Lue keskustelun säännöt.
Nyt sitten tuli perintöriitoja meidänkin perheeseen, vaikken olisi koskaan uskonut
08.04.2024 |
En itse suoraan osallisena mutta äiti riidoissa sisarustensa kanssa. Isovanhemmat kuoli viime vuonna ja eräs äidin sisaruksista asuu isovanhempien talossa, maksaa toki käyttökulut. Oli toisen isovanhemman omaishoitaja kun tämä oli vielä elossa.
Nyt kun perunkirjoitus pitäisi tehdä, muut sisarukset alkaneet hanakasti vastustamaan sitä että kaikea omaisuutta kirjataisiin ylös. Kuulemma toimiva traktori on arvoton + useat kunnossa olevat työkonet siihen + peltomaat olemattoman arvoisia jne. Vaikka oikeasti nuo todella kalliita. Äitini taas vaatii että kaikki kirjataan jotta perinnönjako menee oikein. Äiti otti omatoimisesti yhteyttä pesänselvitteljään joka oli heti äitini kanssa samaa mieltä, tästäkös muut sisarukset suuttui.
Vaikka äitini ei vastusta sitä että yksi sisar asuu isovanhempien talossa maksaen käyttökulut, riita mennyt nyt siihen että äiti vaatii muiden ostavan hänet ulos perinnöstä/talosta eikä ihan pieni summa ole.
Aina ennen ollut hyvät välit ja en olisi uskonut etä lapeuuden mummolasta tulee tällainen riidankohde. Jotenkin surullista kun miettii miten hyvät välit kaikilla oli vielä isovanhempieni ollessa elossa ja miten mukava oli viettää kesiä mummolassa.
Vaikea ymmärtää miksi äitini sisarukset niin vastustavat kunnollista pesänselvitystä, ovat toki paremmassa taloudellisessa asemassa kuin äitini. Testamenttiä ei ole vaan menee tasan.
Kommentit (237)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Turha sepaustusta. Lakipykälät vaan esille. Yksi osakas voi vaatia perintökiinteistön myynnin ja saada oman osansa. Ellei muut osakkaat maksa suosiolla hänelle kuuluvan osan. Ei siihen ole kahta sanaa vastaan .Ja kaikki omaisuus kirjataan perukirjaan
Kuka sen ostaisi?
No jos kukaan ei osta niin silloin se jää yhteisomistukseen eikä kukaan saa siitä mitään rahaa. Mutta jollain tavalla se pitää jakaa joka tapaauksessa.
Paljon on jakamattomia kuolinpesiä joita ei halua ostaa sen paremmin kukaan osakas kuin pesän ulkopuolinenkaan. Jos omaisuutta ei saa myytyä eikä ostajaa löydy jakaminen on käytännössä melko mahdotonta.
Olisiko ap äiti valmis ostamaan muiden osuudet kuolinpesästä ja mitä hän olisi siitä valmis maksamaan jos halukkuutta ostamiseen on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Arvostuserot voivat tuottaa hankaluuksia, kun omaisuutta jaetaan tasan perijöiden kesken. Jos tontin perukirja-arvo on 100 keuroa (jolla se on aikoinaan ostettu) ja yksi saa tontin ja toinen 100 keuroa rahaa, tontin saava todennäkoisesti saa selvästi enemmän kuin rahaa saava. Miten tällainen ongelma ratkaistaan, pitääkö perunkirjoituksen jälkeen tehdä uudet, oikeammat arviot omaisuudesta?"
Suoraan vain jollekin perijälle menevää omaisuutta ei siksi kannata aliarvostaa perunkirjassa koska siitä seuraa juuri kuvaamasi kaltaisia ongelmia.
"Jos omaisuutta ei saa myytyä eikä ostajaa löydy jakaminen on käytännössä melko mahdotonta."
Ei siinä mitään mahdotonta ole. Silloin vain jokainen perijä omistaa tasaosuuden kaikista jaetuista omaisuuksista.
