Lue keskustelun säännöt.
Puheluihin vastaamattomat ystävät
08.04.2024 |
Minulla on muutama ystävä, jotka eivät nykyään koskaan vastaa puheluihin. He eivät myöskään soita takaisin, tai laita viestiä perään.
Vastaavat kuitenkin viestitse laitettuihin yhteydenottoihin. Yksi pitkäaikainen ystäväni saattaa jopa heti soittoyritykseni jälkeen kirjoitella muina naisina yhteisen harrastusporukkamme Whatsupp-ryhmässä muita asioita. Koen tulevani mitätöidyksi ja ohitetuksi tällaisella käytöksellä.
Nämä ystävät ovat neljääkymppiä käyviä naisia, joiden kanssa olen ollut aiemmin hyvin läheinen. Viesteissä käydään kuitenkin läpi ihan syvällisiä ja henkilökohtaisia asioita, joten en koe että suoranaisesti olisimme hurjasti erkaantuneitakaan.
Puheluihin vastaamattomuus on yleistynyt koronan myötä. Itse en halua/jaksa aina vaan viestitellä, vaan mielelläni puhuisin kuulumisia puhelimessa, jos tapaamisten välillä on pitkiä aikoja ja töissä joutuu koko päivän laittamaan ja lukemaan viestejä Teamsissa jne. Vakavista asioista tuntuu jotenkin lattealta chattailla, ja yhteys tuntuu pinnallisemmalta. Lisäksi tapaamisten sopiminen viestitse voi olla todella ärsyttävää.
Onko muilla samanlaisia kokemuksia?
Kommentit (309)
Vierailija kirjoitti:
Intervallijuoksun aikana tai salilla sarjatauolla voisin viestillä vastata, mutta ei himosoittelijoille käy.
Ja sitten löytyi tämä 10h päivässä 7 päivänä viikossa salilla oleva ja kotimatkalla vedät sitten ne hikijuoksut, ettei millään ehdi soittaa ystäville koko vuoden aikana kertaakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jätän joskus vastaamatta sellaisille ihmisille, joiden tiedän aina puhuvan vähintään puoli tuntia kun aloittavat. En aina yksinkertaisesti ehdi tai jaksa puhua jonkun kanssa maratonia. Toisinaan on aikaa laittaa se 1-2 viestiä, mutta ei puhua tuntia puhelimessa.
No niin, sitten tämä kahden viestin syvällistä ystävyyttä ylläpitävä viestittelijä. Joille ns.ystävän kanssa 45 minuuttia puhuminen on kuin Via crucis.
Niin, mitä sinä näiden ystävien kanssa oikein teet, kun se puhuminen on niin raskasta? Vai teetkö mitään?
En tykkää jos ei edes vaivaudu soittamaan takaisin kun ehtii, ehkä pari kertaa soitan, en enempää.
Kaksi kaveria mulla jotka puhuvat liian pitkään. En yleensä vastaa heille koska en vaan jaksa puhua puhelimessa. Kolmannen kanssa meni välit mm. tämän takia. Käytti terapeuttina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Intervallijuoksun aikana tai salilla sarjatauolla voisin viestillä vastata, mutta ei himosoittelijoille käy.
Ja sitten löytyi tämä 10h päivässä 7 päivänä viikossa salilla oleva ja kotimatkalla vedät sitten ne hikijuoksut, ettei millään ehdi soittaa ystäville koko vuoden aikana kertaakaan.
Käyn myös töissä ja minulla on lapsia, joilla ei ikä riitä ajokorttiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaksi kaveria mulla jotka puhuvat liian pitkään. En yleensä vastaa heille koska en vaan jaksa puhua puhelimessa. Kolmannen kanssa meni välit mm. tämän takia. Käytti terapeuttina.
Pari vuotta enää ja kohta nuo kaksi muutakaan ei enää häiritse elämääsi.
