Lue keskustelun säännöt.
Kympin oppilaiden vanhemmat, millaisia teidän perheet ovat?
13.04.2024 |
Kiinnostaa, millaisista perheistä ne lapset ja nuoret tulevat, joilla keskiarvo kymppi tai lähellä kymppiä.
Meillä itsellä opistotason koulutus, mies amk, ollaan itse oltu keskivertoja koulussa. Harrastukset miehellä kalastus ja mulla jumppa, jooga ja käsityöt. Ollaan aika vähään tyytyväisiä ja melko sopuisia.
Meillä molemmat tyttäret todella hyviä koulussa. Esikoinen nyt lukiossa ja sielläkin sujuu erinomaisesti, nuorempi kasilla ja keskiarvo oli joulutodistuksessa täysi 10. Koulu molemmille aina ollut tosi helppoa.
Aina puhutaan koulutuksen periytymisestä, mutta meidän kohdalla ei tunnu pitävän paikkaansa. Tytön luokalla on professorin tms. lapsi, joka myös hyvä, mutta joutuu näkemään paljon enemmän vaivaa opintomenestyksensä eteen.
Kommentit (83)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomaan, että avaukseni ärsyttää. Siis ihan sitä vain, että millaisissa perheissä koulussa menestyviä nuoria kasvaa. Vai onko ihan kaikenlaisissa. Onko joku kasvatustapa/tyyli/olosuhteet, joka tähän kannustaa vai kaikki sattumaa?
Olen huomannut ainakin jonkinlaista syy-yhteyttä siinä, että kuinka kauan äiti on ollut lasten kanssa kotona. Lähipiirissäni kotiäitien lapsista on tullut koulumenestyjiä. Tosin otanta on 80-90-luvun lapsista.
Laitoksessa kasvatuksen suorittaa ne toiset lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin itse "kympin tyttö". Isäni on professori, äitini koulutustausta olisi nykymittapuulla ammattikorkeakoulutasoinen.
Minä ja puolisoni ollaan akateemisia molemmat, lapset on 8-9 oppilaita. Ehkä ihan hyvä vain, että vähän rennommin ottavat :)
Oli kympin tyttö, ka yläkoulussa 9.9. Opin asiat helposti mutta vaadn itselltäni paljon. Kasvoin perheessä, jossa arvostettiin kovaa työntekoa, arvosanoja ja suorittamista. Uuvuin yliopistoaikoina ja sairastuin masennukseen.
Vierailija kirjoitti:
Oli kympin tyttö, ka yläkoulussa 9.9. Opin asiat helposti mutta vaadn itselltäni paljon. Kasvoin perheessä, jossa arvostettiin kovaa työntekoa, arvosanoja ja suorittamista. Uuvuin yliopistoaikoina ja sairastuin masennukseen.
Täällä kannattaisi viimenään hyväksyä tosiasiat. Esim. sulta puuttui selkeästi lahjakkuus ja se kova työ vei vain niin pitkälle. Olisit menestynyt paremmin ja elänyt onnellisena osallistumalla synnytystalkoisiin!
Peruskoulussa mitataan nykyään ensisijaisesti vain hiljaaistumiskykyä ja toissijaisesti kevyttä ulkoaoppimiskykyä, mutta kun sillä ei synny innovaatioita ja vientituotteita.
Ollaan ydinperhe, maisterisvanhemmat pitkässä avioliitossa. Tienataan hiukan yli keskituloisuuden rajan, hyvin tavallista ja tasaista elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen yliopiston lehtori ja mies professori. Vanhempi poika yläasteella, leikkii roudmäniä ja uhkailee tyttöjä. Me miehen kanssa ollaan paskat housussa kun pelätään että tulee pojan leikkien takia nenä kipeäksi.
Olisi saanut kakara mennä pesuvesien mukana pihalle. Nyy sitä joutuu sietämään vielä muutaman vuoden.
Akateeminen perhe, jossa luetaan paljon. Neljä lasta, heistä yhdellä keskiarvo aina 9,9-10 ja hyvät arvosanat yo-kirjoituksista. Muutkin lapset hyviä koulussa, mutta keskiarvo suurin piirtein ysiä.
