Nyt sitten tuli perintöriitoja meidänkin perheeseen, vaikken olisi koskaan uskonut
En itse suoraan osallisena mutta äiti riidoissa sisarustensa kanssa. Isovanhemmat kuoli viime vuonna ja eräs äidin sisaruksista asuu isovanhempien talossa, maksaa toki käyttökulut. Oli toisen isovanhemman omaishoitaja kun tämä oli vielä elossa.
Nyt kun perunkirjoitus pitäisi tehdä, muut sisarukset alkaneet hanakasti vastustamaan sitä että kaikea omaisuutta kirjataisiin ylös. Kuulemma toimiva traktori on arvoton + useat kunnossa olevat työkonet siihen + peltomaat olemattoman arvoisia jne. Vaikka oikeasti nuo todella kalliita. Äitini taas vaatii että kaikki kirjataan jotta perinnönjako menee oikein. Äiti otti omatoimisesti yhteyttä pesänselvitteljään joka oli heti äitini kanssa samaa mieltä, tästäkös muut sisarukset suuttui.
Vaikka äitini ei vastusta sitä että yksi sisar asuu isovanhempien talossa maksaen käyttökulut, riita mennyt nyt siihen että äiti vaatii muiden ostavan hänet ulos perinnöstä/talosta eikä ihan pieni summa ole.
Aina ennen ollut hyvät välit ja en olisi uskonut etä lapeuuden mummolasta tulee tällainen riidankohde. Jotenkin surullista kun miettii miten hyvät välit kaikilla oli vielä isovanhempieni ollessa elossa ja miten mukava oli viettää kesiä mummolassa.
Vaikea ymmärtää miksi äitini sisarukset niin vastustavat kunnollista pesänselvitystä, ovat toki paremmassa taloudellisessa asemassa kuin äitini. Testamenttiä ei ole vaan menee tasan.
Kommentit (237)
Lakien mukaan mennään ja jos äitisi sisaruksilla on siihen jotain nokan koputtamista, se on heidän henkilökohtainen voivoi.
Ja tuommoisten umpi-itsekkäiden omaa siskoaan rahan takia huijaavien vatipäiden kanssa ei äitisi kannatakaan olla tekemisissä.
Äitisi on kuvion moraalinen ja henkinen voittaja, kunhan pysyy asiallisena itse eikä lähde väittämään pask.aa kullaksi. Eihän se läpi menisikään, mutta haavoittaisi turhaan.
Suomi on kateellisten epäempaattisten ja itsekkäiden sarvikuonojen maa. Näitä perintöriitoja on kolmetoista tusinassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka traktori olisi 60-luvulta, kunnossa olevana helposti 5 tonnia ja työkoneet/kärryt tuhansia euroja /kpl.
Kukaan ei maksa edes parikymmentä vuotta vanhasta traktorista noin paljon ellei se ole joku todella hyvin pidetty keräily harvinaisuus. Työkoneeksi tuolla saa noin kymmenen vuotta vanhoja koneita.
Onnea yritykseen ostaa mikä tahansa 20v Valtra viidellä tonnilla X-D
Kuka niitä ostaa? Ei ne kelpaa peltotöihin, ei omakotiasujille ja nuorisolle ne on liian hitaita. Hinta arvoitakaan voi olla vaikea saada kun kysyntää ei ole. Vähän sama tilanne on maaseudun kiinteistöjen kanssa niillä ei ole oikein rahallista arvoa kun ei ole kysyntääkään.
Kiinteistöjen huoltoyhtiö osti.
"Ne maanviljelyyn vähän pienet traktorit voivat päätyä kiinteistöjen huoltoyhtiöiden käyttöön, pihanauraukseen tms. "
Ei huoltoyhtiöt kyllä mitään vanhoja romuja enää käytä, mutta on niillä kysyntään okt-asujille pihakoneiksi.
nettikone.com
mascus.fi
Noista voi hakea käypiä arvoja.
Vaikka traktori nyt sattuisi olemaan keräilyharvinaisuus enemmän silläkin on usein arvoa ostajalle kuin mitä joku on valmis siitä maksamaan. Jos keräilet traktoreita tai koneita ostaja mieluummin ostaa halvalla traktorin joka hän voi harrastukseksi entisöidä eikä ostaa valmiiksi laitettua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me myytiin juuri tänä keväänä perintötraktori vuodelta 1965. 2000 euroa ja se on alehintaan mutta myytiin tutulle ja siinä on pientä vikaa. Työkoneet ei kuulu hintaan. Netissä vastaavista pyydetään 3000-3500.
