Miksi joudenkin miesten kanssa tulee naisellinen olo ja joidenkin kanssa ei

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siksi että on olemassa herrasmiehiä, tosin keski-ikäisten sinkkumarkkinoilla ne ovat harvassa. Sellainen komea herrasmies kun löytyy, niin kannattaa toimia nopeasti. Ne todellakin viedään käsistä. Suurin osa on sellaisia vätyksiä, joiden seurassa tuntee olevansa enemmänkin äiti kuin nainen.

Keski-ikäinen nainen luulee nappaavansa keski-ikäisen herrasmiehen?

He kilpailee alle 20 vuotiaiden tyttösten kanssa.

Alle 20-vuotiaat tyttöset haluavat keski-ikäisiä miehiä?? Ja oikeasti, normaalit keski-ikäiset miehet eivät halua teini-ikäistä tyttöystävää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lisää vastauksia tähän, tää on mielenkiintoinen kysymys. Ja paljastuu, että ap:lle suojeltavana oleminen on naisellista.

Tartuin samaan. Tunnistan ap:n esiin tuoman ilmiön kyllä, mutta en tunne olevani suojeltavana kokiessani oloni "naiselliseksi". Ehkä tämä on jokin alitajunta, kun itse koen silloin olevani "haluttava". Olisiko siinä kyse yleisesti jostain huomion saamisesta, joka luo turvallisuuden tunnetta, lisää omaa kokemusta viehättävyydestä jne.

Ma luulen, että joidenkin miesten kohdalla tapahtuu juuri tämä, että nainen kokee olevansa haluttu, ja itse ajattelen usein silloin kun käy näin, että luolamiesnainen ja eläin minussa kokee lisääntymisen tarvetta juuri tällaisen yksilön kanssa. 

Jännämiehet panee. On aina

Vanha juttu jo, mutta vastaampa kun lainasit kommenttiani.

Kyse ei ole jännämiehistä lainkaan eikä välttämättä edes huomion saamisesta - ainakaan omalla kohdallani - jos koen olevani jonkun seurassa haluttu ja jopa vähän eläimellinen. Vaikka olisikin fyysistä kemiaa, niin saattaa olla että muutoin meillä ei ole yhtään henkistä kemiaa tai ainakin aistin jo kaukaa, ettei lainkaan mitään yhteistä tulevaisuutta. Siihen ei liity jännämiehet tai sen enempää perhekeskeiset pehmotkaan. Luulen, että se eläin minussa aistii vaan kyseisen henkilön olevan tarpeeksi kaukaista sukua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Apua, miten erilaisia ihmiset on. Mulle tulee lähinnä henkilöstä riippuen ahdistus tai v-tutus jos joku alkaa käyttäytyä "suojelevasti", yleensä toteankin ystävälliseen sävyyn, että kiitos vaan, pystyn hoitamaan ihan itse tilanteen.

Paapominen ja tilanteen haltuunotto ovat kaksi aivan eri asiaa.

Kun alisteisesti ja vähätellen naiselle kerrotaan kuinka hänen nyt pikkuaivoillaan pitää toimia, ylläoleva vastaus on täysin oikein. Ja näitä miehiä riittää jotka pitää naisia täysin bimboina.

Kun taas tilanne otetaan haltuun vähäeleisen mielekkäästi, meteliä nostamatta luontevasti, on se mitä ap kuvailee. Ja minä ainakin olen tuon miehisyyden edessä ns voimaton eli täysin häikäistynyt miehestä ja toden totta tunnen olevani 100% nainen.

Käytöstavat jotka ovat miehellä selkäytimessä ja tulevat luonnollisena tapana käytäntöön on vain yksi il

Mielestäni kuvaat tässä sitä että sinulla on tarve heittäytyä miehen varaan ja olla "heikko". Silloinhan miehestä tulee suhteen kannattelija eikä tasa-arvoinen suhde ole mahdollinen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Arvostan enemmän tasa-arvoa kuin sitä että joku mies saa minussa aikaan "naisellisen" olon. Se suojelevuus on redflag ja kääntyy helposti myöhemmässä vaiheessa vallankäytöksi. 

