Miksi joudenkin miesten kanssa tulee naisellinen olo ja joidenkin kanssa ei

Vierailija kirjoitti:

Siksi että on olemassa herrasmiehiä, tosin keski-ikäisten sinkkumarkkinoilla ne ovat harvassa. Sellainen komea herrasmies kun löytyy, niin kannattaa toimia nopeasti. Ne todellakin viedään käsistä. Suurin osa on sellaisia vätyksiä, joiden seurassa tuntee olevansa enemmänkin äiti kuin nainen.

No minä olen vätys, mutta Lady-dragon ei vaan päästä irti. 

Neanderthalensis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Apua, miten erilaisia ihmiset on. Mulle tulee lähinnä henkilöstä riippuen ahdistus tai v-tutus jos joku alkaa käyttäytyä "suojelevasti", yleensä toteankin ystävälliseen sävyyn, että kiitos vaan, pystyn hoitamaan ihan itse tilanteen.

Paapominen ja tilanteen haltuunotto ovat kaksi aivan eri asiaa.

Kun alisteisesti ja vähätellen naiselle kerrotaan kuinka hänen nyt pikkuaivoillaan pitää toimia, ylläoleva vastaus on täysin oikein. Ja näitä miehiä riittää jotka pitää naisia täysin bimboina.

Kun taas tilanne otetaan haltuun vähäeleisen mielekkäästi, meteliä nostamatta luontevasti, on se mitä ap kuvailee. Ja minä ainakin olen tuon miehisyyden edessä ns voimaton eli täysin häikäistynyt miehestä ja toden totta tunnen olevani 100% nainen.

Käytöstavat jotka ovat miehellä selkäytimessä ja tulevat luonnollisena tapana käytäntöön on vain yksi il

Minäkään en ole milloinkaan kiinnostunut naismaisista miehistä, joita pitää hoivata kuin lasta. Mutta tuollaisia miehiä on aika paljon ja jotkut naiset innostuvat nimenomaan hoivaamisesta, mikä on samalla kontrollointia. 

Minusta se ei ole normaali suhde eikä tasa-arvoinenkaan. Toivon mieheltä sitä, että minua kohdellaan nimenomaan naisena, seksuaalisena olentona ja tietyissä asioissa heikompana sukupuolena. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis sellainen olo, että mies huolehtii vaikka minusta ei tarvitsisi huolehtia. Olen vuosia selvinnyt ihan yksinkin😁 Sitä voisi kuvailla siten, että en enää yritä olla mies talossa kuten aiemmissa suhteissa eikä minun tarvitse hyysätä miestä kuten lasta.  Mutta siis tulee vain sellainen tosi naisellinen olo tämän miehen seurassa ja vaikka olemme tunteneet kohta pari vuotta niin tilanne ei muutu vaan olotila jatkuu. 

 

-ap

Just tämä. Pitää olla kumppani suhteessa mieheen, ei äiti. Tunnistan niin nämä fiilikset. Huolenpidon pitää olla molemmin puolista. Jostain syystä Suomessa yhden sukupuolen pitäisi kannatella yksipuolisesti niin miehet kuin lapset saaden äidin roolin suhteessa, vaikka ei edes olisi lapsi.

Suomessa naisen rooli (kokopäivätyö+päävastuu kotitöistä ja l

No tämähän ei ole totta. Vahvassa elävä katkeroituneiden naisten viljelemä myytti, mutta kun sille ei ole mitään totuuspohjaa, ei tutkittua eikä arkihavantoihin perustuvaa. Noin ei Suomessa eletä, vaikka kuinka väittäisitte.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Apua, miten erilaisia ihmiset on. Mulle tulee lähinnä henkilöstä riippuen ahdistus tai v-tutus jos joku alkaa käyttäytyä "suojelevasti", yleensä toteankin ystävälliseen sävyyn, että kiitos vaan, pystyn hoitamaan ihan itse tilanteen.

