Leikkaustoimet pakottivat yksinhuoltajaperheen muuttamaan

Minä en edes saa tukia ja meitä on kaksi työssä käyvää aikuista, mutta nukumme silti olohuoneessa, jotta lapsilla on omat huoneet. 

Minä olen lapsuuteni asunut kaksiossa.Isä ja äiti nukkui olohuoneen sohvalla ja me siskon kanssa jaettiin makuuhuone.Keittiössä patjalla nukkui vieraat jos heitä kävi. Ei saatu mitään tukia.Eihän tässä ole mitään järkeä että yhteiskunta sponsoroi isot lukaalit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittajalta jäi kertomatta, että jutun yh on kokopäivätöissä. Palkka on liian pieni.

Missä lapsen isä? Mikäli on hengissä, niin luulisi elatuksen kuuluvan myös hänelle? Moni etävanhempi osallistuu lapsensa elatukseen naurettavan vähän, siihen asiaan pitäisi saada muutos. Ei voi olla niin, että vastuu elatuksesta jää yhteiskunnalle.

Lastenvalvojallahan kyllä tehdään elatusapua varten laskelmat, ja sen mukaan useimmiten mennään. Jos vastuu elatuksesta jää yhteiskunnalle, silloin se johtuu siitä, ettei toisella vanhemmalla ole elatuskykyä. Mistä taikahatusta hänen siis pitäisi elatusrahat riipiä, jos niitä kerran ei ole?

Vierailija kirjoitti:

Minä olen lapsuuteni asunut kaksiossa.Isä ja äiti nukkui olohuoneen sohvalla ja me siskon kanssa jaettiin makuuhuone.Keittiössä patjalla nukkui vieraat jos heitä kävi. Ei saatu mitään tukia.Eihän tässä ole mitään järkeä että yhteiskunta sponsoroi isot lukaalit.

 

Onko esim. 30m2 iso lukaali kahdelle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen lapsuuteni asunut kaksiossa.Isä ja äiti nukkui olohuoneen sohvalla ja me siskon kanssa jaettiin makuuhuone.Keittiössä patjalla nukkui vieraat jos heitä kävi. Ei saatu mitään tukia.Eihän tässä ole mitään järkeä että yhteiskunta sponsoroi isot lukaalit.

 

Onko esim. 30m2 iso lukaali kahdelle?

Aika sopiva, me asuttiin 28 m2 yksiössä kahdestaan.

Vierailija kirjoitti:

Mun on vaikea päästä sisään helsinkiläisten ajatusmaailmaan tuosta asumisesta. Täällä maakunnissa on jopa todennäköistä, että töihin joutuu kulkemaan 30min-tunnin. Itsellä työmatka 45min ja valtaosalla työkavereista tunnin. Eikö se asumisen mukavuus kannata maksimoida oman maksukyvyn puitteissa eikä kytätä jotain postinumeroa? Koska siitähän taitaa olla kysymys pohjiltaan, halu asua trendikkäässä kaupunginosassa eikä jossain Keravalla. 

Mitä tulee siihen työpaikan läheisyyteen: palvelualan duunit on keskittyneet kaikkialla maailmassa kaupunkien keskustoihin. Mahtaakohan kahvilatyöntekijällä olla varaa asua Manhattanilla 🤔

Tuo jutussa haastateltu nainen asuu kyllä todella kaukana keskustasta, melkein tunti taitaa sieltä ollakin matkaa. Hänellä on teini-ikäinen lapsi, ja ymmärrän oikein hyvin, että haluaa lapsen kouluajan asua samalla alueella, että lapsen ei tarvitse vaihtaa koulua. Se Keravalla asuminen ei kuitenkaan NIIN paljon halvempaa ole, kun lasketaan mukaan kalliimmat paikallislipun hinnat.

No ni.

Alkaa pikkuhiljaa asunnot muuttumaan oikean kokoisiksi.

Iloiseksi tämänkin asian tekee se, että valtio edelleen maksaa tämänkin naisen asumis ja elinkustannukset.

Ei se kenenkään maailmaa kaada jos muuttaa luksus asunnosta normaaliin tavallisen ihmisen asuntoon.

Nämä yksinhuoltajat ovat vain niin tottuneita tällaiseen prinsessa elämään , mutta kyllä hekin sopeutuvat lopulta tavallisen rahvaan työväestön luokkaan vaikka eivät koskaan työtä elantonsa eteen tulekaan tekemään.

Näin se vaan menee..

Meitä on ollut minä ja neljä lasta vuokrakolmiossa. Pienimmän kanssa on nukuttu olohuoneessa eikä kellään mitään hätää.

Jutun mukaan yh

palkka 2300€

asumistuki ennen 600€

päälle ehkä lapsilisä ja yh tuet

1 lapsi. Onko tuolloin köyhä?

Ehkä naiset tästä viisastuvat hieman ja ovat jatkossa uskollisempia miehilleen kun yyhhoona ei enää saakkaan niin paljoa rahaa valtiolta kuin ennen.

Näin se lastenkin asema perheissä muuttuu stabiilimmaksi ja paremmaksi.

Se on se juttu tässä..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun on vaikea päästä sisään helsinkiläisten ajatusmaailmaan tuosta asumisesta. Täällä maakunnissa on jopa todennäköistä, että töihin joutuu kulkemaan 30min-tunnin. Itsellä työmatka 45min ja valtaosalla työkavereista tunnin. Eikö se asumisen mukavuus kannata maksimoida oman maksukyvyn puitteissa eikä kytätä jotain postinumeroa? Koska siitähän taitaa olla kysymys pohjiltaan, halu asua trendikkäässä kaupunginosassa eikä jossain Keravalla. 