Kympin oppilaamme on lapsista se, jolla on ollut vaikeinta. Nepsydiagnoosi, haasteita kaverisuhteissa, mielenterveysongelmia, päihdeongelmaa. Tavallisempi polku olisi ollut helpompi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huomaan, että avaukseni ärsyttää. Siis ihan sitä vain, että millaisissa perheissä koulussa menestyviä nuoria kasvaa. Vai onko ihan kaikenlaisissa. Onko joku kasvatustapa/tyyli/olosuhteet, joka tähän kannustaa vai kaikki sattumaa?
Ensinnäkin samassa perheessä voi olla monentasoista koulumenestystä. Harvoin kaikki lapset ovat yhtä hyviä ja yhtä kiinnostuneita/motivoituneita samoissa aineissa. Joku voi olla kunnianhimoisempi, toisen kiinnostus suuntautua enemmän muuhun kuin kouluaineisiin, vaikka yhtä älykäs olisikin. Älykkyys on myös perinnöllistä, samoin temperamenttipiirteet. Myös kasvuolosuhteet ja ympäristö muuttuvat, jos useita lapsia.
Varmasti lasten kasvatustavat, kodin ilmapiiri ja etenkin lasten kanssa vietetty aika ja kannustaminen vaikuttavat enemmän kuin vanhempien koulutustaso. Älykkyys ja kyky hyvään vanhemmuuteen eivät määritä ihmisten koulutustasoa.
Äiti merkonomi, isä autokorjaaja. Minä KTM.
Appivanhemmat siivoja ja lihatiskin myyjä. Mies DI.
Lapset ns. kympin oppilaita. Toinen aloitti just tekniikan alan opinnot yliopistossa. Toinen lukiossa.
Meillä vanhemmilla oli molemmilla vähän ankeaa lapsena. Kotiväkivaltaa, alkoholiongelmaa, mielenterveyden sairauksia. Yhteistä kuitenkin koulutuksen arvostaminen ja siihen panostaminen vanhempien taholta, kun kokivat etteivät olleet itse saaneet niitä mahdollisuuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla amk- ja yliopistokoulutus, lasten isä on käynyt vain lukion. Ollaan silti molemmat vanhemmat työelämässä ja meillä on aina luettu lapsille paljon sekä keskusteltu asioista. Lapset tuntuu saavan hyviä arvosanoja suht helposti, vaikka heitä ei erityisemminnpatisyella tekemään läksyjä tai harjoittelemaan kokeisiin.
Ollaan erottu, mutta meillä on toimiva yhteishuoltajuus. Lapset asuu luonani, koska lasten isä asuu kaukana ja hänen työnsä sisältää viikkojen työmatkoja.
Eroperhe. Lapsi traumatisoitunut isän poissaolosta. Yksinäinen, vähän syrjäytynyt lapsi, jolla itseinhon tuntemuksia ja orastava syömishäiriö.
Hakee hyväksyntää ja onnistumisen tunteita koulumenestyksestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli kympin tyttö, ka yläkoulussa 9.9. Opin asiat helposti mutta vaadn itselltäni paljon. Kasvoin perheessä, jossa arvostettiin kovaa työntekoa, arvosanoja ja suorittamista. Uuvuin yliopistoaikoina ja sairastuin masennukseen.
Täällä kannattaisi viimenään hyväksyä tosiasiat. Esim. sulta puuttui selkeästi lahjakkuus ja se kova työ vei vain niin pitkälle. Olisit menestynyt paremmin ja elänyt onnellisena osallistumalla synnytystalkoisiin!
Peruskoulussa mitataan nykyään ensisijaisesti vain hiljaaistumiskykyä ja toissijaisesti kevyttä ulkoaoppimiskykyä, mutta kun sillä ei synny innovaatioita ja vientituotteita.
Ohiksena kerron, että kuvailit melko osuvasti minut ja olen siis samaa mieltä. Onneksi lähdin niihin talkoisiin, ennen kuin masennus vei mennessään.