Nykyään ei soitella, vaan viestitellääm. Puhelin on mukana kaikkialla, miten sitä voisi kaikkialla alkaa jatkuvasti puhumaan puhelimessa, kun on vaikka mitä tekemistä ja puhelimessa yleensä vierähtää ihan liian pitkään. Mieluummin sovittuna aikana tapaaminen, tai sitten ymmärtää lopettaa puhelyn ajoissa.
Viesteillä on kätevä viestiä. Voi vastata silloin, kun pystyy,ehtii ja jaksaa. Soittoja tulee jatkuvasyi myös puhelinmyyjiltä.
Puhelin myös säteilee liikaa pään kohdalla ja monella sekin on mielessä.
Ennen vanhaan puhelin oli kotona ja jos satuot itse olemaan kotona, saatoit vastata jos ehdit. Jos et ehtinyt, ei kukaan loukkaantunut, koska oletti sinun olevan muualla. Eikä tarvinnut miettiä säteilyä, ja oli "oikeassa paikassa", kotona.
Minulla eii nykyään riitä kärsivällisyys jaaritella puhelimessa. En haluaisi olla tavoitettavissa, ja jopa hyväksikäytettävissä toisen mielitekojen (se aika kun höhrlle sopii) vuoksi. Varsinkaan, jos puhuja vain jatkaa. Kännykällä kuulee välillä huonosti ja korvassa sekä kädessä kuumottaa oudosti vähänkin pidemmän puhelun jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sovi puheluajat etukäteen. Vaikka nyt on kännykät, niin ei se sitä tarkoita, että olisi aikaa vastata puhelimeen milloin vain.
Mieluummin niin, että soittaa takaisin, kun itselle sopii. Se on oikeaa käytöstä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Intervallijuoksun aikana tai salilla sarjatauolla voisin viestillä vastata, mutta ei himosoittelijoille käy.
Ja sitten löytyi tämä 10h päivässä 7 päivänä viikossa salilla oleva ja kotimatkalla vedät sitten ne hikijuoksut, ettei millään ehdi soittaa ystäville koko vuoden aikana kertaakaan.
Käyn myös töissä ja minulla on lapsia, joilla ei ikä riitä ajokorttiin.
Jotka hekin tietysti ovat treenaamassa arvokisoihin ja joita on herkeämättä katsottava katsomosta ilman häiriötä tai puhuttava sen ärsyttävän harrastuskaverin vanhemman kanssa, joka päivä pakosta ja joka hänkin on siellä katsomassa aina. Niin ja töistä tullessa tietysti juoksee kotiin hikisenä ja puuskuttaen ja aina ne lapset siellä autossa.
Minusta vaikutat niin kiireiseltä, ettei se vaikuta enää edes terveelliseltä sinulle itsellesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jätän joskus vastaamatta sellaisille ihmisille, joiden tiedän aina puhuvan vähintään puoli tuntia kun aloittavat. En aina yksinkertaisesti ehdi tai jaksa puhua jonkun kanssa maratonia. Toisinaan on aikaa laittaa se 1-2 viestiä, mutta ei puhua tuntia puhelimessa.
No niin, sitten tämä kahden viestin syvällistä ystävyyttä ylläpitävä viestittelijä. Joille ns.ystävän kanssa 45 minuuttia puhuminen on kuin Via crucis.
Niin, mitä sinä näiden ystävien kanssa oikein teet, kun se puhuminen on niin raskasta? Vai teetkö mitään?
No, kyllä jokaisen ihmisen pitäisi sen verran nähdä omaa napaansa pidemmälle, että kaikki eivät aina pysty puhumaan sitä 45 minuutin puhelua. Esimerkiksi jos sen ajoittaa alkuiltaan, jolloin toinen on työpäivän jälkeen matkalla kaupan kautta kotiin laittamaan nälkäiselle perheelle ruokaa. Jos tällaisessa tilanteessa vastaa 1-2 tekstiviestillä, ja vaikka ehdottaa soittelua parempana ajankohtana, niin se nimen omaan on toisen ihmisen huomioimista.
