Nyt sitten tuli perintöriitoja meidänkin perheeseen, vaikken olisi koskaan uskonut

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

äiti vaatii muiden ostavan hänet ulos perinnöstä/talosta eikä ihan pieni summa ole.

 

Äitisi ei voi vaatia yhtään mitään ennen kuin pesä on selvitetty. 

 

Ja vaikka pesä olisi selvitetty ei ketään voi vaatia lunastamaan ap äidin osuutta tilasta, pelloista tai traktorista. Hyvä jos joku lunastaa tai ne saa myytyä kokonaan ulkopuoliselle mutta jos ei vaatia voi vaikka loppuelämänsä mutta tuskin kukaan silti ostaa. Ja mitä hankalammaksi heittäytyy sen todennäköisempää että ketään ei kiinnosta ostaa.

Niinpä. Jakoa voi vaatia, ja siihen pitää suostua. Mutta ei ketään voi pakottaa lunastamaan tai ostamaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

äiti vaatii muiden ostavan hänet ulos perinnöstä/talosta eikä ihan pieni summa ole.

 

Äitisi ei voi vaatia yhtään mitään ennen kuin pesä on selvitetty. 

 

Ja vaikka pesä olisi selvitetty ei ketään voi vaatia lunastamaan ap äidin osuutta tilasta, pelloista tai traktorista. Hyvä jos joku lunastaa tai ne saa myytyä kokonaan ulkopuoliselle mutta jos ei vaatia voi vaikka loppuelämänsä mutta tuskin kukaan silti ostaa. Ja mitä hankalammaksi heittäytyy sen todennäköisempää että ketään ei kiinnosta ostaa.

Niinpä. Jakoa voi vaatia, ja siihen pitää suostua. Mutta ei ketään voi pakottaa lunastamaan tai ostamaan. 

Silloin jaetaan se omaisuus joka on mahdollista jakaa. Jos kukaan ei suostu vaikka traktoria lunastamaan tai ostamaan niin ei sitä voi jakaa. Romunakin se toki joku varmasti ostaa mutta ei maksa siitä tuhansia euroja vaan ehkä satasia. Silloin tuo summa mitä siitä saadaan jaetaan osakkaille. Vanhan talon suhteen tilanne voi olla vielä haastavampi, siitä ei välttämättä kukaan suostu maksamaan edes niitä satasia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Turha sepaustusta. Lakipykälät vaan esille.  Yksi osakas voi vaatia perintökiinteistön myynnin ja saada oman osansa. Ellei muut osakkaat maksa suosiolla  hänelle kuuluvan osan. Ei siihen ole kahta sanaa vastaan .Ja kaikki omaisuus kirjataan perukirjaan

Kuka sen ostaisi?

No jos kukaan ei osta niin silloin se jää yhteisomistukseen eikä kukaan saa siitä mitään rahaa. Mutta jollain tavalla se pitää jakaa joka tapaauksessa.

Paljon on jakamattomia kuolinpesiä joita ei halua ostaa sen paremmin kukaan osakas kuin pesän ulkopuolinenkaan. Jos omaisuutta ei saa myytyä eikä ostajaa löydy jakaminen on käytännössä melko mahdotonta.

Olisiko ap äiti valmis ostamaan muiden osuudet kuolinpesästä ja mitä hän oli

Tyhmintä on jättää jakamatta.

Kiinteistön voi ihan helposti jakaa murto-osiin, ja jos joku haluaa myydä ja joku säilyttää, niin käytännössä kannattaa jakaa lohkomalla määräaloihin. Jos kaikilla osakkailla on itse tarkoitus käyttää kesäpaikkana, ei pientä kiinteistöä välttämättä kannata lohkoa vaan voi myös jättää yhteisomistukseen ja tehdä hallinnanjakosopimuksen. Mutta ei missään tapauksessa kannata jättää jakamatta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

äiti vaatii muiden ostavan hänet ulos perinnöstä/talosta eikä ihan pieni summa ole.

