Puheluihin vastaamattomat ystävät

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sovi puheluajat etukäteen. Vaikka nyt on kännykät, niin ei se sitä tarkoita, että olisi aikaa vastata puhelimeen milloin vain. 

Tätä yritin loppuvuodesta, kysyin onnistuisiko että soitellaan ystävän työaikatauluihin sopivana ajankohtana lähiaikoihina - hän vastasi että sopii hyvin, mutta ei sitten koskaan vastannut. Meidän piti suunnitella ensi kesän reissua yhdessä, vastaamattomuuden takia päätin skipata koko homman. En jaksa päivätolkulla kymmeniä tai satoja viestejä asiasta, joka hoituisi puhelussa max. puolessa tunnissa.

- Ap

Ei mennyt viesti perille ettei häntä kiinnosta hevon paskaakaan tuo kesäreissu.

Toisilla on kummallinen tyyli ehdotella sellaista kesäreissua kaverille jota ei suurin surminkaan haluaisi toteuttaa. Sitten ei vastata yhteydenottoihin enää, mutta ihmetellään palstoilla kun se kenelle reissua ehdotettiin ei tajua ettei semmoista reissua haluta alkuunkaan. Mikä ihme saa tuollaista käytöstä aikaan?

Eikö olisi paljon järkevämpää olla ehdottamatta reissua jollaista ei halua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sovi puheluajat etukäteen. Vaikka nyt on kännykät, niin ei se sitä tarkoita, että olisi aikaa vastata puhelimeen milloin vain. 

Tätä yritin loppuvuodesta, kysyin onnistuisiko että soitellaan ystävän työaikatauluihin sopivana ajankohtana lähiaikoihina - hän vastasi että sopii hyvin, mutta ei sitten koskaan vastannut. Meidän piti suunnitella ensi kesän reissua yhdessä, vastaamattomuuden takia päätin skipata koko homman. En jaksa päivätolkulla kymmeniä tai satoja viestejä asiasta, joka hoituisi puhelussa max. puolessa tunnissa.

- Ap

Ei mennyt viesti perille ettei häntä kiinnosta hevon paskaakaan tuo kesäreissu.

Toisilla on kummallinen tyyli ehdotella sellaista kesäreissua kaverille jota ei suurin surminkaan ha

Mieli muuttui siinä välissä. 

Vierailija kirjoitti:

Ihmisillä on erilainen keskittymiskyky. Esim.meillä ei puolison kanssa soiteta eikä viestitäkään työpäivisin, ei edes ruokatunnilla, jos ei ole akuuttia kiireellistä asiaa.

 

Se ei ollut pointti, vaan se, että jauhetaan ettei koskaan ole muka aikaa, eikä ehdi. Jos sinä olisi kotona todella kipeänä, toivon ihan oikeasti, että puolisosi soittaisi sinulle, eikä selittelisi ettei ehdi, kun on ruokatunnilla ja ehtii kyllä käydä lounaalla ihan helposti, Arvostelen tätä narratiivia, jossa aina on muka niin kiire. Istutaan tunteja autossa, kävellä tunteja ulkona koiran kanssa. Seistään tunteja jossain lasten harrastusten katsomossa, mutta ikinä ei muka ole aikaa. Tekosyitä, koska noidenkin kohdalla voisi ihan hyvin soittaa jos olisi halua. Aivan kuten sinä ja miehesi ruokatunnilla. Mutta sinä et valita, ettei hän puhu sinulle, enkä minä arvostele häntä, koska hän muka ei ehdi soittaa. Te nyt olette tehneet tuollaisen tavan ja se on ok

Voisihan sitä soittaa takaisin, kun on aikaa jos olisi saanut viestin, jossa lyhyesti selitetään aihe. En lähde soittelemaan useille ihmisille, jotka vain vastaavat "en muista" tai "meni jo". 

Huh huh, kuulostaapa rasittavalta, jos ruokatuntia pitäisi käyttää puolison kanssa puhumiseen, kun asiat ihan varmasti voi puhua kotona töiden jälkeen. 

 

Minusta taas kuulostaa ihan kauhealta, jos on naimisissa sellaisen ihmisen kanssa, että puhuminen hänen kanssa tuntuu rasittavalta. Voiko olla parempaa tapaa viettää ruokatunti kuin puhua hetki rakastamansa ihmisen kanssa? 