Paapominen ja tilanteen haltuunotto ovat kaksi aivan eri asiaa.

Kun alisteisesti ja vähätellen naiselle kerrotaan kuinka hänen nyt pikkuaivoillaan pitää toimia, ylläoleva vastaus on täysin oikein. Ja näitä miehiä riittää jotka pitää naisia täysin bimboina.

Kun taas tilanne otetaan haltuun vähäeleisen mielekkäästi, meteliä nostamatta luontevasti, on se mitä ap kuvailee. Ja minä ainakin olen tuon miehisyyden edessä ns voimaton eli täysin häikäistynyt miehestä ja toden totta tunnen olevani 100% nainen.

Käytöstavat jotka ovat miehellä selkäytimessä ja tulevat

Ensin mieheltä viedään pallit ja sit ihmetellään, että mihin se miehisyys hävis.

Itsepähän keititte tämän sopan tyttärillenne. 

Kaikkea ei voi saada, vaikka olisihan se kiva valkata vain omasta näkökulmasta kaikkee kivaa...

Joko on tasa-arvo ja tasapuolisuus, tai sitten ei. 

Hm... kyllä toi mulla enemmän riippuu kk-kierrosta. Tietyssä kohtaa joka toinen vastaantuleva mies on kuumin ikinä :D No, haaveilut jää silti pään sisälle, en mä heitä ala kadulla pokaamaan silti.

N32

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis sellainen olo, että mies huolehtii vaikka minusta ei tarvitsisi huolehtia. Olen vuosia selvinnyt ihan yksinkin😁 Sitä voisi kuvailla siten, että en enää yritä olla mies talossa kuten aiemmissa suhteissa eikä minun tarvitse hyysätä miestä kuten lasta.  Mutta siis tulee vain sellainen tosi naisellinen olo tämän miehen seurassa ja vaikka olemme tunteneet kohta pari vuotta niin tilanne ei muutu vaan olotila jatkuu. 

 

-ap

Just tämä. Pitää olla kumppani suhteessa mieheen, ei äiti. Tunnistan niin nämä fiilikset. Huolenpidon pitää olla molemmin puolista. Jostain syystä Suomessa yhden sukupuolen pitäisi kannatella yksipuolisesti niin miehet kuin lapset saaden äidin roolin suhteessa, vaikka ei edes olisi lapsi.

Suomessa naisen

83, ikäluokkakysymys. 40+ arkihavainnot tukevat tätä oikein hyvin, tämä on se malli mikä me monet saatiin kotoa, ja tämä on se malli minkä meidän nyt 20+ lapset saivat kotoa, ja yksi syy syntyvyyden laskuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Apua, miten erilaisia ihmiset on. Mulle tulee lähinnä henkilöstä riippuen ahdistus tai v-tutus jos joku alkaa käyttäytyä "suojelevasti", yleensä toteankin ystävälliseen sävyyn, että kiitos vaan, pystyn hoitamaan ihan itse tilanteen.

Paapominen ja tilanteen haltuunotto ovat kaksi aivan eri asiaa.

Kun alisteisesti ja vähätellen naiselle kerrotaan kuinka hänen nyt pikkuaivoillaan pitää toimia, ylläoleva vastaus on täysin oikein. Ja näitä miehiä riittää jotka pitää naisia täysin bimboina.

Kun taas tilanne otetaan haltuun vähäeleisen mielekkäästi, meteliä nostamatta luontevasti, on se mitä ap kuvailee. Ja minä ainakin olen tuon miehisyyden edessä ns voimaton eli täysin häikäistynyt miehestä ja toden totta tunnen olevani 100% nainen.