 

Äitisi ei voi vaatia yhtään mitään ennen kuin pesä on selvitetty. 

 

Ja vaikka pesä olisi selvitetty ei ketään voi vaatia lunastamaan ap äidin osuutta tilasta, pelloista tai traktorista. Hyvä jos joku lunastaa tai ne saa myytyä kokonaan ulkopuoliselle mutta jos ei vaatia voi vaikka loppuelämänsä mutta tuskin kukaan silti ostaa. Ja mitä hankalammaksi heittäytyy sen todennäköisempää että ketään ei kiinnosta ostaa.

Niinpä. Jakoa voi vaatia, ja siihen pitää suostua. Mutta ei ketään voi pakottaa lunastamaan tai ostamaan. 

Silloin jaetaan se omaisuus joka on mahdollista jakaa. Jos kukaan ei suostu vai

Nooh, tässä tapauksessa joku sisaruksista asuu siinä talossa, joten eiköhän tuo jollain summalla suostu sen lunastamaankin, jos ei halua muuttaa. Mutta ei se suma tosiaan välttämättä ole se, mitä perukirjaan on merkitty. 

Jos vanhemmat on kuolleet ei voi automaattisesti kyllä olettaa että heidän kanssaan asunut edes haluaa jatkossa tuossa talossa asua vaikka siitä ei tarvitsi mitään maksaa. Voi hyvin olla että tämä on jo pitkään haaveillut muutosta lähemmäs palveluita tai muuten helpommin hoidettavaan asuntoon heti kun ei tarvitse huolehtia vanhemmistaan. Melko usein käy nimittäin juuri noin.

Järkeä perinnönjaossa harvemmin käytetään. On aika tavallista että sitä jakamista hallitsee tunteet. Jos siitä ei saa sitä rahasummaa kuin mitä siitä halutaan se mieluummin jätetään jakamatta kuin jaetaan omasta mielestä liian halvalla.

Vierailija kirjoitti:

Eli ap:n äiti haluaa varmistaa, että jokainen arvo on vimpan päälle oikea ja mielummin ylikin jotta saa maksaa mahdollisimman paljon perintöveroa. Fiksua, todella fiksua. Eikö olisi kannattanut vaan sopia sisarusten kanssa että sisarus 1 saa sen arvottomaksi merkityn traktorin, sisarus 2 jonkun muun oikeasti samanarvoisen mutta arvottomaksi merkityn asian ja sisarus 3 taas jotain muuta samanarvoista mutta arvottomaksi merkittyä. Ap:n äiti tässä munasi ja varmisti että jokainen perijä saa maksaa oikein kunnon perintöverot vaikkei olisi niin suuriin tarve.

Se on juurikin näin, Ap:n äiti on se ahne riitelijä tässä. Toivottavasti äidille jää tuo ikäloppu traktori, jonka arvon haluaa nostaa kovaksi. Voi sitten olla tyytyväinen kun sai "rahakkaan perinnön". 

Vierailija kirjoitti:

Toisin sanoen sisarukset yrittivät kusettaa äitiäsi. Nyt kova kovaa vasten. Kaikki paperille ja oikeaan hintaan.

Otatte ulkopuolisen pesänselvittäjän tekemään perukirjan, ei ketään lähipiiristä, silloin pesän omaisuutta ei voi hävittää

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmilla maatila ja mökit ja metsät. Kolme lasta. Itse olen päättänyt jo aikoja sitten, että kieltäydyn tulevasta perinnöstä. En halua mitään. En jaksa ruveta käymään sitä tappelua ja kinastelua jokaisesta maljakosta. Pitäkööt rahansa. 

Onko sinulla lapsia? Eikös sellainen käy ettet itse ota perintöä vaan siirrät sen lapsille? Silloin täytyy luopua koko perinnöstä. Lapsille  mitä tulee riitelemättä ja puuttumatta mihinkään ja jätätte maljakot ja villasukat niille ketä tarvitsee. Eikös se ole jakokirjassa, paljonko perintö on rahassa?