Saako teille muille sitten soittaa kesken esim. jouluaaton/juhannuksen/uudenvuoden ohjelman, tai treffien, seksin harrastamisen, teatteriesityksen, urheilun, saunomisen, rentoutumisen, kirjan lukemisen, julkisessa kulkuvälineessä istumisen, tv:n juonenkäänteiden, ohjatun jumppatunnin, budjettilaskennan, remontoinnin, renkaiden vaihdon, kaupan ostosreissun, seuraavan matkan hotellin valintasession, autolla/fillarilla ajamisen, kansalaisopiston kielikurssin, nukkumisen, ruoanlaiton, siivoamisen, iltapalan, lastenhoidon, seurustelun, päivän kuulumisten vaihdon, työpaikan kehityskeskustelun, riidan, vanhempainillan, kevätjuhlan, muiden ihmisten tapaamisen?
Ja ihan mielihyvin intoudutte jaarittelemaan soittajan kanssa monta kymmentä minuuttia - jättäen tuon kaiken kesken olevan kesken?
Teille muille asia on täysin ok ja olette aina 24/7 tavoitettavissa kenelle vain?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Intervallijuoksun aikana tai salilla sarjatauolla voisin viestillä vastata, mutta ei himosoittelijoille käy.
Ja sitten löytyi tämä 10h päivässä 7 päivänä viikossa salilla oleva ja kotimatkalla vedät sitten ne hikijuoksut, ettei millään ehdi soittaa ystäville koko vuoden aikana kertaakaan.
Käyn myös töissä ja minulla on lapsia, joilla ei ikä riitä ajokorttiin.
Jotka hekin tietysti ovat treenaamassa arvokisoihin ja joita on herkeämättä katsottava katsomosta ilman häiriötä tai puhuttava sen ärsyttävän harrastuskaverin vanhemman kanssa, joka päivä pakosta ja joka hänkin on siellä katsomassa aina. Niin ja töistä tullessa tietysti juoksee kotiin hikisenä ja puuskuttaen ja aina ne lapset siellä autossa. 
No ei kyl ole arvokisoja, mutta tylsistyisin jos vain istuisin kotona odottelemassa ja soittelemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen ihan kusip## puhelimen kanssa. En ole koskaan tottunut puhumaan kännykässä yleisillä paikoilla. Tai edes lankapuhelimessa aikoinaan. Puhelut haluan käydä kotona. Lisäksi aina äänettömällä, joten menee puhelut ohi, enkä useinkaan reagoi edes viestillä.
Itse haluan välillä, silloin tosiaan, kun minä haluan puhua ihmisten kanssa. Pitkäänkin. Sorrun myös tissuttelu/humalapuheluihin. Harvoin, mutta kuitenkin. Tämän haluan muuttaa.
Ymmärrän hyvin, että varmaankaan puh.käyttäytymisestäni ei pidetä. Käyttäytymiseni juontaa ajoilta, jolloin tavattiin, kyläiltiin, sovittiin tapaaminen etc.. Olen täysin pudonnut kyydistä - onneksi läheiset ymmärtää. Ei siis sometilejä tms, tekstiviestittely - sekin miten sattuu. Muutama deitti, tai nuorempi ystävä on ihan kummissaan ja jopa loukkaantunut. Useimmiten en edes ota puhelinta lähtiessäni ulos - täyttä hebreaa tämäkin useimmille.
M47
Vierailija kirjoitti:
Autossa puhuminen haittaa keskittymiskykyä. En puhu siksi autossa. Lisäksi en puhu autossa , jos lapset kyydissä.
Lasten harrastusten aikaan seurustelen muiden vanhempien kanssa.
Lenkillä en soittele, koska juoksen. Puheestani ei saa selvää. Enkä myös vastaa, koska hikisenä alkaa äkkiä palvelemaan, jos pitää hidastaa kävelyyn.