Vierailija kirjoitti:
"Vähän vaikuttaa siltä että se äidillä ei olisi osaamista tuollaista vanhaa traktoria mitään nettikoneessa myydä. Eikä sillä ole oikein kysyntää jos myyjänä on kuolinpesä. "
Se on kuolinpesän päänsärky. Verottaja on kiinnostunut vain sen traktorin arvosta ja kyllä siihen perunkirjaan pitää kirjata joku jollain tavalla käypä arvo.
Meillä verottaja hyväksyi arvoksi 100 e.
Vierailija kirjoitti:
Perukirjassa tavoite on arvioida omaisuus mahdollisimman alhaiseen mutta silti verottajan hyväksymään hintaan. Erilaiset omaisuusluokat eroavat sen suhteen, miten lähellä oikeaa arvoa perukirja-arvot ovat. Esim. pörssiosakkeet ja pankkitili arvostetaan täyteen arvoon, mutta tonteissa ja metsissä arvostus voilla vaikkapa vain puolet käyvästä arvosta.
Arvostuserot voivat tuottaa hankaluuksia, kun omaisuutta jaetaan tasan perijöiden kesken. Jos tontin perukirja-arvo on 100 keuroa (jolla se on aikoinaan ostettu) ja yksi saa tontin ja toinen 100 keuroa rahaa, tontin saava todennäkoisesti saa selvästi enemmän kuin rahaa saava. Miten tällainen ongelma ratkaistaan, pitääkö perunkirjoituksen jälkeen tehdä uudet, oikeammat arviot omaisuudesta?
Jaettassahan se perintö on tavalla taikka toisella realisoitava rahaksi. Ei voi ajatella että joku saa osakkeita ja toinen traktorin. Vaan sekä osakkeet että se traktori jataan osakkaiden kesken. Jos jakaminen ei ole mahdollista omaisuus on ensin realisoitava. Traktori harvemmin voi jakaa useampaan osaan vaan jotta se pystytään jakamaan siitä on saatava rahaa. Jossakin tapauksessa voidaan yhteisesti sopia arvoksi summa x ja joku ostaa muiden osuudet niin halutessaan. Jos kellään ei ole halua esim. sovittuun hintaan traktoria itselleen lunastaa sen arvo perinnönjaossa on 0€ vaikka sille perunkirjaan olisi merkitty huomattavasti suurempi arvo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut kunnolla lukea koko ketjua läpi, mutta jos on päätetty hankkia pesänselvittäjä, niin hänen tehtävänsä on selvittää kaikki pesän omaisuuserien arvot, ja vasta sen jälkeen voidaan laatia perinnönjakokirja.
Pesänselvittäjä laskuttaa tekemästään työstä, ja jos hänet valtuutetaan myös tekemään perinnönjako, niin siitäkin hän tekee laskun. Mutta jos perinnönjakokirjastakin riidellään, niin sitä korkeammaksi kulut nousevat.
Riitelemällä kulut nousevat ja sitä pienemmäksi varsinainen perintö jää.
Pesänselvittäjä ei täällä monastikaan tarkoita pesänselvittäjää, vaan suunnilleen kuka vaan lakiammattilainen joka tekee yhtään mitään kuolinpesän lähistölläkään on mammojen mielestä pesänselvittäjä.
Karseeta kun termejä ja asioita sotketaan täydellä teholla.
Vierailija kirjoitti:
"Vaikea ymmärtää miksi äitini sisarukset niin vastustavat kunnollista pesänselvitystä, ovat toki paremmassa taloudellisessa asemassa kuin äitini. Testamenttiä ei ole vaan menee tasan."
No juuri siksi vastustavat kunnollista pesänselvitystä ettei jako menisi tasan vaan heille siirtyisi pimeästi paljon enemmän kuin heille kuuluisi.
