Puheluihin vastaamattomat ystävät

Minä olen se ystävä joka ei ikinä soittele eikä mielellään edes vastaa. Kärsin ihan kauheasta puhelinkammosta ja pärjään kyllä, mutta alan voida fyysisesti jotenkin pahoin liian pitkissä puheluissa. Lisäksi olen jotenkin tosi teennäinen ja yli puolen tunnin puheluiden kohdalla alan jo tuskastua. Korvia ja kasvoja kuumottaa, haluaisin vaan lepäämään. Kuormitun jotenkin ihan valtavasti siitä jatkuvasta reagoinnista, kyselystä, kuuntelusta ja puheluiden intensiteetistä. En ikinä pystyisi soittelemaan joka päivä jonkun kanssa, en varmaan koskaan ole pitänyt sitä kivana paitsi ehkä nuorempana jonkun ihastuksen kanssa. 

Mä pidän yhteyttä ystävieni kanssa pääasiassa viestittelemällä sekä tapaamalla kasvotusten. Joskus, jos jollain ystävälläni on pidempi asia, hän laittaa viestin ja kysyy, voiko soittaa. Vastaan "Joo", jos mulle sopii heti, tai "joo, tunnin päästä", jos olen vaikka just lähdössä viemään koiraa ulos. Jos joku soittaa enkä vastaa puhelimeen  oletan, että mikäli hän haluaa mun soittavan takaisin, laittaa viestin perään. Jos viestiä ei ole, oletan silloin, että asia, joka soittajalla oli, ei ole enää ajankohtainen. 

Syitä, miksi en vastaa puhelimeen on mm olen töissä, olen koiran kanssa lenkillä, olen jonkun toisen ihmisen seurassa (mielestäni epäkohteliasta kaivaa edes kännykkää esiin, jos on vaikkapa jonkun ystävänsä kanssa kahvilla tms), olen julkisella paikalla esimerkiksi kaupassa tai bussissa, mulla ei ole kännykkää mukana tai mun kännykkä on esimerkiksi kotini alakerrassa tuulikaapissa käsilaukussa ja mä olen yläkerrassa makkarissa, joten en kuule puhelimen soivan. Tässä oli vuoden päivät, kun kuljin kännykkä kädessä vessaankin sitä varten, jos isä soittaa. Ja sehän soitti. Sitten alkuvuodesta piti olla koko ajan tavoitettavissa, jos hoivakodista, päivystyksestä tai sairaalasta soitetaan.



Mutta mä oikeasti inhoan olla 24/7 tavoitettavissa. Mä en ollut lankapuhelintenkaan aikaan 24/7 tavoitettavissa. Ystävillä ja kavereilla ei ollut silloin edes mun työpuhelinnumeroa, joten ei kukaan soittanut työpaikalle. Korkeintaan päiväkodista tai koulusta soitettiin, jos lapsi oli sairastunut tms. Ulkona, kaupassa, bussissa, kyläpaikassa, ravintolassa jne sai olla ihan rauhassa. Viime torstaina mulla hajosi vanha kännykkä ja kävin ostamassa perjantaina uuden. Melkein vuorokausi täydellistä vapautta. Tarkoitan tällä sitä, että kukaan ei edes voinut soittaa mulle. Mä en myöskään tykkää puhua puhelimessa mitään maratonpuheluita varsinkaan silloin, jos ei ole oikein mitään erityistä asiaa. Haluaa vaan kertoa kuulumisia. Eri juttu sitten, jos oikeasti tarvitsee kuuntelijaa vaikka vakavan sairastumisensa vuoksi tai läheisen kuoleman takia. Arkiset kuulumisensa voi laittaa viestinäkin tai sitten kertoa silloin, kun tavataan. Mulla kuitenkin tässä varmaan sellainen ero moneen muuhun verrattuna on, että me viestitellään ystävieni kanssa vähintään kerran viikossa, useimpien kanssa useamman kerran. Ei siis ole mitään kerran kahdessa kuukaudessa puhelua, jolloin kerrotaan kaikki, mitä edellisen kahden kuukauden aikana on tapahtunut. 