Lanka puhelimet oli ihania, kun kukaan ei vaatinut vastaamaan, jos ei ollut kotona tai oli autossa tai oli lenkillä
PS mieheni ei soittele ruokatunnilla, jos olen kipeänä. En ole edes koskaan ajatellut, että hänen tarvitsisi soitella silloin minulle. En minäkään soittele hänelle, jos hän on saikulla. Ihan syön ruokani hyvällä omalla tunnolla. Hän panee kyllä viestin, jos on asiaa.
Tämä oli täydellinen selittely vastaus. Ei voi vastata ja soittaa, koska loppujen lopuksi kaikki muu on paljon tärkeämpää.
Toivon, että jokaikinen ns. ystäväsi lukisi tämän, kos
Sinunlaisis ihmisiä en tarvitse, koska määrittelet, mitkä kiireet toiselle eivät saa olla tärkeitä. Elämä on helpompaa ilman sinunlaisis energiasyöppöjä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaksi kaveria mulla jotka puhuvat liian pitkään. En yleensä vastaa heille koska en vaan jaksa puhua puhelimessa. Kolmannen kanssa meni välit mm. tämän takia. Käytti terapeuttina.
Pari vuotta enää ja kohta nuo kaksi muutakaan ei enää häiritse elämääsi.
Tulee olemaan helpotus
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Autossa puhuminen haittaa keskittymiskykyä. En puhu siksi autossa. Lisäksi en puhu autossa , jos lapset kyydissä.
Lasten harrastusten aikaan seurustelen muiden vanhempien kanssa.
Lenkillä en soittele, koska juoksen. Puheestani ei saa selvää. Enkä myös vastaa, koska hikisenä alkaa äkkiä palvelemaan, jos pitää hidastaa kävelyyn.
Lanka puhelimet oli ihania, kun kukaan ei vaatinut vastaamaan, jos ei ollut kotona tai oli autossa tai oli lenkillä
PS mieheni ei soittele ruokatunnilla, jos olen kipeänä. En ole edes koskaan ajatellut, että hänen tarvitsisi soitella silloin minulle. En minäkään soittele hänelle, jos hän on saikulla. Ihan syön ruokani hyvällä omalla tunnolla. Hän panee kyllä viestin, jos on asiaa.
Tämä oli täydellinen selittely vastaus. Ei voi vastata ja soittaa, koska loppujen lopuksi kaikki muu on paljon tärkeämpää.
Toivon,
"Sinunlaisis ihmisiä en tarvitse, koska määrittelet, mitkä kiireet toiselle eivät saa olla tärkeitä. Elämä on helpompaa ilman sinunlaisis energiasyöppöjä"
Hätätilanteissa soitetaan hätänumeroon ja kavereiden kanssa pidetään lämpimiä välejä ilman ammattimaista päivystämistä.
Jos minä en vastaa puhelimeen, soittelijat sekoavat ja soittavat jopa kaikki lapseni läpi että missä olen kun en vastaa. Jäin esim. tuoreen tuttavuuden kanssa treffeillä rysän päältä kiinni tällaisen ystävän takia joka hermostui kun en vastannut kesken tapaamisen. Ei ihan oikeasti kovinkaan paljon naurata tuollainen tuppautuminen ja sitten mukamas huolestuminen jos aikuinen ihminen ei vastaa puhelimeen keskellä päivää. Ihan kuin en saisi hetkeäkään olla tavoittamattomissa. Tai saisin olla, niinä muina aikoina kun ystävä ei halua saada HETIMULLENYT minua kiinni kertoakseen jotain täysin jonninjoutavaa kokemustaan. Muina aikoinahan saisinkin olla täysin huomaamaton. Ihan mielellään.