Meillä 10:n lapsi. Äiti maisteri ja aikanaan hyvä koulussa, isä AMK, koulussa keskiverto. Suvuissa ei erityisen korkeaa koulutusta, laidasta laitaan. Luin jo vauvana lapselle ja hän itse tykkäsi paljon lukemisesta ja oli kiinnostunut monista asioista. Oppi tosi helposti, mutta odottikin itseltään 10:jä. Toinenkin lapsi hyvä koulussa eikä juuri opiskele, mutta saa enimmäkseen ysejä. Hän ei ollut pienenäkään niin kiinnostunut kirjoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omilla lapsilla toistaiseksi vain 10 (ja muutama 10-) kaikista kokeista tullut. Ihan tavallinen ydinperhe. 4 lasta. Lapset oli pitkään kotihoidossa, koska saatiin työt ja opiskelut sovitettua. Keskituloisia nykyään ollaan. Ei mitään super paljon aikaa vieviä kilpaharrastuksia lapsilla.
Lapset nyt 15v, 13v, 11v ja 8v
Ja me vanhemmat ollaan ihan duunareita/alempaa korkeakoulututkintoa käyneitä.
Vierailija kirjoitti:
Itse olin kympin tyttö, vanhemmat opistotason käyneitä (eli nyk. AMK), mutta toisen vanhemman alkoholismi toi elämääni niin valtavan riittämättömyyden tunteen ja suorittamisen tarpeen, ettei millään muulla oikein ollut väliä. Toki olen myös ihan lahjakas oppija. Mitä oikein haet tällä avauksella?
AMK on alempi korkeakoulututkinto, ei opistotaso. Opistotason tutkinnolla et voi hakea maisteriopintoihin, AMK-tutkinnolla voit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olin kympin tyttö, vanhemmat opistotason käyneitä (eli nyk. AMK), mutta toisen vanhemman alkoholismi toi elämääni niin valtavan riittämättömyyden tunteen ja suorittamisen tarpeen, ettei millään muulla oikein ollut väliä. Toki olen myös ihan lahjakas oppija. Mitä oikein haet tällä avauksella?
AMK on alempi korkeakoulututkinto, ei opistotaso. Opistotason tutkinnolla et voi hakea maisteriopintoihin, AMK-tutkinnolla voit.
Ennen ei esim sairaanhoitajaksi tai poliisiksi tarvinnut käydä korkeakoulua.
Olen huomannut että yksilapsisissa ystävieni perheissä on tavallista että lapsi on kympin oppilas. He ovat varmasti saaneet kotona hyvin tukea kouluun. Muuten näiden vanhemmat ovat laidasta laitaan, osa vähemmän koulutettuja ja osa tohtoritason koulutuksen saaneita.
Omat lapseni eivät ole erityisen hyviä koulussa, tosin en ollut itsekään, eikä kuulemma miehenikään. Olen silti saanut korkeakoulutuksen ja mielestäni loistanut vasta työelämässä. Olen päässyt pitkälle ja lopulta parempiin töihin kuin ne koulussani aikoinaan olleet kympin oppilaat.
Meilläkin eroperhe ja lapsi vaatii itseltään paljon, vaikka me vanhemmat yritetään toitottaa, että rakastatetaan häntä kyllä numeroista riippumatta.
Kovalla stressillä ja ahdistuksella kympit tulevat, joskus 9,5 ollut ihan maailmanloppu. Lapsi nyt seiskalla.
Meillä 10 lapset oli todella kiinnostuneita rahasta. Rahaa sai palkinnoksi kotoa hyvistä numeroista, oppivat että hyvällä koulutuksella tienaa rahaa. Jatkamalla opintoja korkealle hyvillä arvosanoilla pääsee sellaiseen työhön, josta oikeasti tulevaisuudessa tienaa enemmän rahaa. Eivät siis olleet mitenkään lahjakkaita, vaan tekivät töitä koulumenestyksen eteen.
Me vanhemmat persaukisia amiksen käyneitä. Saatiin sentään lapsia kannustettua opiskeluun
Olen huomannut ainakin jonkinlaista syy-yhteyttä siinä, että kuinka kauan äiti on ollut lasten kanssa kotona. Lähipiirissäni kotiäitien lapsista on tullut koulumenestyjiä. Tosin otanta on 80-90-luvun lapsista.