Vierailija kirjoitti:

Sovi puheluajat etukäteen. Vaikka nyt on kännykät, niin ei se sitä tarkoita, että olisi aikaa vastata puhelimeen milloin vain. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saako teille muille sitten soittaa kesken esim. jouluaaton/juhannuksen/uudenvuoden ohjelman, tai treffien, seksin harrastamisen, teatteriesityksen, urheilun, saunomisen, rentoutumisen, kirjan lukemisen, julkisessa kulkuvälineessä istumisen, tv:n juonenkäänteiden, ohjatun jumppatunnin, budjettilaskennan, remontoinnin, renkaiden vaihdon, kaupan ostosreissun, seuraavan matkan hotellin valintasession, autolla/fillarilla ajamisen, kansalaisopiston kielikurssin, nukkumisen, ruoanlaiton, siivoamisen, iltapalan, lastenhoidon, seurustelun, päivän kuulumisten vaihdon, työpaikan kehityskeskustelun, riidan, vanhempainillan, kevätjuhlan, muiden ihmisten tapaamisen?

Ja ihan mielihyvin intoudutte jaarittelemaan soittajan kanssa monta kymmentä minuuttia - jättäen tuon kaiken kesken olevan kesken?

Teille muille asia on täysin ok ja olette aina 24/7 tavoitettavissa kenelle vain?

 

Ok incel

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sovi puheluajat etukäteen. Vaikka nyt on kännykät, niin ei se sitä tarkoita, että olisi aikaa vastata puhelimeen milloin vain. 

 

Vaikka sitä puhelinta onkin aikaa räplätä koko hereilläolo aika, näinhän tämä nykyään menee.

Vierailija kirjoitti:

Saako teille muille sitten soittaa kesken esim. jouluaaton/juhannuksen/uudenvuoden ohjelman, tai treffien, seksin harrastamisen, teatteriesityksen, urheilun, saunomisen, rentoutumisen, kirjan lukemisen, julkisessa kulkuvälineessä istumisen, tv:n juonenkäänteiden, ohjatun jumppatunnin, budjettilaskennan, remontoinnin, renkaiden vaihdon, kaupan ostosreissun, seuraavan matkan hotellin valintasession, autolla/fillarilla ajamisen, kansalaisopiston kielikurssin, nukkumisen, ruoanlaiton, siivoamisen, iltapalan, lastenhoidon, seurustelun, päivän kuulumisten vaihdon, työpaikan kehityskeskustelun, riidan, vanhempainillan, kevätjuhlan, muiden ihmisten tapaamisen?

Ja ihan mielihyvin intoudutte jaarittelemaan soittajan kanssa monta kymmentä minuuttia - jättäen tuon kaiken kesken olevan kesken?

Teille muille asia on täysin ok ja olette aina 24/7 tavoitettavissa kenelle vain?

Ei soittelijoilla ole mitään elämää. Ovat eläkkeellä tai muilla yhteiskunnan tuilla ja arki menee siinä, kun kävelee kotoa kauppaan ostamaan ruokaa ja kaljaa. Kotona syödään nistipataa ja voi olla puhelussa, vaikka yöllä kun ei töitä tai harrastuksia ole. Viikon kohokohta on coop lager ja sitten vasta soitellaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saako teille muille sitten soittaa kesken esim. jouluaaton/juhannuksen/uudenvuoden ohjelman, tai treffien, seksin harrastamisen, teatteriesityksen, urheilun, saunomisen, rentoutumisen, kirjan lukemisen, julkisessa kulkuvälineessä istumisen, tv:n juonenkäänteiden, ohjatun jumppatunnin, budjettilaskennan, remontoinnin, renkaiden vaihdon, kaupan ostosreissun, seuraavan matkan hotellin valintasession, autolla/fillarilla ajamisen, kansalaisopiston kielikurssin, nukkumisen, ruoanlaiton, siivoamisen, iltapalan, lastenhoidon, seurustelun, päivän kuulumisten vaihdon, työpaikan kehityskeskustelun, riidan, vanhempainillan, kevätjuhlan, muiden ihmisten tapaamisen?

Ja ihan mielihyvin intoudutte jaarittelemaan soittajan kanssa monta kymmentä minuuttia - jättäen tuon kaiken kesken olevan kesken?

Teille muille asia on täysin ok ja olette aina 24/7 tavoitettavissa k

"Ok incel"

Lainaus ei ilmeisesti toimi. 

En halua puhua puhelimessa. Ellei toisessa päässä ole tärkeä ihminen.

Valitsen ihan itse miten käytän aikani tässä elämässä. Useimmiten istun mieluummin hiljaa ja katselen ikkunasta ulos kun puhun puhelimessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sovi puheluajat etukäteen. Vaikka nyt on kännykät, niin ei se sitä tarkoita, että olisi aikaa vastata puhelimeen milloin vain. 