Ap:n tapauksessa on juuri se dilemma, että rahattomalle muutamakin tonni on rahaa, mutta maanviljelijä, joka tietää että traktori käy vaan pihatien lumenajoon (ap mainitsi tämän) voi katsoa traktorin arvottomaksi, sillä traktorilla ei voi tehdä työtä, johon traktoria yleensä käytetään.
Ja verotusarvo on eri vielä oma asiansa.
Tottakai pesänselvittäjä sanoo, että häntä tarvitaan. Se on hänen työnsä myydä pesänselvitys. Tosin ei sekään ilmaista ole. Jos omaisuus on vanha teaktori ja vanhat työkoneet, pikkasen peltoa niin todella kannattaa miettiä minkä verran laittaa rahaa pesän sel
Ei yksikään huoltoyhtiö osta traktoria, joka ei täytä työturvallisuusvaatimuksia. Vanhoissa traktoreissa ei ole kunnollista lämmitettävää hyttiä ja niihin sopivia työkoneita on hankala löytää. Lisäksi niitä pitää osata korjata tämän tästä, joten miksi hankkia lisätyötä, kun voi ostaa uudenkarhean koneen, jolla myös mahtuu pihaan.
Ap, valehtelet. Aloituksesi on trolli.
Miksi perunkirjoitus tehdään vasta nyt, vaikka vanhemmat kuolleet jo viime vuonna?
Perunkirjoitus on tehtävä 3 kk:n kuluessa.
Ja mihin pesänselvittäjää tarvitaan, kun ei perunkirjoitustakasn ei ole vielä tehty?
Ja äitisi plus sisarukset ovat siis hakeneet pesäbselvittäjää.
Sen määrää käräjäoikeus, käsittelykulu n. 270 €.
Lisäksi pesänselvittäjä ottaa tietenkin palkan eli maksun työstään. Sisreni miehen perheessä pesänjakaja veloitti
5000 euroa, ja siitä on jo aikaa.
Aloitus on trolli.
Tila myyntiin, joku naapuri sen ostaa ja maksaa 20 000 - 30 000 e vähän sen mukaan, paljonko siinä on peltoa. Rakennuksilla ei ole arvoa, koneilla vielä vähemmän. Meillä on naapurissa ollut tuollainen pikkutila kaupan kohta kaksi vuotta, hintapyyntö on yli 150 000 e (alunperin lähdettiin 280 000 eurosta), ei sille ole ostajaa. Pari peltohehtaaria kävisi kaupaksi, mutta niille on käynti pihan poikki, joten kun pellot on myyty, ei ketään kiinnosta talo. Pari hevosmiestä on sitä käynyt katsomassa, mutta koska rakennukset on surkeassa kunnossa ja uudet pitäisi rakentaa nykymääräysten mukaan, niin ei ole tulijoita. Matkaa lähikaupunkiin ei kuitenkaan ole edes 25 km verran, joten missään korpimailla ei olla.
Perikunta maksaa koko ajan asumattomasta talosta verot ja vakuutukset ja käyvät hoitamassa pihaa. Odottavat, että yksi perikunnasta kuolee, sen jälkeen pääsevät myymään ja vanhasta kodista eroon.
Traktorit jne rekisterissä ne kuuluu laittaa perunkirjaan.
Pahin karhunpalvelus minkä voi omille lapsilleen tehdä on jättää näille jotain yhteistä mökkiä tai muuta kiinteää omaisuutta lasten välejä pilaamaan.
Paras olisi realisoida mahdollisimman paljon vielä kun itse voi, ja jättää perinnöksi pelkkää rahaa tai osakkeita.
Tai sitten tekee selkeän testamentin jossa määrää kuka saa mitäkin, mutta ei mitään yhteisomistuksia.
Vaikka ajatus esim perheen vanhan kesäpaikan jäämisestä sisarusten kanssa yhteiseksi kesämökiksi voi siinä vanhemman kuoleman hetkellä tuntua jopa ihan hyvältä idealta, niin takuuvarmasti sisarusten elämäntilanteet tulevat vuosien saatossa muuttumaan ja yhtäkkiä ajatukset siitä paljonko mökkiä haluaa käyttää tai paljonko siihen haluaa (ja pystyy) investoida voivat muuttua.
Tälläiset perintörasitteet voivat myös rikkoa lasten ja heidän puolisojensa välejä kun vaimo tai aviomies ei haluaisi laittaa kaikkea vapaa-aikaa ja perheen rahoja sukumökin ylläpitoon, mutta asia on puolisolle tärkeämpi (tai tämä ei osaa sanoa sisaruksilleen vastaan).
