Nyt sitten tuli perintöriitoja meidänkin perheeseen, vaikken olisi koskaan uskonut

Eikö perunkirjoitus olisi pitänyt tehdä jo, jos vanhukset kuolleet viime vuonna. 3 kk:n määräaika.

Metsätöihin ja pihatöihin on niillä vanhoilla maatilan traktorilla edelleen hyvä kysyntä...

Uudet maataloustraktorit on niin suuria ja teknisesti vaikeita korjata ja ne ei oikein kelpaa kierrättää muualle peltotöidennulkopuolle...vanhoilla traktorilla on kysyntää kun uusia sopivia ei löydy

Vierailija kirjoitti:

Eikö perunkirjoitus olisi pitänyt tehdä jo, jos vanhukset kuolleet viime vuonna. 3 kk:n määräaika.

Suosittelen hakemaan jatkoaikaa...jos  on kiinteistöjä kuten peltoa yms . Joita joutuu arvoittamaan niin tuo 3kk on liian lyhyt aika

Jos asumaan jäänyt sisarus on lapseton, eikö yksi vaihtoehto olisi jättää kuolinpesä jakamatta. Antaa tämän henkilön asua sen aikaa, kun elää ja talonmiehenä/naisena hoitaa taloa. On ehkä tottunut ajattelemaan, että traktori on erottamaton osa taloa, ja tekee sillä lumityöt. Tuskin aikoo sillä rahaa tehdä. Varsinkaan jos se ei ole hänen nimissään. Eikä hautaansa saa ainakaan sitä vietyä.

Toki asiat mutkistuvat, jos sillä aikaa kuolinpesän osakkaiden määrä kasvaa paljon. 

Kuolinpesiä on tosiaan jakamatta vuosikymmeniä, ja tilanne on mielestäni järkevä, jos jälkeläisiä on kovin rajattu määrä. Ystäväni hoitaa maatilaa, joka on yli 40 vuotta sitten muodostettu isoisänsä kuolinpesä. Ystäväni ja lapseton tätinsä ovat nykyään kuolinpesän ainoat osakkaat. Hyvin ovat sovussa asioita hoitaneet, ja ystäväni hoitaa nykyään myös tätä ikääntynyttä tätiään.

Toisaalta toinen tietämäni kuolinpesä oli jäänyt jakamatta, ja sillä oli kymmeniä osakkaita (serkuksia ja heidän lapsiaan) ja olivat hyvin riitaisia. Naurettavan riitaisia siihen nähden, että kyseessä arvoton maapläntti ja talonrähjä Itä-Suomen itäisimmässä kolkassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harvassa on pelto, joka ei menisi kaupaksi. Meillä naapuri sai äskettäin myytyä 10 hehtaarin pellon 200 000 euron hintaan. Ok, 10 hehtaaria on jo hyvänkokoinen pelto, mutta lähinnä pellon yläpää oli hyvää viljelysmaata, muu osa ruohikkoutunutta ja märkää/soistunutta entistä järvenpohjaa ruohotöppäineen, mihin helposti uppoaa traktori, ja josta vuosiin on korjattu lähinnä vain heinää (ei viljoja, juurikkaita tms vaativampia kasveja).

Samoin toinen naapuri kävi ostamassa pari vuosikymmentä vanhan traktorin, jossa ei toiminut jarrut ja ohjaus puoltaa. hintaa oli silti 15 000 euroa, ja piti hintaa edullisena. On uskomatonta, missä hinnoissa vanhatkin traktorit ovat. Useimmat rikki olevat traktorit saa korjattua ja ne kannattaa korjata. Itse en itse asiassa tiedä yhtäkään traktoria, joka olisi romutettu liian huonokuntoisena. Kaikkein heikkokuntoisimmatkin menee ainakin pihatraktoreiksi, harrastaj

Todennäköisesti se naapuri on kunnostanut ja käyttänyt kunnostukseen niin rahaa kuin työtunteja. Jos traktorilla on tehty talvisin vain pienet lumityöt sitä ei välttämättä ole huolettu ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Jos asumaan jäänyt sisarus on lapseton, eikö yksi vaihtoehto olisi jättää kuolinpesä jakamatta. Antaa tämän henkilön asua sen aikaa, kun elää ja talonmiehenä/naisena hoitaa taloa. On ehkä tottunut ajattelemaan, että traktori on erottamaton osa taloa, ja tekee sillä lumityöt. Tuskin aikoo sillä rahaa tehdä. Varsinkaan jos se ei ole hänen nimissään. Eikä hautaansa saa ainakaan sitä vietyä.