Käytöst

No kyllä minun tyttäreni ovat löytäneet maskuliinisen miehen, joka hoitaa asiansa, on herrasmies ja tuon kirjoittajan tapaan kuvattuna miehekäs. Ovat alle kolmekymppisten ikäluokassa ja seurustelleet nuoresta asti kuten minä itsekin heidän ikäisenään. Olisipa kiva kuulla mitä poikien äidit väitteestäsi tuumivat. Eri

Vierailija kirjoitti:

Hyvä kysymys. Edellinen pitkä parisuhteeni oli sellainen, jossa tunsin olevani tosi tasavertainen. Kuin oltais toistemme kopiot. Se oli hyvä suhde ja ajattelin, että tuo tunne olisi juuri se mitä pitääkin. Mutta mutta...

Nyt on toinen parisuhde, jossa toisen läheisyys jo tekee oloni naiselliseksi. Kai se on jotain hormonaalista ja seksuaalista. Muuten ihana kiltti mies, mutta kun haluaa minua, niin haluaa kunnolla! Tykkään siitä, että mut otetaan, eikä se ole sellaista liian pehmeää söpöilyä. Vaikka sitäkin voi olla.

Ja että hän jopa nostaa mua vähän jalustalle ja on valmis tekemään mitä vain takiani. Myöskin suojelemaan, vaikka en sitä tarvitse. Tuntuu, että olen löytänyt tässä suhteessa naiseuteni ja taidan pitää siitä.

Mitäs se mies saa tuossa suhteessa, jossa sua pitääkin nyt paapoa ja palvoa?

Vierailija kirjoitti:

Et sinä ole nainen jos tunnet olevasi suojeltavana. Silloin olet lapsi, et aikuinen ihminen.

Eikö muka tunnu kivalta, kun kovan tungoksen ja tuuppimisen keskellä miehesi kietoo kädet sun ympärille ja seisoo siinä kuin muuri ottamassa vastaan kaikki tönäisyt, ettei ne osu sinuun? Mulle on tehty näin ja voin sanoa, että oli mukavaa, vaikka miten olen vahva ja itsenäinen nainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis sellainen olo, että mies huolehtii vaikka minusta ei tarvitsisi huolehtia. Olen vuosia selvinnyt ihan yksinkin😁 Sitä voisi kuvailla siten, että en enää yritä olla mies talossa kuten aiemmissa suhteissa eikä minun tarvitse hyysätä miestä kuten lasta.  Mutta siis tulee vain sellainen tosi naisellinen olo tämän miehen seurassa ja vaikka olemme tunteneet kohta pari vuotta niin tilanne ei muutu vaan olotila jatkuu. 

 

-ap

Just tämä. Pitää olla kumppani suhteessa mieheen, ei äiti. Tunnistan niin nämä fiilikset. Huolenpidon pitää olla molemmin puolista. Jostain syystä Suomessa yhden sukupuolen pitäisi kannatella yksipuolisesti niin miehet kuin lapset saaden äidin roolin suhteessa, vaikka ei edes ol

Ja höpö höpö! Älä viitsi. Olen itsekin kohta 40 v nainen enkä tunnista ollenkaan tuota.  Tilastotkin sanovat että tilanne on hyvin tasainen jo, hyvin lähellä 50-50 ollaan jo (marraskuu 2022)

Jostain syystä luvut muuttuu, mutta marttyrointi jatkuu ennallaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et sinä ole nainen jos tunnet olevasi suojeltavana. Silloin olet lapsi, et aikuinen ihminen.

Eikö muka tunnu kivalta, kun kovan tungoksen ja tuuppimisen keskellä miehesi kietoo kädet sun ympärille ja seisoo siinä kuin muuri ottamassa vastaan kaikki tönäisyt, ettei ne osu sinuun? Mulle on tehty näin ja voin sanoa, että oli mukavaa, vaikka miten olen vahva ja itsenäinen nainen.

Mitä sellaisia naisellisia tekoja sinä vastaavasti teet, joista miehellä on oikeus miehenä vain nauttia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä kysymys. Edellinen pitkä parisuhteeni oli sellainen, jossa tunsin olevani tosi tasavertainen. Kuin oltais toistemme kopiot. Se oli hyvä suhde ja ajattelin, että tuo tunne olisi juuri se mitä pitääkin. Mutta mutta...