Vierailija kirjoitti:
Saako teille muille sitten soittaa kesken esim. jouluaaton/juhannuksen/uudenvuoden ohjelman, tai treffien, seksin harrastamisen, teatteriesityksen, urheilun, saunomisen, rentoutumisen, kirjan lukemisen, julkisessa kulkuvälineessä istumisen, tv:n juonenkäänteiden, ohjatun jumppatunnin, budjettilaskennan, remontoinnin, renkaiden vaihdon, kaupan ostosreissun, seuraavan matkan hotellin valintasession, autolla/fillarilla ajamisen, kansalaisopiston kielikurssin, nukkumisen, ruoanlaiton, siivoamisen, iltapalan, lastenhoidon, seurustelun, päivän kuulumisten vaihdon, työpaikan kehityskeskustelun, riidan, vanhempainillan, kevätjuhlan, muiden ihmisten tapaamisen?
Ja ihan mielihyvin intoudutte jaarittelemaan soittajan kanssa monta kymmentä minuuttia - jättäen tuon kaiken kesken olevan kesken?
Teille muille asia on täysin ok ja olette aina 24/7 tavoitettavissa kenelle vain?
En näe siinä mitään ongelmaa, jos olen pyöräilemässä ja puhelin soi pysähtyä ja vastata siihen ja puhua ystävälle. Jos ystäväni soittaa minulla jouluaattona, niin miksi ihmeessä en vastaisi? Ei mitään ongelmaa puhua siinä samalla kun kuorin lanttuja tai porkkanoita. Ehkä jos olisin juuri syömässä sanoisin, että soitan takaisin kun olen syönyt, mutta en syö edes jouluna 24 tuntia vuorokaudessa. Joulu menee lähinnä telkkua katsoessa, joten parempi sekin aika käyttää ystävän kanssa puhumiseen.
En harrasta seksiä keskellä päivää. En katso mitään sellaista mitä ei voi pysäyttää puhelun, vessakäynnin tms. takia. En vaihda itse renkaita, joten oikeasti siinä niiden vaihtamista odotellessa se olisi mitä mainioin hetki puhua puhelimessa. Lähes kaikki esimerkit ovat asioita, jotka voi laittaa tauolle. Varsinkin siivoamiset, iltapalat, kirjan lukemiset, remontoinnin jne, vain nämä juhlat ja esitykset ovat eri asia, mutta kuten sanottua, monia noista ei ole tapahtunut vuosiin omalla kohdalla. Tunnin kevätjuhlat, eikä muka ehdi soittamaan sille ystävälle sen jälkeen?
Minusta tämä on vain selittelyä, ettei muka voi pysähtyä puhumaan jos on pyörälenkillä. Itse ole kova pyöräilijä ja koskaan ei ole tullut mieleen ettei voisi jarruttaa, vastata puhelimeen, puhua ja sitten jatkaa matkaa.
Nyt ei ole kyse jostain random soittajista, vaan ystävistä ja kyllä, minulla on aikaa aina heille 24/7. Jos heillä on tarve puhua tunteja, niin sitten puhun, mutta nipottaa jostain kymmenistä minuuteista on huvittavaa, varsinkin kun itse tekee jotain aika joutavaa ajanviihdettä.
Osaa kuutta eri kieltä, eikä niiden oppiminen todellakaan ole estänyt puhumasta puhelimessa. Päinvastoin monen kannattaisi sen kansalaisopiston kielikurssin tilalta puhua jollekin sitä kieltä ja harjoitella oikean ihmisen kanssa sitä.
Kun ystävät laittaa viimeiseksi listalla, he tulevat tippumaan pois ja sitten tosiaan voit lukea sitä kirjaasi ihan rauhassa ilman pelkoa, että joku häiritsee.
Jätän joskus vastaamatta sellaisille ihmisille, joiden tiedän aina puhuvan vähintään puoli tuntia kun aloittavat. En aina yksinkertaisesti ehdi tai jaksa puhua jonkun kanssa maratonia. Toisinaan on aikaa laittaa se 1-2 viestiä, mutta ei puhua tuntia puhelimessa.