Toki asiat mutkistuvat, jos sillä aikaa kuolinpesän osakkaiden määrä kasvaa paljon. 

Kuolinpesiä on tosiaan jakamatta vuosikymmeniä, ja tilanne on mielestäni järkevä, jos jälkeläisiä on kovin rajattu määrä. Ystäväni hoitaa maatilaa, joka on yli 40 vuotta sitten muodostettu isoisänsä kuolinpesä. Ystäväni ja lapseton tätinsä ovat nykyään kuolinpesän ainoat osakkaat. Hyvin ovat sovussa asioita hoitaneet, ja ystäväni hoitaa nykyään myös tätä ikääntynyttä tätiään.

 

Toisaalta toinen tietäm

Niin, olisihan kätevää että yksi saa istua omaisuuden päällä. Ainakin sen yhden kannalta. Siksipä muiden ei tartte siihen suostua.

Jos luit aloituksen, nyt oli kyse juuri siitä. Silloin perintö jaetaan, vaikka se kuikka olisi jonkun mielestä niin kätevää ettei jaeta. 

Miksi ihmiset kommentoi lukematta aloitusta?

Traktorilla se asumaan jäänyt sisarus saa tehtyä myös polttopuita. Vähän veikkaan, että talossa on puulämmitys ainakin osittain.

Pysyy torppa lämpimänä/kuivana ja ei homehdu, verrattuna siihen, että kylmilleen joutuisi jättämään, jolloin jäätyy putket jne. Kalliiksi tulee sekin.

Vierailija kirjoitti:

Jos asumaan jäänyt sisarus on lapseton, eikö yksi vaihtoehto olisi jättää kuolinpesä jakamatta. Antaa tämän henkilön asua sen aikaa, kun elää ja talonmiehenä/naisena hoitaa taloa. On ehkä tottunut ajattelemaan, että traktori on erottamaton osa taloa, ja tekee sillä lumityöt. Tuskin aikoo sillä rahaa tehdä. Varsinkaan jos se ei ole hänen nimissään. Eikä hautaansa saa ainakaan sitä vietyä.

Toki asiat mutkistuvat, jos sillä aikaa kuolinpesän osakkaiden määrä kasvaa paljon. 

Kuolinpesiä on tosiaan jakamatta vuosikymmeniä, ja tilanne on mielestäni järkevä, jos jälkeläisiä on kovin rajattu määrä. Ystäväni hoitaa maatilaa, joka on yli 40 vuotta sitten muodostettu isoisänsä kuolinpesä. Ystäväni ja lapseton tätinsä ovat nykyään kuolinpesän ainoat osakkaat. Hyvin ovat sovussa asioita hoitaneet, ja ystäväni hoitaa nykyään myös tätä ikääntynyttä tätiään.

 

Toisaalta toinen tietäm

Onhan näistä surullisia esimerkkejä kun perilliset ahneuttaan kilpaa haluaa lähteä rahastamaan kuolinpesän talolla..

Loppupeleissä sitten kun talo on myyty ulkopuolelle se vanha talo osoittautuu hometaloksi  josta käydään oikeutta ja arvokas talosta asukkaista häädetty talo onkin arvoton ja niskassa perintövero ja kymmenien tuhansien oikeuskulut ahneille perinnön hakijoille..

Kuolinpesän taloa ei kannata arvottaa korkeaksi ja jos löytyy asukas kuolinpesän osakkaista niin se on vain win-win tilanne

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehdot niin lunastukseen kuin myymiseen ja asumiseen on aina sopimuskysymyksiä. Yksipuolisesti niitä ehtoja ei voi määritellä vaan kaikki osapuolet sopii ehdoista. Jos niitä ei joku osapuolista hyväksy, sopimusta ei synny.

Jos talossa nyt asuvalla osakkaalla ei asumisoikeutta tai mitään muutakaan sopimusta talossa asumisesta ole hänet voi toki yrittää häätää asunnosta tai yrittää päästä johonkin muuhun sopimukseen. Mä ehkä häipyisin sieltä vähin äänin.

