Lue keskustelun säännöt.
Nyt sitten tuli perintöriitoja meidänkin perheeseen, vaikken olisi koskaan uskonut
08.04.2024 |
En itse suoraan osallisena mutta äiti riidoissa sisarustensa kanssa. Isovanhemmat kuoli viime vuonna ja eräs äidin sisaruksista asuu isovanhempien talossa, maksaa toki käyttökulut. Oli toisen isovanhemman omaishoitaja kun tämä oli vielä elossa.
Nyt kun perunkirjoitus pitäisi tehdä, muut sisarukset alkaneet hanakasti vastustamaan sitä että kaikea omaisuutta kirjataisiin ylös. Kuulemma toimiva traktori on arvoton + useat kunnossa olevat työkonet siihen + peltomaat olemattoman arvoisia jne. Vaikka oikeasti nuo todella kalliita. Äitini taas vaatii että kaikki kirjataan jotta perinnönjako menee oikein. Äiti otti omatoimisesti yhteyttä pesänselvitteljään joka oli heti äitini kanssa samaa mieltä, tästäkös muut sisarukset suuttui.
Vaikka äitini ei vastusta sitä että yksi sisar asuu isovanhempien talossa maksaen käyttökulut, riita mennyt nyt siihen että äiti vaatii muiden ostavan hänet ulos perinnöstä/talosta eikä ihan pieni summa ole.
Aina ennen ollut hyvät välit ja en olisi uskonut etä lapeuuden mummolasta tulee tällainen riidankohde. Jotenkin surullista kun miettii miten hyvät välit kaikilla oli vielä isovanhempieni ollessa elossa ja miten mukava oli viettää kesiä mummolassa.
Vaikea ymmärtää miksi äitini sisarukset niin vastustavat kunnollista pesänselvitystä, ovat toki paremmassa taloudellisessa asemassa kuin äitini. Testamenttiä ei ole vaan menee tasan.
Kommentit (237)
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmilla maatila ja mökit ja metsät. Kolme lasta. Itse olen päättänyt jo aikoja sitten, että kieltäydyn tulevasta perinnöstä. En halua mitään. En jaksa ruveta käymään sitä tappelua ja kinastelua jokaisesta maljakosta. Pitäkööt rahansa.
Jos on lapsia, siirrä perintö heille suoraan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Turha sepaustusta. Lakipykälät vaan esille. Yksi osakas voi vaatia perintökiinteistön myynnin ja saada oman osansa. Ellei muut osakkaat maksa suosiolla hänelle kuuluvan osan. Ei siihen ole kahta sanaa vastaan .Ja kaikki omaisuus kirjataan perukirjaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö se petos jos perukirjaan ei laiteta kaikkea omaisuutta, tai jos arvo on täysin väärä. Äitisi siskot yrittävät tehdä petoksen, jos äitisi suostuu hänkin tekee petoksen.
Verottajalla on käytössään kaikki tilasta tehdyt vuosittaiset veroilmoitukset. Jäätte kiinni heti, jos perunkirjassa on vähemmän kuin aiemmin tehdyissä veroilmoituksissa. Veropetos on rikos.
Älä nyt sekoita verotusta ja perunkirjaa Vanha traktori ei enää näyttele mitään osaa tilan verotuksessa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan uteliaisuudesta minkä ikäisistä traktoreista on kyse ja minkä kokoisesta peltomaasta on kyse ja missäpäin? Etelä-Suomessa pelto on helposti yli 10000€/ha.
Aika vanha mutta täysin toimiva traktori, sillä on tänäkin talvena aurattu piha mutta nyt mystisesti tuli "vikaa" kun piti tehdä perunkirjoitus. Ei suuria peltomaita mutta tuskin ne pienetkään arvottomia ole. Pellot vuokrattu muille tällä hetkellä.
ap
Kovin vaikea ei pitäisi äidilläsi olla selvittää mikä arvoiset maat on tai mitä siitä maksetaan vuokraa kuolinpesälle. Veroilmoituksen kuolinpesän on jo varmaakin pitänyt tuosta pelto-osuudesta tehdä.