Nyt on toinen parisuhde, jossa toisen läheisyys jo tekee oloni naiselliseksi. Kai se on jotain hormonaalista ja seksuaalista. Muuten ihana kiltti mies, mutta kun haluaa minua, niin haluaa kunnolla! Tykkään siitä, että mut otetaan, eikä se ole sellaista liian pehmeää söpöilyä. Vaikka sitäkin voi olla.

Ja että hän jopa nostaa mua vähän jalustalle ja on valmis tekemään mitä vain takiani. Myöskin suojelemaan, vaikka en sitä tarvitse. Tuntuu, että olen löytänyt tässä suhteessa naiseuteni ja taidan pitää siitä.

 

Mitäs se mies saa tuossa suhteessa, jossa sua pitääkin nyt paapoa ja palvoa?

Ei pidä, mutta se tekee sen silti. Ja hän saa yhtälailla minulta saman. Hurjan määrän rakkautta ja arvostusta ja hyvää fiilistä. Sekä tietysti sänkyhommia, joissa on ihan kunnolla intohimo mukana, kun mies ei ole sellainen maitomainen pikku mussukka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä kysymys. Edellinen pitkä parisuhteeni oli sellainen, jossa tunsin olevani tosi tasavertainen. Kuin oltais toistemme kopiot. Se oli hyvä suhde ja ajattelin, että tuo tunne olisi juuri se mitä pitääkin. Mutta mutta...

Nyt on toinen parisuhde, jossa toisen läheisyys jo tekee oloni naiselliseksi. Kai se on jotain hormonaalista ja seksuaalista. Muuten ihana kiltti mies, mutta kun haluaa minua, niin haluaa kunnolla! Tykkään siitä, että mut otetaan, eikä se ole sellaista liian pehmeää söpöilyä. Vaikka sitäkin voi olla.

Ja että hän jopa nostaa mua vähän jalustalle ja on valmis tekemään mitä vain takiani. Myöskin suojelemaan, vaikka en sitä tarvitse. Tuntuu, että olen löytänyt tässä suhteessa naiseuteni ja taidan pitää siitä.

 

Mitäs se mies saa tuossa suhteessa, jossa sua pitääkin nyt p

Samaahan hän ei tietenkään saa, eihän tuossa muuten olisi sitä "naisellisuuden ja miehekkyyden" viehätystä, jos toimitte samalla tavalla toisianne kohtaan. 

Millä tavalla sinä osoitat naisellisuutta miestä kohtaan? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis sellainen olo, että mies huolehtii vaikka minusta ei tarvitsisi huolehtia. Olen vuosia selvinnyt ihan yksinkin😁 Sitä voisi kuvailla siten, että en enää yritä olla mies talossa kuten aiemmissa suhteissa eikä minun tarvitse hyysätä miestä kuten lasta.  Mutta siis tulee vain sellainen tosi naisellinen olo tämän miehen seurassa ja vaikka olemme tunteneet kohta pari vuotta niin tilanne ei muutu vaan olotila jatkuu. 

 

-ap

Just tämä. Pitää olla kumppani suhteessa mieheen, ei äiti. Tunnistan niin nämä fiilikset. Huolenpidon pitää olla molemmin puolista. Jostain syystä Suomessa yhden sukupuolen pitäisi kannatella yksipuolisesti niin miehet kuin laps

Jostain syystä luvut muuttuu, mutta marttyrointi jatkuu ennallaan

Höpöhöpö, tässä ei ole mitään marttyrointia. Varsin perinteisenä naisena olen aina tehnyt lujaa hommia parisuhteen, perheen ja kodin eteen, ja odotan samaa mieheltä. Ei siihen mikään vätys sovi hyysättäväksi, eikä onneksi ole tarvinnut sellaista sovitella. Kysehän on tasapainosta; silloin, kun molemmat kantavat reippaasti korttaan kekoon, on hyvin helppoa tuntea itsensä naiselliseksi.