Väärin taas. Pesänjakajalla on oikeus tehdä oikeustoimia kuolinpesän omaisuuden suhteen ja myydä siihen kuuluvaa omaisuutta, vaikka jotkut osakkaat sitä vastustaisi. Tietysti he voivat lunastaa talon itselleen jos haluavat. Jos ei, eivät voi estää myyntiä.

Pesänjakaja voi pesän selvittämiseksi (=velkojen maksu, oma palkkionsa) myydä irtainta omaisuutta, eli vaikka sen traktorin tai hakkuttaa metsän paljaaksi (metsän pohjalla kasvava puu tosiaan on irtainta!), mutta kiinteän omaisuuden myynti vaatii kaikkien osakkaiden suostumuksen. Tai sitten voi oikeudelta hakea myyntiluvan.

Itse en taitaisi uskaltaa laittaa vanhaa taloa myyntiin muuta kuin purkukuntoisena. 

Minusta traktoreissa menee samalla lailla, mitä muissakin "autoissa", osa malleista on syystä X (esim. harvinaisempia/erikoisempia tmv.) arvokkaampia mitä toiset. Ellei ole ns. alan harrastaja, ei välttämättä kuitenkaan ymmärrä, että esim. merkin X mallista Y vuodelta 1985 maksetaan romukuntoisena 9000e, mutta sitten "vastaava" vuodelta 1986 hyvässä kunnossa, onkin arvoltaa vain alle tonnin.

Ja jos haluaa olle reilu, kannattaa myös miettiä tavaran arvo KOLMELLA  tavalla:

1. Mikä se oikea (myynti)arvo on?

2. Mikä arvo on minulle?

3. Mikä (esim. käyttö-) arvo on muille perijöille?

--> Esim. vaikka pesukone: 

1. Käytettynä Torissa myymällä saa ehkä 80e =pieni summa

2. Oma pesukone uusi =ei arvoa

3. Sisaruksen pesukone hajalla =paljon arvoa jos saa pesukoneen

--> Miksi tuossa pitäisi alkaa nähdä iso vaiva ns. turhaan yhden pesukoneen takia? Irrotella paikoiltaan, ja ottaa myyntikuvat, ja vastata kysymyksiin "onko lemmikkitalous ollut" jne. sopia noutoa... Eikä pesukone ehkä edes menee kaupaksi, ainakaan tuolla hinnalla.

Vs. 

Antaa sisaruksen ostaa se summalla mitä hän pitää ok maksuna, sanotaan vaikka 40e (tai vai vaikka antaa ottaa ilman korvausta jos oikein reiluna haluaa olla) jolloin KAIKKI pääsevät helpommalla, ja homma etenee nopeammin.

Vierailija kirjoitti:

Traktorilla se asumaan jäänyt sisarus saa tehtyä myös polttopuita. Vähän veikkaan, että talossa on puulämmitys ainakin osittain.

Pysyy torppa lämpimänä/kuivana ja ei homehdu, verrattuna siihen, että kylmilleen joutuisi jättämään, jolloin jäätyy putket jne. Kalliiksi tulee sekin.

 

Jos sitä on käyttänyt vain tämä osakas eikä omistaja eli jompikumpi vanhemmista niin miksi sitä traktoria ei ole myyty jo ajat sitten tälle osakkaalle?

Sen verran monimutkaista maatilan irtaimiston myynti on että ei sitä kannata jättää perillisille jotka eivät ole missään tekemisissä maatalouden kanssa. Ja useinhan juuri näin tehdäänkin. Sama on maa omaisuudenkin kanssa jos sen jättää perillisille esim. niin että se on vuokrattuna jollekin ulkopuoliselle aika tarkkaan kannattaa perillisille selvittää miten sen kanssa voi ja kannattaa toimia.

Jos joku perillisistä todella haluaa jäädä tilalle asumaan myös vanhempien kuoleman jälkeen kannattaa ne tila kaupatkin tehdä ajoissa. Jos kaupasta jää rahaa se on huomattavasti helpompi perintönä jakaa kuin kiinteä omaisuus.

Ahneet ihmiset on saa*anasta, karma kostaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin se valitettavan usein menee, ei tarvitse olla edes iso perintö tulossa kun mammona jo sokaisee.

Eikä tarvitse olla edes rahaa. Riitoja on saatu aikaan esim Leningradista tuodusta teeastiastosta ja vanhasta yleiskoneesta.