 

Vaikka sitä puhelinta onkin aikaa räplätä koko hereilläolo aika, näinhän tämä nykyään menee.

Pitää olla tietty fiilis, että jaksaa puhua toisen kanssa. 

No, kyllä jokaisen ihmisen pitäisi sen verran nähdä omaa napaansa pidemmälle, että kaikki eivät aina pysty puhumaan sitä 45 minuutin puhelua. Esimerkiksi jos sen ajoittaa alkuiltaan, jolloin toinen on työpäivän jälkeen matkalla kaupan kautta kotiin laittamaan nälkäiselle perheelle ruokaa. Jos tällaisessa tilanteessa vastaa 1-2 tekstiviestillä, ja vaikka ehdottaa soittelua parempana ajankohtana, niin se nimen omaan on toisen ihmisen huomioimista. 

 

Pidätkö ihmisiä ihan hölmöinä tai siis nyt kun puhumme ystävistäsi , heitä ihan hölmöinä? Ettei he tiedä milloin pääset töistä, että sinulla on perhe ja ettei muutama tunti sen jälkeen kun olet päässyt töistä ole paras mahdollinen hetki soittaa, jos haluasi jutella, ei vaan kertoa asioita? 

Ketjussa tulee esille se, ettei oikeasti mikään ole hyvä hetki määrätyille ihmisille. Ei vaikka se toinen ajattelisi kuinka, että nyt ei ole ruoka-aika. Nyt ei ole työaika, nyt ei ole jumppatunti, nyt ei ole kielikurssi, koska aina sillä toisella on sitten joku seiska kesken, pyörälenkki kesken, bussi lähtee, teeveestä tulee tempparit jne.

Monelle sen ystävän kanssa puhuminen on selkeästi kärsimystä ja sitä kestetään, jos sentään on joku tärkeä syy ja asia kerrottavana.

Minä alan ihan oikeasti kyseenalaistamaan voiko näitä teidän soittajia kutsua edes ystäviksi, kun reaktio heidän yhteydenottoihin on sama kuin pahimpien puhelinmyyjien soittoihin. Minä en näe mitään arvoa, jossain whatsapp viesteissä joissa kysellään kolmen kuukauden välein, että mitä kuuluu ja kahdella viestillä vastataan, että ihan hyvää ja entäs sinulle ja nyt olisi omenoita tarjolla. 

Toivon, että moni muistaa tämän ketjun, koska heillä ei pian tule olemaan ystäviä. Mikään ei nimittäin kukoista ilman vaivannäköä ja ihmiset kyllästyvät juoksemaan muiden perässä. Monelle se on varmasti helpotus ja hyvä niin, koska se tulee olemaan lopputulos, kun kaikki muu menee edelle. Ystävät eivät ole hölmöjä ja heillä on itsekunnioitusta ja se tulee aina jossain vaiheessa esille.

Mä en tykkää puhelimessa puhumisesta ja saan työssäni puhua päivät kännyssä ja Teams-palavereissa ihan tarpeeksi. Olen sanonutkin ystävilleni, että etenkään viikolla en jaksa sosialisoida vielä iltaisin. Ei ongelmaa

Läheisten ystävien kanssa me näemme livenä, emme juurikaan puhu puhelimessa. Välit sitten viestitellään tai pöllöilläään somessa.

Muutamien, jotka asuvat kauempana, kanssa tulee sovittua puheluaikoja ja silloin varaan paljon aikaa puhelulle.

He, jotka soittelevat ex-tempore ovat puhelinmyyjiä ja pari etäistä kaveria. En välitä tutustua kehenkään puhelimitse. Ystävyys syvenee jos on syventyäkseen kun nähdään livenä. Puhelinkeskustelu etäisen ihmisen kanssa on väkinäistä.

Vierailija kirjoitti:

Jos minä en vastaa puhelimeen, soittelijat sekoavat ja soittavat jopa kaikki lapseni läpi että missä olen kun en vastaa. Jäin esim. tuoreen tuttavuuden kanssa treffeillä rysän päältä kiinni tällaisen ystävän takia joka hermostui kun en vastannut kesken tapaamisen. Ei ihan oikeasti kovinkaan paljon naurata tuollainen tuppautuminen ja sitten mukamas huolestuminen jos aikuinen ihminen ei vastaa puhelimeen keskellä päivää. Ihan kuin en saisi hetkeäkään olla tavoittamattomissa. Tai saisin olla, niinä muina aikoina kun ystävä ei halua saada HETIMULLENYT minua kiinni kertoakseen jotain täysin jonninjoutavaa kokemustaan. Muina aikoinahan saisinkin olla täysin huomaamaton. Ihan mielellään.