Meillä oli vähän vastaava tilanne, olimme aina olleet tosi läheisissä väleissä sisaruksen kanssa kunnes jäi VELKAINEN pesä meille hoidettavaksi ja siitä päättikin yksi sisaruksista tapella, kun ei ymmärtänyt mitä velkainen tarkoittaa jaon kannalta, mutta kun oli korvia myöten veloissa niin luuli että me muut jotenkin viilataan linssiin. Hän halusi paikan myyntirahat itselleen, ei suostunut myyntiin ellei sitä ja tätä ja tuota, eikä ymmärtänyt muutamaan vuoteen että velkainen pesä vain kasvattaa kuluja. Ne myyntirahat meni tietysti lopulta täysin velkojen maksuun eikä jäänyt yhtään penniä jaettavaksi, mistä suuttui vielä lisää ja teki rikosilmoituksia huijaamisesta yms. Niin pahasti meni suhteet solmuun, että kohta 10v ei olla oltu missään tekemisissä enää tämän tapauksen kanssa. Harmittaa siinä mielessä, että kuitenkin lähes päivittäin oltiin nähty aikuisenakin, vaan ei enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Turha sepaustusta. Lakipykälät vaan esille. Yksi osakas voi vaatia perintökiinteistön myynnin ja saada oman osansa. Ellei muut osakkaat maksa suosiolla hänelle kuuluvan osan. Ei siihen ole kahta sanaa vastaan .Ja kaikki omaisuus kirjataan perukirjaan
Kuka sen ostaisi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka traktori olisi 60-luvulta, kunnossa olevana helposti 5 tonnia ja työkoneet/kärryt tuhansia euroja /kpl.
Kukaan ei maksa edes parikymmentä vuotta vanhasta traktorista noin paljon ellei se ole joku todella hyvin pidetty keräily harvinaisuus. Työkoneeksi tuolla saa noin kymmenen vuotta vanhoja koneita.
Väärin ainakin traktorin osalta. Esim. 70-luvun alun valmet 502 helposti 6000-7000e, jos kunnossa ja asiallisesti huollettu ja pidetty. Ja heti menee kaupaksi tuolla hinnalla. On kokemusta asiasta. Nettikoneesta voi esim. traktoreiden pyyntihintoja katsella ja monesti kaupahinta on samaa suuruusluokkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka traktori olisi 60-luvulta, kunnossa olevana helposti 5 tonnia ja työkoneet/kärryt tuhansia euroja /kpl.
Kukaan ei maksa edes parikymmentä vuotta vanhasta traktorista noin paljon ellei se ole joku todella hyvin pidetty keräily harvinaisuus. Työkoneeksi tuolla saa noin kymmenen vuotta vanhoja koneita.
Väärin ainakin traktorin osalta. Esim. 70-luvun alun valmet 502 helposti 6000-7000e, jos kunnossa ja asiallisesti huollettu ja pidetty. Ja heti menee kaupaksi tuolla hinnalla. On kokemusta asiasta. Nettikoneesta voi esim. traktoreiden pyyntihintoja katsella ja monesti kaupahinta on samaa suuruusluokkaa.
Vähän vaikuttaa siltä että se äidillä ei olisi osaamista tuollaista vanhaa traktoria mitään nettikoneessa myydä. Eikä sillä ole oikein kysyntää jos myyjänä on kuolinpesä. Liian riskialtista kaupantekoa ostajan kannalta. Ensin se pitäisi saada myytyä jollekin osakkaalle jolla on haluja se myyntikuntoon laittaa ja sitten vielä resursseja sitä esitellä näyttää mahdolliselle ostajalle.
Mahdollista myyminen toki on mutta ei se ihan yksinkertaista kuolinpesälle ole. Senpä takia noi koneet useinkin jää ruostumaan kartanolle.
On se hienoa, miten sisaruksellisista ihmisistä kasvaa epäitsekkäitä ja jaloja. Harmi kun ei ole sisaruksia, jää tuokin huvi kokematta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se suurin piirtein oikein täytyy olla, mutta ei siihen välittäjää tarvita. Kerran tuon olen tehnyt ja katsoin alueen myynnissä olevia taloja sen perusteella arvioin. Meni täysin läpi verottajalla. Yhden tapauksen tiedän, jossa arvo oli verottajan mukaan liian alhainen, mutta sekin tilanne selvitettiin ja meni läpi (arvo oli oikeasti huomattavasti alueen hintatasoa alempi).
Ap äidille tuskin on mitään väliä sillä minkä arvoiseksi omaisuus perunkirjssa laitetaan. Rahaa hän haluaisi. Sitä on aika vaikea saada niin kauan kun omaisuus on irtainta eikä sitä kuhisevaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainahan näissä perintöjutuissa kaari menee näin:
- ensin joku ihmettelee muiden pesänselvitysriitoja
- sen jälkeen hämmästyy, kun osuukin omalle kohdalle
Älkää nyt vain tehkö sitä ja menkö syyttelemään äitänne muiden suututtamisesta, koska ihan aiheellista ja laillistahan tuo on mitä hän tekee. Todennäköisesti perhe suuttui siksi, että ovat ilmeisen pihejä eivätkä haluaisi maksella tasan, eli yrittävät huijata siskoaan. Anna täysi tuki äidillesi, koska ei ole reilua, että sisarukset yrittävät kusettaa tällä tavalla.
