Ärsyttävä hamstraus, en tajua

Tuttu juttu.

Jos on ollut puutetta joskus, niin sitä sitten kompensoidaan näin.

Ilmeisesti tuo on kohtalaisen yleistä vanhoilla ihmisillä.

Työkaverini on karvan vajaa 50-vuotias nainen. Hamstraa innoissaan kaiken irti lähtevän tavaran ja ilmaislahjat. Menee siis ihan johonkin transsiin, jos työpaikalla jollekin porukalle jaetaan vaikka mainoskyniä tai -tarroja. Kerran tuli suu vaahdossa innoissaan kehottamaan minua käymään ykköskerroksessa, kun siellä on joku seminaari ja pöydillä kipoissa tämmöisiä avainnauhoja. Mulla on näitä jo kuusi kun ei ne tajua että kävelen uudestaan ja uudestaan siitä ohi!

Innoissaan esitteli taskuistaan löytyviä mainosavainnauhoja. Kysyin että miksi kävisin hakemassa sellaisen ja mihin hän ajatteli käyttää kuutta kappaletta, en saanut vastausta.

Pula- ja sota-ajan nähnyt sukupolvi on tuollaista. On totuttu säästämään kaikki nippelit ja nappelitkin siltä varalta, jos iskee köyhyys tai tulee pulaa uudelleen. Oma vanhempi on kertonut, että lapsuus oli niin köyhää, että lapset menivät vuorotellen ulos, koska ei ollut kuin yksi kenkäpari. Hän on myös aikamoinen hamsteri koko aikuisikänsä ollut, mikä varmasti juontaa noihin lapsuuden kokemuksiin.

Ihan tyypillistä. Tuo kuulostaa vielä pieneltä terveisin äitini kämpän siivooja. 

sinun asiasi ei ole puuttua tuohon millään tavalla. 

Elätte hyvin erilaista elämää ikänne vuoksi. 

Tekoripsiä ei toivottavasti ole kummallakaan.

Minun edesmennyt mumma oli säästänyt posti narutkin. Oli sota ajan lotta.  

Ennen se koko maaseutukylän lehti ja kirje kasa laitettiin narulla yhteen könttiin ja nakattiin heittolaatikkoon ison tien varteen. 

Asun nyt samassa vanhassa talossa.

Anna äitisi kerätä haluamiaan tavaroita käsilaukkuunsa ja kotiinsa. On sen ikäinen ihminen, että luultavasti nuoruudessaan mahdollisesti kokemansa niukkuuden vuoksi on edelleen säästäväinen eikä halua heittää mitään pois. Kun äitiä ei enää ole, saat tyhjentää oman mielesi mukaan koko kodin. 

Hamstraus voi liittyä dementiaan, jos ei ole ennen ollut. Muussa tapauksessa voi olla keräilypakosta kyse, se ei parane. Olen tyhjentänyt asunnon, joka meni asumiskieltoon hamstrauksen takia. Oli säästetty kaikki roskat ja ulosteet myös. Sama jatkuu uudessa pienessä yksiössä, se pitää tyhjentää säännöllisesti. 

Nämä asiat jäävät valitettavasti omaisten kontolle, sillä täynnä roskaa oleva asunto muodostaa paloturvallisuusriskin ja menee asumiskieltoon, kunnes se on siivottu.

Vierailija kirjoitti:

sinun asiasi ei ole puuttua tuohon millään tavalla. 

Kotiin ei ole mitään syytä kerryttää roskaa ja turhaa palokuormaa. Voi sen raivauksen tietysti hoitaa huoli-ilmoituksenkin kautta. 

Vierailija kirjoitti:

Pula- ja sota-ajan nähnyt sukupolvi on tuollaista. On totuttu säästämään kaikki nippelit ja nappelitkin siltä varalta, jos iskee köyhyys tai tulee pulaa uudelleen. Oma vanhempi on kertonut, että lapsuus oli niin köyhää, että lapset menivät vuorotellen ulos, koska ei ollut kuin yksi kenkäpari. Hän on myös aikamoinen hamsteri koko aikuisikänsä ollut, mikä varmasti juontaa noihin lapsuuden kokemuksiin.

Ihan varmasti olisi nykyisetkin sukupolvet, jos joutuisivat kokemaan pula- ja sota-ajan kurjuuden.