Totta kai voin puhua asioita töiden jälkeen, mutta minä voin puhua myös muina aikoina, koska minua ei häne puhelut rasita, toisin kun sinua näyttää rasittavan sinun puolisosi puhelut,

Mitä tee näiden ystävien kanssa sitten lopulta oikein niinkuin teette, jos ette kerran puhu ja se puhuminen koetaan niin kauheaksi? Harrastatteko seksiä, vai istutte hiljaa syömässä vierekkäin, vain kävelette jonnekin esitykseen tuppisuuna katsomaan jotain? 



Vai infoatteko vaan jonkun asian heille ja se oli se, ystävän kanssa oleminen siinä? 



Mitä te oikeasti teette kaiken aikaa, kun edes ystäville ei enää jakseta puhua kuin vartti kprkeintaan? Kymmenessä minuutissa ei ehdi jakaa mitään tai keskustella mistään syvällisesti. Se riittää juuri ja juuri asian sanomiseen ja se ei minusta ole ystävyyden ja asioiden tarkoitus. Jos tuo on ystävyttä, niin toisiaan joku Facebook viesti riittää täysin. 



Onko keskustelu, pohtiminen, ajattelu, lohduttaminen, ratkaisuiden miettiminen täysin kadonnut asia? Olemmeko pisteessä, jossa tarkoitus on, sanoa mitä sanottavaa on ja sekin mahdollsimman tiivistettynä ja sen jälkeen lopettaa toisen häiritseminen? Tätäkö nykyajan ystävyys on?

- Hyvä pohdinto. Ei ihme, että tunnetaidot ihmisillä ovat katoamassa.

Vierailija kirjoitti:

Ihmisillä on erilainen keskittymiskyky. Esim.meillä ei puolison kanssa soiteta eikä viestitäkään työpäivisin, ei edes ruokatunnilla, jos ei ole akuuttia kiireellistä asiaa.

 

Se ei ollut pointti, vaan se, että jauhetaan ettei koskaan ole muka aikaa, eikä ehdi. Jos sinä olisi kotona todella kipeänä, toivon ihan oikeasti, että puolisosi soittaisi sinulle, eikä selittelisi ettei ehdi, kun on ruokatunnilla ja ehtii kyllä käydä lounaalla ihan helposti, Arvostelen tätä narratiivia, jossa aina on muka niin kiire. Istutaan tunteja autossa, kävellä tunteja ulkona koiran kanssa. Seistään tunteja jossain lasten harrastusten katsomossa, mutta ikinä ei muka ole aikaa. Tekosyitä, koska noidenkin kohdalla voisi ihan hyvin soittaa jos olisi halua. Aivan kuten sinä ja miehesi ruokatunnilla. Mutta sinä et valita, ettei hän puhu sinulle, enkä minä arvostele häntä, koska hän muka ei ehdi soittaa. Te nyt olette tehneet tuollaisen tavan ja se on ok

Autossa puhuminen haittaa keskittymiskykyä. En puhu siksi autossa. Lisäksi en puhu autossa , jos lapset kyydissä.

Lasten harrastusten aikaan seurustelen muiden vanhempien kanssa. 

Lenkillä en soittele, koska juoksen. Puheestani ei saa selvää. Enkä myös vastaa, koska hikisenä alkaa äkkiä palvelemaan, jos pitää hidastaa kävelyyn.

Lanka puhelimet oli ihania, kun kukaan ei vaatinut vastaamaan, jos ei ollut kotona tai oli autossa tai oli lenkillä

PS mieheni ei soittele ruokatunnilla, jos olen kipeänä. En ole edes koskaan ajatellut, että hänen tarvitsisi soitella silloin minulle. En minäkään soittele hänelle, jos hän on saikulla. Ihan syön ruokani hyvällä omalla tunnolla. Hän panee kyllä viestin, jos on asiaa

Mikään ei ole ärsyttävämpää, kuin että jos olet kaverin kanssa lenkillä/kahvilla/reissussa autolla tms

Ja kaveri alkaa pälisemään maraton puhelua 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sovi puheluajat etukäteen. Vaikka nyt on kännykät, niin ei se sitä tarkoita, että olisi aikaa vastata puhelimeen milloin vain. 