Eli tasa-arvo on sitä että mies ei saa naista tuntemaan naiseksi vaan mieheksi. Kummasti sitä myöten nainen tuntee itsensä loukatuksi.

Ei nainen tarvitse miestä tunteakseen itsensä naiseksi. Eikä nainen määrittele naiseuttaan miehen kautta. Tasa-arvo on sitä että molemmat saavat toteuttaa ihmisyyttään kokonaisvaltaisella tavalla toinen toistaan tukien. Tälläisessä suhteessa molemmat voivat olla haavoittuvia ja tarvitsevia. Kokonaisia.

Vierailija kirjoitti:

Osa miehistä triggeröi naisellisen puolen esiin. Sitten on kaameita mörököllejä, joiden seurassa ihmisyyskin jäätyy.

Ilmeisesti olet oppinut uuden sanan, mutta merkitys ei ole vielä auennut. Yrittää selvittää, mitä triggeröityminen tarkoittaa, niin vaikutat vastaisuudessa vähemmän tyhmältä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siksi että on olemassa herrasmiehiä, tosin keski-ikäisten sinkkumarkkinoilla ne ovat harvassa. Sellainen komea herrasmies kun löytyy, niin kannattaa toimia nopeasti. Ne todellakin viedään käsistä. Suurin osa on sellaisia vätyksiä, joiden seurassa tuntee olevansa enemmänkin äiti kuin nainen.

Keski-ikäinen nainen luulee nappaavansa keski-ikäisen herrasmiehen?

He kilpailee alle 20 vuotiaiden tyttösten kanssa.

Alle 20-vuotiaat tyttöset haluavat keski-ikäisiä miehiä?? Ja oikeasti, normaalit keski-ikäiset miehet eivät halua teini-ikäistä tyttöystävää.

Ikävä herättää sinut unestasi mutta valitettavasti haluaa ja on aina halunnut. Alkukantainen lisääntymisvaisto takaa sen että mies haluaa lapsille nuoren äidin. Kaikki tämä on silkkaa evoluutiota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Apua, miten erilaisia ihmiset on. Mulle tulee lähinnä henkilöstä riippuen ahdistus tai v-tutus jos joku alkaa käyttäytyä "suojelevasti", yleensä toteankin ystävälliseen sävyyn, että kiitos vaan, pystyn hoitamaan ihan itse tilanteen.

Paapominen ja tilanteen haltuunotto ovat kaksi aivan eri asiaa.

Kun alisteisesti ja vähätellen naiselle kerrotaan kuinka hänen nyt pikkuaivoillaan pitää toimia, ylläoleva vastaus on täysin oikein. Ja näitä miehiä riittää jotka pitää naisia täysin bimboina.

Kun taas tilanne otetaan haltuun vähäeleisen mielekkäästi, meteliä nostamatta luontevasti, on se mitä ap kuvailee. Ja minä ainakin olen tuon miehisyyden edessä ns voimaton eli täysin häikäistynyt miehestä ja toden totta tunnen olevani 100% nainen.

Käytöst

Ei mene kauaa kunnes herätään siihen että nainen ei tiedä mitä haluaa ja siksi miehen täytyy pitää yhteiskunta pystyssä. nainen on ailahtelvainen ja tätä on sanottu jo tuhansia vuosia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis sellainen olo, että mies huolehtii vaikka minusta ei tarvitsisi huolehtia. Olen vuosia selvinnyt ihan yksinkin😁 Sitä voisi kuvailla siten, että en enää yritä olla mies talossa kuten aiemmissa suhteissa eikä minun tarvitse hyysätä miestä kuten lasta.  Mutta siis tulee vain sellainen tosi naisellinen olo tämän miehen seurassa ja vaikka olemme tunteneet kohta pari vuotta niin tilanne ei muutu vaan olotila jatkuu. 

