Onko teidän vanhemmat sanoneet teille tällaista lapsena?

Mielestäni on väärin sekin että nostetaan lapsi syliin,kannetaan sisälle, annetaan jäätelö ja kaakaota ja lässytetään "voi äitin kultamussukka onko pipi onko".. ja sitten tyyliin kannetaan sylissä koko loppupäivä.Vaikka mitään vammoja ei ole. 

Pitäisi olla  jokin välimuoto noiden "Ei sinuun sattunut"-vähättelyn ja " voikultapieniraukka"-ylihysteerisen lässytyksen välillä.

Sanoittaminen ei todellakaan ole pienen pieni juttu. Kukaan sanoittaja ei oikeasti tiedä mitä lapsi tuntee kaatuessaan, kenties kipua, kenties onnistumista, kenties kiukkua. Sanoittaja voi sanoittaa tunteet täysin väärin. Minusta sanoittaminen on pahimman luokan tunteiden yli kävelemistä, siinä vanhempi nimen omaan päättää mitä lapsi tuntee

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun äitini pilkkasi minua, kun oikeasti satutin itseäni ja itkin. 

Minulle on kasvanut korkea kipukynnys. En mene lääkäriin edes silloin, kun pitäisi jo mennä.

Ja olet varmasti tästä ylpeä vieläpä? 

En todellakaan ole ylpeä. Tällähän teen itselleni vahinkoa ja tiedostan sen. 

Yhteiskuntakaan ei voita mitään, koska tehohoitopäivät ovat kalliita verrattuna oikea-aikaisesti annettuun hoitoon.

Kerroppa mitä voin tehdä sille asialle, että minut on lapsena vieraannutettu kivuntunteesta?

Sinä olet nettikiusaaja, joten minulla traumoistani huolimatta menee paremmin arjessa.

En tiedostanut olevani nettikiusaaja, anteeksi.

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni on väärin sekin että nostetaan lapsi syliin,kannetaan sisälle, annetaan jäätelö ja kaakaota ja lässytetään "voi äitin kultamussukka onko pipi onko".. ja sitten tyyliin kannetaan sylissä koko loppupäivä.Vaikka mitään vammoja ei ole. 

Pitäisi olla  jokin välimuoto noiden "Ei sinuun sattunut"-vähättelyn ja " voikultapieniraukka"-ylihysteerisen lässytyksen välillä.

Jännä kyllä miksi suuri osa näkee vain nämä kaksi vaihtoehtoa. Ehkä suomalaisten on vain pakko satuttaa lastaan jollain tavalla. 

Vierailija kirjoitti:

Sanoittaminen ei todellakaan ole pienen pieni juttu. Kukaan sanoittaja ei oikeasti tiedä mitä lapsi tuntee kaatuessaan, kenties kipua, kenties onnistumista, kenties kiukkua. Sanoittaja voi sanoittaa tunteet täysin väärin. Minusta sanoittaminen on pahimman luokan tunteiden yli kävelemistä, siinä vanhempi nimen omaan päättää mitä lapsi tuntee

 

Sanoittaminen noin yleensäkin on tosi epämääräinen käsite, josta ei voi päätellä suoraan mitä se tarkoittaa. Siksi siitä taitaa olla montaa uskomusta ja kukaan ei tiedä mikä on se tärkein idea siellä taustalla.

Vierailija kirjoitti:

Taas yksi äititraumainen. Vuosikausien terapia, mielialalääkkeet, sairauspoissaolot, välien katkaiseminen, katkeruus ja uhriutuminen.

narsisti tekee nyt melkoisia oletuksia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua sairaanhoitajana päivystyksessä harmittaa vanhemmat jotka sanovat lapselleen ettei jkn tutkimus tai toimenpide satu. Siihen joutuu sitten korjaamaan, että sattuu, mutta se tekee sitä vain hetken. En halua valehdella lapsipotilaalle.

Toinen asia on juurikin se, että kun lasta sattuu esim. kaatuessaan niin vanhemmalla on hirveä kiire siihen touhottamaan, että "ei sattunut!", vaikka näkee että oikeasti teki kipeää. Itse olen ainakin omien lasteni kohdalla lohduttanut itkevää lasta ja tarvittaessa laittanut viileää kipukohdan päälle. Itse ainakin raivostuisin jos joku tulisi selittämään minulle "ei sattunut!" kun olisin satuttanut itseni johonkin, miksi lapsen pitäisi sietää sllaista?