Voi tuossa olla sekin, että jos perintö on maatila, ei sitä ole helppo jakaa tasan kolmelle, ellei aleta lunastamaan osuuksia pois. Ei ole mukava saada perintönä jotain yliarvostettua traktoria, jos ei sellaista tarvitse, vaan mieluummin haluaisi pitää osuutensa maatilasta. Moni ei välttämättä halua luopua osuudestaan, jos on tunnesiteitä ja toiveita, että saisi pitää vähän kesäpaikkana. Jos muut kaksi ovat samaa mieltä, niin ehkä olisi helpointa, että he maksavat äitisi ulos siitä pesästä? Siis jos äitisi haluaa ulos ... ellei ole niitä tunnesiteitä siihen maatilaan ...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oikeasti nuo todella kalliita😂😂😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka traktori olisi 60-luvulta, kunnossa olevana helposti 5 tonnia ja työkoneet/kärryt tuhansia euroja /kpl.
Kukaan ei maksa edes parikymmentä vuotta vanhasta traktorista noin paljon ellei se ole joku todella hyvin pidetty keräily harvinaisuus. Työkoneeksi tuolla saa noin kymmenen vuotta vanhoja koneita.
Väärin ainakin traktorin osalta. Esim. 70-luvun alun valmet 502 helposti 6000-7000e, jos kunnossa ja asiallisesti huollettu ja pidetty. Ja heti menee kaupaksi tuolla hinnalla. On kokemusta asiasta. Nettikoneesta voi esim. traktoreiden pyyntihintoja katsella ja monesti kaupahinta on samaa suuruusluokkaa.
Jos tuollaisen arvoksi laittaa perunkirjaan 1000€ niin kyllä verottaja sen hyväksyy. Siitä on poistot tehty ajat sitten, menojäännösarvoa ei ole, eikä se enää kuulu maatalouden varallisuuteenkaan. Ei verottajalla edes ole mitään taulukoita 50v vanhoille koneille, kun ei ole uudemmillekaan.
Meillä riitti koneitten osalta perunkirjassa oma ilmoitus, jonka verottaja hyväksyi.
Täällä näyttää olevan paljon kirjoittajia, joilla ei tunnu olevan mitään ymmärrystä perunkirjan tekemisen kanssa.
Ap on niistä ensimmäinen. Ja trollihan se onkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
äiti vaatii muiden ostavan hänet ulos perinnöstä/talosta eikä ihan pieni summa ole.
Äitisi ei voi vaatia yhtään mitään ennen kuin pesä on selvitetty.
Vierailija kirjoitti:
"Arvostuserot voivat tuottaa hankaluuksia, kun omaisuutta jaetaan tasan perijöiden kesken. Jos tontin perukirja-arvo on 100 keuroa (jolla se on aikoinaan ostettu) ja yksi saa tontin ja toinen 100 keuroa rahaa, tontin saava todennäkoisesti saa selvästi enemmän kuin rahaa saava. Miten tällainen ongelma ratkaistaan, pitääkö perunkirjoituksen jälkeen tehdä uudet, oikeammat arviot omaisuudesta?"
Suoraan vain jollekin perijälle menevää omaisuutta ei siksi kannata aliarvostaa perunkirjassa koska siitä seuraa juuri kuvaamasi kaltaisia ongelmia.
Oikea hinta on se, minkä joku suostuu maksamaan. Usein ongelma on että kuolinpesässä on vain se kiinteistö, mutta ei rahaa niin paljoa, että se kattaisi kiinteistön arvon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Turha sepaustusta. Lakipykälät vaan esille. Yksi osakas voi vaatia perintökiinteistön myynnin ja saada oman osansa. Ellei muut osakkaat maksa suosiolla hänelle kuuluvan osan. Ei siihen ole kahta sanaa vastaan .Ja kaikki omaisuus kirjataan perukirjaan
Kuka sen ostaisi?