Noissa lähes aina päädytään siihen että lopulta riidellään ja/tai sitten se yhteisomistuksessa oleva mökki tai talo jää huonolle hoidolle ja rappeutuu.
Perunkirjoituksessa vanhalle irtaimistolle ei juuri arvoa lasketa.
Ei myöskään huonelaluille, matoille, pesukoineille yms.
Niiden jälleen myyntiarvo on mitätätön.
Niiden arvostaminen kovaan hintaan, nostaa vain perintöveroa.
Ja perunkirjoittaja sekä hänen kanssaan oleva uskottu mies, arvioi kuolinpesän omaisuuden.
Kuolinpesä itse valitsee perunkirjan tekijän sekä uskotun miehen.
Koko ap:n selostus on täyttä paskaa.
Tiedän mistä puhut. Mun äiti on vuosia valittanut, kun lapsuudenkoti on tyhjänä ja maksut pyörii.
Meillä alkoi putkiremontti 02/20 ja muutettiin tänne. Tarkoitus oli vuokrata pieni asunto kodin läheltä ja minä asun mökillä, korona sotki pakan ja muutettiin kaikki.
Talossa ei oltu asuttu vuosikymmeniin. Koko helmikuu meni niitä, että saatiin tupa siistiksi.
Kirppistavaraa tuli älyttömästi, satoja tavaroita per päivä ja lapset nakitettiin niitä etsimään netistä ja kuvaamaan.
Kylällä oli ärrä ja lähikaupassa matkahuollon piste. Joka kerta, kun mentiin kylälle, vietiin paketteja postiin. Niitä lähti satoja. Kylällä oli kierrötyslaatikot ja aina oli pahvilaatikoita täynnä paketteja, niitä ikivanhoja säilykepurkkeja, rikkinäisiä margariinirasioita, ihan puhdasta roskaa.
Mitä lämpimämpää tuli, päästiin eteenpäin. Muistan yhden viikonlopun, kun alettiin la aamuna kantaa aitan tavaroita ulos, 3 osainen aitta. Sunnuntai-iltaan mennessä oli huoneet olleet tyhjinä, kaikki nurkat putsattu, ikkunat pesty ja huonekalut laitettu takas. Matot oli niin likaiset, pysyivät pystyssä.
Se raha, mitä saatiin myynneistä, ostettiin maalit, vuokrattiin telineet ja yks naapurin mies jeesas maalauksessa. Ja nosti kannot irti maasta. Ruumiillista työtä tehtiin älyttömästi.
Mökki laitettiin myyntiin ja saatiin älyttömän hyvä hinta. Koronasta johtui isosti.
Tähän suostui kaikki, koko perikunta. Jonkun vaan piti ryhtyä ja se oli me. Katsojia oli kymmenettäin, tarjouksia, hyviä, tuli vain muutama, hinta oli oikea. Kyllä palaute oli melkoinen.
Pitikö se myydä, halvalla meni, minä olisin halunnut sen äidin vanhan jne.
Moni kiitti ja valitti. Pari kysyi voitaisko me tehdä sama, kun heilläkin olisi vst rakennus tyhjänä.
Me ollaan lapsille sanoneet yhtään tappelua ette tappele. Asiat sovitaan
Jos perintö aiheuttaa riitaa niin ilman muuta se kannattaa arvoituttaa. Etenkin irtaimen omaisuuden osalta se arviointi toki usein maksaa enemmän kuin mikä on rahallinen arvo. Sinänsä ihan tyypillinen perintöriita, joku katsoo että omaisuus on hyvinkin arvokas vaikka käytännössä sillä ei arvoa olekaan. Perinnöstä harvemmin riidellään rahasta vaan tunteista ja tunnearvoista.
Vierailija kirjoitti:
Pahin karhunpalvelus minkä voi omille lapsilleen tehdä on jättää näille jotain yhteistä mökkiä tai muuta kiinteää omaisuutta lasten välejä pilaamaan.
Paras olisi realisoida mahdollisimman paljon vielä kun itse voi, ja jättää perinnöksi pelkkää rahaa tai osakkeita.
Tai sitten tekee selkeän testamentin jossa määrää kuka saa mitäkin, mutta ei mitään yhteisomistuksia.