Mulla oli ennen samanlaista, mutta traumatisoiduin tuosta sen verran pahasti etten välillä pysty vastaamaan edes silloin kun ollaan sovittu lääkärin kanssa soittoaika. 

Puhelinta pidän äänettömällä melkein aina koska menen aina pois tolaltani kun se soi.

Ei soittelijoilla ole mitään elämää. Ovat eläkkeellä tai muilla yhteiskunnan tuilla ja arki menee siinä, kun kävelee kotoa kauppaan ostamaan ruokaa ja kaljaa. Kotona syödään nistipataa ja voi olla puhelussa, vaikka yöllä kun ei töitä tai harrastuksia ole. Viikon kohokohta on coop lager ja sitten vasta soitellaan. 

 

Niin mikä tämä elämä on, joka soittajilta puuttuu? Ihan kun he nyt olisivat 24/7 puhelimessa puhumassa.

Tällä tuntuu olevan ihmisiä joilla on kymmeniä ystäviä, jotka kaikki soittavat päivittäin ja puhuvat tuntikausia. Tosielämässä nämä, jotka arvostelevat näitä, jotka eivät vastaa, soittavat ehkä kerran kuussa tai ehkei edes sitä. Yrittävät soittaa hyvään aikaan ja käyttäytyä kuin ystävä. Mitä heille sanotaan tästä käytöksestä. Tätä mitä sinä kirjoitat.

Onko sinun soittavat ystävät tällaisia? Onko? Vai haluatko vain haukkua ihmisiä palstalla ja kuvitella olevasi parempi, koska tekstittelet, etkä vastaa ystäviesi puheluihin? Soittajat yrittävät edes jotenkin vielä ylläpitää ystävyyssuhdetta ihmisiin, jotka selvästi halveksivat heitä. Älä pelkää, he kyllä jättävät sinut rauhaan ja pian kukaan ei soita ja häiritse sitä sinun upeaa elämääsi. Sitä vähän parempaa elämää, sitä mikä soittajilta puuttuu.

Nro 170: Vaikutat olettavan, että ihmisillä on joka päivä samanlaiset rutiinit. Että töistä tullaan joka päivä samaan aikaan, joka päivä syödään samaan aikaan jne jne. Aika monella ihmisellä työajatkin vaihtelevat eli ei ole joka päivä samaan kellonaikaan. Ihmisillä saattaa olla myös sovittuja menoja eli vaikka joku kaveri tuleekin kylään tai on menossa kaverinsa kanssa jonnekin. Vaikka töistä suoraan, j os puoliso hakee lapset päiväkodista. Tai kauppareissu töiden jälkene venähtääkin tavallista pidemmäksi, kun samalla käy ostamassa anopin 70-vuotislahjan ja lapsille uudet kävelykengät. Tai on vaikka varattu aika lääkäriin tai kampaajalle. Tai on taloyhtiön yhtiökokous tai jotain muuta. Joskus voi olla ihan ex-tempore -menojakin. Mä joskus, kun olen lähdössä koiran kanssa iltalenkille (ja sekin ajankohta riippuu mun muusta päivästä eli voi olla mitä vaan klo 18:30-23 välillä)  saatan soittaa mun siskolle ja sanoa, että lähden piskin kanssa 10 minuutin päästä lenkille, tuutko mukaan. Tällaiset tilanteet on niitä harvoja, joissa mä itsekään soitan toiselle. Tarvitsen siis vastauksen heti enkä varttin päästä, kun olen jo lähtenyt.

Mä pidän ystäviini varsin tiiviisti yhteyttä viestittelemällä, mutta en mä heille silti jokaista menoani raportoi etukäteen, jotta osaisivat soittaa just silloin, kun mulla olisi aikaa puhua. Puhumattakaan sitten niistä, joiden kanss apitää yhteyttä harvemmin. 

Menkää jankkaajat keräämään vaikka käpyjä. Jookosta. 1/5 sitkeästä provoamisesta.

"kaveri" tekee tätä , jonkin ajan päästä viestittelee että jos lapsensa voisi tulla samalla kyydillä harrastukseen....