Tätä yritin loppuvuodesta, kysyin onnistuisiko että soitellaan ystävän työaikatauluihin sopivana ajankohtana lähiaikoihina - hän vastasi että sopii hyvin, mutta ei sitten koskaan vastannut. Meidän piti suunnitella ensi kesän reissua yhdessä, vastaamattomuuden takia päätin skipata koko homman. En jaksa päivätolkulla kymmeniä tai satoja viestejä asiasta, joka hoituisi puhelussa max. puolessa tunnissa.

- Ap

Ei mennyt viesti perille ettei häntä kiinnosta hevon paskaakaan tuo kesäreissu.

Toisilla on kummallinen tyyli ehdotella sellaista

 

ihan yhtä kummallista ettei kerrota mielen muuttumisesta. Jos liput on jo tilattu, niin vähin ääninkö tuollainen peruu oman lippunsa toiselle ilmoittamatta, ja sitten vain numero estoon? Hyvin kummallista. Mutta ehkä vielä kummallisempaa on se että joku pitää tuota normaalina ja hyvänä, kannatettavana  käytöksenä .

Vierailija kirjoitti:

Huh huh, kuulostaapa rasittavalta, jos ruokatuntia pitäisi käyttää puolison kanssa puhumiseen, kun asiat ihan varmasti voi puhua kotona töiden jälkeen. 

 

Minusta taas kuulostaa ihan kauhealta, jos on naimisissa sellaisen ihmisen kanssa, että puhuminen hänen kanssa tuntuu rasittavalta. Voiko olla parempaa tapaa viettää ruokatunti kuin puhua hetki rakastamansa ihmisen kanssa? 

Totta kai voin puhua asioita töiden jälkeen, mutta minä voin puhua myös muina aikoina, koska minua ei häne puhelut rasita, toisin kun sinua näyttää rasittavan sinun puolisosi puhelut,

Ruokatunnilla syön ja sitten takaisin töihin. Juu en todellakaan pitkitä ruokatuntia puhumalla puolisoni kanssa vaikka häntä todella kovasti rakastan. Asiat puhutaan kotona kasvotusten töiden jälkeen. 

Vierailija kirjoitti:

Mikään ei ole ärsyttävämpää, kuin että jos olet kaverin kanssa lenkillä/kahvilla/reissussa autolla tms

Ja kaveri alkaa pälisemään maraton puhelua 

No tuo on todella epäkohteliasta. 

Itse jätän sellaiset ihmiset, jotka tulevat minulle määrittelemään, mitkä minun kiireeni ovat oikeita ja mitkä ajat olisin velvollinen käyttämään häneen 

Vierailija kirjoitti:

Ei puheluun voi vastata jos tietää, että 15 min päästä pitää olla pysäkillä, koska puhelu voi kestää 5 min tai 45 min. Kesken puhelun jos sanoo, että moikka vaan mulla on velvollisuuksia niin soittaja loukkaantuu vielä enemmän. Viestiin voin vastata jos olen 5 min etuajassa töissä, mutta jos on jäänyt lankapuhelin aikaan, eikä sitä laita itse niin se on oma ongelma. 

Mitä jos vastaisi ja sanoisit sille ystäville, jos hän oikeasti on edes ystäväsi, että bussi lähtee 15 minuutin päästä ja sitten olet jossain sen ajan minkä olet ja sitten sanot, että soitat kun tulet ulos sieltä tilasta, töistä, harrastuksista? 



Mutta tuo on vain tekosyy, ettet voi vastata puhelimeen, koska sitä ja tätä. Tosiasia on, ette halua puhua, vaan viestitellä. Kukaan ei loukkaannu, jos olet rehellinen ja pidät lupaukset. Sen loukkaantumisen kuvittelet ihan itse ja ehkä vetämällä pitkälle meneviä johtopäätöksiä. He todennäköisesti loukkaantuvat, koska et vastaa, et soita takaisin, selittelet naurettavia tekosyitä ja saat heidät tuntemaan olonsa ei tärkeiksi ihmisiksi,

Ihmiset eivät ole niin hölmöjä kun moni täällä kuvittelee. Kyllä kaikki ymmärtää, että kun joku on töissä 30 tuntia viikossa, Ei lapsia, ei puolisoa ja koiraa korkeintaan ulkoiluttaa, niin kyllä sitä aikaa on, jos vain halua löytyy. Sinullakin, vaikka sitten ihan kuulokkeet korviin ja puhut bussissa tai pysäkillä. Jos halua oikeasti on. Mutta tekosyiden kanssa ei voi edes 3 tunnin metsälenkillä puhua puhelimessa, koska muuten linnut ja luontokokemus häiriintyy tms. 