 

-ap

Just tämä. Pitää olla kumppani suhteessa mieheen, ei äiti. Tunnistan niin nämä fiilikset. Huolenpidon pitää olla molemmin puolista. Jostain syystä Suomessa yhden sukupuolen pitäisi kannatella yksipuolisesti niin miehet kuin lapset saaden äidin roolin suhteessa, vaikka ei edes olisi lapsi.

Suomessa naisen

Naiset täyttää päivänsä kaikella ylimääräisellä ja sitten uhriutuvat. Sen uhriutumisen he kyllä osaa.

Jos mies puukkaa päivän täyteen 2 eri työtä kotitöitä ja käy vielä salilla mies ei voi uhriutua koska se ei ole miehekästä sillä miehen kuuluu tehdä työt. Naisen tehtävä on pitää huolta kodista ja lapsista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis sellainen olo, että mies huolehtii vaikka minusta ei tarvitsisi huolehtia. Olen vuosia selvinnyt ihan yksinkin😁 Sitä voisi kuvailla siten, että en enää yritä olla mies talossa kuten aiemmissa suhteissa eikä minun tarvitse hyysätä miestä kuten lasta.  Mutta siis tulee vain sellainen tosi naisellinen olo tämän miehen seurassa ja vaikka olemme tunteneet kohta pari vuotta niin tilanne ei muutu vaan olotila jatkuu. 

 

-ap

Milloinkahan suomalaiset naiset tajuavat, että miehen hyysääminen on naisellista? Ei siinä ole mitään vikaa. Se, että nainen hyysää miestä, ei vertaudu lapseen kuten feministinaiset aina esittävät, vaan ikiaikaisiin parisuhdearkkityyppeihin, joita esim Etelä-Euroopassa edelleen arvostetaan. Ei naisen kuulu tuntea pahaa oloa miehen hyysäämisestä. Päinvastoin, miehen hyysäämisen tulisi juurikin tehdä naiselle naisellinen olo,

Oot 40+ ja asut edelleen mamman kanssa? 

Jos ne on homoja ne miehet? Jotka vaikuttaa naismaisilta.

Kai se on sitä alfamaisuutta sitten. Treffailin kerran miestä, joka hallitsi tilaa koko olemuksellaan. Ei ollut öykkäri tai edes päällepäsmäri, vaan oikeastaan aika rauhallinen ja kohtelias. Ääni oli kyllä vahva ja jylisevä ja vaatetus aina viimeisen päälle. Iso huoliteltu parta. Muistan, että tämä mies sai astetta parempaa palvelua ihan sama minne mentiin. Ihmiset ryhdistyivät hänen seurassaan. Hän sai minut kokemaan itseni kauniiksi ja nimenomaan naiseksi. Tuntui, ettei minun tarvinnut stressata tai varmistella mitään, vaan homma oli hänellä täydellisesti hallussa. Sain levätä. 

Joistakin miehistä huokuu epävarmuus ja silloin on ihan luonnollista, että nainen ottaa johtoaseman. Harva nainen kuitenkaan nauttii johtaessaan tilanteita, vaan kokee ne aika stressaavina. 

Jos mies määkii kuin lammas, naisen on vaan silloin hoidettava ne miehenkin hommat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siksi että on olemassa herrasmiehiä, tosin keski-ikäisten sinkkumarkkinoilla ne ovat harvassa. Sellainen komea herrasmies kun löytyy, niin kannattaa toimia nopeasti. Ne todellakin viedään käsistä. Suurin osa on sellaisia vätyksiä, joiden seurassa tuntee olevansa enemmänkin äiti kuin nainen.

Keski-ikäinen nainen luulee nappaavansa keski-ikäisen herrasmiehen?

He kilpailee alle 20 vuotiaiden tyttösten kanssa.

Alle 20-vuotiaat tyttöset haluavat keski-ikäisiä miehiä?? Ja oikeasti, normaalit keski-ikäiset miehet eivät halua teini-ikäistä tyttöystävää.

