten mielipide (tai sana) riittää passittamaan toisen lobotomiaan, sterilisaatioon, pakkohoitoon yms.
Mikäs sekin nainen oli, joka vietti loppuikänsä seilin saarella käytännössä vankina, ihan vaan koska aviomies oli sanonut vaimon olevan hullu.
Itse en haluaisi perheelläni olevan mitään oikeuksia hoitooni, eivät ole aina hyväntahtoisia.
Eihän läheisten näkemysten huomioiminen tietenkään sitä tarkoittaisi, että heidän sanansa on laki. Luonnollisestikin lääkäri haluaisi varmistaa, että läheisten näkemykset ovat totta myös objektiivisesti tarkasteltuna.
Ja lääkärin ammattitaitoon kuuluu erottaa läheisten näkemyksistä hyväntahtoiset pahantahtoisista.
Lääkärin ammattitaitoon kuuluu myös ymmärtää potilaan tilann
Eihän potilas sitä välttämättä kutsu eikä välttämättä voi tietää etukäteen, mitä joku läheinen aikoo lääkärille sanoa.
Vierailija kirjoitti:
Jos kirjaus ei ole todenmukainen, niin sen voi pyytää korjaamaan. Tee korjauspyyntö, jossa kerrot selvästi kenen henkilön ja minkä päivän kirjauksesta ja mistä lauseesta kyse, ja voit kirjoittaa myös lyhyesti, mikä olisi sinun mielestäsi oikea muoto lauseelle. Esimerkiksi näin.
Kirjaus: Potilas kokee olevansa tulessa. > Korjattava muotoon: Kysyttäessä potilas kertoo, että ei pidä punaisesta väristä, koska kokee sen räikeänä. Pyydettäessä antaa esimerkin, että on ostanut punaisen takin, jota ei voi käyttää, koska se on tulenpunainen minkä vuoksi kokee olevansa kuin liekeissä.
Mikseivät kirjaa noin jo alkuvaiheessa. Olisi hyvä tietää mitä näiden kummallisten kirjausten taustalla on. Täytyykö heidän kirjata asiat kuten kirjaavat vai mistä on kyse.
Itse korjautin tekstin kun toinen lääkäri ihmetteli minulle ensimmäisen lääkärin kirjauksia.
Itse en kaipaa aikoja, jolloin perheenjäsenten mielipide (tai sana) riittää passittamaan toisen lobotomiaan, sterilisaatioon, pakkohoitoon yms.
Mikäs sekin nainen oli, joka vietti loppuikänsä seilin saarella käytännössä vankina, ihan vaan koska aviomies oli sanonut vaimon olevan hullu.
Itse en haluaisi perheelläni olevan mitään oikeuksia hoitooni, eivät ole aina hyväntahtoisia.
Eihän läheisten näkemysten huomioiminen tietenkään sitä tarkoittaisi, että heidän sanansa on laki. Luonnollisestikin lääkäri haluaisi varmistaa, että läheisten näkemykset ovat totta myös objektiivisesti tarkasteltuna.
Ja lääkärin ammattitaitoon kuuluu erottaa läheisten näkemyksistä hyväntahtoiset pahantahtoisista.