Vaikka ajatus esim perheen vanhan kesäpaikan jäämisestä sisarusten kanssa yhteiseksi kesämökiksi voi siinä vanhemman kuoleman hetkellä tuntua jopa ihan hyvältä idealta, niin takuuvarmasti sisarusten elämäntilanteet tulevat vuosien saatossa muuttumaan ja yhtäkkiä ajatukset siitä paljonko mökkiä haluaa käyttää tai paljonko siihen haluaa (ja pystyy) investoida voivat muuttua.
Tälläiset perintörasitteet voivat myös rikkoa lasten ja heidän puolisojensa välejä kun vaimo tai aviomies ei haluaisi laittaa kaikkea vapaa-aikaa ja perh
Täyttä asiaa! Yhteisomistus vihoviimeistä touhua. Sotkua tulee takuuvarmasti ja liian monen ihmisen elämää vaikeuttaa. Toimikaa siis ajoissa.
Just lueskelin puolison suvun yhtä tuoretta perukirjaa, lapsettoman parin toinenkin osapuoli kuoli. En ole näiden ihmisten kanssa missään tekemisissä, eli en tiedä onko tähän järjestelyyn joku syy, mutta päällepäin näyttää otolliselle riidalle. Perimässä on mm. 3 sisarenpoikaa, keskenään tasaosuuksilla. Yhdelle näistä on jätetty henkivakuutus, arvoltaan saman kuin näiden kolmen osuus yhteensä. Ihmettelen jos ovat vielä kesällä väleissä :)
Yksikin pesänosakas saa vaatia pesänselvittäjää. Kaikki tehdään kerralla hyvin ja oikein, niin ei ole kenellekään sitten napinaa jälkeenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Just lueskelin puolison suvun yhtä tuoretta perukirjaa, lapsettoman parin toinenkin osapuoli kuoli. En ole näiden ihmisten kanssa missään tekemisissä, eli en tiedä onko tähän järjestelyyn joku syy, mutta päällepäin näyttää otolliselle riidalle. Perimässä on mm. 3 sisarenpoikaa, keskenään tasaosuuksilla. Yhdelle näistä on jätetty henkivakuutus, arvoltaan saman kuin näiden kolmen osuus yhteensä. Ihmettelen jos ovat vielä kesällä väleissä :)
Miksi tuosta henkivakuutuksesta tulisi riitaa? Me perittiin noin, mutta oltiin tosi onnellisia, kun yksi sai 100 000 euron henkivakuutuksen. Kaikki oltiin vaan tyytyväisiä, että ylipäätänsä saatiin perintöä, kun kyse ei kuitenkaan ollut omista vanhemmista vaan pelkästään enon perinnöstä oli kyse.
Itse olen jo varsin tietoinen äitipuoleni suvusta.
Biologisesta isästäni kun aika jättää, äitipuolen suku hyökkää kuin hyeenalauma kimppuun lakimiesarmeijoineen.
Todennäköisesti vievät asian käräjille.
Isoisä jo varoitti isäntää eläessään kyseisen punaisen taustan omaavasta rouvasta, kun he tutustuivat.
Isäntä ei kuunnellut ja se on sitten aiheuttanut monenlaista kärsimystä kaikille vuosien saatossa.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen jo varsin tietoinen äitipuoleni suvusta.
Biologisesta isästäni kun aika jättää, äitipuolen suku hyökkää kuin hyeenalauma kimppuun lakimiesarmeijoineen.
Todennäköisesti vievät asian käräjille.
Isoisä jo varoitti isäntää eläessään kyseisen punaisen taustan omaavasta rouvasta, kun he tutustuivat.
Isäntä ei kuunnellut ja se on sitten aiheuttanut monenlaista kärsimystä kaikille vuosien saatossa.
Äitipuolet pahimpia. Monenlaista kärsimystä nimenomaan vuositolkulla!!
Vierailija kirjoitti:
Perunkirjoituksessa vanhalle irtaimistolle ei juuri arvoa lasketa.
Ei myöskään huonelaluille, matoille, pesukoineille yms.Niiden jälleen myyntiarvo on mitätätön.
Niiden arvostaminen kovaan hintaan, nostaa vain perintöveroa.
Ja perunkirjoittaja sekä hänen kanssaan oleva uskottu mies, arvioi kuolinpesän omaisuuden.
Kuolinpesä itse valitsee perunkirjan tekijän sekä uskotun miehen.
Koko ap:n selostus on täyttä paskaa.
Meillä juristi teki perukirjan eikä mitään uskottua miestä ollut olemassakaan, myös maa-alue oli kyseessä.
Paras tehdä semmoinen kieltäydyn perinnöstä lappu niin ei tarvitse haaska lintujen ulinaa kuunnella.