Mulla on alle 40-vuotias ystävä, joka ei heitä mitään pois, kun "tätä voi vielä tarvita". Olin hänelle muuttoapuna enkä tiennyt itkeäkö vai nauraa, kun muuttokuormaan pakattiin niin lapsena saadut synttärikortit, rikkinäiset käsilaukut, kymmenkunta kesken jäänyttä neuletyötä, käsittämätön määrä eri kokoisia muovirasioita (osa kannettomia, mutta myös kansia joihin ei löytynyt käypästä rasiaa) jne. jne. Yritin  salaa heittää pois mm. rikkinäisen avaimenperän ja edellisvuoden seinäkalenterin, niin siitähän nousi kamala metakka.

Eli ei se hamtraus ole vain ikäihmisten  juttu.

Onneksi olkoon, pahensit hamstrausongelmaa heittämällä pois toisen tavaroita hänen tietämättään ja ilman lupaa.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on alle 40-vuotias ystävä, joka ei heitä mitään pois, kun "tätä voi vielä tarvita". Olin hänelle muuttoapuna enkä tiennyt itkeäkö vai nauraa, kun muuttokuormaan pakattiin niin lapsena saadut synttärikortit, rikkinäiset käsilaukut, kymmenkunta kesken jäänyttä neuletyötä, käsittämätön määrä eri kokoisia muovirasioita (osa kannettomia, mutta myös kansia joihin ei löytynyt käypästä rasiaa) jne. jne. Yritin  salaa heittää pois mm. rikkinäisen avaimenperän ja edellisvuoden seinäkalenterin, niin siitähän nousi kamala metakka.

Eli ei se hamtraus ole vain ikäihmisten  juttu.

Aika mu lkku temppu alkaa heitellä toisen tavaroita roskiin luvatta. 

Sota-ajat ja pula-ajat eläneille iskostuu tosi syvälle se puute kaikesta. Mun 95-vuotiaana kuollut mummoni tiedosti hyvin, mistä hänen "hamstraamisensa" johtui. Hän ei vaan voinut heittää pois mitään, millä voisi olla jotain käyttöä, ja tosiaan pesi huolellisesti tyhjät margariinirasiat ja jugurttipurkitkin. On sitten edes ne, kun kaupat taas joskus tyhjenevät. Kyllä hän ymmärsi tälle nauraa itsekin. Toisaalta näinä aikoina tulee itsellekin mieleen, ettei se varautuminen ollenkaan tyhmää ole, kunhan se tehdään järkevästi.

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti tuo on kohtalaisen yleistä vanhoilla ihmisillä.

 

Työkaverini on karvan vajaa 50-vuotias nainen. Hamstraa innoissaan kaiken irti lähtevän tavaran ja ilmaislahjat. Menee siis ihan johonkin transsiin, jos työpaikalla jollekin porukalle jaetaan vaikka mainoskyniä tai -tarroja. Kerran tuli suu vaahdossa innoissaan kehottamaan minua käymään ykköskerroksessa, kun siellä on joku seminaari ja pöydillä kipoissa tämmöisiä avainnauhoja. Mulla on näitä jo kuusi kun ei ne tajua että kävelen uudestaan ja uudestaan siitä ohi!

 

Innoissaan esitteli taskuistaan löytyviä mainosavainnauhoja. Kysyin että miksi kävisin hakemassa sellaisen ja mihin hän ajatteli käyttää kuutta kappaletta, en saanut vastausta.

Eihän tuo ihminen ole vanhus vaan keski-ikäinen. Hän on ahne krääsälle jostain omasta syystään. 

Vierailija kirjoitti:

sinun asiasi ei ole puuttua tuohon millään tavalla. 

Onhan. Jo turvallisuuden takia. 

Yksi tyhjä lääkepurkki kannattaa säilyttää, jouduin joskus ensiapuun ja pyysin heti kipulääkettä, olisin tietty voinut ottaa mukaanikin.

Vierailija kirjoitti:

Pula- ja sota-ajan nähnyt sukupolvi on tuollaista. On totuttu säästämään kaikki nippelit ja nappelitkin siltä varalta, jos iskee köyhyys tai tulee pulaa uudelleen. Oma vanhempi on kertonut, että lapsuus oli niin köyhää, että lapset menivät vuorotellen ulos, koska ei ollut kuin yksi kenkäpari. Hän on myös aikamoinen hamsteri koko aikuisikänsä ollut, mikä varmasti juontaa noihin lapsuuden kokemuksiin.

Lapseni 12 v joka ei ole pulaa nähnyt, hamstraa kaiken myös. Messuilla jne ketään kaikki tavarat mitä saa, mukaansa. Isänsä 36 v on samanlainen. Ja kumpikaan ei ole pulaa nähnyt.

Luulen että tämä on persoonakysymys enemmän kuin ikään liittyvä.