Inhoan puhelimessa puhumista, hädin tuskin muistaa mitä se toinen on kertonut, jos tulee puhetykitystä kokoajan. Viestitellessä voi aina palata lukemaan niitä ja näin myös muistaa paremmin asiat. Viestitellessä on myös aikaa miettiä mitä haluaa sanoa. Lisäksi viestitellessä on aikaa puuhailla paremmin muuta, vai puhutteko puhelimessa esim. jos olette vessassa? Viestitellessä voi rauhassa käydä myös vessassa.

Autossa puhuminen haittaa keskittymiskykyä. En puhu siksi autossa. Lisäksi en puhu autossa , jos lapset kyydissä.

Lasten harrastusten aikaan seurustelen muiden vanhempien kanssa. 

Lenkillä en soittele, koska juoksen. Puheestani ei saa selvää. Enkä myös vastaa, koska hikisenä alkaa äkkiä palvelemaan, jos pitää hidastaa kävelyyn.

Lanka puhelimet oli ihania, kun kukaan ei vaatinut vastaamaan, jos ei ollut kotona tai oli autossa tai oli lenkillä

PS mieheni ei soittele ruokatunnilla, jos olen kipeänä. En ole edes koskaan ajatellut, että hänen tarvitsisi soitella silloin minulle. En minäkään soittele hänelle, jos hän on saikulla. Ihan syön ruokani hyvällä omalla tunnolla. Hän panee kyllä viestin, jos on asiaa.

Tämä oli täydellinen selittely vastaus. Ei voi vastata ja soittaa, koska loppujen lopuksi kaikki muu on paljon tärkeämpää.

Toivon, että jokaikinen ns. ystäväsi lukisi tämän, koska tämä kertoo kuinka paljon arvostat heitä ja kuinka sinulle muut ovat joko viestin tuojia, asian kertojia tai tilan täyttäjiä. Jopa jotkut monta kertaa viikossa näkemäsi lasten haarastuskaverit menevät ystäviesi edelle.

Juoksusi on tärkeämpää, kuin ystäväsi, niin ja tietysti juokset aina pakkasella selkä märkänä ja sinun olisi tietysti soitettava vasta kun olet hikinen. Se, että aloittaisit ensin kävelemällä ja puhelulla ja sitten vasta juoksisit ei tietenkään käy. Olen varma, että tähänkin löytyy joku pätevä selittely. 

Ei miehesi tarvitse soittaa, mutta jos hän haluaisi hän luultavasti voisi. Ja jos hän soittaisi, sinä olisit onnellinen, jos oikeasti pitäisit hänen kanssaan puhumisesta. Mutta sinä haluat juosta, asiat tiivistettynä ja ruuan nautittuna ilman sitä, minkä sinä koet häiriönä.

Todennäköisesti joku random tyyppi tinderissäkin menisi ystäviesi edelle, jos olisit sinkku. 

Älä pelkää, ennenkuin olet 50- vuotias olet ilman häiritseviä ystäviä. 

Itse en vastaa, koska töiden jälkeen en jaksa puhua ja haluan keskittyä omiin juttuihin. Koen viestittelyn paremmaksi. T.introvertti

Vierailija kirjoitti:

Autossa puhuminen haittaa keskittymiskykyä. En puhu siksi autossa. Lisäksi en puhu autossa , jos lapset kyydissä.

Lasten harrastusten aikaan seurustelen muiden vanhempien kanssa. 

Lenkillä en soittele, koska juoksen. Puheestani ei saa selvää. Enkä myös vastaa, koska hikisenä alkaa äkkiä palvelemaan, jos pitää hidastaa kävelyyn.