Sinä et ehkä tarvitse rahaa, mutta entä lapsesi, opiskelu, asunnonhankinta ym.

Tyhmintä on jättää jakamatta.

Minä en usko, että tämä on mikään yleispätevä totuus. Mielestäni verokalenterissa on rikkaita jakamattomia kuolinpesiä, jotka ovat olleet olemassa vuosia ellei vuosikymmeniä. Täytyy olla järkiperäisiä syitä säilyttää ainakin osa kuolinpesää jakamattomana. (Osakkaat tietysti voivat saada kuolinpesästä tuloja eli se on lypsävä lehmä.)

Voin myös kuvitella, että kuolinpesällä on arvokasta sijoitusomaisuutta, jonka tarkkaa arvoa on hankala määrittää juuri nyt. Esim. maaomaisuuden arvo voi nousta nopeasti, jos maata kaavoitetaan vaikkapa yritystonteiksi. Tämä prosessi voi kestää vuosia, jolloin on viisasta odottaa kaavoituksen tulosta ja muuttaa kiinteistö rahaksi vasta kun kaava on hyväksytty ja suhdanne suotuisa.

Jos jaetaan ennen kaavoitusta,yhden osakkaan määräala voi saada kaiken rakennusoikeuden ja toisen palasta tulee virkistysaluetta.

Sekavaa settiä! Onkohan se perukirja tehty jo vai ei? Onko "äiti" hakenut pesänjakajaa vai mitä? Miksi joku haluaisi traktorin arvon turhan korkeaksi? Joku 100€ on ihan hyvä hinta ja työkoneisiin pätee sama. Traktori on ajoneuvorekisterissä ja kiinteistöt ovat rekisterissä myös, joten niitä ei voi pimittää. Arvoa ei kannata yliarvioida vaan pikemminkin päinvastoin.

Se talossa asuva entinen omaishoitaja sitten ajaa lumet sillä traktorilla? Tuskin muita koneita käytetään, jos maat on vuokrattu naapurille? Eli koneet ruostuvat käyttämättä? Se talon asukas vanhenee myös eikä välttämättä ole kiinnostunut ostamaan koko taloa. Asuu jos asuu ja kuoltuaan talo voidaan myydä, kun sisarukset varmaan lapsettoman perivät.

Tavanomainen koti-irtaimisto voidaan laittaa perunkirjoituksessa nollan euron arvoiseksi jos se irtaimisto on oikeasti vain tavanomainen.

Talot ja tilat sen sijaan kannattaa arvioittaa kiinteistövälittäjällä. Kukin osakas voi valita oman välittäjän arvioimaan, jos toisen valitsema ei kelpaa.  Ei taloja ja peltoja voi perukirjasta pois jättää. Eikö autoja tai traktoreita. Niille saa hintaarvion niitä myyviltä tahoilta. Verottaja ei hyväksy semmoista perukirjaa eikä osakkaat voi allekirjoittaa semmoista perukirjaa, josta puuttuu pesään kuuluvaa vainajan omistuksessa omaisuutta. Paitsi se koti-irtaimisto keinutuoleineen ja haarukoineen ja verhoineen.

Jos joku osakkaista asuu tilalla, niin pidemmän päälle kuuluisi maksaa vuokraa kuolinpesälle koska talo on nyt kuolinpesän osakkaiden yhteistä omaisuutta jota yksi osakas ei voi loputtomiin ilmaiseksi käyttää. Paitsi jos se on kaikille ok.

Vierailija kirjoitti:

Tavanomainen koti-irtaimisto voidaan laittaa perunkirjoituksessa nollan euron arvoiseksi jos se irtaimisto on oikeasti vain tavanomainen.