No jos kukaan ei osta niin silloin se jää yhteisomistukseen eikä kukaan saa siitä mitään rahaa. Mutta jollain tavalla se pitää jakaa joka tapaauksessa.
Ei perinnönjakoa ole pakko tehdä sen arvon mukaan, mikä on perukirjassa. Kiinteistön myyntihinnan voi sopia sellaiseksi, että kaupat syntyy. Voi pyytää esimerkiksi kiinteistönvälittäjää avuksi arvioimaan käypää hintaa. Mutta yleensä perukirjassa on muutakin kuin vain kiinteistö, ja se muukin perintö pitää silloin jakaa, jos joku osakas vaatii jakoa.
Traktoria tuskin boi pimittää perinnönjaossa kun se on rekisteröity varmaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö se perunkirjoitus pitäisi olla jo tehty ? Kolme kuukautta kuolin päivästä on aikaa, joten hämmentävää ettei ole tehty. Vai onko tehty ja aloittajan oma äiti nyt hämmentää omiaan ?
Vierailija kirjoitti:
äiti vaatii muiden ostavan hänet ulos perinnöstä/talosta eikä ihan pieni summa ole.
Äitisi ei voi vaatia yhtään mitään ennen kuin pesä on selvitetty.
Ja vaikka pesä olisi selvitetty ei ketään voi vaatia lunastamaan ap äidin osuutta tilasta, pelloista tai traktorista. Hyvä jos joku lunastaa tai ne saa myytyä kokonaan ulkopuoliselle mutta jos ei vaatia voi vaikka loppuelämänsä mutta tuskin kukaan silti ostaa. Ja mitä hankalammaksi heittäytyy sen todennäköisempää että ketään ei kiinnosta ostaa.
Eikös vaan se olekin helppoa noin naisten kesken tuo asioiden hoito. Johan sen näkee kahvilassakin kun kaksi naista on kahvilla ja toinen haluaa maksaa molemmat kahvit. Pöydässä sitten alkaa senttien laskeminen ja toinen toiselleen tyrkyttäminen. Homma lähentelee koomista, varsinkin jos lasku ei satu menemään 5 sentin tarkkuudellakaan tasan. En ole vielä yli 70 ikävuoteeni mennessä nähnyt miesten joutuvan samankaltaiseen tilanteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Eikö se perunkirjoitus pitäisi olla jo tehty ? Kolme kuukautta kuolin päivästä on aikaa, joten hämmentävää ettei ole tehty. Vai onko tehty ja aloittajan oma äiti nyt hämmentää omiaan ?
Eikai sillä oerunkirjoutukselle trolleissa mitään aika rajaa ole.
Vierailija kirjoitti:
Traktoria tuskin boi pimittää perinnönjaossa kun se on rekisteröity varmaan
Miksi se pitäisi pimittää? Sen arvoksi voi laittaa vaikka 0 euroa tai jos arvioi sen kelpaavan romuksi (varaosiksi tai romuraudaksi) niin muutaman satasen.
Vierailija kirjoitti:
Vaikka traktori olisi 60-luvulta, kunnossa olevana helposti 5 tonnia ja työkoneet/kärryt tuhansia euroja /kpl.
Mikä järki niitä on kirjata perunkirjaan jotta tulisi enemmän perintöveroa maksettavaksi?
En jaksanut kunnolla lukea koko ketjua läpi, mutta jos on päätetty hankkia pesänselvittäjä, niin hänen tehtävänsä on selvittää kaikki pesän omaisuuserien arvot, ja vasta sen jälkeen voidaan laatia perinnönjakokirja.
Pesänselvittäjä laskuttaa tekemästään työstä, ja jos hänet valtuutetaan myös tekemään perinnönjako, niin siitäkin hän tekee laskun. Mutta jos perinnönjakokirjastakin riidellään, niin sitä korkeammaksi kulut nousevat.
Riitelemällä kulut nousevat ja sitä pienemmäksi varsinainen perintö jää.