Heh. Tiedän tapauksen, jossa perikunta riiteli rystyset verillä isäpapan ratsastussatulasta. Kukaan neljästä lapsesta ei ratsastanut, mutta ongelma oli kenelle neljästä lapsesta se yksi kpl isän satulaa päätyy ja millä perusteella? Myydä ei tietenkään voinut tunnesatulaa ja tasata jokaiselle samaa summaa.



Välit tulehtuivat.

ÄLY HOI!

Reilumpaa olisi jos yksi osakas ottaisi koko irtaimiston pienellä könttäsummalla..

Ja jos siitä jotain voittoa tekee niin sitten tekee

Vierailija kirjoitti:

Reilumpaa olisi jos yksi osakas ottaisi koko irtaimiston pienellä könttäsummalla..

 

Ja jos siitä jotain voittoa tekee niin sitten tekee

Kenelle se olisi reilumpaa?

Sille joka joutuu loppuelämänsä kuuntelemaan sitä miten halvalla sai tilan jonka ylläpitämiseen kuluu kaikki vapaa-aika. Vai osakkaalle joka kokee että perintö oli todellisuudessa paljon arvokkaampi kuin se könttä summa joka siitä maksettiin.

Parasta on pysytellä riitaisesta pesästä mahdollisimman kaukana ja jättää se könttänä summalla sile ap äidin altaiselle osakkaalle joka sen kokee mittaamattoman arvokkaaksi. Kauppa hän on myös siitä valmis maksamaan eniten.

Huutokauppa on hyvä tapa jakaa omaisuus. Tilanteen mukaan sen voi toteuttaa sukulaisten kesken tai sitten laajempana. Saadut rahat jaetaan osakkaiden kesken tasan. Se joka haluaa traktorin huutaa kyllä sen sopivaksi katsomallaan hinnalla ja jos hinta on toisen mielestä liian alhainen voi hän tarjota siitä enemmän. Samalla voidaan huutokaupata myös muuta irtainta omaisuutta.

Mitä mitä, täällähän aina surkutellaan kun ainoat lapset jäävät yksinään hoitamaan perintöjutut eikä ole niitä ihania sisaruksia tukena? 

 

Eikö ne sisarukset olleetkaan tie onneen? 🙃

Vierailija kirjoitti:

Mitä mitä, täällähän aina surkutellaan kun ainoat lapset jäävät yksinään hoitamaan perintöjutut eikä ole niitä ihania sisaruksia tukena? 

 

Eikö ne sisarukset olleetkaan tie onneen? 🙃

Valtaosassa ei erityisemmin riidellä vaan asiat sovitaan tavalla taikka toisella. Juuri nyt ole seurannut miten hyvin puoliso on sisarutensa kanssa asiat hoitaneet ja tukeneet toisiaan surun keskellä. Toki sukupolven vaihdos tilalla on tehty parikymmentä vuotta sitten joten mitään peltoa tai traktoria ei ole tarvinnut yrittääkään jakaa. Talo ja kartano toki on tyhjätty irtaimistosta ullakolta kellariin ja ulkokartanoihin kun kävi niin onnellisesti että kiinteistölle löytyi ostaja (purkukuntoisena).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä mitä, täällähän aina surkutellaan kun ainoat lapset jäävät yksinään hoitamaan perintöjutut eikä ole niitä ihania sisaruksia tukena? 

 

Eikö ne sisarukset olleetkaan tie onneen? 🙃

Valtaosassa ei erityisemmin riidellä vaan asiat sovitaan tavalla taikka toisella. Juuri nyt ole seurannut miten hyvin puoliso on sisarutensa kanssa asiat hoitaneet ja tukeneet toisiaan surun keskellä. Toki sukupolven vaihdos tilalla on tehty parikymmentä vuotta sitten joten mitään peltoa tai traktoria ei ole tarvinnut yrittääkään jakaa. Talo ja kartano toki on tyhjätty irtaimistosta ullakolta kellariin ja ulkokartanoihin kun kävi niin onnellisesti että kiinteistölle löytyi ostaja (purkukuntoisena).

Sisaruksissa ei tarvitse olla kuin yksi, joka hankaloittaa perinnönjakoa, niin menee vääntämiseksi ja yhteydenpito lopulta katkeaa perinnönjakoon.