Talot ja tilat sen sijaan kannattaa arvioittaa kiinteistövälittäjällä. Kukin osakas voi valita oman välittäjän arvioimaan, jos toisen valitsema ei kelpaa.  Ei taloja ja peltoja voi perukirjasta pois jättää. Eikö autoja tai traktoreita. Niille saa hintaarvion niitä myyviltä tahoilta. Verottaja ei hyväksy semmoista perukirjaa eikä osakkaat voi allekirjoittaa semmoista perukirjaa, josta puuttuu pesään kuuluvaa vainajan omistuksessa omaisuutta. Paitsi se koti-irtaimisto keinutuoleineen ja haarukoineen ja verhoineen.

Jos joku osakkaista asuu tilalla, niin pidemmän päälle kuuluisi maksaa vuokraa kuolinpesälle koska talo on nyt kuolinpesän osakkaiden yhteistä omaisuutta jota yksi osakas ei voi loputtomiin ilmaiseksi käyttää. Paitsi jos se on kaikille ok.

Vuokraaminen ei automaattisesti tule halvemmaksi kuin se että.siinä asuu maksamatta vuokraa. Talon ylläpidosta olisi varmasti kuluja kuolinpesälle ellei tähän asti ja nyt siinä asuva osakas hoitaisi niitä ilmaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Tavanomainen koti-irtaimisto voidaan laittaa perunkirjoituksessa nollan euron arvoiseksi jos se irtaimisto on oikeasti vain tavanomainen.

Talot ja tilat sen sijaan kannattaa arvioittaa kiinteistövälittäjällä. Kukin osakas voi valita oman välittäjän arvioimaan, jos toisen valitsema ei kelpaa.  Ei taloja ja peltoja voi perukirjasta pois jättää. Eikö autoja tai traktoreita. Niille saa hintaarvion niitä myyviltä tahoilta. Verottaja ei hyväksy semmoista perukirjaa eikä osakkaat voi allekirjoittaa semmoista perukirjaa, josta puuttuu pesään kuuluvaa vainajan omistuksessa omaisuutta. Paitsi se koti-irtaimisto keinutuoleineen ja haarukoineen ja verhoineen.

Jos joku osakkaista asuu tilalla, niin pidemmän päälle kuuluisi maksaa vuokraa kuolinpesälle koska talo on nyt kuolinpesän osakkaiden yhteistä omaisuutta jota yksi osakas ei voi loputtomiin ilmaiseksi käyttää. Paitsi jos se on kaikille ok.

Pitäisi tehdä vuokrasopimus. Sama juttu kuin lunastamisen kanssa voi vaatia vuokraa mutta ei sitä että joku maksaa vuokraa juuri tuosta mörskästä. Hän voi ihan hyvin päättää muuttaa vuokralle jonnekin muualle.

Vierailija kirjoitti:

Tyhmintä on jättää jakamatta.

Minä en usko, että tämä on mikään yleispätevä totuus. Mielestäni verokalenterissa on rikkaita jakamattomia kuolinpesiä, jotka ovat olleet olemassa vuosia ellei vuosikymmeniä. Täytyy olla järkiperäisiä syitä säilyttää ainakin osa kuolinpesää jakamattomana. (Osakkaat tietysti voivat saada kuolinpesästä tuloja eli se on lypsävä lehmä.)

Voin myös kuvitella, että kuolinpesällä on arvokasta sijoitusomaisuutta, jonka tarkkaa arvoa on hankala määrittää juuri nyt. Esim. maaomaisuuden arvo voi nousta nopeasti, jos maata kaavoitetaan vaikkapa yritystonteiksi. Tämä prosessi voi kestää vuosia, jolloin on viisasta odottaa kaavoituksen tulosta ja muuttaa kiinteistö rahaksi vasta kun kaava on hyväksytty ja suhdanne suotuisa.

Jos jaetaan ennen kaavoitusta,yhden osakkaan määräala voi saada kaiken rakennusoikeuden ja toisen palasta tulee virkistysaluetta.