Lanka puhelimet oli ihania, kun kukaan ei vaatinut vastaamaan, jos ei ollut kotona tai oli autossa tai oli lenkillä

PS mieheni ei soittele ruokatunnilla, jos olen kipeänä. En ole edes koskaan ajatellut, että hänen tarvitsisi soitella silloin minulle. En minäkään soittele hänelle, jos hän on saikulla. Ihan syön ruokani hyvällä omalla tunnolla. Hän panee kyllä viestin, jos on asiaa.

Tämä oli täydellinen selittely vastaus. Ei voi vastata ja soittaa, koska loppujen lopuksi kaikki muu on paljon tärkeämpää.

Toivon, että jokaikinen ns. ystäväsi lukisi tämän, kos

On se kauheeta, kun muut ihmiset eivät ole sinua varten olemassa ja heillä on oma elämä, jota pidentää liikunnalla. Aikaa löytyisi jos laittaisit viestin perään, että voitko puhua tänään tai huomenna. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huh huh, kuulostaapa rasittavalta, jos ruokatuntia pitäisi käyttää puolison kanssa puhumiseen, kun asiat ihan varmasti voi puhua kotona töiden jälkeen. 

 

Minusta taas kuulostaa ihan kauhealta, jos on naimisissa sellaisen ihmisen kanssa, että puhuminen hänen kanssa tuntuu rasittavalta. Voiko olla parempaa tapaa viettää ruokatunti kuin puhua hetki rakastamansa ihmisen kanssa? 

Totta kai voin puhua asioita töiden jälkeen, mutta minä voin puhua myös muina aikoina, koska minua ei häne puhelut rasita, toisin kun sinua näyttää rasittavan sinun puolisosi puhelut,

Ruokatunnilla syön ja sitten takaisin töihin. Juu en todellakaan pitkitä ruokatuntia puhumalla puolisoni kanssa vaikka häntä todella kovasti rakastan. Asiat puhutaan kotona kasvotusten töiden jälkeen. 

Olet jo toinen joka kirjoittaa asioiden puhumisesta. Eikä teille puhuminen enää ole mitään muuta kuin asioden puhumista? Sano sanottavaa asiasi  ja sitten ole hiljaa, taitaa olla nykypäivän mantra tai oikeasti kirjoita asiasi viestiin ja luen sen yksin ilman häirintää ja monologimaisesti. 

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heillä ei ole aikaa tai halua puhua sinun kanssa, just silloin kun sinä haluat. Sovi puhelut etukäteen, että milloin voi soittaa. 

Eikö ap:n tapauksessa ole juurikin toisin päin, että ystävät määrittelevät milloin soittelu sopii (ei koskaan)?

Ennen oli lankapuhelimet ja siihen tasan tarkkaan vastattiin silloin, kun itselle sopi. Nyt oletetaan, että pitäisi olla koko ajan valmis puheluihin kännykkä kourassa. 

Tämä! Tämämpä vuoksi en juurikaan vastaile. Kotihommat yms. tärkeät omat hommat ensin ja sitten ne jaarittelut.

Intervallijuoksun aikana tai salilla sarjatauolla voisin viestillä vastata, mutta ei himosoittelijoille käy. 

Vierailija kirjoitti:

Itse jätän sellaiset ihmiset, jotka tulevat minulle määrittelemään, mitkä minun kiireeni ovat oikeita ja mitkä ajat olisin velvollinen käyttämään häneen 

Sellaiset ihmiset? Sellaiset ihmiset ei ole synonyymi sana ystävälle. Se on synonyymi, ehkä tutuille, naapureille, työkavereille. Sinun kiireesi ovat oikeita ja samalla selittelyjä haluttomuudesta kommunikoida ihmisten kanssa, joita virheellisesti ehkä kutsut ystäviksi. 

Kun kaikki muu menee jonkun ihmisen edellä, se ihminen ei ole sinun ystäväsi, vaan tyyppi joka soittaa sinulle ja se häiritsee sinua. Ketjussa on moni joka ei ole vielä ymmärtänyt ettei heillä ole ystäviä. Korkeintaan ihmisiä, jotka yrittävät soittaa heille ja jotka he tuntevat vuosien takaa.