Vasemmistolaisilla pullohartia-soijapojilla nyt vaan on sellainen vaikutus naisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et sinä ole nainen jos tunnet olevasi suojeltavana. Silloin olet lapsi, et aikuinen ihminen.

Eikö muka tunnu kivalta, kun kovan tungoksen ja tuuppimisen keskellä miehesi kietoo kädet sun ympärille ja seisoo siinä kuin muuri ottamassa vastaan kaikki tönäisyt, ettei ne osu sinuun? Mulle on tehty näin ja voin sanoa, että oli mukavaa, vaikka miten olen vahva ja itsenäinen nainen.

 

Mitä sellaisia naisellisia tekoja sinä vastaavasti teet, joista miehellä on oikeus miehenä vain nauttia?

Taivaallista intohimoista seksiä. Ja tykkään leipoa hänelle kaikkea hyvää silloin tällöin. Ylipäätään pidän myös huolen hänestä ja kehun ja arvostan. Mikään näistä ei vähennä sitä, että olisin vahva ja itsenäinen nainen. Tienaan omat rahani ja enkä kitise.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä kysymys. Edellinen pitkä parisuhteeni oli sellainen, jossa tunsin olevani tosi tasavertainen. Kuin oltais toistemme kopiot. Se oli hyvä suhde ja ajattelin, että tuo tunne olisi juuri se mitä pitääkin. Mutta mutta...

Nyt on toinen parisuhde, jossa toisen läheisyys jo tekee oloni naiselliseksi. Kai se on jotain hormonaalista ja seksuaalista. Muuten ihana kiltti mies, mutta kun haluaa minua, niin haluaa kunnolla! Tykkään siitä, että mut otetaan, eikä se ole sellaista liian pehmeää söpöilyä. Vaikka sitäkin voi olla.

Ja että hän jopa nostaa mua vähän jalustalle ja on valmis tekemään mitä vain takiani. Myöskin suojelemaan, vaikka en sitä tarvitse. Tuntuu, että olen löytänyt tässä suhteessa naiseuteni ja taidan pitää siitä.

 

Mitäs se m

Mitä se sun mielestä pitäisi olla, että sulle kelpaisi? Hän pitää minua naisellisena, koska minulla on naisellisia mielenkiinnon kohteita (tanssi, puutarha, leipominen yms.) ja pitää myös minun pitkistä hiuksista ja siitä, että käytän kesäisin mekkoja. Plus, että hellästi hoivaan häntä ja vaikka hieron kipeät hartiat. Toki hän voi tehdä samoin. Nuo on hänelle naisellisia asioita minussa. Se kai on tärkeintä, eikä sinun mielipiteesi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et sinä ole nainen jos tunnet olevasi suojeltavana. Silloin olet lapsi, et aikuinen ihminen.

Eikö muka tunnu kivalta, kun kovan tungoksen ja tuuppimisen keskellä miehesi kietoo kädet sun ympärille ja seisoo siinä kuin muuri ottamassa vastaan kaikki tönäisyt, ettei ne osu sinuun? Mulle on tehty näin ja voin sanoa, että oli mukavaa, vaikka miten olen vahva ja itsenäinen nainen.

Hieno käytännön esimerkki tuosta asiasta mitä suojeleminen tarkoittaa.

Henkinen suojelu voi olla vaikkapa sitä, että mies selvittää jonkun huolen mikä itsellä on ja osoittaa, ettei huolta tarvitse kantaa eli rauhoittaa. Voi puhua suojelusta, mutta myös alfaominaisuudesta. 

Koskapa vain osan p e e n i s on ollut sisälläsi, tuo elin sisälläsi antaa todella naisellisen tunteen.

No se on se kemia. Feromonit miellyttää.