Ikävä herättää sinut unestasi mutta valitettavasti haluaa ja on aina halunnut. Alkukantainen lisääntymisvaisto takaa sen että mies haluaa lapsille nuoren äidin. Kaikki

Tyhmyyttä ja kypsymättömyyttä se sinun "vaistosi" vain on. Normaali ymmärtää, että murrosikäinen sopii tyttäreksi, muttei hänestä miksikään äidiksi olisi.

Minulla on hyvä ja vakaa parisuhde, mutta tilanteita joissa tunnen itseni naiselliseksi voisi kyllä olla enemmän.

Ykkösenä näistä on miehen matala libido. On hyvä pedissä, mutta aloitteita on liian vähän ja spontaaneita kosketuksia arjessa. Aloitteiden suhde on 20:1. Voin melkein siis laskea 10v suhteemme ajalta kaikki ne tilanteet, joissa mies on tehnyt aloitteen. Kuitenkaan kyse ei ole haluttomuudesta, koska kokiessaan puutetta hän alkaa kysellä minulta aloitteiden puutetta. Sitten on muita pieniä tilanteita, kuten ongelmien edessä lannistuva asenne eikä ratkaisua hakeva.

Sitten tilanteet jotka osoittavat miehekkyyttä: mies hoitaa kaikki "klassiset" miesten työt, on erittäin hyvä isä lapsillemme, huomaa jos olen huonolla tuulella ja kysyy syytä, on töissään vastuullinen ja ammattimainen. On hyvä pyörittämään perusarkea.

Olen varmaan säälittävä mutta yksi naisellisuuden ydinmuisto on se, kun 15v sitten ensimmäinen vakavampi ihastukseni halasi spontaanisti voimakkaasti takaapäin. Yksikään mies ei ole tehnyt näin sen jälkeen koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Arvostan enemmän tasa-arvoa kuin sitä että joku mies saa minussa aikaan "naisellisen" olon. Se suojelevuus on redflag ja kääntyy helposti myöhemmässä vaiheessa vallankäytöksi. 

Tätä olen miettinyt ja sen vuoksi oikeastaan kysyinkin asiasta. Sen vuoksi aion seurata suhteen kehittymistä pienellä varauksella. En siis suin päin hyppää syvään päättyyn. Mies ei ole kuitenkaan edelleenkään osoittanut sellaisia merkkejä, että alkaisi hallinnoimaan tai kontrolloimaan. 

-ap

Jos tuo mies saa noin vahvasti sinussa aikaan tuollaisen olon, hän saa sen aikaan yllättävän monen naisen kanssa. Kannattaa miettiä tätä.

Vierailija kirjoitti:

Jos ne on homoja ne miehet? Jotka vaikuttaa naismaisilta.

Iso osa suomalaisista miehistä on lähinnä kuin harmaata, sitkeää massaa. Kohtelevat varmaan asiallisesti, saattavat olla perusmukavia, jopa kohteliaita ja huumorintajuisia, mutta sellainen läsnä olemisen taito on hukassa, samoin oma miehekkyys. Osa saattaa näyttää maskuliinisilta miehiltä, mutta eivät välttämättä ole. Tai tuntuvat siltä, että oma miehisyys on olemassa, mutta jossakin kannen alla tai muovipussin sisällä.

Osa miehistä jotenkin skarppaa, jos tulee vastaan nainen, johon he oikeasti ihastuvat.

Olin pari vuotta parisuhteessa hyvin feminiinisen miehen kanssa. Hän oli varovainen, keskusteleva, kysyi jatkuvasti minulta mitä tehdään. Hänessä oli paljon hyvää jonka takia varmasti suhde jatkuikin niin pitkään kuin jatkui, mutta hänen seurassaan uuvuin ihan täysin, sillä hän ei pystynyt tekemään päätöksiä missään asiassa. Minun piti valita ravintola, minun piti päättää mennäänkö teatteriin vai konserttiin, otetaanko hänen auto vai minun jne. Tämä alkoi uuvuttaa.