Tuossa edellä niitä hyviä syitä jo tulikin.

Kuolinpesä jätetään usein jakamatta siinä tapauksessa, että yksi tai miksei useampikin osakas haluaa jatkaa tilan viljelyä ja metsänhoitoa.

Kuolinpesä itsessään on tällöin se verovelvollinen, joka maksaa tuloverot. Tulot jaetaan osakkaiden kesken heidän työpanoksensa mukaan, osakkaita ei enää veroteta heidän henkilökohtaisessa verotuksessa tuloista, jotka he saavat kuolinpesästä.  

Tietysti perukirjaan kannattaa laittaa alhaiset arvot, jotta menee vähemmän perintöveroa. Perukirja tehdään verottajaa varten, ei se ole välttämättä jakokirja. Keskenään voi sitten jakaa, millä summalla haluaa. Ap:n äiti mokasi omatkin etunsa. 

Luojan kiitos olen ainoa lapsi, jolla on vain yksi lapsi. Ei näitä riitoja tulossa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

äiti vaatii muiden ostavan hänet ulos perinnöstä/talosta eikä ihan pieni summa ole.

 

Äitisi ei voi vaatia yhtään mitään ennen kuin pesä on selvitetty. 

 

Ja vaikka pesä olisi selvitetty ei ketään voi vaatia lunastamaan ap äidin osuutta tilasta, pelloista tai traktorista. Hyvä jos joku lunastaa tai ne saa myytyä kokonaan ulkopuoliselle mutta jos ei vaatia voi vaikka loppuelämänsä mutta tuskin kukaan silti ostaa. Ja mitä hankalammaksi heittäytyy sen todennäköisempää että ketään ei kiinnosta ostaa.

Niinpä. Jakoa voi vaatia, ja siihen pitää suostua. Mutta ei ketään voi pakottaa lunastamaan tai ostamaan. 

Silloin jaetaan se omaisuus

Jos kukaan ei halua lunastaa taloa, se menee myyntiin. Ei sen kummempaa. Asukas voi kiukutella miten paljon tahtoo, mutta jos ei maksa muita perillisiä ulos, sitten myydään.

Mahdollisille metsille saa realistisen arvon, mun ottaa ja maksaa MHY:n tekemään maastoarvion. Kaikki muut paitsi maastoarviot ovat epäluotettavia.

Peltohehtaarin hintaa voi arvioida esim. maatalousviranomaisten tilastosta. Mutta jos pelto on turvepeltoa, syrjässä, sarkaojat tiheässä, ojat tukossa, vuokrattu jollekin joka nostanut siitä tukia luonnonhoitopeltona tms. että pelto ei vastaa nykymaatalouden tarpeita, voi olla ettei perijä saa peltoa edes myytyä.

Rakennuksia arvioimaan kannattaa ottaa kiinteistönvälittäjä, joka tylysti arvioi rakennukset käypään hintaan.

Koti-irtaimisto 0 eur. Ja ne museoaurat ja äkeet 0 eur. Jos ikivanha traktori liikkuu max 200 eur perunkirjoitukseen. Arvohan on lopulta se millä yks myy ja toinen ostaa. Jos kukaan ostaa...

Jos AP:n äiti haluaa sössiä homman, voi hakea käräjäoikeudelta pesänselvittäjää ja -jakajaa. Sitten se perintö menee pääosin sille juristille, joka hilloaa asiaa joitakin vuosia.

Jos ne yrittää verojen takia saada roinat perukirjassa näyttämään arvottomilta?

Ei se sun äidiltä ole pois, eikä äitisi osuus sillä mitenkään pienene. Verottaja voi toki asiasta olla kiinnostunut. Mä hyväksyisin, että traktori on "rikki", jotta veroja ei menisi niin paljoa. Sitten kun se myydään, niin silloin sen todellinen arvo määritellään.