Muistan lapsuudesta, kun nimenomaan hoitajat ja lääkärit rauhoittelivat, ettei joku toimenpide satu... Esimerkiksi parasenteesi. Minulla on ihan hirveät traumat kohdistuen korviin. Tätä

Ikävä juttu. Ehkäpä ne samat hoitajat ja lääkärit sitten myöskin mitätöivät omien lapsiensa sattumisia, kuka tietää..

Tietenkin se itkevä ja riehuva lapsi siellä vastaanotolla on toimenpidettä hidastava ja vaikeuttava tekijä, joten nopein tie on valehdella lapselle, ettei toimenpide satu. Parasenteesi toimenpiteenä vaatii tarkkuutta ja ehdotonta paikallaanoloa, jotta ei aiheuteta vammoja sen veitsen kanssa siellä korvassa. Siltikin ehdottoman tärkeätä olisi selittää lapselle, että mitä tehdään ja miksi sekä ennen kaikkea se, että kys. toimenpiteen jälkeen, jos se sujuu hyvin, on luvassa nopea helpotus. Itse ainakin lapsena, jos en tiennyt tarkkaan mitä ollaan tekemässä, tuli järkyttävä paniikki ja vastaanrimpuilu, kun ei tiennyt kuinka kova kipu on tulossa. 

Ensiavun sh

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni on väärin sekin että nostetaan lapsi syliin,kannetaan sisälle, annetaan jäätelö ja kaakaota ja lässytetään "voi äitin kultamussukka onko pipi onko".. ja sitten tyyliin kannetaan sylissä koko loppupäivä.Vaikka mitään vammoja ei ole. 

Pitäisi olla  jokin välimuoto noiden "Ei sinuun sattunut"-vähättelyn ja " voikultapieniraukka"-ylihysteerisen lässytyksen välillä.

Eiköhän suurin osa ole niitä välimuotoja. Eihän tuollaisessa tilanteessa tarvitse kuin seurata, miten lapsi reagoi, ja toimia sen mukaan. Lohduttaa ja hoitaa haaverit, jos on aihetta, jatkaa matkaa lapsen kanssa, jos tämä kykenee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni on väärin sekin että nostetaan lapsi syliin,kannetaan sisälle, annetaan jäätelö ja kaakaota ja lässytetään "voi äitin kultamussukka onko pipi onko".. ja sitten tyyliin kannetaan sylissä koko loppupäivä.Vaikka mitään vammoja ei ole. 

Pitäisi olla  jokin välimuoto noiden "Ei sinuun sattunut"-vähättelyn ja " voikultapieniraukka"-ylihysteerisen lässytyksen välillä.

 

Jännä kyllä miksi suuri osa näkee vain nämä kaksi vaihtoehtoa. Ehkä suomalaisten on vain pakko satuttaa lastaan jollain tavalla. 

Juu, hyvin harvassa täällä on ne, joita olisi ainakaan liikaa varjeltu.

Vierailija kirjoitti:

Pienen lapsen kellahtaessa   nurin esim nurmikolle, sanotaan ei sattunut.

Lapsi yleensä huutaa kuin palosireeni pelkästä säikähdyksestä.

Mistäs sinä tiedät sattuiko? Jos lapseen sattui, opetat hänelle ettei hänen kivullaan ole väliä. Tiukassa näkyy istuvan suomalainen reippauskasvatus! Lasta pitäisi opettaa tunnistamaan tunteitaan, ei kertoa itkevälle lapselle ettei häneen satu. Aikuisen pitäisi kertoa, että vähän sattui ja säikähdit, mutta ei ollut vaarallista jos kerran ei tullut suurempaa vahinkoa. Siten lapsi oppii itse mitä tilanteessa tapahtui, miksi häntä itkettää, ja että hän saa myötätuntoa.

Taitaa olla vanhanaikainen tapa pyrkiä rauhoittelemaan hätääntynyttä lasta. Munkin äiti teki tuota kyllä.