Nyt seurustelen miehen kanssa joka ottaa ns. tilanteen haltuun ja tunnen olevani niin paljon rennompi ja parempi kumppani. Ennenkuin alkaa jähnäys jännämiehistä, niin ei, mieheni ei alista, määrää, rähise tai katoile ryyppyreissuille, mutta osaa ottaa johdon tilanteissa missä sitä tarvitaan eikä jatkuvasti sälytä päätöksentekoa minulle. Ihanaa. 

Vierailija kirjoitti:

Kai se on sitä alfamaisuutta sitten. Treffailin kerran miestä, joka hallitsi tilaa koko olemuksellaan. Ei ollut öykkäri tai edes päällepäsmäri, vaan oikeastaan aika rauhallinen ja kohtelias. Ääni oli kyllä vahva ja jylisevä ja vaatetus aina viimeisen päälle. Iso huoliteltu parta. Muistan, että tämä mies sai astetta parempaa palvelua ihan sama minne mentiin. Ihmiset ryhdistyivät hänen seurassaan. Hän sai minut kokemaan itseni kauniiksi ja nimenomaan naiseksi. Tuntui, ettei minun tarvinnut stressata tai varmistella mitään, vaan homma oli hänellä täydellisesti hallussa. Sain levätä. 

 

Joistakin miehistä huokuu epävarmuus ja silloin on ihan luonnollista, että nainen ottaa johtoaseman. Harva nainen kuitenkaan nauttii johtaessaan tilanteita, vaan kokee ne aika stressaavina. 

Sinähän itse olet epävarma jos haluat miehen pitävän homman hallussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kai se on sitä alfamaisuutta sitten. Treffailin kerran miestä, joka hallitsi tilaa koko olemuksellaan. Ei ollut öykkäri tai edes päällepäsmäri, vaan oikeastaan aika rauhallinen ja kohtelias. Ääni oli kyllä vahva ja jylisevä ja vaatetus aina viimeisen päälle. Iso huoliteltu parta. Muistan, että tämä mies sai astetta parempaa palvelua ihan sama minne mentiin. Ihmiset ryhdistyivät hänen seurassaan. Hän sai minut kokemaan itseni kauniiksi ja nimenomaan naiseksi. Tuntui, ettei minun tarvinnut stressata tai varmistella mitään, vaan homma oli hänellä täydellisesti hallussa. Sain levätä. 

 

Joistakin miehistä huokuu epävarmuus ja silloin on ihan luonnollista, että nainen ottaa johtoaseman. Harva nainen kuitenkaan nauttii johtaessaan tilanteita, vaan kokee ne aika stressaavina. 

Sinähän itse olet epävarma jos haluat miehen pitävän homman hallussa.

En pidä itseäni epävarmana. En vain halua olla pomo. Toisaalta olen sen verran vastuuntuntoinen, että alan kyllä johtaa jos kukaan muu ei sitä roolia ota. Tämä näkyy myös töissä ja harrastuksissa. Ehkä olen jossain määrin kontrollinhakuinen ja siksi epävarmat ihmiset aiheuttavat minussa turvattomuutta ja sellaisissa tilanteissa otan herkästi homman haltuun, koska luotan enemmän itseeni. Nautin kuitenkin suunnattomasti jos saan vain olla ja pystyn luottamaan, että toinen osaa ja pystyy. 

Itse olen perinteisen feminiinisesti pukeutuva, siro ja pitkähiuksinen nainen. Hiljainen ja ujo. Sen lisäksi rakastan isoa autoa (en halua olla kyydissä), koen liikenteen usein kilpailuna, jossa minun kuuluu voittaa ja hallinnoin mielelläni suuria kokonaisuuksia. En voi antaa kenenkään määrätä tai alistaa itseäni. Jos näin tapahtuu, helposti kostan.

Tällaiset ominaisuudet minä olen saanut.