Minä en todellakaan oleta, että kaikki ihmiset eivät samoilla aikatauluilla, mutta me puhumme ystävistä, emme jostain sekavasta  ihmismassasta.

Voitko ihan oikeasti enää kutsua sellaista ihmistä ystäväkseksi, jos et edes tiedä onko hän vuorotöissä tai ei? Luuletko sinä, että kaikilla on  pienet lapset? Ettei ystävät tiedä harrastatko nämä lapset jotain? Ettei ystävät tiedä milloin toinen on kesälomalla? Tiedätkö oikeastaan mitään näistä ihmisistä, joita kutsut sinun ystäviksi? 

On selvää, ettet sinä tiedä ehkä naapurisi aikatauluja, etkä sählyjoukkueen maalivahdin, mutta kai sinä nyt sentään jotenkin olet kartalla millaista elämää ja millaiset perhesuhteet ja minkä ikäiset lapset hänellä on vai onko edes?

Oletteko täysin hölmöjä, vai mistä tämä täysin puusta putoaminen johtuu? Sellaista äitiä ei ole olemassa, joka ei ymmärtäisi milloin lapsiperheen äidilie ei kannata soittaa. Ehkä tämä on joku mies ongelma tai lapsettomien, kun ajatellaan, että oikea hetki on soittaa tunnin puhelu, kun tietää, että toisella on lapset haettava tarhasta, tehtävä ruokaa ja autettava ehkä sitä suurempaa läksyjen kanssa.

Mutta, kun tämä ei melkein koskaan ole se pienten lasten perheenäidin valitus, vaan ihan monen muun. Toisinaan jopa työttömän sinkun, Kun aina on väärä hetki, kun kirja on kesken tai pyörälenkki. Niinkuin pikkulasten äideillä olisi sellaisiin aikaa ja jos on, he ilomielin kuuntelevat toisia aikuisia ja ennenkaikkea ystäviään ja hakevat vertaistukea muista samassa tilanteessa olevilta. 

Tietysti sitä olettaa, että vuorotyötä tekevän ystävä huomio tämän asian kun hän soittaa, mutta ketjun perusteella kaikki vaikuttavat niin hölmöiltä, ettei nämä ystävät ymmärrä edes tällaista asiaa ottaa huomioon. Kuten luulisi, että joku lentokapteenin ystävä ymmärtää ettei tämä pääse aina puhelimeen, mutta jotenkin vaan vaikuttaa ettei se sitten vaan ole niin. Vaan soitetaan ja suututaan, kun toinen ei vastaa. 

Vihaan puhua puhelimessa. Tämä ei liity mitenkään siihen kuka on soittamassa. Ainoastaan äidin ja miehen kanssa tykkään jutella puhelimessa, koska asiansa voi sanoa nopeasti ilman korulauseita ja kuulumisten kyselyä. Puhelimessa puhuminen on raskasta ja ahdistavaa. Ennemmin näen ihmisiä kasvotusten. 

Minulla ei ole mitään velvollisuutta olla puhelimen ääressä vastailemassa puheluihin. Ja jos olen vaikka töissä niin en voi puhua mutta voin tekstata. En yleensä selittele miksi en vastaa, minulla on yksi kaveri joka ahkerasti soittelee ja aina yrittää tiukata että miksi en vastaa. Ei minulla ole velvollisuutta pitää hänelle kirjaa syistä ja menoistani. Olen Introvertti ja suojelen rauhaani, jos joku soittaa ja keskeyttää rauhani niin ahdistun, ikään kuin joku yhtäkkiä täräyttäisi ovesta sisään kysymättä.

Muille vinkiksi (varmasti mainittu mutta en lukenut kaikkia viestejä), laita puhelin älä häiritse - tilaan, laita suosikiksi ne yhteystiedot jotka pääsevät läpi. Voit laittaa myös asetuksista esim. Whatsap ilmoitukset ja puhelut pääsevät läpi. En tykkää laittaa täysin äänettömälle kun monesti pelkään että jotain sattuu, mutta tällä tavalla tärkeät puhelut pääsevät läpi. 

Minusta ap kirjoittaa ihan huomionarvoisesta ilmiöstä. Pikaviestimet ovat syrjäyttämässä puhelut. Kuten ne ovat syrjäyttäneet jo kirjeet ja kortit ja sähköpostit ja tekstiviestit. Silti aina löytyy joku, jolle joulukorttien lähettäminen on tärkeä traditio, vaikka ei niitä itse enää saisikaan.