Voi kun joku alkaa sönköttää jostain päivänselvästä asiasta vastaan rahankiilto silmissä :) kun pitäisi varsin hyvin tietää, että kaikkien pitää saada tasapuolisesti, onneksi on lait
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Noh, ei tässä välttämättä ole kyse ollut sisaruksilla kusetus vaan se, että arvioidaan pesä mahdollisimman pieneksi jotta perintövero on pieni. Kaikilla. Voi sen pesän silti jakaa oikeudenmukaisesti mutta silti arvottaa asiat paperilla hyvin halvaksi. Kuka haluaa maksaa perintöveroja turhaan?
Siinä vaiheessa, kun omaisuutta myydään ja siitä enemmän kuin perintöverotusarvo on, harmittaa maksaa luovutusvoitoista pääomaveroa. Perintövero on pienempi.
Pitkä ketju, en jaksa lukea,
mutta jos isovanhemmat kuolleet viime vuonna, perunkirjoitus olisi jo pitänyt tehdä.
Meillä veli vei kaiken minkä irti sai, osa arvokastakin, möi ne joita ei itse pitänyt. En todellakaan ala tappelemaan, minulla oli yhdet kynsikkäät jotka pidän rakkaana muistona. Onneksi lapsillakin on jotain pikkutavaroita.
"Vähän vaikuttaa siltä että se äidillä ei olisi osaamista tuollaista vanhaa traktoria mitään nettikoneessa myydä. Eikä sillä ole oikein kysyntää jos myyjänä on kuolinpesä. "
Se on kuolinpesän päänsärky. Verottaja on kiinnostunut vain sen traktorin arvosta ja kyllä siihen perunkirjaan pitää kirjata joku jollain tavalla käypä arvo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Turha sepaustusta. Lakipykälät vaan esille. Yksi osakas voi vaatia perintökiinteistön myynnin ja saada oman osansa. Ellei muut osakkaat maksa suosiolla hänelle kuuluvan osan. Ei siihen ole kahta sanaa vastaan .Ja kaikki omaisuus kirjataan perukirjaan
Kuka sen ostaisi?
No jos kukaan ei osta niin silloin se jää yhteisomistukseen eikä kukaan saa siitä mitään rahaa. Mutta jollain tavalla se pitää jakaa joka tapaauksessa.
Perukirjassa tavoite on arvioida omaisuus mahdollisimman alhaiseen mutta silti verottajan hyväksymään hintaan. Erilaiset omaisuusluokat eroavat sen suhteen, miten lähellä oikeaa arvoa perukirja-arvot ovat. Esim. pörssiosakkeet ja pankkitili arvostetaan täyteen arvoon, mutta tonteissa ja metsissä arvostus voilla vaikkapa vain puolet käyvästä arvosta.
Arvostuserot voivat tuottaa hankaluuksia, kun omaisuutta jaetaan tasan perijöiden kesken. Jos tontin perukirja-arvo on 100 keuroa (jolla se on aikoinaan ostettu) ja yksi saa tontin ja toinen 100 keuroa rahaa, tontin saava todennäkoisesti saa selvästi enemmän kuin rahaa saava. Miten tällainen ongelma ratkaistaan, pitääkö perunkirjoituksen jälkeen tehdä uudet, oikeammat arviot omaisuudesta?
Niin ja pariterapeutista puheen ollen, minäkin kaadun sille kannalle, että aloittajan äiti on hätiköinyt. Olisi ollut vähintään kohtuullista sanoa, ettei koe toisten puhuvan tosissaan ja avoimesti, ja jos tätä ei tapahdu, hänen on pyydettävä ulkopuolinen arvio. Ja sitten vasta tehtävä niin. Omin päin toimiminen varoittamatta on epäluottamuksen osoitus jo itsessään ja jos välit aiemmin ovat olleet hyvät, se voi olla yllättävä märkä rätti päin näköä muille. Sen jälkeen on vaikea jatkaa. Ehkä hän voisi käydä juttelemassa tilanteesta jollekin terapeutille ja saada näkökulmaa, miten kannattaa toimia.
Voihan sitä edelleenkin pyytää ulkopuoliset laskuttamaan, mutta sitä tärkeämpää on esiintyä muuten sovittelevasti, jos ei ole tarkoituskin näpäyttää sisaruksia nuijalla nenään. Hienovaraisemmin toimien olisi jo selvittänyt maan arvoa ja sitten vasta alkanut miettiä, onko muilla ketunhäntä kainalossa. Nyt sitten vähintään pyytämään sisaruksilta perusteet heidän näkemykselleen maan arvosta seudulla yleisesti ja noista pelloista erityisesti.