Mitä tulee siihen työpaikan läheisyyteen: palvelualan duunit on keskittyneet kaikkialla maailmassa kaupunkien keskustoihin. Mahtaakohan kahvilatyöntekijällä olla varaa asua Manhattanilla 🤔

Tuo jutussa haastateltu nainen asuu kyllä todella kaukana keskustasta, melkein tunti taitaa sieltä ollakin matkaa. Hänellä on teini-ikäinen lapsi, ja ymmärrän oikein hyvin, että haluaa lapsen kouluajan asua samalla alueella, että

Kyllähän Keravalla kouluja ja kauppoja on, ei sieltä tarvitse mihinkään kauemmas matkustella. Ihan turhaan sinä ukkosen tappama pirun raato siellä vingut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen lapsuuteni asunut kaksiossa.Isä ja äiti nukkui olohuoneen sohvalla ja me siskon kanssa jaettiin makuuhuone.Keittiössä patjalla nukkui vieraat jos heitä kävi. Ei saatu mitään tukia.Eihän tässä ole mitään järkeä että yhteiskunta sponsoroi isot lukaalit.

 

Onko esim. 30m2 iso lukaali kahdelle?

On jos sen maksaa joku muu. Piste.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kyllä itsekin nukuin olohuoneessa vuosikausia, että lapset saivat omat huoneet. 👍

 

         Meillä lapsena oli huone jaettu kirjahyllyllä.

--

Ja meillä nykyisin. Hyvin toimeen tulevia ollaan, mutta asunnon vaihto Hesassa maksais puoli miljoonaa.

Onko Rasmusryhmässä Facebookissa jo ulvottu r@sismia kun somalit, afgaanit, irakilaiset, syyrialaiset ym. joutuvat myös muuttamaan halvempaan vai onko niin että leikkaukset kohdistetasn valkoihoisiin jotka sivistyneempinä eivät aloita väkivaltaisia joukkorettelöintejä ja autojen polttamisia?

Minä sinkku asun yksin kolmiossa Helsingissä. Kyllä kaupungin tulisi taata maa han muuttajille kunnon asunnot. Tämä on mainehaitta Suomelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen lapsuuteni asunut kaksiossa.Isä ja äiti nukkui olohuoneen sohvalla ja me siskon kanssa jaettiin makuuhuone.Keittiössä patjalla nukkui vieraat jos heitä kävi. Ei saatu mitään tukia.Eihän tässä ole mitään järkeä että yhteiskunta sponsoroi isot lukaalit.

 

Onko esim. 30m2 iso lukaali kahdelle?

Aika sopiva, me asuttiin 28 m2 yksiössä kahdestaan.

Valinta kysymys.

Minä asun yksin 148 neliön omakotitalossa jossa luonnollisesti kahden auton talli, kaksi saunaa, sekä sisä, että ulkosauna. Vapaassa maassa saa itse päättää missä ja miten asuu, ei kukaan ole kieltämässä tai käskemässä. Pitää vain itse valita mitä elämältään haluaa ja miten sen tahtoo elää.

Onko ihmisoikeus asua Hesan keskustassa muiden kustamtamana?

Vierailija kirjoitti:

Oon jotenkin niin kyllästynyt tähän yksinhuoltajien mankumiseen. Se on kyllä kumma, ettei vanhemmat itse maksa kulujaan - erotessaankin. Aina pitäisi olla yhteiskunnan kukkarolla. Hoitakaa parit asianne niin, että tulette toimeen siellä saman katon alla tai jos ei se onnistu, niin sitten huolehditte asumisenne niin, että maksatte sen itse. Vaikka niin, että on ihan pieni kämppä, missä vanhemmat vaihtelee, niin että lapsi saa asua siinä isommassa asunnossa. 

 

Ei ehkä kaikkein kivointa vanhemmille, mutta lapselle on ja jos ei muuhun ole muutenkaan varaa, niin ei ole. 



Ihmisten on aika ottaa vastuu valinnoistaan, niin parisuhteistaan kun muksujenkin hoidosta. 

Mua taas ärsyttää yksinhuoltajana suunnattomasti se, että kaikki yh-tarinat on aina näitä köyhyysruikutuksia ja yh esitetään kaikissa artikkeleissakin aina samana stereotypiana jossa yh elää tuilla tai on pienituloinen. Olen itse yh, kotoisin vaatimattomasta työläisperheestä jossa vessan virkaa toimitti huussi ulkona. Juoksevaa vettä ei ollut ja toinen vanhemmista oli väkivaltainen juoppohullu. Tänä päivänä vuosituloni on 70000€ ja rahaa ja nousua uralla rupesi pikkuhiljaa tulemaan kun pääsin lapsuuden perheestäni, erosin aviomiehestä ja lopulta jätin muutkin suhdeviritykset ja keskityin muihin asioihin. On mahdollista olla yh ilman tukiruikutusta. Töitä se on ihmisen tehtävä. Välillä perse ruvella, mutta kyllä kannattaa.

Asumistukia maksetaan 1.7 miljardia joka vuosi! Suomi velkaantuu lisää 13 miljardia joka vuosi. Hesari tekee näitä juttuja päivittäin.

Miksi näillä naisilla on lapsia vaikka niillä ei ole varaa pitää edes koiraa vaan elsu veis sen heiltä heti pois?! Miksi lapsilla ei ole mitään turvaa?? Miksi lasu ei puutu noihin ?